Käynnistyksestä hyviä kokemuksia?

[Nöösi84]

Täälä ehkä edessä käynnistys ja en voi olla lukematta verkosta miten sen pitäisi mennä.

Onko kellään jakaa positiivisia kokemuksia käynnistyksestä?
Tuntuu että löydän vain niitä huonoja ja pieleen menneitä versioita

Löydän vain niitä missä ollaan kärvistelty päiväkausia supistusten kanssa ja saatu lääkettä mikä ei toimi tai lähetetty lukusia kertoja kotiin ja kuitenkin päädytty hätäsektioon

(En löydä kunnolla edes tietoa mitä lääkkeitä kannattaa pyytää kipuun ja missä vaiheessa.
Kipua itseään en tavallaan pelkää mutta kuitenkin vähän silti)

 

[Olive]

Mun helmikuinen -23 syntyi käynnistyksellä.

Käynnistys oli maanantaina, aloitettiin noin klo 16 aika epäkypsästä tilanteesta (raskausmyrkytys, viikkoja 41+0). Kohdunkaula oli takana ja ulkosuu hörötti, kanavaa jäljellä 2cm. Sisäsuu kiinni. Aloitettiin Cytotecilla, tiistaina lounasaikaan laitettiin ballonki, joka lähti viiden maissa ja sen jälkeen puhkaistiin kalvot. Lapsi syntyi keskiviikkona puoliltapäivin.

Hyvä kokemus, vaikka en olisi käynnistystä halunnut, mutta ei ollut vaihtoehtoja. En tullut megakipeäksi, pärjäsin lievemmillä keinoilla (ääni, TENS, yksi kipupiikki, lämpövyö) ti-ke väliseen yöhön, jolloin sain epiduraalin.

 

[VäriSointu]

Minulla ensimmäinen synnytys käynnistettiin aamulla joskus 9-10 maissa ja lapsi syntyi illalla ennen yhdeksää. Meni siis nopeasti. Käynnistys johtui siitä, että vauveli oli potkinut kalvoihin reiän. Kivunlievityksenä oli ainoastaan ilokaasu, jonka senkin taisin lopettaa jossain välissä, kun siitä tuli sekava olo, enkä kokenut sen auttavan. Tuossa synnytyksessä en osannut olla rento, kun kipu kauhistutti. Kokemuksena olisi ollut parempi, jos olisin osannut sen, mikä onnistui toisessa synnytyksessä: koko alavartalon rentoutus aktiivisesti läpi supistusten ja ponnistusvaiheessa oman kehon kuuntelu. Minulla luonnostaan todella pitkät ponnistussupistusten välit ja tuossa synnytyksessä ponnistin, kun kätilö kannusti, vaikka ei ollut supistusta. Kätilö siis luuli, että minulla oli supistus.

Omasta kokemuksesta sanoisin, että oli synnytyksen käynnistyminen sitten lääkkeillä tai luonnostaan, niin se supistusten aikainen rentouden hakeminen vaikuttaa kokemukseen paljon. Keho pääsee myös paremmin edistämään hommaa, kun itse ei kireydellä pistä vastaan.

Minulla käynnistys ei siis sinänsä vaikuttanut kovin paljoa kokemusta huonontavasti, uskoisin että olisin ollut aivan yhtä kireä myös luonnollisesti käynnistyneessä synnytyksessä. En vain jotenkin osannut olla, kun se kipu pelotti. Toisaalta se oma kireys varmasti myös pahensi sitä kipua. Toiseen synnytykseen verrattuna supistukset olivat ensimmäisessä ehkä vähän rajummat.

Kivunlievityksestä minulla kokemusta kohdunkaulan puudutteesta, joka auttoi selvästi kolmannen, virhetarjonnassa tulleen avautumisvaiheen lopussa.

 

[Kaaho]

Mulla on hyvä kokemus kun ykkönen käynnistettiin. Toivoisin että tää kakkonenkin käynnistettäisiin niin saisin odottaa turvallisesti sairaalassa synnytystä. Itseä ahdistaa ajatus, että kivuista ja oksentelusta kärsivänä joutuisi matkustamaan yli tunnin synnytyssairaalaan, jos supistukset käynnistyy itsekseen kotona.

