Hei kiva että tällainen ketju perustettiin! Ite en ole vaan saanut aikaiseksi, vaikka kaivannut olenkin tätä :)
Meillä tulee (jos nyt kaikki menee hyvin) ikäeroa 1v 5kk. Tämä raskaus on todella ollut erilainen juuri noiden em huolien ja pelkojen vuoksi, etenkin kun tähän väliin tosiaan mahtui vieläpä yksi km maaliskuussa.
Ollaan kanssa oltu onnekkaita, että heti kun alettiin yhtään täsmäämään (tai minä aloin) kuukautisista ovista suunnilleen, niin eka ja tämä sai tärppinsä samantein. Tuo maaliskuun km (eli raskauduin tammikuussa heti ekojen menkkojen jälkeen ekasta seksi kerrasta) teki sen, että totta kai tässä on olleet pelot läsnä. Ainakin hommatun kotidopplerin avulla masuasukin sydän pomppii, nt ultra jännittää hulluna kun tätä ikääkin alkaa olla ja riskit sen myötä kasvaa. Viimeksi sinne vaan mentiin tyyliin katsomaan vaavia ja saamaan ultrakuvat. Nyt jännittää nt sekä rakenneultrakin.
Ja pitikin mennä vertailemaan nyt sitten omakantaan jo tulleita tuloksia kahdesta arvosta se hcg ja mikä se toinen onkaan, olivat viimeksikin kyllä matalia mutta nyt vieläkin matalampi tuo hcg.. Mutta yrittänyt viilentää päätä ajatuksella että se niskaturvotus sen sitten ratkaisee ja vaikka hälyttäisi niin ei automaationa mitään vielä tarkoita jne..
Jos ja kun toivon mukaan loppuun asti tällä kertaa mennään, niin todellakin jännittää että miten sitä jaksaa.. sen verran tuoreessa muistissa alun imetykset yötä päivää, esikoinen on kait suhteellisen hyvä ollut nukkumaan vaikkakin heräillään toki edelleen välillä enempi ja vähempi (nyt hampaiden takia). Esikoinen on hirmu rohkea, reipas ja touhukas, ja on ollut sitä superisti koko ajan. Nukkunut todella vähän päikkäreitä sitten tuolta 4kk iästä lähtien ja se juuri jännittää, että miten sitä saa koskaan päivisin enää levättyä kun nukkuvat ristiin ja eri aikaan ja miten zombieksi sitä tulee.
Ajatus siitä, että äitini jää eläkkeelle vuoden lopussa ja muuttaa meidän lähelle satojen kilometrien päästä auttaa sentään vähän. Hän on sitten apuna kun mies töissä. Miehellä kanssa kokonaan onneksi isyyslomat esikostakin pitämättä, kesä edessä jne joten on varmasti avuksi hänestä.
Toisaalta nyt esikoisen jälkeen tietää suunnilleen mikä rumba edessä ja että vaiheet seuraavat toisiaan, eikä se yövalvominen TOIVON MUKAAN kestä koko ensimmäistä kuopuksen vuotta. Ehkä eniten pelottaa että tuleekin toinen joka valvoisi kaikki yöt, järkihän siinä hommassa lähtisi vaikka siitäkin jotenkin selviäisi.
Mutta täytyy koittaa ajatella myös positiivisia juttuja, on kiva ajatus että saadaan pikkusisarus ja heistä on toisilleen ajan myötä seuraa, pieni ikäero niin tulevat toivottavasti erottamattomiksi. Hauskaa nähdä miten typy suhtautuu kaikkeen, on tuollainen aika hellivä ja hellyyttävä tapaus, juottaa nyt jo pehmoilleen vettä ja syöttää, ostettiin jo pikkuinen eka vauvanukke jota nyt hellii ja retuuttaa ja on kova antamaan haleja ja pusujua meille ja leluilleen tai kirjojen hahmoille välillä
Mutta onhan tässä monta jännittävää mutkaa vielä matkassa, sekin jännittää miten sitten lopussa esikon kanssa jännätään loriseeko lapsivedet hänen jalkoihin/päälle ja mitäs sitten keksitään
Huonekaan ei mikään kauhean kokoinen ole, joten tila tulee loppumaan kesken. Ja sitten yölliset vaipanvaihdot, mihin esikoinen heräisi ja ja...
Esikoisen kohdalla kokeiltiin pottailua ja vaipattomuutta heti 1v iässä, mutta silloin ei napannut niin annoin olla. Yhtäkkiä päätti siitä itse menemään potalle ja sen jälkeen on vaipat olleet vain yöksi. Sänkyyn siirtäminen tuntui paremmalta, kuin pinnasängyssä pää punaisena karjuminen, joten ihan sen vuoksi vaihdettiin sänkyjä heti janse onnistuikin.