Kaipaan neuvoa..

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Juni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
J

Juni

Vasta-alkaja
Päätin kirjoittaa palstalle koska koen tarvitsevani ulkopuolista näkökulmaa tilanteeseeni.

Alkuun haluan vilpittömästi todeta, että minulla on poikkeuksellinen mies. Hän on suurin rakkauteni,
paras ystävä, turvallinen syli. Enemmän kuin osasin milloinkaan odottaa.
Hänelle minä olen vähintään yhtä rakas, se ihminen, jonka kanssa kulkea yhteinen matka.

Olemme vastikään saaneet tietää odottavamme esikoista.

Minulla on elämässäni tilanne joka heijastuu myös mieheeni.

Varakas isäni kuoli muutama vuosi sitten. Nyt, kaikkien käänteiden jälkeen olemme päässeet yhteisymmärrykseen miten kuolinpesä jakautuu.
Asun isäni omistamassa asunnossa ja pankkilainaa vastaan olen ostamassa asunnon itselleni.
Kyseessä on verrattain arvokas asunto.
Miehelläni on omistusasunto ja olemme tähän asti asuneet vuoroin minun että hänen luonaan.

Olemme hänen kanssa keskustelleet paljon mitä teemme sitten kun perintökuviot alkavat ratkeamaan.
Kuitenkin kaikki tuli kertarysäyksenä; tieto vauvasta ja perinnönjaosta.

Mieheni on ehdottanut oman asuntonsa myymistä ja minun luokse muuttamista.
Hänellä on viihtyisä saunallinen omakotitalo, mulla taas trendikäs keskustakolmio paraatipaikalla.
Viihdyn hänen luonaan tosi hyvin ja se juuri hiertääkin.
Olen tunteellinen kun taas mieheni ajattelee rationaalisesti.
Koen tilanteen vakavaksi.
Ajattelen että nyt hän joutuu pakosta myymään talonsa.

Asuntoni on arvokkaampi ja kaikki palvelut muutaman sadan metrin säteellä. Se on mun mielestä ihan varteenotettava pointti.

Kahta asuntoa on mahdotonta pitää paitsi jos saisin kämppäni vuokralle.
Vuokraamisessakin on hyvät ja huonot puolet.

Meidän taloudellinen tilanne on hyvä, toki heikkenee hieman kun jään äitiyslomalle alkukesästä.
Epätietoisuus on pahinta. Missä asumme kun lapsi syntyy jne..
Tuntuu etten pysty keskittymään vauvaan paljoakaan kun nämä kurjat ajatukset hallitsee mieltä.

Olenko ihan kummallinen kun ajattelen näin?
 
Et ole ollenkaan kummallinen. On ihan normaalia, että asuminen on yksi tärkeimmistä asioista, joka mietityttää lapsen tullessa. Meille kävi niin, että itse ehdin asua pari kuukautta miehen omassa asunnossa, kun esikoinen ilmoitti tulosta. Miehellä oli kaksio, joten suurempaan oli pakko päästä. Mies aluksi ei olisi halunnut myydä kaksiota, kun suhtautui asiaan tunteella. Oltiin muutenkin oltu yhdessä vajaa vuosi, niin ei ollut mikään ihme, että ei uuden isomman asunnon ostaminen minun kans ja oman asunnon myyminen houkutellut. Ajatteli myös asunnon vuokraamista, mutta me oltas jouduttu liian tiukille ison lainanlyhennyksen kanssa ja onhan vuokraamisessakin riskinsä. Nyt asutaan ihanassa paritalossa paaaljon kauempana keskustan palveluista, mutta ollaan todella tyytyväisiä. Luin tämän viestin miehelle ja hän totesi, että lapsi muuttaa niin paljon.:)

Hankala neuvoa muita, kun jokaisella meillä on eri tarpeet perheenäkin. Itse en missään nimessä haluaisi asua kerrostalossa lapsen kanssa vaan haluan päästä sisältä suoraan pihalle. Itse miettisin sitä, että mikä on lapsen kanssa järkevää ja tuntuu parhaalta. Myös se, että onko suunnitelmissa useampi lapsi lähitulevaisuudessa. Kolmio käy melko pian pieneksi. Jos tosiaan talous antaa myöten toisen kodin vuokraamiselle, niin silloinhan ei tarvi tehdä vielä mitään lopullista ratkaisua. Siitä olen kuiten varma, että vaikka nyt ahdistaa, niin kaikki järjestyy ja jossain vaiheessa huomaa, että näinhän sen kuuluikin mennä. Onhan teillä vielä aikaa:). Vaikka nyt tuntuu haikealta, että toinen joutuu luopumaan kodista, niin ei sitä enää muista, kun pienokainen on sylissä ja olette perhe :Heartred. Ei sitä enää ajattele samalla tavoin, parisuhdekin muuttuu, ollaan nykyään enemmän me...ennen pidettiin kiinni omista menoista asioista jne., mutta nyt ajatellaan lapsen etua.

