Joulupukki: satua vai totta?

Uusperhesatu

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Miten teillä puhutaan lapsille joulupukista - onko pukki satua vai "oikeasti" olemassa? Näettekö pukkijutun kyseenalaisena valehteluna lapsille vai tärkeänä osana lapsuuden jouluja? Ja entä lahjat - tulevatko ne pukilta vai oikeilta ihmisiltä vai molemmilta?

Meillä pukki on totta. En siis ole kertonut lapsille, että kyseessä on vain satu tai tarina tai jouluinen leikki. En heille nyt toistele että "Joulupukki on olemassa ihan oikeasti!", mutta lasten uskoa ylläpidetään tonttu- ja pukkipuhein - vaikkakin kurkkivilla tontuilla uhkailua koitan välttää.

Minulle usko joulupukkiin oli lapsuudessa ihana juttu, joka teki jouluista taianomaisia. Kun minulle sitten joskus paljastui, ettei pukki olekaan oikea, en ollut katkera huijatuksi tulemisesta. :) Ehkä tästä syystä joulupukkijuttu on jäänyt elämään omienkin lasten kanssa.

Jos eskarilainen nyt suoraan kysyisi, että onko pukki olemassa, varmaankin myöntäisin, että kyseessä on joulun satu / leikki, koska suoraan kysyminen tarkoittaisi, että hän jo epäilee asiaa, ja silloin tuntuisi väärältä valehdella päin naamaa. Vielä näin ei kuitenkaan ole käynyt, joten elämme joulupukkiuskossa. :D

Lahjat meille tuo pukki, mutta lapset tietävät, että niitä ostavat myös sukulaiset, ja pukki toimii niiden välittäjänä. Ehkä joukossa on lahjoja pukilta itseltäänkin, mutta näitä ei olla eritelty. Minusta on tärkeää, että lapset tietävät, että jouluna myös ihmiset muistavat toisiaan - ja toisaalta on kiva, että lapset voivat kiittää sukulaisia lahjoista.
 
Jos alle kouluikäiset lapset uskovat pukkiin ja tonttuihin, antaa heidän uskoa. Kouluun mennessä on totuus ehkä parempi jo paljastaa, kun suurin osa kavereista totuuden siinä vaiheessa jo tietää. Meillä ei olla ruokittu pukkia mitenkään, mutta tontuista puhutaan. Muuten vietämme pääasiassa kristillistä ja perinteistä suomalaista joulua.

Lahjat ovat ystäviltä ja sukulaisilta, mutta edelleenkin aikuisillekin on usein mukana "pukin" tuomia lahjoja. Sellaisia täysiä yllätyksiä, mitkä ilahduttavat suuresti, vaikka niitä ei ole mitenkään toivonut. Äitini ne ostaa, vaikka paketeissa ei antajaa luekaan. Silti ne ovat aina joulupukin lahjoja.. :D

Pientä taikaa pitää olla joulussa kuin joulussa. :)
 
Lähes kolmivuotiaan elämässä satu ja todellisuus elävät suloisessa sekamelskassa, ja omista toiveista puhutaan kuten ne olisivat tapahtunutta todellisuutta. Empatiaa opitaan hoivaamalla leluja, joihin "sattuu".

Turha tässä kohtaa on ruveta tekemään numeroa siitä, että joulupukki on satua.
 
Totta kai joulupukki on olemassa (eikö muka oikeasti ole?). :cool: Omat lapsuuden joulut olivat niin jännittäviä ja taianomaisia, kun koko päivä odotettiin pukkia ja illalla hän aina saapui lahjasäkkinsä kanssa. Haluan ehdottomasti, että poikamme saa kokea saman ilon. Onhan se osa suomalaista kulttuuriperintöäkin.

Itse uskoin joulupukkiin vielä ala-asteikäisenäkin, vaikka vähän jo epäilytti. Mutta sieltä se vain tuli uskollisesti joka joulu. :) Missään nimessä ei ollut huijattu olo, kun totuus pikku hiljaa valkeni. Päinvastoin, olin juonessa mukana kun pikkuveli vielä uskoi pukkiin. :wink

Eräässä sukulaisperheessä ei vieraile pukki, vaan lapset saavat lahjat aattoaamuna - ja kinuavat meiltäkin kalliita lahjoja. Se on vähän tylsää. Ei mitään jännää tiedossa enää aattona, nyhvätään vain koko päivä sisällä leikkimässä uusilla leluilla. :rolleyes:
 
Mua ei haittaa ollenkaan, jos joku haluaa opettaa lapsensa joulupukkiin uskomaan mutta meillä ei olla siihen alettu :) Vaikuttaa todella paljon se että omassakaan lapsuudessa ei oo ikinä joulupukkeja meillä käynyt, heti on tehty selväksi että lahjat on äitin ja isin (+kummit yms) rahoilla ostettuja eikä miltään joulupukeilta tulleilta.. Jos lapsi joskus sanoo että haluaa joulupukin niin se on okei, kunhan ymmärtää että se on vain pelkkä pappa tms :)
 
Meillä uskotaan joulupukkiin ja tonttuihin. Tänä jouluna kirjoitettiin ekaa kertaa joulupukille ja laitettiin kirje saunaan saunatontun vietäväksi josta se sitten yön aikana katosi. Itse olisin piilottanut kirjeen ulkovajaan mutta 3v oli jostain kuullut saunatontusta ja vaati kirjeen jättämistä sinne. Ok. Seuraavana päivänä kävi katsastsmassa saunan ja kääk sitä jännitystä kun kirje oli kadonnut.

