Joulukuun sepustukset 2012

Keskustelun 'Laskettu aika joulukuussa 2009' aloitti hennas, 5 joulu 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. hennas Puuhakas puhuja

    No niin, eiköhän mekin käännetä taas kalenteriin oikea kuukausi... ;-)
  2. hennas Puuhakas puhuja

    Ihanaan aikaan Ampun uusimmalla ristiäiset! Osaa pukkikin antaa vaaville oikeat lahjat, kun herralla on nimi. ;-)

    Sanna vaikuttaa olevan niin raskaushormonihuuruissa kuin olla ja voi! ;-) Taisi sitä itsekin olla, mutta nopeasti sen unohtaa, kun pää palautuu normaaliksi. Ainkin osittain... Normaaliksi, nimittäin.

    Hei, meidän nuorin täyttää tänään 1-vuotta! Voi mamman poikaa! Vuosi sitten tähän aikaan poitsu oli vajaan kahden tunnin ikäinen, pieni, inisevä ja tarrasi hirvittävällä voimalla tissiin kiinni. :-) Vaikea uskoa, että se jumpura tarmonpesä, joka kiipeilee joka paikkaan ja kävelee jo jonkin verran, on se sama rääpäle. ;-)

    Huomenna tuskin olen koneella, joten HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ jokaiselle!



  3. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    No siis mitä ihmettä, joko muka hennasinkin juniori on yks vee! :O
    Tuhottoman paljon onnea pikkumiehelle siis!

    Ja tänäänhän juhlii eräs palstamme neiti Kiirakin synttäreitään, eli onnea sinne pohjoisempaankin! :)

    Ai mitenniii hormonihuuruja? Höpöhöpö ;)
    Voi miten odotan jo sitä normaaliksi palautumista.... viimeks se ainakin tais tapahtua vasta puolisen vuotta päivittäiseen töihin paluun jälkeen, mut onneks Minin kanssa iskä jää kotiin, niin ehkä mä normalisoidun tällä kertaa pikemmin! :)

    Mulla on neljän päivän vapaat! Jihuu! Mitä tällä kaikella ajalla tehdäänkään?!
    No huomenna ainakin treffataan taas Halipossua ja poitsuja, jee!

    PS. Onko Joona ainoa, vai onko muuallakin taas alettu aivan järkyttävään uhmatuhmailuun? Joona ei enää vedä sinänsä raivareita, mutta se ei suostu tekemään yhtään mitään... kaikki menee ihan pelleilyks, etenkin pukemistilanteet! Vaikka pitäis lähteä johonkin kivaan paikkaa niin ei, herra ei vaan tule pukemaan. Rrrrraivostuttavaa! Viime vkl piti mennä mammatreffeille tapaamaan kavereita, ja Joona oli odottanut sitä ihan tosi kovasti, kun ei ollut pitkään aikaan niitä nähty. Se ei kuitenkaan uhkailuista ja kiristyksestä huolimatta suostunut pukemaan vaatteita päälle, joten mä totesin sille viimeisen varoituksen jälkeen, että Joona jää sitten isin kanssa kotiin ja äiti lähtee ihan keskenään kera joulutorttusten. Puoltoistatuntia tuo oli raivonnut isälleen... ja seuraavana päivänä kun piti lähteä ulos leikkimään Halipossun ja poitsujen kanssa, niin taas sama saatanan show ja tappelu. Mitä ton kanssa pitäis tehdä?!?!
  4. Amppunen Hyväntuulinen höpöttäjä

    Heippa,


    Sanna, mulla on kaksi *elvettillistä synnytystä takana, joissa molemmissa hetki lepoa epiduraalilla ja sitten se loppuhuipennusrääkki luomuna. Ja yksi taivaallinen spinaalisynnytys, kahdella ponnistuksella 4212g vauvaa ulos ilman repeämiä tai että tietäisin siitä juurikaan. Joten suosittelen että otat lepoa epiduraalin kanssa tunnin siihen johónki 4 sentin tuntumaan ja sitten 8-10cm tuntumaan loppuun vielä spinaalin ;;;DDD Ei vaiskaan, lykkyä pyttyyn ja teet tietysti JUURI kuten parhaaksi koet ja kätilö neuvoo jne. Onhan sinulla vielä saliin matkaa, tosin aika kuluu niin himpskatin nopeasti. On joka tapauksessa ihanaa kun on kivunlievitystä saatavilla eikä tarvi yksin palmun alla synnyttää :-) Mä sanoin heti kätilölle sairaalassa, että mä en sitten todellakaan ole mikään urhea luomusynnyttäjä vaan ihan kelpaa kaikki mitä vaan saa..... Kätilö (se maailman paras!!) sanoi että ei tarvikaan olla. Sanoinko muuten että kätilö sai lahjaksi muumimukin ja suklaata!? Oli pakko viedä jotain, hän oli niin mahtava!! Toivottavasti ilahtui.

