Käytännöt eri sairaaloissa keskenmenotilanteissa

[Suvetar]

Tätä keskustelualuetta lukiessa olen huomannut, että käytännöt keskenmenon hoitamisesta vaihtelevat ilmeisesti aika paljon eri sairaanhoitopiireissä/sairaaloissa. Ajattelin, että tähän ketjuun voisi koota kokemukset eri puolilta Suomea. Mielestäni on väärin, että näissä vaikeissa elämäntilanteissa ihmisiä ei kohdella samalla tavalla ja ylipäänsä kohtelu voi olla epäinhimillisen tuntoista.

Oma kokemus Oulun ylipistollisesta sairaalasta:
Minulla todettiin keskeytynyt keskenmeno yksityisen neuvolan ultrassa 29.10. Neuvolasta laittoivat lähetteen Oysiin, mutta soitin sinne vielä perään, kun neuvolan pitäjä kertoi että polilta soitettaisiin minulle ja arviolta vasta parin päivän päästä. En halunnut olla epätietoisuudessa siihen saakka. Naistentautien polilta kehotettiin tulemaan joko seuraavana tai sitä seuraavana päivänä päivystysasiakkaana paikalle, jolloin tarkistettaisiin tilanne ultralla ja annettaisiin esilääkitys kohdun tyhjennystä varten. Itse tyhjennys tehtäisiin kotona. Kuulemma lääkkeellistä tyhjennystä käytetään siellä viikolle 9 asti (minulla km oli ollut n. Rv 7). Eräs astmaa sairastava ystäväni on saanut tyhjennyksen osastolla tuon perussairauden takia, eli ilmeisesti jotkut sairauset "oikeuttavat" osastolla tehtävään tyhjennykseen.

Odotimme polilla ilmoittautumisen jlk noin tunnin, minkä jälkeen kätilö kutsui lääkärin vastaanotolle. Lääkäri vaihtoi pari sanaa kanssani, tarkisti esitietolomakkeen tiedot. Teki sisätutkimuksen ja ultrasi sisäkautta hyvin pitkään. Ultratessa ei todennut muuta kuin että kohdunsuu on kiinni. Ja lopuksi kertoi arvion alkion koosta/iästä.

Viikkojen varmistuttua totesi, että hoitomenetelmä on lääkkeellinen tyhjennys ja kysyi, mille päiville sairauslomatodistus tarvitaan (käytäntönä oli, että lääkkeiden ottopäivä kotona ja sen jälkeinen pvä kirjoitetaan saikkua). Taisi kertoa vielä jotain yleistä, muttei oikein jäänyt mieleen. Antoi ohjelaput ja kertoi meidän pääsevän pian kätilön pakeille, joka kertoo tyhjennyksestä lisää. Kysyin lääkäriltä jälkitarkastuksesta ja mahdollisesta psykologisesta tuesta. Jälkitarkastusta ei kuulemma ole, antoi vain näyteputkilon virtsanäytettä varten, se pitää viedä tk:hon 5-6 vkon päästä tyhjennyksestä, siitä tarkistetaan, onko raskaustesti negatiivinen. Keskusteluapua saa itse kysyä terveyskeskuksen kautta. Sairaalan tai neuvolan kautta sitä ei tuntunut järjestyvän. Lääköri oli sinänsä ihan miellyttävä, mutta aika niukkasanainen.

Odottelimme ehkä vajaan puoli tuntia, jonka jälkeen uusi kätilö otti vastaan. Hän kertoi vielä tarkemmin lääkkeellisestä tyhjennyksestä ja vastasi kysymyksiini. Sanoi, että veren rhesus-tekijän selvittämistä varten on varattu vielä labraan aika verikokeeseen. Kätilö oli ystävällinen ja rauhallinen ja vastasi kaikkiin kysymyksiini. Sitten hän antoi esilääkkeen (kun ensin ihmettelin, missä vaiheessa se otetaan..) ja opasti meitä labraan.

