Joulukuun jouluisat jutut

samovaari

Vauhtiin päässyt keskustelija
Jatketaan jutustelua täällä!
Niin se joulu lähenee kovaa vauhtia ja lokavauvojen ensimmäinen joulu[:D]
Tunnelmallista ja tressitöntä joulun odottelua kaikille!
[:)][:)]       [:)][:)]       [:)][:)]      [:)][:)]     [:)][:)]      [:)][:)]      [:)][:)]     [:)][:)]
 
sormustin: Me mennään jouluna ulkomaille. Passia haetaan ensi viikolla, jotta ehditään saada se. Saapa nähdä miten tuo passikuvan ottaminen luonnistuu, kun pää ei vielä pysy aisoissa...
 
Heippa kaikki! [:)] Onpa taas jäänyt kirjoittelu.. Vaikka sivu onkin koko ajan koneella auki [:D] Niin se on joulu jo lähellä, ihanaa! Ensimmäinen joulu uudella kokoonpanolla =)

Meidän tyttö sai viime sunnuntaina nimeksi Ronja Olivia Tallus. Juhla oli kaunis ja tunnelma oli hyvä, Ronjakin oli oikein tyytyväisenä, vain pienet itkut pääsi :) Kyllä tuo pieni sitten kasvaa ja kehittyy vauhdilla! Kova kiire olisi tytöllä jo liikkeelle, mahallaan pää terhakkaasti ollut pystyssä alusta asti, pyörii itseään ympäri ja 3 viikon iässä kääntyi vahingossa mahaltaan selälleen. Nyt tuossa 6 viikon iässä kääntyi uudelleen. Selällään ollessa myös kyljelleen vääntäytyy, ei sentään vielä ympäri [:D]

Ja se hymyily, nauru ja jutustelu! Mikään ei kyllä vedä sille vertoja [:)] Ekat juttelut alkoi kuukauden iässä ja nyt 6 viikon iässä juttua riittää vaikka kuinka [:)] Nauraakin kovasti yrittää, ääni tosin jää suurimmilta osin tulematta, pientä tirskuntaa vaan.

Nukkumisesta ollut puhetta.. Meillä ekan kuukauden meni yöt ihan moitteetta, hereillä oli sen mitä meni syömiseen ja röyhtäisyyn ja kiltisti takaisin uneen. Nyt viimeisinä viikkoina ollut välillä vähän levottomampaa.. Edelleen lähes poikkeuksetta kyllä jää kiltisti sänkyyn ilman vastaväitteitä ja nukahtaa sitten omia aikojaan, mutta saattaa herätä muutaman tunnin päästä ja olla sitten puoliksi hereillä ja puoliksi unessa. Pahinta on se, kun Ronja pyörii, hyörii tuhisee ja kahisee omassa sängyssään.. Tyttö saattaa itse välillä tosiaan olla unessa, mutta minä en pysty nukkumaan. Säpsähdän hereille jokaisesta äänestä. Miehellä ei kyllä mitään ongelmaa nukkumisessa, ei välttämättä herää edes syötön aikana. Nauttikoon siitä.. [:)] Mielessä on käynyt, että jos nämä kahinatuhinayöt jatkuu putkeen, pitää ehkä kokeilla omaan huoneeseen laittamista.... Miten minä siitä selviän [&:] Ehkä saisin hiljaisuuden puolesta nukuttua, mutta ajatus siitä, että tyttö on yksin toisessa huoneessa pitäisi valveilla. Enpä siis tiedä [:D] Aika rajulta kyllä kuulostaa omaan korvaan. Ei tämä onneksi vielä ole lähelläkään niin pahaa :) Katsoo sitä sitten, jos tarvetta oikeasti. Mutta noin kokonaisuutena yöt menneet tosi hyvin ja itse pysynyt suht virkeänä. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen omaan tilanteeseen!