Onnea odotukseen :)!
 
Jokaisen pitää miettiä asumiskuviot ihan itse. Kukaan ei voi tulla neuvomaan, mikä on teille parasta. Asunnon arvolla on hyvin vähän tekemistä sen kanssa, onko se paras paikka lapselle asua.

Me olimme pohtimassa muuttamista ennen plussaamista, mutta ajattelin, että en halua mitään ylimääräistä stressiä tähän vaiheeseen.
 
Ajattelet mikä on paras elinympäristö teidän perheelle. Ja missä teidän on hyvä olla ja elää. Omakoti on monien unelma ,toisten taas kerrostalo lähellä palveluita. Itse olen ok.-talo eläjä. Hankalia päätöksiä mutta tehkää kuin teille tuntuu parhaaksi ja tulevaisuutta ajatellen
 
Minäkin miettisin sitä siltä kannalta, että miten hyvin tulette mahtumaan kolmistaan mihinkin asuntoon ja kuinka mukavaa teidän on pyörittä vauva-arkea siellä. Toisaalta asunnon vuokraaminenkin on eräänlainen kompromissi, joten en sulkisi sitäkään vaihtoehtoa pois, ellei taloudellinen tilanne vaadi selkeämpää ratkaisua. Mitään täsmäratkaisua teidän tilanteeseen ei sinällään ole, eli kuten muutkin ovat sanoneet, itse joutuu valintansa tekemään ja pohtimaan omia valintojaan tarkasti. Sinuna keskustelisin vielä miehesi kanssa ja varmistaisin, että onko a) hän ok talonsa myymisen kannalta ja b) oletko itse ok sen kanssa.. vaikutti nimittäin siltä, että olisit itse enemmän sen omakotitalon kannalla. Miettikää rauhassa, älkää turhaan kiirehtikö.

Meillä ei tuollaista tilannetta ole. Päinvastoin, asumme todella pienessä asunnossa, suhteellisen kaukana kaikesta. Olemme miettineet muuttamistakin, mutta meidän taloudellinen tilanne ei sitä salli kun asunnot maksavat näillä seuduilla turhan liian paljon. Vuokraamistakin olemme harkinneet, mutta ei löydy sopivan hintaisia asuntoja meille. Siksi olemme päätyneet siihen ratkaisuun, että jatkamme täällä asumista niin kauan kuin vain pystymme, eikä vuokra hierrä meitä liikaa.. Sitten kun alkaa tuntua siltä, niin sitten teemme muutoksia. Yllättävän hyvin ihminen kuitenkin elää pienesti, kunhan muistaa asennoitua siihen oikein. :) Tsemppiä kaikille :)
 
Tietääkö kukaan saako loppuun asti käydä uimassa, saunassa, paljussa ja porealtaassa?
 
Jos olen ymmärtänyt oikein niin näitä voisi välttää tulehdusriskin vuoksi sitten kun limatulppa on irronnut mutta korjatkaa ihmeessä viisaammat jos olen väärässä!
 
Ja siis uimista altaissa/järvessä tarkoitin, sauna lienee ihan ok.
 
Eli siinäkö ei oo mitään varoaikaa lopussa silläkään uhalla ettei olisi huomannut limatulpan irtoamista? Mun mielestä mulla ei oo irronnut joten on siis sallittua hypätä altaaseen?
 
Mä en osaa kyllä varmaksi sanoa enkä muista enää mistä tätä luin. Mulla on huomenna neuvolalääkärille aika niin yritän muistaa kysyä tätä. Paljussa olis ainakin kiva mökillä lillua varsinkin silloin kun selkä vihoittelee :)
 
Voi, olispa tosi kiva jos muistaisit kysyä sitä. Sitä juuri ajattelin että paljuilisin/saunottelisin loppuun asti jos vaan saa koska se pitää niin hyvin kivut poissa!!
 
Kysyin tätä uimista ja lääkäri sanoi, että niin kauan kun kohdunsuu on kiinni (minulla oli vielä) voi uida huoletta. Mulle sanoi, että sitten ei enää kun alkaa tulla kipeämpiä supistuksia.
 
Mulla ulkoo auki sormelle ja sisäsuu kiinni. Tulkitsisin siis että kiinni on siinä mielessä että saa paljutella?!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top