Jurppii!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Jezzi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
JOO! Yhdyn kahteen edelliseen viestiin!!!!!!!!!!!!!!! Minä oisin "Sintukkana" jo karjunut pojalle ajat sitten! Munkin miehelle jouduin "opettamaan" tämän käsienpesun kun yhteen muutettiin, ja vielä joskus harvoin muistuttelen... Mulla on korva pitkänä aina vessan vetämisen jälkeen, että pestäänkö siellä käsiä vai ei :D

Mulla meni viime yönä ihmeellisesti hermot mun 2-vuotiaaseen... Olin kait liian väsynyt. Se unissaan maiskutteli suuta ja mua alkoi aivan suunnattomasti ärsyttämään se maiskutus ja sanoin yöllä yksikseen kovaan ääneen, että Nyt hiljaa! Lopeta se mässytys! Poikahan tietenkin nukkui, eikä tiennyt asiasta mitään. Kävin sitten tunkemassa tutin sen suuhun, vaikkei se sitä käyttänytkään, että olis hiljaa. Itkuhan siinä tuli itelle sitten klo 4, kun menin tolleen käyttäytymään... :(

 
Tuosta käsienpesusta sen verran, että ymmärrän vielä sen jos lapsille täytyy huomauttaa asiasta, hyvät käytöstavat voivat unohtua heiltä. Mutta AIKUISET MIEHET, luulisi jo heidän tajuavan sen ilman, että vaimon täytyy muistuttaa. Hohoijaa.
 
Ajattelen että menisiköhän viesti paremmin perille jos esim kattaessani sen lautasta laittaisinkin käteni housuihini ja nyhtäisin pari karvaa mausteeksi?! Aah, oon aikuismaisesti vain leikitellyt asialla, ehkä liian järeä kasvatusmetodi?! Mikä siinä käsien pesussa voi olla niin vaikeaa? Mies sentään tajuaa pestä ja kyllä se silloin tällöin muistaa pojallekin asiasta mainita. (varmaan ku näkee raivonpunan nousevan mun kaulaa pitkin kasvoille..)
 
Mua nyppii ihan perkeleesti tää olotila. Kipuja on päivittäin, eikä olotila ole mikään parhain, ja oon tosi uupunut koko ajan. En siis väsynyt, mutta en vain jaksa oikein tehdä mitään.

En tie mikä nyppii eniten, mutta isosti ainakin nyppii se, että kun julkisilla matkustan, niin en millään jaksaisi seistä. Välillä kuitenkin ruuhkabussin osuessa kohdalle, niin on pakko tehdä. Mä näytän ulkoisesti ihan terveeltä kolmekymppiseltä nuorelta naiselta, joka on vain ehkä hieman pyöreä (koska oon, raskausmaha ei erotu). Tämä tarkoittaa sitä, että kun mun raskaus ei näy, ei kukaan anna istumapaikkaansa minulle (en kyllä tiedä antaisko muutenkaan). En myöskään kehtaa pyytää ja alkaa selitteleen et oon raskaana ja siks tarvin istua, enkä ees tiedä että millaiselle ihmiselle niin kehtaisi sanoa - tiedän itse vallan hyvin, että vaikka joku näyttää ulkoisesti hyvältä, ei pakosta voi hyvin sisäisesti. Bussimatkat ovat siis välillä yhtä tuskaa. Autolla mun ei kannata töihin matkustaa jo ajan ja rahan vuoksi, sillä bussilla matkustaminen on sekä halvempaa että nopeampaa. Voi kuitenkin olla, että loppuraskaudesta joudun näin tekemään, jos julkisilla matkustaminen käy liian tukalaksi.

Onneks sentäs kotona ja parisuhteessa kaikki on hyvin. En vaan jaksa tätä tuskailua, kipuja ja vetämätöntä oloa.

IHANA RASKAUSAIKA MISSÄ OLET? *ttu.
 