Pulauttelu, josta aiemmin jonnekin kirjoitin, on edelleen jatkunut, ehkä ei ihan niin rajuna.. Mutta paljon pulauttelee, puklurätit on kyllä enemmän kuin todella tärkeitä meille [:D]

Nyt kuuluu sitteristä sellainen määrä pärinää vaipan suunnalta, että taidetaan lähteä pyllynpesuhommiin! Toivottavasti ei ole vaippa fuskannut, tavaraa nimittäin tulee... [:)]
 
Kylläpä nyt täytyy sanoa että menee hetki kun oppii käyttää tätä :D
Ja mulla näkyy omissa tiedoissa puolet jutuista ruotsiks..
Mutta noo kaippa neki vielä muuttuu ;)
 
Mulle iski rintatulehdus... Ehkä maailman inhottavin tauti :( Eilisiltana alko yhtäkkiä palella ihan hulluna ja tuli tosi omituinen olo. Mittaria kainaloon ja kuumetta 38,5. Mä en yleensä kuumeile, joku 37,1 on sellanen perinteinen lukema mulle kun oon kipee, niin oli kyllä todella hutera olo. Toinen rinta on niin kipee et ei pysty rintsikoita pitämään ja käveleminenkin sattuu kun tissi pomppii.. Onneks vauva on ollu tänään kiltisti, ei oo mikään paras vauvanhoitofiilis. Mies pääsee parin tunnin päästä töistä niin pääsen päivystykseen kun en tässä kunnossa halua lähtee vauvan kanssa autoilemaan.

Sormustinko kyseli et onko muilla matkasuunnitelmia vauvan kanssa - meillä on, mut tosin vasta joskus kesällä ja sillonkin maks. 3-4h lennon päähän, ei ihan Thaimaahan saakka :) Mut ei mun mielestä lapsi, pienikään, oo mikään este matkailulle :)

Meillä kans vauva on kova pyörimään. Monesti aamusin on ollu vauva poikittain sängyssä, vaikka sen on sinne ihan pitkittäissuuntaan laittanu köllimään. Välillä pelottaakin, et toinen saa väännettyä ittensä peiton alle unissaan eikä saa henkee :(
 
Pitkästä aikaa täällä.. eikä hyvältä näytä.. foorumi on ihan tööt. Toimiiko noi hymiöt lainkaan?? =(

No joo. Vauveli voi ihan hyvin *koputtaa maalaamatonta puuta*.
Itse tässä sitten onkin helisemässä. Raskauden aikana sai pidettyä sairauden (mulla se kaksisuuntainen mielialahäiriö) kurissa, tai jotenkin se vaan pysyi ilmeisesti hormonien avulla itsestään kurissa. Tyttö kun syntyi, niin melkein samantien alkoi sellainen vuoristorata, että ei ole meinannut kyydissä pysyä.
Nyt ei olla ihan varmoja sitten onko mahdollisesti (mitä luultavimmin) vielä päällä synnytyksen jälkeinen masennus, sen verran kovat ovat nuo oireet siihen suuntaan. Välillä on ollut päiviä, ettei tiedä jaksaako raahustaa iltaan asti menettämättä loppuja vähiä voimiaan ja järkeänsä.
Aika pian synnytyksen jälkeen (pari viikkoa) aloitin lääkityksen tuohon kaksisuuntaiseen, joten sen avulla nyt on jaksanut joten kuten. Neuvolan perhetyöntekijän kanssa on ensi tiistaina tapaaminen, hän tulee käymään täällä meillä, jutellaan sitten vähän tilanteesta lapsen hoidon kannalta. Mielenterveydenhoidon kannalta taas on oma hoitokontakti muualla, onneksi.
Miehellä vähän veemäinen asennen koko asiaan, hänen mielestään kaikki vaan huuhaata ja vähän niin kuin "huono äiti" juttu. Hän ei ihan hirveästi ehdi osallistua päivittäin lapsenhoitoon, ja esim yösyötöt ja sellaiset on mun kontolla täysin. Nyt vasta tällä viikolla olen sitten iltaisin alkanut ihan vaatia, että mä haluan ottaa vähän aikaa vaikka nukkumiseen illalla kun olen rättiväsynyt tms ja työnnän vaan lapsen miehelle jossain vaiheessa iltaa ja kyllä se vaipanvaihto näköjään isukiltakin onnistuu sittenkin!! =) (Vaikka sitten mutinoidenkin kanssa!)

