Joulukuun helinät =]

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Toive3
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Huoh tätä väsymisen määrää! Ihan tolkutonta! Nyt on ollu niin uupunut fiilis, ettei oo pahemmin jaksanut kirjoitellakaan -lukea vaan. Onneksi on viikonloppu ja saa nukkua piiiiiitkään. Kuopuksellakin alkoi loma, joten voin hyvällä omallatunnolla ensi viikolla herätä puoli tuntia myöhemmin kuin tavallisesti. Ja enää neljä koulupäivää ennen lomaa, mikä lämmittää mieltä suuresti.

Paha olo ei oo enää niin voimakasta, aamuisin yleensä jotain, mutta ei sellaista aaltoilevaa etomista oo ollut. Olen syönytkin paljon paremmin ja monipuolisemmin.

Toissapäivänä laitoin sitten joulukortit äidille ja siskoille menemään, saa nähdä, koska ne löytävät tiensä perille asti -ja mitä tuumivat vauvauutisista! :D

Mäkin olen ehdottoman tyytyväinen varhaisultraan, vaikka mulle se tuottikin huolta. Ehdottomasti meiluummin hiukan aiheeton huoli ja kontrolliultraan lähete, kuin se, että np -ultrassa olisi paljastunut jotain hyvin ikävää.

Multa kans kysyttiin seulonnoista neuvolassa -ja omaksikkin hämmästykseni sanoin epäilemättä, ettei tarvii, otetaan mitä annetaan ja eletään päivä kerrallaan. Toki toivon tervettä lasta, mutta ei mun suhtautuminen lapseen muutu vaikka epäonnea terveyden suhteen olisikin.. pitäähän meidän kaikkien ottaa se riski että lapset voi vielä senkin jälkeen kun terveenä syntyvät, sairastua vakavasti ja loppuiäkseen, ja silloinkin sellasten asioiden kanssa pitää vaan oppia elämään. Näin siis mä näen asian, ymmärrän täysin jos joku ajattelee toisin :)

Toivottavasti kaikilla salamatkustajat jakselee hyvin -ja äidit myös :)
 
Kiitos paljon selvennyksesta Vatukka ! :) Ei siis tarvi miettiä tota veriryhmä asiaa sen enempää, yks rokotus ei onneksi maailmaa kaada. Ja tuskin se synnytyksen jälkeen enää miltään tuntuukaan :D
 
Voihan ihme! Nt-ultrasta ja verikokeesta kotiuduttu.

Seulan tulokset saan vasta parin viikon päästä, mutta ultrassa kaikki näytti ainakin hyvältä. Ultraaja kuvasi ensin vatsan päältä ja otti sitten tarkempia kuvia alakautta. Ensin pikkukaveri pötkötteli paikoillaan, mutta aloitti sitten hurjan iltapäiväjumpan: pyöri ympäriinsä esitellen kaikki kuvakulmat ja heilutteli kaikkia neljää raajaansa. Sydän jumpsutti hyvään tahtiin. Niskaturvotusta oli vain 0,7 mm. Kasvojen luutkin erottuivat, esim. nenäluu ja leukaluu.

Kokoa oli veijarilla sen verran, että LA palautui takaisin alkuperäiseen: 1.7.

Viime yö meni vähillä unilla sängyssä pyöriessä, mutta ainakin nämä väliaikatiedot osoittivat pelot aiheettomiksi. Kaikkea voi toki tulla vielä vastaan, mutta eihän huomisesta muutenkaan koskaan tiedä. Toivottavasti myös te muut saatte pian huokaista helpotuksesta. Me äitimuorit nyt vaan ollaan tämmöisiä, mutta yritetään ottaa mahdollisimman rennosti!

Nyt käyn hyvillä mielin jouluvalmisteluiden pariin!
 