Tänäkään vuonna pukki ei tosin vieraile livenä, vaan jättää säkin ovelle ja soittaa kelloa. Viime vuonna sitä puitiin pitkään miksi pukki ei ehtinyt jäämään, tällä kertaa täytyy käydä jossain treffaamassa pukkia jo ennen joulua kun ei ehdi pysähtyä meillä aattoiltana. Vähän vanhempana sitten.

Lahjat tulee pääosin sukulaisilta ja perheeltä, vain pariin omaan toiveeseen kirjataan kortti pukilta kun häneltä niitä on toivottu. Tehdään kyllä alusta pitäen selväksi että lahjoja tulee muiltakin ja ostetaan yhdessä muille lahjoja. Pukin taika kestää aikansa. Kerrotaan kyllä totuus kun lapsi alkaa kysellä mutta nautitaan nyt tästä perinteestä. Tuo vähän mystiikkaa tähän muuten niin kaupalliseen juhlaan, kun ollaan vielä pakanoitakin. :)
 
Kyllä meillä joulupukki on totta. :) Sitten kun lapsi siitä kysyy ei valehdella, mutta toistaiseksi saa uskoa ihan tosissaan. Itse ainakin uskoin pienenä pukkiin eikä siitä ollut muuta harmia kuin pettymys kun pukki ei tullutkaan. Olin vielä aika pieni, mutta isoveljiäni nolotti tai jotain niin jäi pukki saamatta.
 
Mietin tätä juuri myös, kun itsellä ei ole ollut koskaan näitä jouluja, jolloin joulupukki olisi tullut tuomaan lahjoja, enkä koskaan ole kokenut, että olisin jäänyt jostain paitsi. Sitä en kyllä muista, kerrottiinko minulle, mistä ja keneltä kaikilta lahjoja tuli, jos niitä tuli, enkä muista sitäkään, onko minulle kerrottu joulupukista yhtään mitään. Muutenkaan joulua ei kovin hirveästi ole sinänsä minun lapsuudessani vietetty, jouluruoat ovat olleet normaaleista arkiruoista poikkeavat, mutta siinä se taitaa ollakin. Itse en ole viettänyt joulua oikeastaan muutoin kuin ruoan suhteen. Nyt sitten tietenkin mietin, pitäisikö meidän alkaa joulurumbaan pojan takia, vaikka emme itse sitä erityisesti vietäkään. Tänä jouluna hän tuskin vielä ymmärtäisi lahjojen ja muun jouluhässäkän päälle, kun on "vasta" 1v 3kk, mutta ehkä ensi vuonna sitten voisikin jo olla ihan toisenlaista. Joulupukkia tuskin saisimme kyläilemään, asumme sen verran syrjässä kaikesta, joten ehkä joulupukki sitten vain kävisi jättämässä lahjat ovelle tai jotakin. Kovin isoa innostusta ei itsellä ole kuitenkaan erityiseen jouluhärdelliin ruveta, mutta ehkä pojan vuoksi täytyisi.
 
Mielestäni ei kannata tehdä sellaista joulua mistä itse ei pitäisi. :) Liika stressi ei ole sen arvoista että on tietynlainen joulu. Lapsi tuskin kokee jäävänsä paitsi jostain mitä hänen jouluun ei ole ikinä kuulunut. Me asuttiin pienessä kunnassa kun olin pieni ja sinne sai ainakin partiolaisten joulupukin. Ehkä sinnekin saa, missä te asutte, jos joulupukin haluatte.
 
Joulupukki on osa joulusatua. Ihan kuin joku keijukaistarinakin, siihen satuun voi mennä mukaan ja eläytyä haluamallaan tavalla. Suoraan sanoen koen lapsille puhumisen vaikka että "tontut kurkkii ikkunoista ja seuraa miten kiltti olet" tms, niin suomeksi sanoen valehtelemiseksi. Aikuinen hallusinoi tontut ikkunan taaksi. No joo, on ristiriitainen asia tämä. Suomessa tuo tonttu ja pukki-fantasia on myös voimissaan, mutta omassa elämässä ja perheessä koetan laannuttaa sen sellaiseksi joulun symboliksi vain.