Onneksi oma äitikin on välillä ehtinyt auttamaan, jos on ollut kertakaikkiaan sellaisia päiviä, ettei ole pystynyt oikein keskittymään mihinkään, varsinkin siinä vaiheessa kun lääkitys vasta lähti käyntiin.

On ollut kamalia hetkiä, mutta toisaalta rakkaus lapseen on kuitenkin kaiken voittava ja kyllä sitä vaan on jaksettava vaikka itkien päivästä toiseen joskus. Neuvolatäti on ollut ihana, sielläkin on ehtinyt jo parkua ja hän vaan sanoi että täällä saa itkeä ihan rauhassa, et tosiaan ole ainoa!! =)

Onkohan täällä ketään muuta, jota tämä mitenkään koskettaa tämä tällainen masis?? Sitä tulee vähän ihmeellisiä pelkotiloja, että mitä jos vauva huomaa, että äiti nyt on vähän outo ja mitä jos se vaikuttaa vauvan kehitykseen jotenkin??? (Joo, on näitä kysytty neuvolassakin, mutta onneksi siellä mua rauhoiteltiin aika lailla, että ei tässä vaiheessa vielä kannata hirveästi moisia pelätä....).  Parempi kuulemma vaan, ettei jää yksin miettimään ja piilottele tunteitaan muilta.

Ja vauva on siis tietty aivan ihana, Tasneem nimeltään, jos en jossain ketjussa jo ole kirjoittanut.. 
 
Blinga, et todellakaan oo yksin tunteittes kanssa.. oonkin itekseni ihmetelly et miten kukaan ei oo ottanu näitä masennusasioita puheeks, meillä kun masis tuntus olevan lähestulkoon jokapäiväinen vieras nykyään. Ekat kaks viikkoo vauvan kans meni ilman mitään ihmeempiä, olin vaan ihan käsittämättömän onnellinen ja miehellekin sanoin et onpa outoo, ettei mulle tullu mitään synnytyksen jälkeistä masennusta kun oon muutenkin niin herkkä mieleltäni.

Nyt sitten tulee itkeskeltyä suunnilleen päivittäin ja mieli on välillä NIIIN maassa. Kaikenlaista sitä tulee mietiskeltyä, et enkö mä rakasta mun lasta kun musta tuntuu tältä ja onko mussa jotain vikaa kun synkistelen vaikka mun pitäs olla ihan onneni kukkuloilla. Onneks nää on toistaseks ollu ihan ohimeneviä tunteita, ja mies on ollu ihana - yrittäny tukea ja muistanu kertoo et rakastaa vaikka oisin ollu kuinka sisäänpäinkääntyny ja karttanu sen seuraa.

Normaaleja tunteitahan nää tässä vaiheessa on, mutta ikäviä joka tapauksessa :( Haluais kuitenkin nauttia tästä lyhyestä vauva-ajasta ihan täysillä ennen kun se on ohi.
 
Joo vähän vielä tökkii foorumi, jospa saisivat säädettyä paremmaksi.

Minulla ei onneksi ole masis iskenyt, pelkäsin sitä kyllä raskaana ollessa. Ainoastaan jos on ollut unet vähissä niin meinaa olla itkuinen olo, mutta se tosiaan korjaantuu unella. Väsy olen kyllä ollut, ei jaksa oikein edes vaunulenkille lähteä. Eikä meinaa saada unta yösyötön jälkeen, eikä osaa päivällä nukkua. Kyllä aiemmin päikkäreillä onnistui nukkumaan, nyt ei. kiukku, pöh. Onneksi mies on apuna eikä kitise hoitamisesta.

Anopille ollaan koitettu vääntää rautalangasta moneen kertaan ettei se ostaisi meille mitään, kun meillä tuppaa olemaan jo kaikkea. Inhoan turhaa krääsää ja kaapit pursuaa jo nyt yli. Viimeksi sovittiin jo että tilille saa lapselle laittaa rahaa (anopin idea), noh eikös hän nyt tuonut "vain" kasan sukkia, housut,ja parit tossut. Sitten edelleen sanottiin ettei tarvita, meillä on jo, niin sitten ollaan niiiin happamana. Vei sitten kamat pois ja tietysti vihainen oli.