    Meillä on pojalla ollut tuota samaa vetkuttelua nyt syksyllä, siis venyy ja vanuu ja keksii kaikkea muuta kuin sitä mitä pyydetään. Olen uhkaillut ja mesonnut aikani, onhan se todella raivostuttavaa kun johonkin pitäisi lähteä. Oon kuitenkin todennut että jos haluan liikuttaa laumaa niin pidän poikaa kädestä. Siis sanon mene pissalle ja jos ei heti tehoa (siis sellaisessa tilanteessa kun ollaan lähdössä johonkin tai menossa nukkumaan) niin sanon että menetkö itse vai viekö äiti kädestä. Sitten välillä hän menee itse ja välillä talutan kädestä. Jos on kiire niin odotan pissareissun eteisessä ja sitten nappaan taas kädestä ja vien eteiseen ja aletaan pukea. Tämä on toiminut meillä. Itse kerran sanoin että ei pääse isin ja siskon kanssa ulos jos ei heti tule pukemaan ja eipä hän sitten tullut ja jäi sisälle.... Sitten ajattelin että ei perkuli, alle kolme vee ei päätä koska lähtee ulos ja koska ei ja niin nappasin pojan pukeille ja työnsin ulos. Joten se siitä uhkailustakin. Tuolla kädestä kiikuttamisella tilanne on parantunut ainakin meillä ja oma-aloitteisuus ja lähdöt hieman parantuneet. Räyhäämisestä tulee vaan paha mieli, ainakin äidille itselleen. Kurja lähteä aina kyy otsassa joka paikkaan :)
    Samaa käytän aina kun pitää kerätä lelut ja jos ei eväkään liikahda niin kysyn että keräätkö itse vai ottaako äiti kädestä kiinni. Ja siis tämä kädestä pitäminen on sitä ihan itseään,ei mitään retuuttamista käsivarresta vaan siis käsi käteen ja sitten mennään. Toimii!
  5. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Hei joo, tollasta kädestä kiinni -juttuahan se täytyykin koklata! Kiitsa Amppu! Nyt onneksi mennyt jo pari hetkeä ihan hyvin, kun on käytetty tuota "hymynaamataulua", eli piirsin eteisen liitutaululle 10-palluraa, joihin jokaiseen Joona saa piirtää hymynaaman onnistuneen iltahomman (iltapala, pesut, yökkäri) jälkeen ja jos aamulla uloslähtöpukeminen on sujunut niin siitä myös. Eilen se jo saikin ekan ylläriauton, joka oli palkkioksi kun kaikki ruudut on täynnä :)

    Ja pidän mielessä spinaalivihjeen, mutta jos kyseessä on yhtään samanmoinen synnytyksenhetki kuin Joonasta, niin ei kaikkea ehdi :D Joonan synnytyshän kesti sen 3.5h, lähtien siitä, kun mä pyysin vaan särkylääkettä saadakseni nukkua ja ne kärräs mut saliin... Olin jo pari-kolme viikkoa ollut auki sen muistaakseni pari-kolme senttiä, mutta se loppu menikin sitten hujauksessa. Ja epiduraali on kyllä ollut aivan taivas, koska mähän läpällä heitin kätilölle "Ei vissiin tikkejä sit tarvittu" kun lapsi oli rinnalla, istukka pihalla, eikä kätilö ryhtynyt ompeluhommiin... Eli en oo kyllä onnekseni tuntenut "mitään", siis tokihan se sattui, mutta kiroiluitta ja huudoittakin selvittiin, niin tuskin sitä vähemmällä tunnolla ois voinu päästäkään?

    Tosin nyt kun on riskinä, että saatan joutua käynnistykseen, niin silloinhan homma saattaa kestää kauemminkin, eli vinkki laitetaan ehdottomasti korvan taa! Ja voi miten ihanalta kätilöltä teidän kätilö kuulostaakaan! Mä elättelen samaa toiveita, että saisin saman kuin Joonan kanssa oli ;)) Se oli kanssa sulaa kultaa <3
  6. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Alla oleva on ärsyttävää hormonihömppää, lue omalla vastuulla ;)

    (Tsihihh, musta on vaan jotenkin ihan äärimmäisen ihanaa ja voimaannuttavaa tulla tuijottelemaan tota mun tickeriä! <3)
  7. Tuiks Satasella mukana keskusteluissa

    Hyvää sunnuntaipäivää ja adventtia!

    Sanna, siellä neuvolassa oli Veetillä ainakin mm. palikoilla tornin rakentamista, sitte täyty piirtää vaaka- ja pystysuoraa viivaa, ja kuvista esim kukka, sukka ja tukka niin piti osottaa sitä kuvaa minkä neuvolatäti sano.. Mitähän muuta, näköä katottiin niin että se näytti n.3m päästä pieniä kuvia ja piti sanoa mitä niissä kuvissa oli. Palloa piti heittää ja ja.. Värejäkii se siellä kyseli! :) Ja puheen kehityksestä tietysti kyseli kun Veetikii oli aika hiljaa että osaako jo ihan lauseita sanoa ja sen semmosta. Veetillähä on vielä aika paljon epäselviä sanoja eikä itekkään saa aina tolkkua mitä se selittää mutta eipä siinäkään ilmeisesti mitään hätää ollu vaikka ei kaikesta ihan selvää vielä saakkaa!

    Ja Amppu, laitoin viestiä jos sokkotreffit joskus sovitaan! :D

    Miulla oli molemmat synnytykset aika lailla luomuna joten enpä paremmasta tiiä! :DD
    Ilonan kohalla meni nii nopeesti että ei ois kerenny mitään saamaan ja ilokaasuhanatkii oli kiinni harjottelijan toimesta!! Siinä imutella sitte naamarista kun ei ees kunnolla happea saanu sitä kautta :D Jälkikäteen vasta tajus että kyllä se tuntukii tosi tiukalta hengittää sen kanssa.. Veetin kohalla en muuta saanukkaan ku ilokaasua ja jossain puolenvälin paikkeilla kohdunkaulapuudutteen josta ei kyllä paljoa apua ollu.