Huuhkaja mua jurppii ihan sama. Sit terveen näköiset 15-vuotiaat istuu niillä paikoilla missä on oikein kyltti että raskaana oleville/muuten raajarikoille/vanhuksille. Oli viime keväänä hienoa lonkkavian kanssa matkustaa kun ei keppejä ollut niin ei siinä kukaan tilaa tehnyt.  Ei itselläkään maha kyllä talvivaatteiden alta mitenkään näy niin silläkään saa mitään hyötyä, ois pitänyt olla raskaana loppukevät/kesä. :D
 
sama ton käsien pesun kanssa, ärsyttää.
mua on ottanut aivoon oma äitini ja anoppini ihan eri syistä, mut ne vaan osaa olla välillä niin ärsyttävän itsekkäitä(eri tavalla kumpikin)..
välillä ahdistaa tää sukulaisten lähellä asuminen niin paljon et tekis mieli muuttaa muualle. mut ei se niin helppoa oo vaan lähteä, vielä kun on lapsia ja pitäis töitä saada. ja onhan siitä apuakin kun on sukulaisten lähellä. äh.
lisäksi meilläkin uhmaikäinen 2v kotona, joka noin yleensä ottaen kiltti mut ei jaksais sellasta turhaa marmatusta ja tahallista sotkemista esim ruualla. oon pari kertaa räjähtänyt :(
 
Meil on periaatteessa rahat loppu, laskut ja pakolliset menot saadaan kyllä hoidettua, mutta joululahjabudjetti on noin 3 euroa. Meidän rahatilanne helpottuu kyllä tästä, mutta seuraavaksi tulee rahaa jouluun 25pv ellei Kela satu käsittelemään yhtä hakemusta tosi nopeasti. Ärsyttää kun ei voi joululahjoja hankkia. Mietin että pitänee vain askarrella lappuja joissa lukee että poroteknisistä ongelmista johtuen pukin lahjapalvelu toimittaa paketit noin kuukauden myöhässä. Mies koitti lohduttaa että meillä on lankaa vaikka kuinka paljon joten mä voisin tehdä sukkia ja hän opettelee kutomaan patalappuja.
 

Ikuisuus kirjoitti:
Meil on periaatteessa rahat loppu, laskut ja pakolliset menot saadaan kyllä hoidettua, mutta joululahjabudjetti on noin 3 euroa. Meidän rahatilanne helpottuu kyllä tästä, mutta seuraavaksi tulee rahaa jouluun 25pv ellei Kela satu käsittelemään yhtä hakemusta tosi nopeasti. Ärsyttää kun ei voi joululahjoja hankkia. Mietin että pitänee vain askarrella lappuja joissa lukee että poroteknisistä ongelmista johtuen pukin lahjapalvelu toimittaa paketit noin kuukauden myöhässä. Mies koitti lohduttaa että meillä on lankaa vaikka kuinka paljon joten mä voisin tehdä sukkia ja hän opettelee kutomaan patalappuja.

Mä niin tiedän tuon tunteen!
Oma lapsuus oli köyhä, aina sai vanhemmat venyttää penniä.
Meillä kävi vain isä töissä, äidin ollessa sairas (työkyvytön) ja isänkin palkka
oli mitä oli. Monesti, lähes aina, sai miettiä että mitä voi ostaa ja mikä ei ole niin pakollista.

Mäkin olin pitkään työtön ja meillä kävi vain mies töissä. Vuokra oli suuri (halvimpia mitä täällä kuitenkin on) ja olihan niitä muitakin laskuja.
Meni pari vuotta, kunnes löysin työpaikan. Mun palkka ei ole suuri, mutta pärjätään.
Mitään suurempia hankitoja ei siltikiään voida tehdä.

Tsemppiä arkeen Ikuisuus!
 
Kyl tää tästä, toi joululahja-ahdistus vaan iski aika rankasti eilen. Ei sinällään ole mitään paniikkia, tietää että rahaa on tulossa ihan runsaastikin mutta hyvin todennäköisesti kaikki se tuleva raha tulee vasta palkkapäivää ja veronpalautuksia lukuunottamatta tammikuussa joten ei hirveästi joulua lämmitä. No ehkä Kela yllättää positiivisesti.
 
Rahatilanne on kyllä yks pahimpia stressin aiheuttajia... Ymmärrän hyvin Ikuisuus, että tympäsee, jos joululahjat siirtyy sen takia myöhemmäksi :(

Meilläkin on tällä hetkellä mies osa-aikaisesti töissä, pääosin työttömänä. Minä olen tipahtanut puolestaan "valmistumisajan monttuun": opintotukikuukausia ei ole jäljellä, mutta työttömäksikään ei voi ilmoittautua. Gradu on tarkistuksessa ja kurssit periaatteessa hoidettu, odotan ainoastaan, että saisin viimeiset arvosanat. Jännäys onkin siinä, ehtiikö kaikki joulukuun valmistumispäiväksi vai pitääkö kituuttaa tammikuulle. Yleisen asumistuen lisäksi en saa yhtään mitään tukia tällä hetkellä, tulot on täysin kiinni opettajan sijaisuuksista ja opintolainan rippeistä. Tuhannen rasittavaa kun ei varmuudella voi vielä tietää, onko tammikuussa rahaa vai ei. Mitään hätää meillä ei sinänsä ole, mutta viiden vuoden opiskelijakituutuksen jälkeen alkaa ihan tosissaan ärsyttää jo tämä jatkuva huono rahatilanne...