Muuten ihana ihminen jos tuon ostosriippuvuuden ja läheisriippuvuuden saisi jotenkin vähän korjattua.

 
En ole pahemmin ennättänyt tänne kirjoitella, lukea pätkissä kylläkin.. Nyt sitten tökkii tämä uusi foorumi :( Toivottavasti saavat käytettävyyttä parannettua, sillä tähän menee hermot.

Eilen pääsin vihdoin vaunuttelemaan, kun en ennen pakkasia kerennyt kuin kerran ulos, niin en noilla kovilla pakkasilla uskaltautunut ulos lainkaan. Jos tämä tästä pikkuhiljaa lähtee, niin uskaltaudun sitten joskus bussiseikkailullekin. Ja pääsen tuulettamaan omaa päätäni, etten ihan mökkihöperöksi tule. Muuten ollaan pakolliset kulkemiset hoidettu autolla miehen ajaessa.

Meidän poika ei muuten pidä kylpemisestä lainkaan. On kurjaa kun toinen karjuu koko kylpyhetken ajan. Ja kaikki oppaat iloisesti kertovat kylvyn rauhoittavan lasta..
 
Blinga: Mä oon maanis-depressiivinen, ja kauhulla odotan et koska masennuskausi alkaa. Must tuntuu, et nyt on aika paha maaninen vaihe menossa, ku oon olevinani superäiti. Tai tuntuu siltä, et oon elämäni kunnossa. Yhtään ei väsytä, ja jaksan mennä ja touhuta, hoitaa kotia ja vauvaa. Ja eniten ärsyttää se, etten silti osaa olla onnellinen hyvästä olostani, koska en tiedä onko ns.luonnollista vai maanista. Tai samapa tuo sinänsä, kun olo on hyvä, mutta kun tota maniavaihetta seuraa sit tietysti järkyttävä masennuskausi. Mut toivotaan, et oisin muuten vaan jaksavainen ja hyvillä fiiliksillä :)

*muoks* Lisättäköön siis niille, jotka ei tiedä, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja maanis-depressiivisyys on siis yks ja sama asia, nykyään käytetään Blingan käyttämää termiä, toi mun käyttämä on vanha :)
 
Sormustin, mä olen nyt viime päivinä myös huomannut, että helposti menee sitten "hyvinä" hetkinä liiankin lujaa. Tai itse ei edes välttämättä edes huomaa, sen ehkä huomaa joku läheinen, yleensä äiti, ahaa, nyt tuo tyttö puhua pälpättää taas kuin papupapa ja hyppii aiheesta toiseen miten sattuu (mulla tyypillinen oire siinä vaiheessa kun "se" vaihe päällä on", en edes malta kuunnella mitä toinen vastaa mun juttuihin kun jo paahdan omia juttuja eteenpäin hengähtämättä välillä..). Ja jos nähdään äidin kanssa niin se on ihan selvä sitten jo kun on vaikea pysyä paikalla.. yleensä kun olen tosi rauhallinen tyyppi!! Mutta sähän nyt tiedätkin että  näillä lääkityksillä on tarkoitus saada just sekä ne pahimmat piikit molemmista päistä katkottua pois. Just tällä hetkellä tuntuu joten kuten toimivan.. mutta huonoja hetkiä tulee vieläkin..

Illat on täälläkin vaikeimpia, tyttö saa välillä ennen nukahtamista aikamoisia itkukohtauksia. Vaistoaa luultavasti ettei äitikään ole nyt ihan rento. Vetää itsensä ihan punaiseksi ja kirkuu kurkku suorana, vaikka olisi kaikki tarpeet mun mielestä täytetty, just syöty, vaippa kuiva etc. Juteltiin neuvolassa ja pääteltiin että että ihan vaan sellaista nukahtamishuutoa. Loppuyö menee yleensä ihan rauhallisesti kunhan saa sen ekan unen päästä kiinni..