    Ja nuo hormonihömpät on iha kivaa luettavaa. ;) Voi ite fiilistellä omaa raskausaikaa :)
  8. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Noniin rakkaat naiset, tässä se tulee: minun kahdestuhanneskuudessadas palstaviesti! :D (muistinpas huomata!)

    Tuiks, kiitos neuvolatestitiedoista. Joona ei kyllä taida osata piirtää suoraa viivaa ainakaan kovin tarkoituksellisesti... täytyy vähän treenauttaa sitä ;)
    Puheenkehityksessä tuo on edistynyt niin huimasti, että se ei kyllä jänskätä. Mutta tätä pitänyt kysyä teiltä jo aiemminkin; kuolaako teidän kolmevuotiaat vielä? Joonahan on kuolannut aina tosi paljon, ja edelleenkin siis... muistan vaan, että joskus (vuosi sitten?) oli siitä jotain juttua, että kuolaaminen ja hidas puheenkehitys vois merkata jotain, mutta en nyt muista mitä... mutta tosiaan puheenkehityksessä tuolla ei sitten oo ollut mitään ongelmaa sen viime kevään jälkeen, kun se päätti aloittaa puhua. Harvinaisen selvästi tuo puhuu niiden moniuloitteisten ja värikkäiden lauseidensa lisäksi. Mutta niin, mites tuo kuolaaminen? Etenki nyt talviaikaan se on aika kurjaa, kun sitten leuka ahavoituu... Itsellä kyllä myös todella vilkas syljeneritys (jota en tiennytkään, kunnes hammaslääkäri sen joskus muutama vuosi sitten mulle kertoi :D), eli voihan tuo olla sitäkin, mutta ei mun äitikään muista, että mä oisin kuolannut? Ja Joonan ikätovereita katsoessa ei kyllä muut kuolaa tuollain... hmm :/

    Mä oon tokaa päivää saikulla, iski sitten flunssan päälle. Tuntuu niin epäreilulta. Mä en ole KOSKAAN kipeänä, ja nyt viimeisen vuoden aikana tää on jo kolmas tai neljäs kerta! Ja muutenkin muistelen, että Joonan syntymän jälkeen oon a) saanut hirveitä päänsärkykohtauksia ja b) ollut useammin kipeänä. Perskeleen penikka, kaikkiko tässä täytyy kestää ;) Toki nyt pallomahaisena on tuo vastustuskyky vähän heikompi, mut on tää silti outoa.. Aiemmin nostanut hetkessä ihan älyttömät kuumelukemat, niin nyt nää 3v kärsitty sit tällasesta maks. 37.5c kuumeesta (joka toki mulle suht "paljon", kun normi on sen pari astetta alhaisempi) ja useamman päivän puolkuntoisuudesta. Ärsyttävää! Tälläkin hetkellä työkaverit ovat asettuneet aloilleen Viikinkiravintola Haraldin pöytään ja syövät siellä hyvin ja nautiskelevat illasta, minä täällä kone sylissä ja kuumat mehut mukissa. Yhyy! :'(

    Noniin, oiskohan siinä ollut riittävästi sääliruikutusta tähän päivään, kiitos ja anteeksi :D Lupaan taas seuraavaksi olla oma positiivisempi minä ;)
  9. hennas Puuhakas puhuja

    Hellou!

    Järkyttävää, että kohta on joulu ja mulla ei ole niin minkäänlaista joulu-fiilistä. Mitähän asialle pitäisi tehdä?

    Sanna, meillä oli tuossa joku aika sitten sellainen vaihe, että Pinja kuolasi, mutta ei se nyt enää kuolaakaan, kun tarkemmin mietin. Voisko oikeasti olla vaan kyse vilkkaasta syljenerityksestä? Itselläni tulee myös sylkeä tooosi paljon ja joskus tuntuu, että sitä valuu suupielestä, jos oikein keskittyy johonkin ja "unohtaa" nieleskellä. ;-)

    Meidän SAIRASTELUSTA: Meillä oli sitten se mahatauti! Kaikilla, paitsi Pietulla. Ja mulla oli KAKSI flunssaa peräkkäin. Olen sairastanut tänä syksynä tosi paljon aiempaan verrattuna. Ja Pinja sairasti mahataudin KAKSI kertaa, jonka jälkeen sai nielutulehduksen. Että sellaista meille...

    Ja täytyy tunnustaa, että mulla on ihan hirveä stressi! Tuntuu, että kaikki painaa päälle. Yleensä en ihan vähästä hätkähdä ja siedän aika hyvin painetta, mutta nyt on kyllä liikaa kaikkea. Liikaa ja liian vähän. Liian paljon hommaa ja liian vähän aikaa. Huoh! Toivottavasti kohta helpottaa.