Lauantaita mammat! en oo jaksanu kun vähän käyä lueskelemassa muitten kuulumisia, pitänee taas itekin avautua ;) mähän oon joutunu oleen saikulla jonkun 6 pv yhteensä ja päätin vaan että tän viikon vedän töissä ihan vaan raivolla, oli vielä poikkeuksellisesti 5 työpäivän putki. En oikeesti muista millon on viimeks ollu yhtä helvetillinen viikko. Jokanen energianhippu on kyllä käytetty, tosi kiva kun koko viikkoon ei oo jaksanu muuta ku työt ja sit maata, mul on sama unirytmi esikoisen kans, ysiltä sänkyyn ja kasilta ylös :P suorastaan masentaa, kaikki kotihommat jää miehelle ja pojallekki vaan tiuskin... Joku toinenki mainitti siitä et ahistaa kuin sitä pärjää sit kahen kans, oon kans välillä ihan epätoivossa et mihin sitä on oikeen ryhtymässä!! Pahoinvoinnit on vähentyny, vaik äskenki piti käyä "kuiva-yökkäilemässä", kaikesta ruuasta tulee vaan paha olo ja ällötys :( maha mulla on jo ihan törkeen kokonen! pitäis kulkee teltassa jos sitä haluis piilotella, on sillä ilmeisesti vaikutusta ku paikat on jo kerran venähtäny ;) monella tuntuu olevan huolta ja pelkoa, mäkään en uskalla tosissaan iloita ennen ultraa, onneks se on jo tiistaina. On se huolehtiminen niin äitiä, ensin pelätään onks siel joku, sit sitä meneekö kaikki hyvin, sit se pieni pitäis osata pitää hengissä ja ja, yks mummo oli meijän äitille joskus viisaasti sanonu että ei se huolehtiminen lopu niin kauan kun lapsi on elossa :) hyviä ja rauhallisia viikonloppuja kaikille, mä koitan kasata itteni ja lähtee ostaa niitä pirun joululahjoja, vihdoin! ;)
 
Skallo, hyvin se menee :) teil taitaa tulla ikäeroksi 3v? meil on sama noilla isommilla pojilla, kolmevuotias tajuaa jo puhetta ja on jokseenkin omatoiminen. Toki sillä voi olla se ihana uhma päällä, ni se ei o kivaa :D mut Meijän silloinen uhmaikäinen (ihan sairas uhma olikin) otti niin nätisti pikkuveljen vastaan ja tykkäs kovasti vauvasta :) nykyään onkin sitte eri ääni kellossa ku ikää on 11 ja 7 :D
 Mä pelkään et miten jaksan ku nykyinen vauva on just täyttäny vuoden, eli kesällä on 1,5v ja se ei tajua vielä mitään ja kulkee varmana vaipoissa jne jne :O miten TE joilla on näin vähän ikäeroa, olette pärjänneet??
 Ja ku meil ei toi mies todellakaan tee mitään kotitöitä!!! tai jos se joskus tyhjää vaik tiskikoneen ni siit tulee niin kauhee urputus ja marmatus ,et mielummin tyhjään sen itse ku kuuntelen sitä narinaa koko päivän! aargh!
 Väsymys on onneks tiessään, toki nukun enempi ku normaalisti... pahaa oloa ei oo oikeestaan ollenkaan enää... vatsa on SUURI :D  Kävelyllä olen koittanu taas käydä ku toi paino nousi sohvalla maatessa, mut aika "tuskaa"  on kyl, hengästyttää eikä o mukavaa ollenkaan, ehkä johtuu siitäkin että on niin ahdettu täyteen vaatteita et liikkuminen on vaikeeta :D Lumen kolaaminen sujuu hyvin :)
 Jokseenkin olen kypsä tähän kotona olemiseen tällä hetkellä.. johtuu ehkä siitä et mä olen täällä AINA!! muksu on taas kuumees, eikä pääse minnekään, eikä ikinä näe ketään (paitsi äitiäni :D ) tekisi niin mieli lähtee tuulettumaan jonnekin, mut mihis meet... mökkihöperöks tääl tulee! tulis pian se kevät ni reipastuisi ja pääsisi ulos, tai siis vois olla ulkona enempi....