Toinen stressinaihe on, että jatkuvat tulehdusvaivat jäädyttävät kaiken aktiviteetin makkarin puolelta. Tunnen ihan hirveästi syyllisyyttä kun alkuraskaus meni väsymyksen ja pahoinvoinnin vuoksi suht haluttomissa merkeissä ja nyt sitten on jo toinen antibioottikuuri putkeen menossa tulehdukseen, eikä seksiä luonnollisesti saisi harrastaa. Ei hirveästi huvita viritellä mitään kun tietää, että itse olisi tilanteen takia lähinnä vain antavana osapuolena. Mies on ollut hyvinkin ymmärtäväinen, mutta minua masentaa. Tuntuu, ettei tämä vastaa ollenkaan odotuksia siitä raskausajan huolettomasta seksielämästä :(
 
Huoh, rahatiolanne täälläkin nyppii. Stressi on sitä luokkaa, että pitkin päivää purskahtelen ihan masentuneena itkuun kun mitään voi tehdä tai ostaa tai valmistella joulua varten tai vauvaa varten kun kaikki tuntuu menevän pieleen, raha-asioissa siis!

Jäin reilu vuosi sitten työttömäksi, omasta tahdosta, kun halusin kokeilla vähän muitakin töitä ennen kunnon opiskelua, olin siis ilman koulutusta ihan vakituisessa työssä, tiesin vaan ettei työ oo loppuelämäksi mua varten! Miehelle se oli ok, kun siitä keskusteltiin:) Kaikki kuitenkin meni pieleen tänä kesänä! Olin työharjottelussa, ja tein yhdelle firmalle käytännössä ilmaseksi töitä, sain liitosta vaan päivärahan, toki työharjottelun päätyttyä he halusivat että jatkan töissä, tunteja sain lopulta kuitenkin niin vähän, että päivärahakin oli isompi! No elokuussa ilmottauduin osa-aikatyöttömäksi ja aloin hakemaan soviteltua päivärahaa palkan lisäksi. Vieläkään ei oo euroakaan tullut tilille, joka viikko tulee lappu, että se ja se liite puuttuu, hankin liitteet ja postitan ne heti ja soitan vielä perään, että onkohan nyt kaikki kunnossa, aina vastaus, että kyllä pitäisi olla, odotan rahoja ja joka viikko uusi kirje, taas joku puuttuu! MIKSI EI VOI KERRALLA SANOA!! Kun soitan ja kysyn selitys on, että kun se työttömyyslaki on niin monimutkainen muutenkin niin ei ne itekkään välttis aina heti tiiä mitä vielä kaipaa.. Voisko ne tarkistaa, oon jo kesästä saakka kumminkin kituuttanu niin vähällä palkalla ettei se ees riittäis vuokraan jos yksin asuisin, ja meillä vielä aika edullinen vuokra! Onneksi mies on niin ihana, että huolehtii musta ja sanoo ettei sitä haittaa, tiedän vaan että haittaa sitä kumminkin kun koko aika ruinaan siltä ruokakauppaankin lähtiessä rahaa..

Meillä myöskään seksielämä ei oo mitään maailman sujuvinta.. Alkuun en meinannu saada mitään fiilistä väsymyksen ja pahoinvoinnin takia, vieläkin oon tajuttoman väsynyt, mutta suurin fiiliksen pilaaja on lihava olo, kuulostan pinnalliselta, ja ehkä vähän oonkin, mies siis tietenkin ihanasti suhtautuu mun pyöritymiseen, jotenkaa ei vaan nappaa kuitenkaa niin ku haluisin!
 