    Jospa minäkin lupaisin olla seuraavan kerran hiukan positiivisemmalla mielellä. ;-)
  10. Taku81 Hyväntuulinen höpöttäjä

    moi pitkästä aikaa tänne muistin tulla :)

    jaa sanna on raskaana, oikein isot onnittelut, ihanaa :) meillä nuorin Iina täyttää jo 6kk ensi viikolla, Roosa 3v ja oona on jo 5v. äkkiä aika menee. mutta kyllä tässä kolmen lapsen kanssa ollu melkonen meno, kävi sitt niin että väsyin liianki ku Iina valvottaa edelleen sillai että joutuu 3 kertaa yössä syöttämään. ja nuo isot jatkuvasti vaativat ohjelmaa niin oona ja roosa ovat nyt päiväkodissa 10 päivää kuukaudessa ja käyvät myös muskaria. seurakunnan kerhossakin olivat ainaki tähän joulutaukoon mutta en tiedä jatkavatko sitä enää, aika rankkaa sekin ollu ku lähes joka arkiaamu pitäny lähtee noita kuskaamaan jonnekki, kerho vielä ku kestää 2,5 tuntia niin joutunu pian lähtee hakeenki.  päiväkoti on tosi kiva, pieni ja uusi, tällä hetkellä kummassaki ryhmässä jotai 12 lasta ettei mikää iso laitos ole. oona ja roosa ovat siis eri ryhmissä kun tuolla isojen ryhmässä on 5vuotiaat ja eskarit, toisessa pienemmät. ja varmasti tekee heille hyvää olla vähän erossa toisistaan :) ekanakaan päivänä ei silti itketty ku heidät jätin sinne, kyllä roosaki on vaan niin iso ja reipas jo.  on kyllä sitt ollu mulle lepopäivä ku he ovat hoidossa 9-15, vaikka tietty iinaa hoidan kotona mutt iina käy yleensä 11 aikaan päikkäreille ja nukkuu 3 tuntia useimmiten.

    en nyt ehtinyt lukee paljoa muiden kirjotuksia ja pitää taas mennä, kattelen vielä kuhan ehdin.
  11. maarinen Sukkela juttelija

    Tsadaa!!!!! Hei kaikki ra(sk)kaat!

    Luettu. Kaikki. Naurettu. Huokailtu. Kaihoiltu. Nyökytelty.....

    Nyökytelty noille 3-vuotiaiden järkky prlk-stana raivareille ja nököttämisille. Mikään, ei mikään tunnu menevän niinkuin pitäisi. MINÄ ITE joka paikassa tai sitten missään paikassa ei ole ketään. Rähinäksi tuntuu menevän varsinkin lähdöt.......... Että kiitos myötä elämisestä! Ampun käsi-kädessä juttukaan ei tälle kohukaunottarelle passaa.... Tänään neiti olis niin kovin paljon mieluummin syönyt suklaata kuin ruokaa.. huusi siinä pää punaisena vieressä, vaikka oli veiraita. Sanoin että sopii huutaa kovempaakin, mutta ei heru. Koittihan tuo ... aikansa. Ilman tulosta.

    NEUVOLAA en ole edelleenkään muistanut varata... Hävettää jo! Jotenkin olen ollut omissa touhuissani kiinni kun koitan saada työpapreteita ja työkkäripapereita ajantasalle.... 

    Hyvin huomasin oman ns. levottomuuteni kun yritin klikkailla "peukun kuvia" jokaisen viestin jälkeen.. niinkuin facebookissa on tapana tehdä... :)

    MUTTA päälimäisenä kaikesta tohotuksesta on teidän ihanien onni uusista vauvoista ja uusista odotuksista!!!!!! Jatketaan!
  12. hennas Puuhakas puhuja

    Näkyyhän Maarisestakin välillä edes vilahdus... Meidän neidit onkin sitten sen suhteen samanlaisia, että meilläkin suklaa olisi maistunut pottuja paremmin. Torstaina käytiin muuten neidin (ja pikkumiehen) neuvolassa ja hyvin piirtyivät pystyt ja vaakaviivat, onnistui eri väristen palojen lajittelu eikä näössäkään ollut vikaa.

    Meillä on nyt joulukuusi ulkona odottamassa! Jee! Suunnitelmissa oli käydä ostamassa kuusi lähikaupan pihasta, kun on ollut vähän kiirusta töiden kanssa, eikä sopivaa rakosta kuusenhakureissulle löytynyt. Eilenpä iskä ja tyttö lähtivätkin kera ukin, enon ja serkkupoikien metsään ja toivat kuusen kotia. Siellä se ulkona hangessa nököttää, mutta jo pelkkä kuusen näkeminenkin toi jo joulun mieleen. :-)

    Arvatkaas mitä? Ei ole mitään raskausjuttua! ;-) Mulla alkaa olla lisuri kasassa. Tiukka kolmen kuukauden kirjoitusrupeama - englanniksi - on loppusuoralla ja tällä viikolla jätän nipun tarkistukseen. Vähän jänskättää, minkälaista palautetta tulee, mutta onpahan ainakin valmis!

    Onnittelut kaikille meidän palstan synttärisankareille!!! En nyt millään muista, milloin kenelläkin oli se oikea juhlapäivä. Meillä juhlittiin yhteissynttäreitä lauantaina suurella sakilla, vaikka poitsun synttärit jo meni ja tytön on vasta tulossa...

  13. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Heippahei!