 Vali vali vali :D
 
Mulla kans mietityttää tuo ikäero asia.. Meillä on esikoinen sitte vuosi ja 8 kk kun vauvan pitäis syntyä, ja tosiaan huolettaa vähän mitenkähän kahden vaippa ikäsen kanssa pärjää! Me aateltiin, että kyllä siinä nyt ainaki 4 kk menee ennen ku raskaaksi tuun, mutta ei ku heti eka kierrosta pamahin paksuksi! :D 

Mun mies ja minä opiskellaan moemmat, enkä aio jäädä varsinaisesti äitiyslomalle kokonaan, kun opiskelu on aikuisopiskelua ja lähiopetuspäiviä on vaan noin viikko kuukaudessa. Mies on sitte vauvan ja esikoisen kanssa kotona ku minä oon koulussa. Etätehtäviä on ihan sairaasti ja sekin hieman jännittää, että miten sitä jaksaa hoitaa lapsia päivät ja tehä illat tehtäviä kun nyt jo yhden kanssa on raskasta. Mutta hei, iteppä haluttiin :D Keväällä ois harjottelu ja kun sairaanhoitajaksi opiskelelen voi se olla siis melko raskasta. Toisaalta nyt oon jo lähihoitaja ja töissä olin koko ajan ku esikoista ootin, vaikka välillä tuntu, että ei jaksa edes kättä nostaa ite ku töistä tuli kotia. Niin eiköhän sen yks harjottelu mene vaikka päällään seisten.. :)

Molemmista on kuitenki järkevintä tehdä lapset nyt niin voi sitte tulevaisuudessa keskittyä työntekoon ja uraan täysillä. Eikä tarvi jäädä "laiskottelemaan" kodinhoidon tuella niin on Katainenki tyytyväinen! (prkl :D)

Täälläki siis tulee tätä valitusta mutta pitää sitä välillä saada mieltä purkaa, varsinki kun on sellaset "kuuntelijat", jotka pystyy samaistuun ainakin näihin oloihin :)
 
Meilläkin tulee ikäeroa 1v 8kk, enkä oo pahemmin vielä ajatellut tulevaa, sen näkee sitten, asioilla on tapana järjestyä. :) Vaikka onhan se vauvavuosi varmaan aika rankka mut kyllä se sitten antaakin paljon :) Ja hetken päästä lapsilla on toisilleen seuraa :)

Meki ollaan miehen kans aateltu et 2 lasta tälleen pienellä ikäerolla ja sitten töihin ku nuorempi ois 2 vuotias.. Sitte sen kolmannen vois suunnitella tohon esikoisen koulun alotukseen ;)
 
Neeuska mää oon kattonu samaa :D Sitä mekin aateltiin, että kiva sitte kun lapsista on toisilleen seuraa ja JOS joskus tulee kolmas, niin vasta monen vuoden päästä.. Saa nähä tuleeko enää vauvakuumetta sitten.

Mää vaan ootan sitä aikaa, kun tämä tuleva vauvaki on jo tossa vuoden paikkeilla niin on rutiinit ja muut tasottunu ja pystyy suunnittelemaan menoja ja muuta helposti. Meillä tuo esikoisen vauva aika ei ollu ns. helppo (vaikka en tiiä onko kellään "helppo"). Poitsu oli nimittäin tosi itkunen ja ei viihtyny missään muualla ku sylissä. Sitä sitte kantoliinassa kantelin päivät pitkät ja tein kaikki kotihommatki niin. Sitten helpotti ku pääsi ite liikkumaan, siinä 5 kk:n iässä.  Nyt se on jo tosi ihana taapero, vaikkakin hieman tempperamenttinen, mutta niin se pitää ollakki, niin minäki oon ja hyvin oon pärjänny :D Toivotaan, että tämä tuleva ois kuitenki hieman rauhallisempi niin ei olis se vauva aika niin raskasta :) Mutta joo pitäähän se muistaa nauttia siitä vauva ajastaki, vaikka pitäiski kuskata vauvaa päivät pitkät kantoliinassa ;)
 