Meil o alkanu lattiat nousee ja eilen huomasin et laminaattie välist tulee vettä.No huoltomies kävi, ei tienny mistä vesitulee mut sano et tää ei oo todellakaa meiän vika vaan että asunnossa o rakenteellinen virhe. Tääl todennäkösesti pitää ottaa kaikki lattiat irti ja vessa purkaa. Koko lattianalusta lainehtii vedestä ja me joudutaa muuttaa pois. Huome soitto isännöitsijälle joka tulee sit antaa tuomion mitä meille käy. Hyvää joulua♥

Sitte.. toiki et kyl me saadaa väliaikanen asunto siks aikaa, mutku mä oon nyt koko aika yrittänyt saada asuntoa kaupungilta (asun nyt vvo jossa mulla vuokra 1076€) enkä oo saanut ja tammikuusta lakaen sossu ei huomioi mun vuokraa enään ku 770€ saakka eli mulla on nyt yli 300€ liikaa vuokra. Mä saan asumistukea 500 ja kotihoidontukea 600 ja lapsilisää 150€ mut ei ne riitä mul elämiseen, pitää mun ostaa ruokaaki ja maksaa laskut ja se törkeen suuri vuokra.. eli siis pakko saada asunto! noh nyt jos me muutetaa väliaikasee asuntoo to rempa ajaks, sit jos mä muutan takas tänne sit jos saanki kaupungilt kämpän muutan taas, en mä oikeesti jaksa.. yhtä muuttoa koko aika ja vielä nyt jouluks pitää häipyy vissii omasta kodista! ei tänne rempan keskellekkää voi kahe koiran ja lapsenkaa jäädä.. huoooooooooooh
 
Oikeesti tuntuu, että koko ajan on jotain huolta ja murhetta, ja ettei kerkiä lainkaan hengähtää niiden keskellä!
Kamalat perhehuolet, miehen isällä levinnyt syöpä ja tänään hän menee sydänleikkaukseen, eikä tiedä yhtään miten hän sen kestää, kun kunto mennyt jo todella huonoksi.
Lääkäri oli sanonut ihan vakavasti, että se on 'joko tai'.
Huoli tietenkin myös oman miehen puolesta kuinka hän jaksaa, hänelläkin kun on astmaa ja kovasti kutiava atooppinen iho joka pahentunut stressistä. Hänellä myös paniikkihöiriö.
Oma pitkään kestänyt unettomuus painaa koko ajan niskanpäällä.
Töissä täytyisi jaksaa väsyneenä ja sieltä saan palkaksi selkäsärkyä ja olkapäävaivoja.
Eikä mikään tunnu niihinkään auttavan. Jokapäiväiset päänsärytkään ei näytä loppuvan.
Myös minun omien vanhempien tilanne huolettaa minua, hekin kovasti sairaita.
Ainoa asia, josta jaksaa iloita on tämä raskaus. Sekin tietenkin rajoittaa jonkin verran elämää siten, etten voi selksärkyihini mitään kunnon lääkettä ottaa, pitää vain kärsiä.
Eikä uuden asunnon etsiminenkään tunnu kovin helppoa olevan. Kaikki on jossain kaukana korvessa taikka sitten aivan liian kalliita! Mekin asutaan tällä hetkellä VVO:n asunnossa, eikä heiltä tunnu löytyvän meille sopivaa kolmiota. Muissa sitten on ihan hirveen takuut ettei tavallisella työläisellä voi niihin olla varaa! :(
 
Pakitin huonosti marketin parkkiksella ja naapuriautoon tuli pieni naarmu lokasuojaan ja pölykapseliin. Mul on ollut suht vähän aikaa ajokortti, ja pakittaessa keskityin nii paljo kattoon ettei takaa tuu kukaan niin edestä si nokka osui viereisen auton takarenkaaseen.
Paikalle sattui just auton omistaja, ja voi jumalauta kun se oli aivan "aah, voi kamalaa", laittoi kätensä naamalleen ja muutenkin omasta mielestäni ylireagoi ja ihan helvetisti. Sille siinä sitten sanoinkin, että kyllähän tuolla autolla ajaa, ei tuo paha naarmu ole. EIKÄ OMASTA MIELESTÄNI OLE VIELÄKÄÄN. Helevetti soikoon, sen auton omistajan reaktio meni jo niin överiks että teki mieli alkaa sille sanomaan vaikka mitä. Ei tullut EDES LOMMOA. VAIN NAARMUJA. Ja pölykapseliin ja lokariin. "Voi apua".

No, vaihettiin numeroita ja sovittii että ollaan yhteyksissä. Kun pääsin autoon, niin alkoi miehen valitus. Tai oikeestaan huuto. Se kiroili ja oli ihan raivona. Mä siinä sitten pillahdin itkuun ja huusin sille että tuo huutaminen ei auta yhtään, tiedän kyllä itsekin että mokasin, siitä ei tarvitse alkaa huutamaan ja raivoamaan, kävi mitä kävi!