    Oi, onnea lisurin tarkastukseen jättämisestä hennas! Varmasti mahtava ja epätodellinen tunne! :)

    Ja onnea myös Benjamin sinne puukenkälandiaan, tänään on siellä juhlapäivä! Onnea siis toki kaikille muillekin kolmivuotiaille, koska enhän mä muista kuin osan :D

    Mä sitten ton flunssan perään kärsin aivan järkyttävän yrjötaudin. Joonan hoidostahan se tuli... torstai-iltana oli joulujuhla, johon mennessä yks työntekijöistä tuli ovella vastaan ja kertoi lähtevänsä kotiin, oli oksentanut. Yön aikana yrjötauti oli napannut pari muutakin ja perjantai-iltanahan minä huomasin taas viettäväni aikaa pöntön kanssa... Ei todellakaan sellaista "kevyttä" raskauspahoinvointi-oksentamista, vaan jotain aivan järkyttävän kamalaa, kouristelevaa ja kyyneleet silmiin nostattavaa! Ja sitä sitten podettiin, sunnuntaiaamuun saakka. MIKÄÄN ei pysynyt sisällä, kouristeli ja kramppasi ja supisteli.. Itketti ja pelotti jo Mininkin puolesta. Pakotin itseäni syömään ja juomaan, vaikka tiesin sen tulevan ulos kuitenkin.. Sunnuntaina sitten iloisesti vaihtui yrjöilyt ripuliin, mutta siitäkin selvittiin. Ja tänään oli lääkäri Jorvissa tuosta repeämästä johtuen, niin samalla vilkaistiin pikaiseen ultralla, ja siellä se meidän elohiiri taas sykähteli <3

    Ja sitten ne parhaat uutiset tuolta Jorvista, mä sain vihdoin "nimen" tälle kipuilulleni. Yhdyntäkivut on siis samanlaiset, kuin neitsyellä ekaa kertaa... hymen rengas, eli immenkalvon rengas, tuolla alhaalla on se kohta, josta aristaa. Sen kohdalla lienee siis repeämän jälkeen sellaista arpikudosta, että se kohta ei venykään niinkuin luonto soisi. Mä pillahdin itkuun helpotuksesta, kun tän 3v oon vaan muistellut niitä lääkärin sanoja, että ei siellä mitään vikaa näy, että synnynäisiä rakennejuttuja vaan. Ja minä olin jo melkein varma, että kuvittelen vain kaiken...
    Lisäksi sain "siunauksen" alatiesynnytykselle, lääkäri itseasiassa piti sitä loistavana ja kaikista parhaana mahdollisena ratkaisuna! Mut silloin synnytyksen jälkeen operoinut lääkäri on kuulemma HUS-alueen paras ja eniten tutkimuksia tehnyt lääkäri näissä repeämäjutuissa, eli olen ollut parhaan käsissä. Hänen tutkimustulostensa mukaan myös nykyään suositellaan alatiesynnytystä, vaikka vielä 10v sitten on lähes pakotettu suunniteltuun sektioon. Eli saan jatkaa odotustani rauhassa, tietäen, että alatiesynnytykseen tähdätään! Lääkäri sanoi myöskin, että jos ei jotain muita syitä löydy, niin ei pitäisi olla "vaaraa" joutua käynnistykseenkään! JIHUU! Olen aivan suunnattoman onnellinen ja niin huojentunut! <3

    Ja pianpianpian on JOULU! En oo ehtinyt sitä valmistella käytännössä yhtään, lahjojakin vielä puuttuu, mutta en suostu saamaan stressiä! Joulufiilis ei oo ehkä ihan huipussaan, mutta kunhan ens vkl kasataan kuusi, niin josko se sillä sitten ;)
  14. Ailime Puuhakas puhuja

    Terveiset täältä puukenkälandiasta! 

    Mä olen taas hävettävän vähän käynyt täällä pulisemassa ja päivittelemässä. Sori! 

    Benji se tosiaan täytti eilen 3 vuotta. Hurjaa! Osaa nyt hienosti näyttää itse sormillaan, että kuinkas monta vuotta vanha hän nyt onkaan.  :) Lastenjuhlat oltaisiin haluttu pitää lauantaina, mutta KUKAAN ei päässyt tulemaan. Koitettiin sitten eilen uudestaan, mutta sama juttu. Tuli vähän paha mieli toisen pienen puolesta, mutta onneksi hän itse ei sitten ollut moksiskaan. Oma, opa ja täti pääsivät sentään eilen kakkukahveille ja syömään illalla, se oli kiva juttu. Lahjoja Benji sai ihan älyttömästi, kauhistuttaa tuo joulu jo valmiiksi! Mihin me nämä kaikki lelut oikein laitetaan? Pakko karsia osa hyväntekeväisyyteen.

    Mulla itselläni jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu tämä flussa. 10 viikkoa ollaan nyt töristelty neniä ja yskitty keuhkomme pihalle täällä. Benji alkaa onneksi olemaan jo paremmassa kunnossa, mutta minä en. Mikä lie mykoplasma, tai muu vastaavanlainen ällötys meillä. Miehen siskon parikuinen vauva joutui sairaalaan RS-viruksen vuoksi, pääsivät sunnuntaina sieltä pois, mutta vieläkin on vauva kuulemma heikossa kunnossa. Sairaalassa olivat hoitajat jälkeenpäin myöntäneet, että eivät olleet uskoneet vauvan selviämismahdollisuuksiin silloin ensimmäisenä päivänä. Pieni ressukka, toivottavasti menee tuo tauti häneltä todella nopeasti ohi!