Tsemppiä vaan meille kaikille ja hyvää itsenäisyyspäivää kaille huomiselle!!
 
Meilläkään ei nuo kylpyhetket oo mitään järin rentouttavia.. Ekan minuutin tyttö on hiljaa ja ihmettelee silmät pyöreenä mut sit kun tajuaa mitä tapahtuu niin alkaakin kamala kirkuminen :( Toivottavasti jossain vaiheessa ees tottuis pesuhetkiin, ikävä jos menee aina kiljuessa. Ite en ees uskaltais alkaa tyttöö pesemään, mies saa aina olla mukana puuhassa ja pitelemässä vauvaa :)

On tuossa huutamisessa se hyvä puoli, et meillä ainakin mitä enemmän huudetaan niin sitä paremmin nukkuu yön. Viime yönä kylvyn jälkeen nukkukin ihan ennätysunet - 5 tuntia putkeen! Äiti ei vaan saanu nukuttua kun on tottunu heräämään parin tunnin välein ja nyt pitikin käydä vähän väliä kurkistamassa et nukkuuko se tosiaan vai onko se enää ees hengissä! Ja sen ajan kun onnistuin nukkumaan niin näin vaan painajaisia :(

Kohta vaunuilemaan kun on kerrankin sopiva ulkoilukeli niin saa päätä vähän kirkkaammaks :)
 
Koitetaas nyt kirjottaa tännekin välillä =)

Ristiäiset oli eilen. Pikku-ukkeli sai nimekseen Miika Juho Pekka Heikkinen. Iskän sukunimi, ku kummallaki on nii tavallinen.

Ihan hienosti meni. Pikku kitinää vähän, mut ei isompia itkuja. Yhteensä meitä oli 13+pappi, eli ihan lähipiiri. Illalla ja tänään on sit kavereita käyny rääpijäisissä.

Meillä on onneks tottunu jo kylpyyn. Kaks ekaa kertaa huuti ;)

Yöt menee edelleen max 3h pätkissä, normaalisti tunti kaks syöntiväli. Tissimaidolla siis mennään.
 
Tää uus foorumi on huono... mä en löydä täältä edes itteäni :D
 
Mulla meni nyt niin hermot tähän tilanpuutteeseen ja aloinkin saman tien kattelemaan uutta asuntoa... me asutaan kaksiossa, olohuoneeseen on tungettu perinteisten olohuoneen huonekalujen lisäks vielä hoitopöytä, pinnasänky & kehto + vauvan jumppamatto, sitteri ja muut lelut (mitä se tarviikin ihan hirveesti...). Taloyhtiön ulkovarasto on tupaten täynnä ja niinpä meidän vaunut onkin survottu pikkuseen vaatekomeroon, mikä oli jo valmiiks ihan täynnä. Ne on ihana sieltä kaivaa päivittäin ulos ja sitten tunkee takasin kun ollaan vaunuilut vaunuiltu. ARGH! Niin pieniä juttuja, mutta vaikuttaa ihan käsittämättömän paljon tähän päivittäiseen elämään kun muutenkin jo väsyttää ja kiukuttaa.

Mutta mutta... neliö olis varmaan järkevin valinta, haluan rivariin enkä mihinkään supervanhaan eli ellei lottovoitto osu kohdalle niin taitaa olla ihan turha ees haaveilla uudesta kodista kun hinnat näyttäs olevan ihan pilvissä. Alle 160 000€:n ei näytä olevan mitään tarjolla ja varmaan saa hyvin lainaa tämmönen työtön kotiäiti. Miehen tulot kun ei niin huikeet kuitenkaan oo. Blaah. Eli ei kai se auta muu kun vaan nähdä päiväunia isommasta kämpästä ja kärsiä tästä ahtaudesta... Elämä on julmaa kun ei saa mitä haluaa... ;(
 
heippa kaikki..päivät kuluu vauhdilla, eilen ja tänään olen paketoinut joululahjoja, on kyllä mukavaa puuhaa, varsinkin tun tänään oli vielä niinälyttömän upea ilma. aivan kuin vanhanajan postikortistaemoticon

vai että tuollasia hymyöitä..no joo... niin ihana ilma oli. harmi kun valoinen aika vaan on niin lyhyt. 
eilen käytiin neuvolassa ja Axel on kuulemma -19% liian kevyt käyrän mukaan. neuvolatäti käski syöttämään ihan parin tunnin välein päivällä..