Mammat, meille tuli ikäeroksi 1v 4kk ja hyvin ollaan vielä hengissä. :-) Kyllähän se alku kahden vaippaikäisen kanssa oli haastavaa nyt näin jälkeenpäin ajateltuna en edes muista sitä aikaa rankkana. :-) Nythän lapset on kuin paita ja peppu ja siksi haluttiin kolmas tähän perään ettei sit tarvii alottaa "vauvarumbaa" uudelleen! Jos nyt selvitään kesään, tulee ikäeroksi 1v 6kk nuorimmaisille eikä esikoinenkaan oo vielä kolmee sillon. Esikoinen on meillä jo täysin kuiva joten se helpottaa paljon arkea. :-)
 
Kiva kun täällä on monta muutakin pienellä ikäerolla lapsia saavia. Aina välistä täälläkin mietityttää että mitenkähän sitten pärjää kahden kanssa kun vauva syntyy, esikoinen on sitten vasta vuosi ja viisi kuukautta.  Tuo meidän esikko on ollut tosi helppo vauva ja tietysti sitä aina pilkahtaa mieleen että jos sieltä nyt tulee sitten vastakohta. No, enimmäkseen täällä on kuitenkin suhteellisen ruususet kuvat vielä tulevasta. Katsotaan sitten kuinka korkealta alas kolahdetaan :)

Kivan aktiivista porukkaa täällä. Monilla np-ultrat on pian edessä ja muutamalla onnekkaalla jo takanapäin :) . Meillä ultra on ensi keskiviikkona, kyllä vähän malttamaton mieli tahtoo olla.
 
Meilläkin ikäero jää varsin pieneksi, vaavin syntyessä poju on 1v 9kk. Välillä, varsinkin kun pojulla huonompi päivä menossa, niin tulee mietittyä, että kuinka tästä kaikesta sit selviää kun on vielä vauvakin :O Toisaalta, pakkohan sitä on vaan selvitä !:) Siskolla lapset 1,5 vuoden ikäerolla tullu, ja kyl hekin on selvinny, vaikka toisaalta rankkaakin se on ollu... Meillä esikoisen kans vauva aika oli yhtä painajaista koliikin, refluksin, 7kk korvatulehduskierteen takia, joten pelko on kyl takaraivossa, et mitä jos seuraavallakin tulee samat ongelmat :( Ensimmäiset 10kk poju heräsi 20-30 kertaa JOKA YÖ!!! Univelkaa on siis edelleen :DToisaalta uskon, tai haluan uskoa, et tällä kertaa meitä armahdetaan helpolla vauvalla ;) Näin kaikki aina meitä lohduttelleet :) Ens perjantaina ois NT-ultra ja jännittää kauheasti!! Yks terve lapsi kun on, niin tuntuu et voiko tälläkin kertaa kaikki mennä niin hyvin... Toisaalta, kaikki menee niinkuin on tarkoitettu, eikä siihen ite voi mitenkään enään vaikuttaa!:)
 
Meillä ei oo pienestä ikäerosta tietoakaan. Tai no, eihän noiden jo maailmassa olevien ikäero ole kuin 2v 4kk, mutta meillä oli poika täysin kuiva jo kun neiti syntyi... uhma oli haastava kokemus, tuntui että jätkä ehtii joka paikkaan heti kun silmä vähänkään välttää ja kiukkukohtaukset oli aika mieleenpainuvia.

Meille sen sijaan tulee suuri ikäero nyt, isosiskoon melko tasan 7v, ja isoveljeen sitten reilu 9v... saapi nähdä mitä tästä tulee, toivon kovasti että lapset sopeutuu pikkusisaruksen tuloon helposti ja muutenkin kaikki menis kivuttomasti... Onko muita joilla suuret ikäerot? Onko ollu mitään ongelmia?