    Muhun iski itseeni tässä juuri ihan hirmuinen koti-ikävä. Sain kehiteltyä ihan hillittömän itkukohtauksen, kun ajattelin kotikaupunkiani Suomessa, ja tietenkin perhettä ja ystäviä myöskin. Ikävää lisää nyt tietenkin tieto siitä, että jouluksi ei päästä Suomeen tänäkään vuonna, ja ihan varma en ole siitä, koska päästään tulemaan seuraavan kerran. Huhhei, kyllä tämä kohta taas varmasti ohi menee...

    No niin, tarpeeksi omasta navasta, mitäs teille muille kuuluikaan...?

    Sanna, mahtavaa kuulla, että sait luvan alatiesynnytykselle. Ja muutenkin uutiset Jorvista kuulostavat tosi mainioilta. :) Tuosta kuolaamisesta en osaa sanoa mitään, en ainakaan ole kuullut, että se mitään kummempaa merkitsisi. 

    Hennas, sä teit sen!! Huippujuttu! Mun pitää kanssa revittää kunnon loppukiri, että saan tuon graduni viimeinkin valmiiksi. 

    Maarinen, todellakin, 3-vuotiaat osaavat kyllä uhmailla ja HUUTAA. Benji käskee mun olla hiljaa, "ssst"! Pikkasen koettelee tuo kullannuppu aina välillä hermoja. (Ai niin, hävettää ees kertoa, mutta kerron silti: Benji heitti yks päivä ties monennenko kerran vesilasin sohvalle, ja multa pääsi siinä tunnekuohussa erittäin ruma sana, jota en edes ikinä kuunaan kullanvalkeassa muuten käytä ((pi**u)). Koitin korjata, että sanoin muka englanniksi "pillow". Mies katsoi hetken pitkillä, ja apua, kun alkoi vielä naurattaa kauheasti päälle. Syytän hormoneja, en minä muuten koskaan puhu noin rumia, saatika sitten lapsen edessä!!)

    Takustakin on kiva kuulla välillä! Tosiaan varmaan hyväkin homma, että tytöt saavat välillä olla erossa toisistaan. :) Ja saat sinäkin hetken aikaa itsellesi. 

    Tuiksin neuvolakuulumiset oli kivoja. :) Mä jouduin itse varaamaan Benjille ajan, kun olivat unohtaneet laittaa sille kutsun neuvolaan. Meni tammikuun lopulle vasta, mutta ei kai tuo niin tarkkaa ole. Värejä Benji ei tunnista kyllä vielä ollenkaan. Sanoo vaan "en tiedä", kun siltä niitä yrittää kysyä. Tai vastaa ihan väärän värin. Ja hollanniksi vielä. :D Näkötarkastusta varten pitää kuulemma kotona harjoitella jo jotain kuvia. 

    Amppu, mä muuten olen nyt kokeillut tuota sun vinkkiä täällä Benjin kanssa, ja se tuntuu toimivan! Eli kiitoksia vaan! :) Niin, ja muutaman päivän päästähän teillä on siellä sitten ristiäisetkin, toivottavasti on mukavat juhlat!

    Kaikille päivänsankareille minultakin paljon paljon onnea!!

    Nyt sitä vanhaa tuttua, eli gradua, taas. Moro!





  15. maarinen Sukkela juttelija

    Hei, ystäväiset!
     Tulin tänne koneelle, silläkinuhalla, että pari hirvittävän tärkeää kotityötä jää tekemättä :) Hyvä oli että tulin, koska parhaat naurut sain Ailimen järkyttävästä kiroilusta.... Te ootte niin mahtavaa porukkaa! 

    Kohukaunottaren neuvola oli tänään.. Onneksi muistin eilen soittaa päiväkodille siitä, koska täällä piti viedä vasu-keskustelun yhteenveto neuolan kansioihin. Hieman neitiä jännitti ja sen se myönsi itsekin jo aamulla kotona. Kysyi heti herättyään, että "töröttävätköhän ne Liisatädin suupielet ylöspäin?" JA kyllähän tuo oli varsin iloinen ja hymyileväinen täti. Ja niin myös me pääsimme piirtämään viivoja, kuuntelemaan luureilla piipitystä ja katsomaan "silmälaseilla" kuvioita.
    Pituutta oli 97,5 senttiä ja painoa 16 kiloa. Passeli töpsykkä! Hyvä mieli jäi tuosta käynnistä!

    Joulunvalmistelut ne on täälläkin aika "vaiheessa". Ihan vaan hiukan jarruttaa tuo ikuisuuksia kestänyt keittiöremppa.. Vieläkään ei ole siellä vettä eikä sähköä... Huomena saadaan, ehkä.... Mutta toisaalta, eipä nuissa parissa laatikkoruoassa mene kuin tovi ja torttujen leipominen sujuu hujauksessa. Tää muu huusholli vaan pitää siinä sivussa saada kuosiin.... mutta eipä hätää. Tonttuja on siellä täällä ja lisää tulee... Saunatuvan ajattelin tänään kaapia jouluiseen kuntoon. Osa väestä kun majoittuu sinne.

    Onnea SANNAN kuulumisille synnytyssuunnittelun johdosta! Aivan mahtavaa! Tuo vie varmasti pois paljon epävarmuutta ja pelkoa! Saat keskittyä odotukseen täysillä... Ja topisvottavasti kaikenlainen oksentaminen nyt loppuu! Se ei kuulostanut kivalta. Oksennustauti yleensäkin... puistattaa!

