Juttelua mahalle

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nooris
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
N

Nooris

Jostain jotain jo tietävä
Hei!
Itse tassa oon koittanut totutella jo ajatukseen mahalle puhumisesta. Tama kun on eka raskaus, niin sellainen hopottely tuntuu viela jotenkin kompelolta. Haluan kuitenkin totutella, kun se auttaa varmaan minua kasittelemaan samalla tata aidiksi muuttumista.

Joko muut ootte jutelleet maha-asukille? Tai ootteko jotenkin muuten koittaneet jo tutustua tai viihdyttaa pikkuista olentoa?

Toisinaan tanssahtelen yksikseni, kuvitellen etta pikkuinen liikkeistani jotenkin aistisi vaikkapa rytmeja... :)
 
Itse yritän pysyä mahdollisimman positiivisena ja iloisena, nauraa paljon, kun pikkuinen kuitenkin "aistii" äidin tunnetilat. :)
 
Meillä oli miehen kanssa riita ja mulle tuli siitä tosi pahamieli, mitä miehellä tuli sanottua suutuksissaan.. No mies lähti ovet paukkuen salille, niin mä jäin yksin kotiin. Sitte aloin vauvalle ääneen selittämään, että ei isä tarkoittanut mitä sanoi, ja todistelemaan, että kuinka tärkeä olet meille. Siinä sitte silittelin mahaa ja kerroin, samalla miten paljon me otetaan, että synnyt jne. Se oli eka kerta kun juttelu tuli vaan sydämestä, sitä sen enempää miettimättä ja tosi luonnollisesti :) oon kyllä aiemminkin masuasukille selittäny, että sen ei saa tulla ulos, ennen kuin pärjää kohdun ulkopuolella, kun mulla tää menettämisen pelko on ollu jatkuvasti niin suurta.

Mummu sanoo, että laula paljon ja ajattele vain hyviä asioita :) Mutta helpommin sanottu kuin tehty, nimittäin tällä mun ajatusten vuoristoradalla ja äkkipikaisuudella ;)
 
Mä huomasin viimeviikolla yhtäkkiä silitteleväni massua ja höpisemään sille niitä näitä. Olin yksin kotona, kun mies oli reissussa ja oli ehkä vähän yksinäinen olo flunssaisena peiton alla. Parasta oli kuitenkin eilen kun puolisko tuli viimein kotiin ja halusin kokeilla viikolla tilaamani kotidoppleria yhdessä hänen kanssaan. Alkuun mies ei oikein innostunut touhusta, mutta kuunneltuaan pientä nopeaa sykettä huomasin hänet yhtäkkiä kumartuneena massun päälle ja juttelevan sille. Parasta :)
 
Mie juttelin tänään ekaa kertaa maha-asukille, mies on sitä jo muutan kerran ennen miuta harjoittanut. Ja hassua kyl tuntui et kaveri tajusi et hänelle puhutaan, muljahteli tuolla mahassa. Mut vaikeaa se on vaikka tää on toinen raskaus. Mut yksin kotona ollessa tuota varmaan tulee harjoitettua ja sit myöhemmin kun potkiskelee voimakkaammin ni varmaan tulee luonnostaan höpötettyä. Ollaan miehen kanssa niin kovia puhumaan et kyl mein äänet ainakin tutuiksi tulee..
 
Minakin oon nyt jutellut jo viikon masulle hyvilla mielin. Alkaa tuntua helpommalta, kun liikkeet tuntuu jo paremmin, ja lisaksi oon sen verran mokkihoperoityny, etta mieluummin puhun mahalle kuin olen hiljaa tai puhun itsekseni. :happy090 Onneksi miehella on ensi viikolla lomaa, joten ehka kaydaan pitkasta aikaa anoppilassa.
 
Mä en jotenkin oo osannu jutella mahalle. En osannut esikoista odottaessakaan sen kummemmin. Jotakin lasten lauluja lauloin. Ostettiin myös aika aikaisessa vaiheessa soittorasia, jota soitin joka ilta mahalle. Nyt vauva saa kuunnella välillä iltasatuja samalla, kun luen esikoiselle. Ja kyllä me lauletaankin melko usein, joten siinä samallahan se tulee. En sitten tiedä, jos se mahalle juttelu tulee myöhemmässä vaiheessa luonnostaan.
 
Mäkään en oo hirveästi jutellu mahalle, alkaa naurattamaan niin kamalasti ku joskus ku jotain koitan höpistä niin koira kattelee vieressä ja kallistaa päätään että mitä ihmettä sie mamma teet, ku tottunu että minä sille juttelen päivät pitkät :D parina iltana oon lastenlauluja kans soittanu puhelimen kautta ennen nukkumaanmenoa. :P
 
Minä en ole vieläkään osannut jutella mahalle.
Hyräilen ja laulelen joskus itsekseni mutta en nyt mitenkään vauvalle erityisesti.

Silittelen kyllä mahaa ja isä silittää iltaisin hyvän yön toivotukset.
Tänään kaikki tällaiset ahdistaa, että onko nyt haittaa, ettei vauvalle jo nyt jutella?
 
ALotta, mä en kanssa osaa jutella mahalle luontevasti, joten aika vähiin on jäänyt. Oon pari kertaa kokeillut, mutta tunnen oloni jotenkin tyhmäksi. Mikä on hassua koska muuten saatan paitsi hyräillä, myös jutella itsekseni. Mutta oon aatellut, että koska oon muuten puhelias, niin eiköhän se mun ääntä kuitenkin melko paljon kuule :D...