Mulla ykkönen oli arvioitu suurikokoiseksi vauvaksi niin käynnistettiin 38+0. Sain klo 11 aamupäivällä ekan käynnistyspillerin. Mulla alkoi siitä ekasta pilleristä jo menkkamaiset jomottelut. Tästä 6h päästä meni lapsivedet. Vauva oli syntynyt 18h ekasta käynnistyspillerin otosta. Synnytyksen kesto oli vähän reilu 10h. Ponnistusvaihe oli pitkä, 1h43min.

Mulla siis käytettiin käynnistyksessä apuna vaan noita joitain pillereita joita piti ottaa 3h välein. Sain turvallisesti sairaalassa kokea koko synnytyksen ja oireiden kehittymisen. Kätilöt osasi aina oikeissa kohdissa tarjota uutta kivunlievitystä sen hetkiseen tilanteeseen. Sain ainakin tens-laitteen, kipulääkkeitä, kipupiikin pakaraan, epiduraalin ja pudendaalipuudutuksen. Sain kaikki kivunlievitykset kyllä ihan oikeaan aikaan.

 

[Pogo]

Mulla on 6/7 käynnistetty ja kaikki on menny lopulta hyvin. Siitä huolimatta jos vielä joskus olen synnyttämässä niin toivoisin että käynnistyis itsekseen.

 

[Pingviiniemo]

Minulla ensimmäinen käynnistys osittain epäonnistui, mutta päätyi kuitenkin alatiesynnytykseen. Synnytyskomplikaatioita tuli, koska oksitosiinia ylikäytettiin vauhdittamaan synnytystä, eikä kohtu enää jaksanut supistua takaisin.

Tästä huolimatta toivoin käynnistystä toisellekkin synnytykselle ja tällöin ei tarvittu mitään vauhdittamaan synnytystä ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Balongin putoamisen jälkeen synnytys eteni itsekseen ilman oksitosiinia.

Eli tässä kaksi hyvin erillaista synnytystä.

Itse koen että olisi hyvä omien voimavarojen mukaan liikkua ja vaikka jumppapallolla heiluskella, sillä se pitää supistuksia yllä. Sitten ei tarvi niin paljon oksitosiinia, kun supistukset pysyvät yllä luonnostaan. Esikoisen kohdalla makasin liikaa, niin supistukset hiipuivat silloin ja piti vauhdittaa.

 

[Pingviiniemo]

Mutta lisään vielä, että jatkossakin haluan aina käynnistyksen, koska koin että se oli oikein ihana tapa synnyttää ja ei erityisen kivulias jos kaikki sujuu vain ok. Parasta oli kun tiesi että milloin pikkuinen syntyy.

 

[Vargynja]

Kuopuksen synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden (ja radin) takia. Oli siinä asioita, jotka olisi toivonut menevän toisin, mutta kokonaisuudessaan korjaava kokemus esikoisen sektion jälkeen. Synnytystä alettiin käynnistää tuplaballongilla. Se toimi hyvin, mutta jouduin ruuhkan takia odottamaan seuraavaan päivään ennen saliin pääsyä. (Ei lähtenyt niin vauhdilla käyntiin, että olisi pakottanut synnytyssaliin). Seuraavana aamuna siirryttiin sitten synnytyssaliin, missä ensin seurailtiin supistuksia. Jossain vaiheessa puhkaistiin kalvot, mikä voimisti supistuksia. Kalvojen puhkaisun jälkeen käytin jonkin aikaa ilokaasua. Muuten kivunlievitykseksi riitti lämpöpussi, suihku, liike ja alaselän hierominen.

 

[Mirumaru]

Keskimmäinen käynnistetty 41+3, aamupäivällä ballonki paikoilleen, sen kanssa maattiin hetki käyrillä ja sitten lähdettiin miehen kanssa ulos kävelylle. Kävelylenkin jälkeen ballonki tippui ja päästiin saliin, jossa oksitosiini. Illalla syntyi vauva, kivunlievityksenä pelkkä ilokaasu. Koen, että aika samalla kaavalla toteutui kuin itsestäänkin käynnistyneet eka ja kolmas. Kohta neljännen laskettu aika niin sitten nähdään, mikä tilanne tämän kanssa.