    Ailimen koskettava koti-ikävä! Voi sinua! Venlan toinen kummitäti lähti Ghanaan ja tulee maaliskuussa, joten sielläkin taitaa hieman jo ikävää pukata! JA oma ystäväni, (täällä uudella paikkakunnalla) lähtee huomena Hesaan syöpäosatolle.. viipyy siellä ainakin kahdeksan viikkoa.. Että koti-ikävää on nyt monella tänä jouluna ...


    HENNAs, ihan mahottomia kielineroja täällä... minkäs alan lisuria sinä englanniksi oletkaan kirjoittanut? Tainnu mennä minulta ohitse! Vaan hattua täytyy nostaa, kun mukuloijen kanssa jaksaa ja pystyy opiskelemaan!!! Hurraa!!!!

    Näin tässä siis kohti joulua taas mennään.... Mutta empä toivota vielä kellekään mitään, koska eiköhän tässä vielä kerkee kurkitaa tännekin ennen pukkia!
  16. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Hei!

    Äläs nyt maarinen, manaa sielä! Toivottavasti se pukki ei tuu tänne (palstalle) kurkkimaan! Saattais jäädä lahjat äideiltä ja lapsilta saamatta, ja kukaties parilta isiltäkin ;) Ja Ailime ainaskin, kerran noin tuhmia sanoja suustaan päästelee! (hihihh, voi sua. Mä manaan aina vaan "perkelettä" ja senkin on lapsi raukka joutunut paristi kuulemaan, ounou...)

    Mä viihdytin itseäni tänään pakkailemalla lahjavuoren papereiden sisään. Miten sitä aina tuleekaan vannottua, että ei tänä vuonna sitten ainakaan hanki niin paljoa, eikä aikuisille ainakaan! Vaan noinhan tuo pino siinä köllötteli, jätesäkillisen verran pakettia. Onneks osa lähteeä kummilapsille sisaruksineen, ettei kaikki jää meidän aattoiltaan kuitenkaan tuhottavaksi. Ja aikuisistakin sekä siskoni että veljeni (tasapuolisuuden nimissä ;)) pakettinsa saavat.

    Pitäis varmaan taas sulkea silmät ja antaa huomisen jo kolkutella. Meillä taitaa jäädä heikonlaiseksi siivoushommat, mä en tiedä kykenenkö (saakelin supistelut taas tänään, kun tein pitkän posti ja shoppailureissun suoraan töistä, kun appiset haki ipanan hoidosta) mä yksin ja ukkohan se tietysti on töissä... Sekin saakelin hyödytön luuska, hmph! Ja arvatkaas mitä! Se oli kuvitellut menevänsä lätkämatsiin 29. pvä! HELVETTI SOIKOON, MUN SYNTTÄRIPÄIVÄNÄ! Ja jos ei se ois jo riittävästi, niin on ollut puhetta, että Joonan synttärikahvit on sinä päivänä! AAAAARGH!!! Ties koska ois tänkään ääneen sanonu, sattumalta tuli eilen puheeks mun isän kanssa... ja sit ukko kehtas vedota "Mulla ollu jo lippu pari kuukautta" - jos se ois sen ite ääneen sanonu aiemmin, niin ois ehkä ollutkin vielä saumoja järkätä, tosin Joonan synttärikahvien ajankohta on päätetty jo ihan alkusyksystä, että kaikki tärkeet varmasti pääsee paikalle! Eipähän ookaan pitkään aikaan äijä mua saanu suuttumaan tai ees ärtyneeks, ni nyt sit kyl ihan koko rahan eestä!
  17. hennas Puuhakas puhuja

    Iik! Huomenna se pukki sitten tulee! ;-) Meidän neiti koristeli tänä aamuna joulukuusen, joka eilen tuotiin sisälle. Surffailen tässä vähän aikaa, kun suurin osa siivouksista sun muista on tehty ja kohta pitäisi mummon ja isomummon tulla vierailulle. Rauhoittuhan se meidänkin joulu, kun sai ne työhommat päätepisteeseensä. Muuten, mulla jatkuukin nyt työt ainakin puoli vuotta, joten tosi kivan "joululahjan" sain. :-)

    Sanna, minäkin tein päätöksen, että tänä vuonna en osta kuin muutaman paketin, mutta silti piti ostaa kuoharipulloa sinne ja pientä pukettia tuonne... Lapsille muutama paketti sellaista, jota olisi pitänyt muutenkin hankkia, kuten poitsulle uusi toppahattu ja tytölle sukset. ;-)

    Hiljennähän Sanna sinäkin sitä tahtiasi! Ja miehellesi nyrkin heristykset tältä suunnalta. Uskaltaakin uhmata raskaana olevaa naista! ;-)

    Toivotan nyt jo näin himpun etukäteen kaikille

    ERITYISEN IHANAA JA RAUHALLISTA, TUNNELMANTÄYTEISTÄ JOULUA! 
  18. Amppunen Hyväntuulinen höpöttäjä