Mies osaa vähän paremmin, se aina joskus iltaisin juttelee mahalle. Se on kyllä aika söpöä, kun sillon tuo aina alkaa möyriä ja myllertää, ihan kun jotenkin reagoisi isänsä ääneen <3..
 
Mä oon tässä pohtinut ankarasti sellaista, että MIKSI sille mahalle pitää puhua? Eikö se riitä että ylipäätään puhuu jollekin? Jos mä työssäni puhua pälpätän päivät pitkät, eikö se riitä? Ei se sikiö ymmärrä kenelle puhutaan... Kaikkialla vaan sanotaan että mahalle pitäis kauheasti pölistä. Sen mä ymmärrän että isän pitäs puhua mahan lähellä, että sikiö oppis sen äänen, mutta kyllä se sikiö mun pälpätyksen kuulee, puhuin mä sille tai mun kissalle.. :D
 
Musta tuntuu tosi teennäiseltä yrittää jutella vatsalle. Pari kertaa oon kokeillu, mutta siihen se sitten jää... Hyräiltyä tulee kyllä päivittäin ihan itekseenki, ja eiköhän se vauva kuulee äidin ääntä ihan tarpeeks ilman juuri hänelle kohdistettua puhetta. Miehelle yritin kerran sanoa, että sen kannattais varmaan yrittää jutella vatsalle, jotta vauva oppii tunnistamaan sen äänen, mutta eipä tuo juuri innostunut ajatuksesta. Toki se vauva tottuu isin ääneen sitten synnyttyäänkin, ettei tästä mitään paineita oteta.
 
en osannut tytön kohdalla jutella mahalle enkä näemmä osaa nytkään. musiikkia me sensijaan kuunneltiin tytön kanssa ja niin nytkin. lasten ääniä tämä vauva on varmasti kuullut, kun lapset yleensä leikkii ja hyörii olkkarissa, missä itsekin istun sohvassa ja vaikuttaa innostuvan joka kerta, kun sisko ja veli riehuu :) mun mies soittaa kitaraa kotona, välillä jotain muutakin ja sitä tää on ainakin kuunnellut.

mun mielestä itseään ei voi pakottaa mihinkään, mikä tuntuu oudolta, joten ajattelen, että ehdin itse jutella vauvalle sitten, kun hän syntyy. niin mä tytönkin kohdalla tein, että laulelin ja puhelin hälle, samoin mies.
 
Sirriäinen, siinä vissiin ajetaan sitä takaa, että se juttelu edistää sun ja masuvauvan kiintymissuhdetta jo nyt kun vauva on mahassa ja osittain myös mittaa sitä, miten kiintymyssuhde on tällähetkellä muodostunut :) Kirjoista löytyy paljon aiheesta lisää, yksi hyvä perus opus on nimeltään Raskausajan mahdollisuudet. :) Kannattaa lukea jos yhtään aihe kiinnostaa, kirjassa muutenkin paljon asiaa raskausajan mielenmaisemista ja kasvusta äidiksi. Varsinkin ekaa odottaville ihana kirja!

Tota kiintymissuhdetta tulevaan vauvaan korostetaan aika paljon nykypäivänä jo raskausaikana. Ja neuvolassa tehdäänkin vavu-haastattelu, jossa katotaan myös sitä, kuinka se on muodostunut..
 
Täälläkään ei jutella ainakaan yksikseen kun olen, mutta kommentoin aina sen touhuja, kun ollaan miehen kanssa ja selitän mitä isi tekee nyt ja mikä se ääni oli.. Mutta tosiaan yksin ollessa en, jotenkin se tuntuisi hassulle :D :D en tiedä miksi..
 
Minä oon sellainen höpöttelijä, että puhun kyllä pojullekin välillä minkä ehdin :grin
En edes ajattele sitä sen kummemmin. Puhua pölötän vaan. Kai se on jo tuolla mahassa, että eikö tuo äiti vaikene koskaan..Eheiii poikaseni, eheiii..Tämä on vasta alkua :grin
 
Mulla tulee luonnostaan puhe vauvalle ja masulle, potkujen kommentointina yms. Isikin yleensä aina jossain vaiheessa kumartuu jotain höpöttelemään. :) Muutaman kerran on tullut satuakin luettua ääneen, jotenkin koen tärkeenä pysähtyä juttelemaan vaan vauvalle eikä niin et äänet on vaan arjen kiirettä tai sen sellasta.
 
Last edited by a moderator:
En kyllä muista miten juttelin tytölle kun se oli vatsassa tai siis juttelinko. Mä oon ylipäätään kans kova puhuun ja laulaan, joten varmasti tämä poitsukin mun ääneen tottuu jo ennen syntymää. Nyt en oo suoraan sanottuna edes ajatellut koko mahalle puhumista, kun 1,5v:n ja kahen koiran (joista toinen pentu) kanssa kotona pörrään ja ihan varmasti höpötän koko ajan. Tytölle luen paljon kirjoja ja laulan myös aina tuutulauluna Sininen uni, Lapinäidin kehtolaulu, Päivänsäde ja menninkäinen tms., joten lauluakin vauva kuulee. Eli eiköhän se siis mun ääneen totu. Ja tietty myös isosiskonsa ääneen kun se pomppii sohvalla mun vieressä/päällä :p
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top