Käynnistys

Liirumlaarum

Liirumlaarum

Päivystävä dosentti
Helmiäidit 2020
Miten sujui käynnistetty synnytys? Vinkkejä voiko käynnistymistä edistää jotenkin itse (kun on jo osastolla käynnistelemässä)? Mitä tekemistä mukaan odottelu ajaksi? Koska käynnistetty ja miksi?


Itsellä käynnistys edessä reilun viikon kuluttua rv 38+0 vauvan ison kokoarvion takia.
 
Mulla aloiteltiin pe aamuna klo 9 käynnistys tablettilääkkeellä. Ei tapahtunut mitään, käytiin vielä kaupungilla. Klo 15 sain seuraavan tabletin ja pienet supistelut alkoi joskus 16 jälkeen. Kovat supistukset alkoi 22-23 aikaan ja sain piikkilääkkeen kipuihin. Yöllä 2-4 olin ilokaasun turvin ammeessa. 5.30 saliin ja 8.30 epiduraali sekä oksitosiinitippa (ehdottomasti vaadin ensin epiduraalin, ettei oksitosiinitipan aiheuttama synnytyksen eteneminen aiheuta äärettömiä kipuja). Tippaa sitten säädettiin pitkin päivää ja klo 16 alettiin ponnistaa omien tuntemusten mukaan. Tyttö syntyi la iltana 18.50.

En tiiä miten ois voinut nopeuttaa. Kysyin silloin pe aamuna, että voisiko käynnistää balongilla, mutta silti käynnisteltiin tableteln.

Ei mulla ollu muuta tekemistä kuin kirja ja kännykkä mukana, mutta kirja jäi täysin koskemattomaksi.
 
Mulla käynnistettiin esikoisesta pienipainoisuuden vuoksi 38+2 ja 38+3. Maanantaina aamupäivällä laitettiin ballonki, josta seurasi ihan kamalat kivut. Lääkkeitä kipuun en saanut pahemmin vaan lopulta ballonki piti ottaa pois puoliksi repien (tästä tuli traumoja). Tiistaina siirryttiin sitten saliin käynnistämään oksitosiinilla ja ne supistukset aiheutti jälleen ihan järkyttävät kivut. Menin kivusta ihan sekaisin ja vaan itkin. Lisäksi jossain vaiheessa puhkaistiin kalvot ja edelleenkään kivunlievitystä en pahemmin saanut koska hidastaa avautumista. No lopulta olin kivusta niin sekaisin että en muista asioita joita on tehty ja ketä huoneessa on käynyt jne. Sain kuitenkin aneltua itselleni jossain välissä vähän jotain kipulääkettä mikä ei auttanut ja lopulta sain myös epiduraalin. Käynnistys jätti syvät traumat enkä suostu siihen uudestaan. Lopulta muistan vaan että olin hädissään vauvan sykkeen vuoksi ja minut kärrättiin sektioon. Osan näistä tapahtumista mies on jälkikäteen minulle selostanut mutta en tosiaan muista läheskään kaikkea kipujen vuoksi.

Tilanne oli mun kohdalla täysin epäkypsä kun käynnistystä aloitettiin joten siinä varmaan yksi syy miksi sektioon päädyin. Synnytys käynnistyy helpommin jos paikat on hieman enemmän kypsyneet.
En halua pelotella tällä vastauksella mutta tämä oli minun kokemukseni käynnistyksestä enkä siihen toiste suostu traumojen vuoksi.
 
Fuji, kurjaa että jouduit kokemaan noin ikävän käynnistyksen. :sad001 Jos et ole päässyt puhumaan siitä kenellekään ammattilaiselle kannattaa ottaa asia esille neuvolassa ja pyytää päästä vähintään neuvolapsykologin juttusille. Traumaattiset kokemukset tulisi aina päästä käsittelemään ja usein siihen tarvitaan ammattilaisen apua. :Heartred
 
Mulla esikoista alettiin käynnistellä 39+0 ja syntyi 40+0. Käynnistyksessä käytettiin balonkia ja oksitosiinitippaa, mutta ei lähtenyt, ei ollut mitenkään tukalaa tossa vaiheessa. Lopulta puhkottiin kalvot ja jyrättiin synnytys isolla oksitosiinimäärällä läpi, ei tainnut vielä olla omaa valmiutta synnytyksen käynnistymiselle. Oli aika raakaa menoa ja tauottomia ne tippasupistukset, mutta yleisesti hyvä fiilis jäi.

Toinen ja kolmas syntyivät myös käynnistelyn jälkeen, mutta oksitosiinia tarvittiin vain vähän ja supistukset olivat paljon "hellempiä" kuin ekalla kerralla enkä kaivannut puudutuksia tms vaan tens toimi hyvin. Eli silleen eheyttävää oli, että myös käynnistetty synnytys voi tuntua ihan siedettävältä ja olla "kiva".
 