Nannuli : itse tuskailen joka päivä samaa asiaa, tahtoo suuremman asunnon!! tosin me olemme sängyn tunkenut pieneen mäkuuhuoneeseemme eipä sienne muuta meidän sängyn lisäksi enää mahdukaan.. hoitopöytää emme koskaan edes hankkinut.

koska asumme rivarissa en enää tahdo kerrostaloon (olen siis koko ikäni asunut kerrostalossa) eikä täältä saa alle 200 000e rivaria. lisäksi minulla on vielä se ongelma kun olen ostanut tämän asunnon uutena, tässä oli metsä kun varasin tämän, niin en millään voi myydä kotiani pois. näin lähellä keskustaa ei ole vastaavaa asuntoa, peltomaisemalla... eli meidän ainoa vaihtoehto on voittaa lotossa että voi ostaa uuden asunnon  ja pitää tämän .. mutta kauhulla jo odotan päivää kun joudun tämän myymään..se tulee väistämättä eteen..varsinkin jos tahdoisimme Axelille sisaruksen jossainvaiheessa.

noh, kai se on mentävä päivä kerrallaan ja toivoa että mies saisi ensiksi töitä ..eli jatkan vain haaveilua oikotien sivulla emoticon



onko muiden pikkuisille tullut karstaa paljon? itse päivittelin eilen neuvolassakin asiaa, määräsi kelual merkkistä hoito voidetta. 
saa nähdä miten toimii. pojan pää haisee niin pahalle että hyh.eikä selvästi mikään kiva juttu kun kutittaa toista hirmuisesti.

tänään kokeilimme ensikertaa tuttipulloa..mieheltä ei ottanut millään, mutta minulta kyllä. jännä kun minulle sanottiin että yleensä ei niin helposti äidiltä ota..
sitten sulatin yhden äidinmaidon pakkasesta.jota en edes tarjonnut. kuulin kyllä ettäkoostumus muuttuu paakkuiseksi, mutta sehän oli kuin räkää?!?! miten teillä jotka olettepakastelleet maitoa..uskaltaako sellaista antaa?? 
entä voiko maitoa lämmittää enempää kuin kerran, vai heitetäänkö pois jos toinen ei syö kaikkea..

juu, hyvin olen taas kartalla, hehe..

noh, tulipas taas tarinaa, täytyy vissiin lähteä teen keittoon

mukavaa iltaa kaikille




 
Tuota karstajuttua löytyy täältäkin. Ei tosin taida kutista, mutta koko päälaki on karstassa. Rasvaukset ja pesut ei auta, ehkä pitäis kokeilla tuota Kelual-juttua. Muksu kyllä pitää pään pesusta, nauttii oikein, on muutenkin aika vesipeto. 

Mietin vaan että onko siitä karstasta haittaa jos sen vaan antaa olla. Rupeaako se sitten vaan leviämään tai häiritsemään lasta?

Meinasin laittaa  hymiön, mutta ovat aika ahdistavia....huono valikoima. Pöh.

Täällä on iltaväsypierukiukku menossa, onneksi mies jumppailee ja hoitaa.
 
kai tää foorumikin alkaa taas toimimaan,niin toi pitäjä ainakin lupaili.
ainahan sivut hetken tökkii kun päivitellään uuteen uskoon :Demoticon
 
Piiuska, kerran lämmitettyä maitoa (oli äidinmaitoa tai korviketta) ei voi enää uudelleen lämmittää. Jos lapsi ei syö kaikkea, niin puolisen tuntia maitoa voi säilyttää huoneenlämmössä ja sitten voi yrittää vielä tarjota. Jos ei syö kaikkea, niin lavuaarista alas vain. :)
 
Takaisin
Top