Verikokeen tulos käskettiin kysyä polilta maanantaina eli päivä tyhjennyksen jälkeen. Puhelimeen vastannut hoitaja kysyi hieman tylyn tuntoisesti: miten olet voinut ja muistutteli vain samoista jutuista, jotka lukivat paperissa, jossa oli ohjeet tyhjennykseen. Eli hyvästä hygieniasta ja mahdollisesta vuodon kestosta jne.. Ei ollut sellainen olo, että häntä olisi paljon kiinnostanut vointini, varsinkaan henkinen.

Lääkitys oli siis seuraava: perjantaina yksi Mifegyne ja varsinaiset tyhjennyslääkkeet (Cytotecit) sunnuntaina, ensin neljä emättimeen ja kolmen tunnin päästä kaksi kielen alle. Kipulääkkeeksi sain 4 kpl 600 mg:n buranaa ja 2 litalginia ja lisäksi sai ottaa parasetamolia.

Itseäni jäi mietityttämään jälkitarkastuksen puuttuminen ja psykologisen avun puuttuminen. Mielestäni olisi inhimillisempää, jos keskenmenon jälkeen olisi vielä yksi kontakti lääkäriin, kätilöön tms., jonka kanssa voisi ikään kuin käsitellä asian loppuun.

Tässäpä oma kertomukseni, toivottavasti siitä on jollekulle apua. Voimia.

 

[starling]

Oman keskenmenoni kohdalla olen kokenut saaneeni hyvää hoitoa fyysisen terveyden suhteen. Myös kätilöt ja lääkärit ovat olleet pääasiassa myötätuntoisia. Varsinaista keskusteluapua ei kuitenkaan ole tarjottu, vaan on ohjattu olemaan yhteydessä omaan terveyskeskukseen tarvittaessa.

Minulla siis kokemusta HUS:n Kätilöopistolta, jossa äitiyspoliklinikalla nt-ultrassa todettiin keskeytynyt keskenmeno. Varsinaiset muistikuvat tilanteesta ovat sekavia ja hataria enkä muista kaikkea tilanteesta. Vahvin muistikuva on jäänyt kätilön empaattisesta ja lämpöisestä suhtautumisesta, hänen äänestään ja kosketuksestaan, ja olen kiitollinen, että juuri hän sattui kätilökseni sinä aamuna. Myös lääkäri, joka varmisti keskenmenon ultraamalla oli asiallinen, mutta lähinnä suoritti pakolliset hänelle kuuluvat tehtävät. Kätilö oli se, joka minut kohtasi.

Sain itse valita hoitomuodon lääkkeellisen tyhjennyksen ja kaavinnan väliltä. Valitsin lääkkeellisen tyhjennyksen, koska tuli tunne, että kuollut alkio on saatava pois kohdusta mahdollisimman pian ja lisäksi lääkkeellisen tyhjennyksen kerrottiin olevan kohdulle hellävaraisempi vaihtoehto ja lähempänä luonnollista tyhjehntymistä. Kaavinta-aika olisi varattu myöhäisempään ajankohtaan. Kaavintaa tarjottiin ihan todellisena vaihtoehtona, vaikka raskaus oli edennyt vain viikolle 7. Kätilö kertoi rehellisesti, että voi olla, että lääkkeellinen tyhjennys ei välttämättä toimi, vaan voi olla, että kaavinta joudutaan tekemään kuitenkin. Sain polilta mukaan ensimmäisen satsin kipulääkkeitä ja Cytotecit 4 kpl kotona tehtävää tyhjennystä varten. Lähtiessäni sain lisäksi hoito-ohjeita lääkkeelliseen tyhjennykseen ja itse keskenmenoon liittyen.

Lääkäri kirjoitti minulle sairaslomaa 3 päivää, koska itse vakuuttelin poliklinikalla, että olen sen jälkeen valmis töihin. Kun töihin olisi pitänyt palata, koin etten vielä pystynytkään, koska tunnereaktiot menivät äärilaidasta toiseen. Keskenmenon todennut lääkäri suostui kirjoittamaan minulle puhelimitse vielä 4 sairaslomapäivää lisää, kun soitin äitiyspoliklinikalle.