Käynnistettiin viikko ensin osastolla. Maanantaina ballonki se ei tehnyt mitään. Sen jälkeen monta päivää cytoja suun kautta. Ei tehnyt nekään mitään. Viikonlopuksi kotiin.
Sitten taas maanantaina vielä 6h oksitosiinia suoneen eikä sekään saanut supistuksia aikaiseksi.
Sitten sovittiin perjantaiksi sektio.
Käynnistys aloitettiin 37+3 ja sektio tehtiin 39+0.
Paikat oli täysin epäkypsät kun aloitettiin. Yhtään eivät kypsyneet koko käynnistysaikana.
Onneksi nyt tässä raskaudessa suoraan sektio.
Kaikille ei käynnistys tehoa.
Eniten tuo käynnistys yritys turhautti. Supistuksia ei mulle nuo lääkkeet saaneet aikaiseksi joten kivuliasta ei ollut.
 
Minulla aloitettiin käynnistys 39+4 kohdunsuulle laitettavalla 1/2 cytotec tabletilla, synnytys käynnistyi sillä käytännössä heti. Toinen 1/2 laitettiin ikäänkuin varmuuden vuoksi koska käynnistys aloitettiin täysin epäkypsään tilanteeseen.
Tytär syntyi 4,5 tuntia ensimmäisen tabletin laiton jälkeen. Kipulääkkeitä en kerennyt juuri saamaan ( tai sain ”puolikkaan” kohdunkaulan puudutuksen, koska toista puolta ei sitten enää saatu laitettua kun paikat aukesi niin nopeasti)

Ei mitään negatiivista sanottavaa.
 
Miulla käynnistettiin rv41+5, kun ei omineen lähtenyt. Aamupäivällä laitettiin ballonki, se tuli pois 5h jälkeen ja 4cm auki. Kivut pysy panadolilla aisoissa, käytiin syömässä ja kotona pomputtelin jumppapallolla ja kävin suihkussa. Supistukset ja kivut loppu kun ballonki tipahti.
Illalla mentiin synnytyssaliin ja jatkettiin käynnistystä oksitosiinilla. Annos vedettiin tappiin asti, mutta edistystä ei tapahtunut. Supistuksia tuli, mutta olivat aika lieviä ja niistä selvisin TENSillä, lämpötyynyllä, keinutuolilla ja äänenkäytöllä. Tauotettiin käynnistys yöksi.
Aamulla rv41+6 jatkettiin, supistukset koveni niin kipeiksi et pyysin lopulta epiduraalin juteltuani kätilön kanssa. Aikasessa vaiheessa sain epin, koska oli jo selvää et synnytysrupeama tulee kestämään kauan. Ei edistystä, puhkastiin kalvot. 5cm jossain kohti auki ja tyssäsi siihen. Iltaan asti ooteltin edistystä jota ei tullut.

Lääkäri sit illalla kymmeneltä ultralla totesi, et vauva on avosuisessa tarjonnassa ja tämä syynä edistymättömyyteen. Tehtiin kiireellinen sektiopäätös. Mitään hätää ei ollut, mut en halunnut enää odottaa vaikka sekin ois ollu mahollista. Sektiossa selvis että avosuisen tarjonnan lisäks ois vissiin ollu vielä tulossa otsa eellä. Ei siis mikään ihme ettei pää painanu kohdunsuulla ja edistäny synnytystä.

Kokonaisuutena miulle jäi hyvä maku käynnistyksestä. Kivunlievitykset oli kohillaan ja koko ajan sain olla kartalla siitä mitä tapahtuu ja ite tehdä lopulliset päätökset niin kivunlievityksistä kuin sektiostakin. Synnytys edistyi käynnistysmenetelmillä niin hyvin, kun se nyt oli tuon vauvan asennon puoleen mahdollista. Jos vauva ois ollu raivotarjonnassa, uskon että kaikki ois menny melko helpolla sen jälkeen, kun synnytys saatiin kunnolla käyntiin.
 
Hyvin sujui, rv 36+0 raskausmyrkytyksen takia käynnistettiin. 36+2 lähti kunnolla käyntiin aamupäivällä ja illalla syntyi. Käytössä oli lääke, ballonki, kalvojen puhkasu ja oksitosiini. Sitkun lähti käyntiin niin tosi nopeasti tapahtui kaikki. Mulla oli mukana vaikka ja mitä mutta ei siinä sitten osannut muuta tehdä kun odotella käynnistymistä.
 