(ja yhä, voi s*tana, NAARMU AUTOSSA, ei ees kolhua, enkä loukannut ketään ihmistä! Ainoastaan jotain perkeleen peltilehmää, johon tuli pari 5cm pituista skraidua!)

ARGH.

Ärsyttää vieläkin, pulssi nousee ja kädet rupee tärisemään raivosta kun ajattelen koko tilannetta. Tiedän oman mokani, mutta tuollaisessa tilanteessa ei auta keneltäkään sellainen ylireagointi, mitä tämä naarmuuntuneen auton omistajamies ja oma mieheni harrastivat.

Pölykapselit nyt ei paljoa maksa, mutta en tiedä yhtään niiden naarmujen korjaamisesta. Tietääkö joku muu?
En ees tiedä, pitäiskö sen äijän eka käydä tekees korjaamolla kustannusarvio ja sit päätän, otanko yhteyttä vakuyhtiöön vai maksanko ite vai mitä hä. Help.
 
Tyypillistä miesten ylireagointia! Oma mieheni on valitettavasti ihan samanlainen, muutoin lauhkea kuin lammas, mutta annahan olla jos joku tötöilee liikenteessä tai vaurioittaa sen rakasta autoa, jo muuttuu ääni kellossa. Älä välitä, nehän on tosiankin vain autoja, eivät eläviä olentoja. Ja sattuuhan noita! :)

Pyydä, että se mies käy korjaamolla näyttämässä autoaan ja pyytämässä siitä korjauskustannusarvion. Sitten voit laskea, tuleeko vakuutuksesi bonusmenetys kalliimmaksi kuin em. korjauskustannukset. Eli että kannattaako käyttää vakuutusta vai maksaa viulut itse.
 
Ja taas nyppii! Nyt eri asia. Palatakseni tähän parkkiskohuun, vakuyhtiöni maksaa kaiken kunhan syytön osapuoli käy sen korjauttamassa. Itsekin saan sen korjausarvion, ja voin sitten päättää vuoden sisällä, maksanko vahingon aiheuttamat kulut takaisin vakuyhtiölle, jolloin tapahtuma ei vaikuta bonuksiini.

No mutta joo, "mitä tällä kertaa?"

Me käytiin meiän uudessa kämpässä viikonloppuna. Tehtiin hiki hatussa lumitöitä, ja samalla kirottiin seuraavaa: Meidän autopaikka on meidän talon (joka on paritalo) ja naapuritalon (joka on pienkerrostalo) välissä, ja meillä on samassa välissä meidän kotiovi. Meillä on myös oma portti ja itse talojen väli ei ole mitenkään iso, siihen mahtuu yksi auto ja that's it. NOH. Meidän portin vieressä pihakadulla on kuitenkin postiluukut, jossa sijaitsee myös näiden pienkerrostalon asukkaiden postiluukut. Heillä on oma sisäänkäyntinsä, mutta toki, heillä tulisi ehkä noin 10-20 metriä pidempi matka kiertää oikeaa kautta postilaatikoilleen. Kyllä, he ovat siis käyttäneet talojen välissä menevää tilaa, meidän autopaikkaamme, kulkureittinään.
Sunnuntaina me tehtiin lumitöitä ja laitettiin niinsanotusti lumivalli eteen, ettei kukaan oikoisi meidän oman alueemme ohi.
Tänään kävin kämpällä, ja TAAS meidän kotiportti oli auki (oli oikeen hakasella taas jätetty auki). Taloyhtiön tyypit ilmeisesti olivat käyneet lumitöissä, sillä lumivallit (ja muutkin lumet) olivat kadonneet. Voi perkele, että mä kirosin. Taas oli selkeä polku, että reittiä oli käytetty.

Ja mikä asiassa jurppii? No se, että pelkään tästä tulevan näille pienkerrostalon asukkaille tapa; kulkea postiluukulta/postiluukulle meidän ns pihan kautta. Vielä toistaiseksi asia ei nypi, mutta mitä sitten, kun meillä on auto siinä? Ei siitä mahdu kulkemaan ihmisiä, ja vaikka mahtuisi, en mä halua että meidän auton vierestä puikkelehtii ihmisiä.