    Hei toverit <3

    Nyt kun mulla on vauva joka ei nuku enää koko ajan ja oli nuo ristiäisetkin niin en ole päässyt helssaamaan. Nytkin odotan miestä kaupasta ja vieraita, joten en ehdi tarinoida, halusin tulla toivottamaan OIKEIN IHANAA JOULUA KAIKILLE, erityisesti pikkuväelle <3 Jokaiselle pienelle toivon lahjojen sijasta äidin helliä ja hyväksyviä katseita kaikesta uhkamasta ja rasittavuudesta huolimatta (täällä ääni käheänä jo tälle aamua kun lapset oli aivan apinoita, siis hengenvaarallisia toisilleen. Vai onko teistä kivaa juosta täysiä peräkkäin ja sitten kisailla kumpi ehtii vauhdissa työntää toisen nurin?? Pelissä tuntuu saavan lisäpisteitä jos toinen osuu päin pianoa tai takkaa PRKL), halauksia, syliä, kehuja, kirjan lukemista, suukkoja ja kauniita sanoja, pienen hennon tukan silittämistä. Pakataan tenaviimme pyhien aikana aimo annos rakkautta! :)

    Ristiäiset oli eilen ja pienokaisestamme tuli Samuel <3
    Kummitäti liikuttui syvästi, kuulin häneltä myöhemmin, että hän oli kuullut äidiltään että hän olisi saanut tuon nimen jos olisi ollut poika. Se lämmitti meitä molempia. Kummitäti muuten oli ihana ystäväni jonka löysin äitiyspolilta kun olin tyttöä tekemässä, oltiin kämppiksiä! :)

    Ailimelle vielä, itse täällä "vieraalla maalla" asuvana myös olen kaikissa raskauksissa potenut kovaa koti-ikävää. Siis kovempaa kuin ilman mahaa. Raastavaa. Jouluiloa silti sinullekin, toivottavasti se pahin kurja fiilis meni jo ohi.

    Kaikille vielätehtäväksi kuunnella Arja Korisevan Lapsi tuoksuu joululta -kappale. Löytyisikö youtubesta. Aika ihana.

    Nyt äkkiä kämppä ojennukseen!!

    RAKKAUDELLA, Amppuli pamppuli
  19. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    No tulihan se Amppulainen sieltä kertomaan Pienimmän nimen! Iih, onnea Samuelille, mun mielestä se nimi on aivan <3

    Hennas, onneks ukko tajus perua menonsa sitten kaikessa hiljaisuudessa, ilmeisesti tajusi nyt asioiden tärkeusjärjestyksen ;) Olin kyllä jo valmis joustamaan ja siirtämään juhlia viikolla, koska tajusin, että enhän mä ees ehdi leipoa tossa ennen juhlia... huhhei vaan :D

    Mä itkeä pillitän täällä nyt jouluradion tunnelmissa... En kestä! Joonaa odottaessa lauloin niiiiiiiiin katkerana tuota laulua "Tulkoon joulu". Siinä kun lauletaan äidistä kapaloimassa vauvaa, siitä pienestä vauvasta ensijoulunsa pyörteissä... Tuo yksi joulu sai muuttaa historian. Niinpä! Kirpaseehan se "jouluksi kotiin" projektin epäonnistuminen, edelleen :D

    Mutta on se erityinen joulu tämäkin, hiljaa alla rinnan palaa se polte, vauvasta johtuva. Joku vois sitä närästykseksikin kutsua, mutta ei nyt, ei tänä iltana. Tänä iltana se on vaan se pieni Mini, joka siellä aiheuttaa tän kaiken paatostavan Odotuksen - ja ensi jouluna meitä sitten on jo neljä! Täydellinen perhe, ei enää keskeneräinen...

    Haettiin vauhtia tähän jouluun vähän eilen sillä, että Joona vuorostaan vetäs sitten yrjötaudit (ja tätä on näemmä ollut liikkeellä tuvassa jos toisessakin! :O). Onneksi ei pojan tauti kestänyt kauaa, mutta sainpa minäkin kokea sen horror-yön, jossa herätään lapsen takia vähintään kerran tunnissa. Pyykkiä tuli, mutta ei mitenkään tuhottomasti, vaan aika hyvin Joona ite oppi "pidättämään" sen verran, että mä sain sangon suun alle. Nyt se on sitten meidänkin Joona "oppinut tekemään oksennusta" ;)
    Tänään ollut jo aamuviidestä asti lähes oma itsensä (nukuttiin me siis kasiin, mutta aamuviideltä juotu vesi ei enää tullut ulos, eikä mikään muukaan enää tänää) ja päivä mennyt tunti tunnilta paremmin. Nyt kuudelta se uuvahti ja kuukahti sitten lattialle olkkariin, eikä siitä enää herännyt tähän päivään. Itkuisena sitä pidin hetken sylissä, mutta lopulta se pyysi niin sydäntä riipaisevasti, että saisko mennä jo omaan sänkyyn yöunille. Eipä siinä auttanut kuin äidin käydä pieni vuoteeseen peittelemässä. Toivottavasti aamulla nukkuis ees johonki seiskaan, muuten mä oon varmasti kuollut! Mieskin kääntää rytmiään, joten se tuskin on ipanan kanssa aamusta heräämässä...

    Nyt täällä alkaa tositohinat, kun ukot nukkuu ja mä sain jonkun energiapiikin. Kaunista ja rakkaudentäyteistä joulua joka kotiin, ja KIITOKSET näistä kolmesta ja puolesta vertaistuen vuodesta <3 Olette äärettömän tärkeitä!