Lääkkeellinen tyhjennys ei onnistunut täysin ja olin yhteydessä saamieni ohjeiden mukaan naistentautien poliklinikalle asiasta, kun raskaustesti näytti vielä 4 viikon kuluttua positiivista. Ottivat minut vastaan poliklinikalle ilman lähetettä ja verikokeella ja ultralla lääkäri vahvisti, että kohtu ei ollut tyhjentynyt kokonaan. Lääkäri kävi eri hoitovaihtoehdot läpi, joista varteen otettavia lähinnä kaavinta tai tyhjennys imulla. Päädyin imulla tehtävään tyhjennykseen. Toimenpiteen aikana lääkäri ja kätilö huolehtivat koko ajan, ettei se käy liian kivuliaaksi. Sekä lääkäri että kätilö olivat huomaavaisia ja myötätuntoisia. Lääkäri kirjoitti toimenpidepäivän sairaslomaa ja viikon antibioottikuurin kohtutulehduksen estoon. Olin helpottunut, että tyhjennys pystyttiin suorittaa samalla poliklinikkakäynnillä eikä keskenmenon hoitaminen enää venynyt.

Mitään jälkitarkastusaikaa ei annettu, mutta naistentautien poliklinikalta sain ohjeeksi olla matalalla kynnyksellä yhteydessä, jos komplikaatioita tulisi tai kahden viikon kuluttua joka tapauksessa, jos raskaustesti olisi edelleen positiivinen tai vuoto jatkuisi. Tarvetta tälle käynnille ei enää onneksi tullut.

 

[jeilei]

Jorvissa koin saaneeni tukea keskenmenoon.

Saavuin Jorviin (8+1) päivystyslähetteellä. Vuoto ja supistukset olivat alkaneet kaksi päivää aiemmin ja päivää aiemmin olin käynyt lääkärissä eli keskenmeno oli tapauksessani jo aika selvä, mutta se haluttiin vielä varmistaa gynen ja ultran avulla.

Päivystyksessä minut ottivat vastaan nuori erikoistuva lääkäri sekä kokeneelta vaikuttava hoitaja. Esitietolomaketta läpikäydessä lääkäri kyseli tarkempia kysymyksiä raskaudesta, oireista, yms. Tämän jälkeen minulle tehtiin sisätutkimus ja ultra. Ultran aikana lääkäri kertoi tarvitsevansa hetken keskittyäkseen tutkimukseen ja sen hän tekikin, mutta parin minuutin päästä hän kertoi oikein asiallisesti ja myötätuntoisesti, että kohtu oli tyhjentynyt. Itselle ei tullut yllätystä siinä, koska vuoto ja supistelu olivat olleet jo niin selvät, joten lääkäri vain vahvisti jo omat epäilykset.

Ultran ja sisätutkimuksen jälkeen oli hetki aikaa jutella lääkärin ja hoitajan kanssa. Minule kerrottiin eri vaihtoehdoista ja päädyttiin lääkkeelliseen tyhjennykseen, vaikka kohtu olikin jo raskausmateriaalista tyhjä mutta limakalvo vielä paksu. "Varmistetaan täydellinen keskenmeno, jotta elimistö voi palautua" oli lääkärin sanoma. Tämän jälkeen minut ohjattiin vielä verikokeisiin veriryhmän määritystä varten ja kerrottiin, että herkästi saa heihin olla yhteydessä jos vuotoa ja/tai kipua tulee kovin. Siitä lähdin cytotec- ja panacod-paracetamol -pillerit kourassa kotiin ja ohjeena se, etten saa aloittaa lääkkeellistä tyhjennystä ilman tukihenkilöä.