Mua myös ärsyttää, ku haluaisin olla hyvä naapuri ja haluaisin että tuossa taloyhtiössä voisin tutustua uusiin ihmisiin ja tuntea yhteisöllisyyttä, mutta enhän mä nyt voi aloittaa itseni esittelyä sillä että valitan "ette viittis käyttää meiän autopaikkaa vaan tota oikeeta kulkureittiä vaikka meiän autopaikan kautta pääseekin vähä lyhemmällä kävelyllä"..

En tiiä. Pitää kattoa lauantaista eteenpäin, mikä meininki tuolla on. Laitoin taas meidän kodin portin kiinni, jos sitä ei niin käytettäisi. Toivottavasti ei tarvitsisi mitään lappua ripustella omaan porttiinsa.

Tulipa avautuminen, ehkä myös hieman sekava, mutta ärkele kun nyppii.
 
Huuhkaja jos teillä on koira niin koittaisin jotain "täällä vartioin minä" kylttiä siihen porttiin. Tai ylipäätään jo porttiin teidän nimi jos ei ole jo niin tulisi ehkä selvemmin ilmi että yksityisalue kyseessä.
 

Ikuisuus kirjoitti:
Huuhkaja jos teillä on koira niin koittaisin jotain "täällä vartioin minä" kylttiä siihen porttiin. Tai ylipäätään jo porttiin teidän nimi jos ei ole jo niin tulisi ehkä selvemmin ilmi että yksityisalue kyseessä.

Mulla tuli vähän sama mieleen, että nimi vaan siihen porttiin!
Ja kyllä luulis ihmisten tajuavan kun siihen muutatte, että siitä ei enää kuljeta!
 
Mua ei nyt kyl oikeestaan jurvi..tai miten tuo sana ny taipuukaan.
Mut jotenki masentaa ja ahdistaa vaan =/
Olo ollut kyl jo vähän aikaa tämmöne mut eilen se oikee iski päälle. Ollut jotenki niin paljon yksin vaan himassa ja mies mennyt omia menojaan. Itsellä kun ei noita kavereita ole täälläpäin ni olen tosipaljon yksikseni ja nyt tullut taas ihan et se ahdistaa kun ei ole ketään jonka kanssa olla ja jutella.. Tai edes soittaa ja jutella, muutakuin tuo mies siis...
Oloani kyl pahentaa sekin, et annoin koirani äidille hoitoon, ni ei ole edes sitä karvasta kaveria mitä silitellä ja höpötellä sille vaikei se mtn kuule saati ymmärtäis. Nii ja raskauden hormoonit tottakai...
Musta on hienoa, etät miehelläni on sosiaalista elämää, muutakin kuin sisaruksensa joiden kanssa hyvin paljon ollaan tekemisissä. Mut jotenki tuntuu, et se unohtaa mut varsinki nyt ku oon raskaana enkä viitsi enää lähteä mihinkään baariin istumaan edes limua juomaan. Ku muutamana otteesene kävin alkuraskaudessa heidän mukanaan pyörimässä iltaa viettämässä ja ihan tanssimassa baarissa, selvissäpäiten itse tietty. Ni siellä saa niin nopeasti sitä iskuu selkään ja mahaan jossei ole varovaine ni ei oikee uskalla enää lähteä ja niilläkin kerroilla kun olin mukana, tuntu et keskeytin heidän hauskuuden ku halusin lähteä aina 2 aikaa viimeistään kotiin, kun väkeä alko olemana niin paljon ettei kontaktia muiden kanssa voinut vältyä ja siltä tungokselta.
Itkin eilen tääl vaan yksinäni kun mies lähti kursikavereitensa kanssa pitämään jonkinnäköisiä päättäjäisiä. Enhän mie sitä halua kieltää, mut ois se kiva et se ottais ehkä huomioon mutkin ku muutenki nyt vana ollut kotona "vankina" ku en uskalla lähtee tonne lumipyryyn pyöräilemäänkään yksikseni pidempiä matkoja. Ja keskustassa jotenki turhauttavaa vaan kuleksia maleksia kun ei sielä mtn asiaa olekaan...

Jotenki huomaa ettei sitä oikee kiinnosta. Olen aamulla 10 aikaa herännyt enkä sanaakana ole saanut suustani tänää kun ollut niin paha olo. Yleensä se on kysynyt et onko jokin hätänä edes, mut ei se oo ottanut itsekään mtn kontaktia muhun tänään. Ei ainakaan paranna siis mun oloani =(

Et tämmöstä tänään.. huomenna pitäs lähteä miehen ja sen toisen veljen kanssa keskustaan jouluostoksille, saa nähdä mitä siitäkin sit oikee tulee vaan =/
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top