Kiitos kaikille omien kokemusten kertomisesta! :Heartred Alkaa jännittää jo hurjasti kun sovittuun käynnistyspäivään on 5päivää aikaa. Hui. Eniten pelottaa jos synnytys ei käynnistykkään ja sitä koitetaan monen monta päivää ja lopulta päädytään sektioon. Oon kehittänyt kauheen sektiokammon itselleni :sad001 Arpapeliähän tuo tuntuu olevan lähteekö synnytys hyvin käyntiin vai ei. Ei auta kun toivoa parasta ja toimia henkilökunnan ohjeiden mukaan :)
 
Mulla käynnistettiin viimeisin perätilan takia viikolla 41. Laitettiin suoraan oksitosiini tippa jota nostettiin tunnin välein maximiin asti, edes maximilla se ei käynnistänyt ja lopulta oksitosiini tippa otettiin pois ja puhkastiin kalvot ja siitä se synnytys sit käynnisty ja vauhdilla 30min alkoi kunnon supistukset ja siitä ei mennyt kauaakaan (alle tunti) kun vauva oli jo sylissä. Itse en kokenut käynnistystä kamalana, muuten kun mulla on kamala neula kammo (siis niin kamala etten ottanut edes puudutteita) joten tipan laitto oli hirveää. Itse myös jännitin käynnistystä mutta halusin ehdottomasti synnyttää alakautta, joten oli pakko käynnistää. Kalvojen puhkasu ei tuntunut miltään tai no kun vedet siinä valui niin tuntui kun olisi pissannut alleen.

Mulle neuvottiin että käynnistystä voisi koittaa edistää liikkumalla ja akupainannalla (tuota akupainantaa voi alottaa jo kotona ennen käynnistystä, siitä on sanottu mulle jo toisen lapsen kanssa) ja muutenkin kannattaa tehdä nyt kaikkea mistä saa rentoa fiilistä, tiedä vaikka käynnistyisi itsekseen ennen käynnistystä.

Mulle jäi hyvät kokemukset käynnistyksestä :)

Zemppiä :happy:
 
Käynnistettiin 40+0 lapsiveden vähyyden vuoksi ja myös siks että olin jo supistellut edellisyönä ja päivänä. Oisko 15 aikoihin iltapäivällä laitettu tuplaballonki just sen takia kun olin jo supistellut. Meinasivat cytocteja, mutta en halunnut että niillä käynnistetään. Siks vissiin tuo ballonki tuplana, kun epäilivät että ei käynnisty. Kello 17 aikoihin oli jo tosi usein supisteluja ja hirveällä vauhdilla synnytyssaliin. Tyttö oli n. 18.30 ulkona. Mulla kyllä toimi tosi hyvin tuo ballonki. En kerinnyt ees kivunlievitystä lääkkeitä ottaa. Just kun oisin ottanut niin vauhdilla saliin. Mulla varmaan siksi niin hyvin lähti käyntiin kun oli jo paikat kypsyneet tarpeeksi. Veikkaan että vauva ois muutenkin ollu syntymässä piakkoin.

Enkä kyllä kaivannut mitään tekemistä kun supisteli niin paljon. Huohottelin vaan lattialla ja odotin seuraavia supistuksia. Jos ei ois supistellut niin paljoa ois varmaan lueskellut tai käsitöitä tehnyt.

Kai sitä synnytystä voi nopeuttaa liikkumalla ympäriinsä.
 
Mulla ensin meni vedet klo 8 aamulla ja kun supistukset ei muuttunu kivuliaiksi ja strep b positiivinen niin käynnistystippa laitettiin klo 18. Siitä sitten annosta vähän väliä nostellen alkovat pikku hiljaa tuntumaan ja ehkä noin klo 22 eteepäin alko olla jo aika epämukavaa. Hengittelin ilokaasua ja sen voimalla puskin johonkin melkeen kahteentoista jollon alko pyysin kipupiikkiä jota en kerenny saada kun olinkin jo valmis ponnistamaan ja tyttö synty 00.07. :) Ainoa mitä toivoisin toisin on ilolaasun käyttö. Paha olo ei varsinaisesti tullut mutta nousi kyllä päähän ja on hiukan hatarat muistikuvat.. :hilarious:
 