Onneksi en ollut ehtinyt aloittaa tyhjennystä, sillä pian kotiin päästyäni soi puhelin. Hoitaja siellä ilmoitteli minun olevan veriryhmältäni rh-, joten eikun uudestaan Jorviin hakemaan anti-D-immunoglobuliinipistos. Hoitaja siinä sitten odotellessani pistäytyi luonani ja kyseli kovasti vointiani ja kertoi minun näyttävän kalpealta ja huonovointiselta. No enpä valehdellut ja kerroin voivani huonosti. Muutama sana juteltiin, kunnes "pääsin piikille". Hoitaja vielä kertasi km:n ja keskeytyksen vaiheet ja sen, että AINA saa heille soittaa ja tukea on saatavissa. Siitä lähdin sekavin ajatuksin kotiin.

Jorvissa ei siis ainakaan näillä viikoilla tarjottu mitään keskusteluapua. Koin itse kuitenkin saavani apua ja myötätuntoista kohtaamista käydessäni päivystyksessä enkä epäile, etteikö keskuteluapua olisi ollut saatavilla. Sitä täytyy ehkä osata pyytää, mikä ei varmasti ole helppoa suuren menetyksen keskellä. Mutta itselleni jo perus päivystyskäynti ja hoitajan huomiointi myöhemmin riittivät siihen, että koin tulleeni huomioiduksi kokemuksessani enkä ollut sen kanssa yksin.

Kaikesta huolimatta toivon, ettei kukaan joutuisi kokemaan samaa kuin minä.

 

[Pauveli]

Pistetäänpä tähän kysymystä... Jos spontaani keskenmeno ja itse olettaa kohdun tyhjentyneen, pitäisikö silti käydä jossain toteamassa keskenmenon tapahtuneen? Onko väliä millä rv:lla keskenmeno tapahtunut siihen, että jos fyysisestä tapahtumasta selvinny, tarviiko jotain ammattilaisen tarkistusta? Potuttaa!Jurppii!Pännii! puolelle olenkin käynyt purkautumassa neuvolasta saamastani kohtelusta (varmaan kokemukseeni vaikuttaa hormonit ja mielentilani), mutta lyhennettynä: eilen spontaani keskenmeno rv 10+6 ja tiedän alkion/sikiön tulleen ulos koska tapahtuma oli kuin pieni synnytys ja tänään neuvolaan ottaessani yhteyttä vain toteamus "ok, perutaan jo varatut ajat". Ei siis mitään kyselyä tapahtuneesta tai voinnista. Nyt mietityttää pitäiskö mun jonnekin muualle ottaa yhteyttä. Fyysisen voinnin kanssa ei hätää, pyörryttää kylläkin, mutta se varmaan enemmänkim henkistä (vain eilen vuosin reilusti, tänään vähemmän kuin pahimpina menkkapäivinä). Ilmeisesti kannattaa r-testi ainakin omatoimisesti tehdä varmuuden vuoksi jossain vaiheessa...?

 

[jeilei]

Pauveli, pahoittelut keskenmenosta. Voimia sinulle. En tiedä pitäisikö käydä tarkistuksessa, mutta ainakin kannattaa. Spontaani keskenmeno ei tarkoita sitä, että kaikki raskausmateriaali poistuisi itsestään ja ultralla tilanne voidaan ajoissa varmistaa, ettei kohtuun jäänyt materiaali pääsisi aiheuttamaan esim. kohtutulehdusta.

Kuvailemasi vastaanotto neuvolan puolelta ei kyllä ansaitse aplodeja. Kyllä terveysalan ammattilaisilta pitäisi hieman enemmän löytyä paitsi asiakaspalvelutaitoja myös empatiaa, koska keskenmeno on iso ja herkkä asia ja varsinkin kokiessa sen ensimmäistä kertaa, on olo aika neuvoton. Ei minullekaan neuvolasta herunut myötätuntoa ja varattu aika peruttiin pikaisesti. Onneksi sainkin sitten paljon parempaa palvelua terveysasemalla ja naistentautien polilla.

Ja raskaustesti ohjattiin tekemään muistaakseni noin 4 viikkoa keskenmenosta. Itselläni vuoto tosin kesti vain vajaan viikon ja jo vajaan kahden viikon päästä keskenmenosta testi näytti negatiivista.

 

[Pauveli]

Kiitos vastauksesta jeilei. Taidanpa aamulla soitella terveyskeskukseen.