Kun lapset oli pieniä, niin olihan se pukki-hypetys suloista, tuskin henki kulki jos oli pukki kaupassa.
 
MariQ sanoi:
Joulupukki on osa joulusatua. Ihan kuin joku keijukaistarinakin, siihen satuun voi mennä mukaan ja eläytyä haluamallaan tavalla. Suoraan sanoen koen lapsille puhumisen vaikka että "tontut kurkkii ikkunoista ja seuraa miten kiltti olet" tms, niin suomeksi sanoen valehtelemiseksi. Aikuinen hallusinoi tontut ikkunan taaksi. No joo, on ristiriitainen asia tämä. Suomessa tuo tonttu ja pukki-fantasia on myös voimissaan, mutta omassa elämässä ja perheessä koetan laannuttaa sen sellaiseksi joulun symboliksi vain.

Kun lapset oli pieniä, niin olihan se pukki-hypetys suloista, tuskin henki kulki jos oli pukki kaupassa.
Click to expand...

Mä en ihan koe joulupukkia ja tonttuja valehteluksi, onhan lapsilla itselläänkin mielikuvitusolentoja. Vahingollista sen sijaan on valehdella tärkeissä ja vakavissa asioissa, siinä menee luotto vanhempaan. Aikuisten elämä on tylsää, suodaan lapsille joulun taika ja mielikuvitushahmot. :wink
 
Mitäh eikö joulupukkia ole olemassa:eek:? Kyllä meille joulupukki/tontut on totisinta totta:D kotitonttu on jo aloittanut lapsosten lahjomisen jos ovat olleet (edes lähestulkoon) Kiltisti päivän niin aamulla odottaa kalenterissa nami/pieni lelu/koru tms pieni juttu:wink saunatonttu jouluna laittaa saunan nätiksi (led lyhty suihku tilassa, saunatuoksu löyly vedessä ja kaunis pefletti lauteilla) ennen joulusaunaa:)
Myös hammaskeiju ja pääsiäis pupu on totta:wink
Ps kiitos kotitontun lapset ei oo varmaan ikinä tapellut näin vähän :D
 
Siis joulupukki on olemassa! Vai kuka väittää, ettei kenenkään ammatti ole joulupukki? Aivan varmasti joulupukki asuu Lapissa ja turistit käy häntä sankoin joukoin tapaamassa. Eri asia sitten on, onko hän oikeasti monta sataa vuotta vanha ja kasvaako parta aidosti vai onko tekoparta, aivan sama. En minä lapselle kenenkään ripsistä ja hiuksistakaan mene arvioimaan, miten aitoja ovat enkä tiedä edes naapureiden ikää kymmenen vuoden tarkkuudella.

Meillä käy joulupukki ja tuo lahjoja. Lapsi tekee itsekin lahjoja ja paketoi niitä. Lahjat eivät ainakaan vielä tunnu tärkeiltä, siis niiden saaminen tai avaaminen. Paketointi on ihanaa!

Tontuilla ei pelotella, mutta joku tonttu oli lapsen lautaselta syönyt ruokaa.
 
Muakin vähän karmii ajatus ikkunan takana kurkkivista "tontuista", siksi pidän verhot visusti kiinni. :joyful: Kiltti saunatonttu olisi sen sijaan oikein mukava tuttavuus. :)
 
Nostetaan vanha kiva ketju. :) Uskooko lapsenne joulupukkiin? Mitä kerrotte pukista lapselle?

Meidän 5-v uskoo ilman epäilystäkään joulupukkiin ja tonttuihin. Ja ihmettelee, kun tonttu ei tuo sukkaan kuin harvakseltaan yllätyksen. :D Tämän ikäinen saa mielestäni siihen uskoa jos ei itse ala asiaa epäilemään. Meille pukki tuo osan lahjoista vanhemmilta/sukulaisilta ja osa lahjoista on joulupukilta. Kun olin lapsi uskoin että joulupukki on juuri sellainen kuin Mauri Kunnaksen Joulupukki kirjassa kerrotaan ja samalla tavalla "opetetaan" poikakin uskomaan. (Siis ei opeteta varsinaisesti vaan kerrotaan pukista kirjan mukaisesti.)
 
Viime jouluna poika oli niin pieni (10kk) ettei tainnut vielä asiasta paljoa välittääkään.
Tänä jouluna isovanhemmat tulevat syömään mutta taitaa pukilla olla vielä sen verran kiire ettei ehdi poiketa meillä. Ensi jouluna sitten.

Kyllä ne lapsuuden joulut olivat niin taianomaisia ja unohtumattomia että haluan pojalle jäävän samanlaisia muistoja.
Meillä esim. mentiin ruokailun jälkeen hämärässä/pimeässä taskulamppujen kanssa katselemaan pellonreunoja, näkyisikö siellä jälkiä.. tällä välin lahjapussit ja laatikot vietiin verannalle odottamaan.
 
Takaisin
Top