Käynnistettiin oman voinnin takia 37+6. Takana oli hankala raskaus ja pitkä vuodelepo kun yritettiin estää syntymästä liian aikaisin. Käynnistyspäivä päätettiin varmuuden vuoksi 37+0 kontorollista, kun itse sitä pyysin. Silloin jo paikat 3cm auki ja kanava poissa ja lääkärit arvioikin että käynnistyisi seuraavan viikon aikana itsestään, no eipä käynnistynyt.
Käynnistys aloitettiin aamulla kahdeksan aikoihin kalvojen puhkaisuulla ja supistukset alkoi reilua tuntia myöhemmin, salissa sain olla koko ajan. Olo oli koko ajan tukala, kun en enää päässyt kunnolla liikkumaan ja etenemisen odottelu sängyllä oli aika turhauttavaa. Kivut ei olleet kovin kovat pärjäilin ilokaasulla ja panadolilla. Klo 17 oli edistystä tapahtunut yllättävän vähän, paikat vasta 5cm auki, ja pyysin että voitaisiko asiaa hieman nopeuttaa. Aloitettiiin oksitosiini ja senkin kanssa asiat eteni todella hitaasti. Illalla aloin olla todella väsynyt ja pyysin epiduraalia, ihan vain että saisin hetken levättyä, kun edelleen vasta 8cm auki ja synnytystä takana jo 12h. Epiduraali vaikutti sen pari tuntia ja sain sen ajan nukuttua.
Sitten kätilö tuli arvioimaan epiduraalin tehostetta ja olinkin täysin auki ja sain alkaa ponnistelemaan. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja lopulta autettiin imukupilla kun sydänäänikäyrä meni liika tasaiseksi.
HIrveitä traumoja ei jäänyt, mutta kyllä tällä kertaa toivoisin että käynnistyisi spontaanisti ja oma olo olisi sellainen että saisin olla liikkeellä ja pystyssä. Luulen tuon sängyssä olemisen lähes koko synnytyksen ajan hidastaneen etenemistä.
 
Mulla käynnistettiin 38+4 omasta toiveesta. Aloitettiin aamulla 9.30 ballongilla joka tippui samana iltana n.10 aikaan pois. Lähdettiin tsekkaamaan tilanne ja oli paikat 4cm auki. Supparit ei ottanut tuulta alleen, eli oksitosiini tippa jonka annostusta nostettiin.
Melkein selvisin kauratyynyjen ja ilokaasun avulla, mutta lopussa oli pakko taipua epiduraaliin. Poika syntyi seuraavana aamuna 07.16 ja kaikkiaan itse synnytys kesti vajaa 4h.
Ehdottomasti mun paras kokemus ja helpoimmasta päästä. :)
 
40+0 pre-eklampsian takia alotettiin käynnistys epäkypsästä tilanteesta. 3pvää nousevilla Cytotec-annoksilla, tuloksetta. 4.päivä oli taukoa. 5. jatkettiin Cytotecilla. 6.pvä Cytotec + ballonki (eli oli edennyt jonkin verran). 7.pvä toinen, isompi ballonki -> päästiin saliin kalvojen puhkaisuun. Ei etenemistä, niin aloitettiin oksitosiini. Ei käynnistynyt. 8.pvä aloitettiin oksitosiinilla ja kun se loppui eikä synnytys ollut käynnistynyt, lääkärit vihdoin suostuivat sektioon. Olin sitä itse ehdottanut jo 3. tuloksettoman päivän aikana.
 
41+6 aloitettiin yliaikaisuuden takia käynnistellä kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinitipalla. Toki oli sikäli kypsä tilanne, että latenssivaihetta oli jo pari päivää takana. Mullakin kyllä lopulta jyrättiin koko synnytys sillä tipalla väkisin läpi, kun ei sitä omaa supistustoimintaa ollu riittävästi. Tippaa nostettiin koko ajan, vaikka olin tosi kipeä ja supisteli tiheään. Lopulta olinkin niin kivusta jäykkänä, että homma ei edennyt ilman epiduraalia, jota en alunperin piikkikammon takia olisi halunnut ottaa. Sen avulla avauduin kuitenkin puolessatoista tunnissa 4cm - > 10cm, joten olen tosi tyytyväinen, että kuitenkin sen jouduin ottamaan. Ilokaasua vetelin kyllä epinkin kanssa, koska eteneminen oli niin nopeaa, että muutaman kivuttoman supistuksen jälkeen kivut alkoivat puudutuksesta huolimatta uudestaan, vähän lievempinä toki. Kivut helpotti oikeestaan, kun olin täysin auki ja vauva lähti laskeutumaan, ponnistusvaihe ei ollut mielestäni yhtään kivulias, vaikka epi oli lopetettu jo 3h aikaisemmin ja oksitosiinia meni jo 180ml/h. Se sujuikin koko synnytyksessä parhaiten. Kalvot puhkaistiin siis aamulla klo 8 ja samana iltana 22.30 oli tyttö sylissä.

Olosuhteisiin nähden kaikki meni hyvin, vaikka olin toivonut hieman toisenlaista synnytystä. Kaikkien niiden piuhojen kanssa oli hankala olla ja ne supistukset oli ihan kamalia. Mutta siitä selvittiin, tekisin myös milloin vain uudestaan, että ei sikäli jäänyt traumoja.
 
Takaisin
Top