Mulla on omaan pikkuveljeeni seitsemän vuoden ikäero, mutta me ei saatu viettää lapsuutta yhdessä, vaan ollaan tutustuttu vasta viimeisen parin vuoden aikana. Siksi en voi oikein verrata, meillä on omat ongelmamme, mutta luulen että se johtuu ennemminkin tuosta myöhään tutustumisesta, kuin varsinaisesta ikäerosta.

Tänään muuten poks poks Poksuu 9+0 <3
 
Huh, täällä meni eilinen kokonaan oksentaessa parin vähän paremman päivän jälkeen... Eli ei taida olla pahoinvointi vielä kokonaan selätetty.

Ikäerosta on ollut täällä puhetta. Mä luulen että kaikki ikäerot on yhtä hyviä (ja yhtä huonoja). Aika monella tuntuu olevan tulossa se noin 2 vuotta, vähän ali tai yli, ikäeroksi ja sehän on se "perinteinen". Meillä pojilla on ikäeroa 2v 3kk ja se oli musta ihan loistava. Esikoinen oli vielä osittain vaipoissa, mutta toisaalta söi itse ja yritti pukemishommissakin olla omatoiminen. Ja jaksoi jo hetken katsoa lastenohjelmia, mikä oli ihan pelastus pitkien imetysmaratonien aikaan :). Kakkosta en suinkaan imettänyt vauvantahtisesti (paitsi ihan ekat viikot), vaan isoveljen tahtiin, eli tosi nopeasti "opetin" vauvan oikeaan syömisrytmiin, jotta pitkät unet sattuisivat sekä yöhön, että meidän aamu- ja iltapäiväulkoiluihin. Se auttoi musta tosi paljon, koska silloin esikoinen pääsi kahdeksi tunniksi ulos niin aamulla kuin iltapäivällä ja oli lopun päivää tyytyväinen (meillä siis esikoinen on aina ollut vauhdikas kaveri ja on vaatinut 1-vuotiaasta asti sen 4-6 tuntia ulkoilua päivässä tai hyppii seinille. On vieläkin samanlainen...).

Nyt mua jännittää että mitä tuo meidän kesällä 4-vuotias tuumaa siitä, että aiotaan ottaa hänet pois päiväkodista ja saa mennä kerhoon kaksi kertaa viikossa. Esikoinen menee eskariin. Tuo kakkonen on onneksi rauhallisempi tapaus ja on aina viihtynyt paremmin myös sisällä ja ihan vaan mun kanssa touhutessa. Ja tietysti toivotaan, että jossain vaiheessa löytyisi sitten myös jotain yhteisiä leikkejä tulevan pikkuisen kanssa, joten toivottovasti ikäero ei ole just liian suuri. Tällä kertaa ainakin helpottaa se, että isot veljet ovat omatoimisia, hoitavat pukemiset, vessakäynnit ja syömiset itsenäisesti.

Mulla ja mun pikkuveljellä on ikäeroa 1v 3kk ja meidän äiti on sanonut, että ihan alku oli kamalaa, koska mä olin niin hirveän uhmakas ja mustis vauvalle, mutta ekasta vuodesta kun selvisivät, on kaikki mennyt ihan loistavasti. Ja me ollaan veljen kanssa tosi läheisiä.

Tetu, lohdutuksen sana sulle, meilläkin esikoisen vauva-aika oli k a m a l a, johtuen vasta 6kk iässä todetusta pahasta maitoallergiasta (joka johti tsiljoonaan muuhunkin allergiaan) ja refluksista. Kakkosen maitoaltistus tehtiin 7 viikon iässä ja hän nukkui kuin unelma koko vauva-ajan, kun allergia todettiin tarpeeksi aikaisin, eikä ehtinyt herkistyä millekään muulle. Sai myös refluksilääkityksen tarpeeksi ajoissa, kun itse osasin seurata asiaa. Joten nämä asiat menee kyllä kakkosen kanssa helpommin, kun itse osaa niihin jo varautua! Me osataan jo odottaa kolmatta maitoallergikkoa, kun prosentuaalinen todennäköisyys on jo niin suuri, kun molemmilla sisaruksilla on. Joten mä aion raskausaikana herkutella juustolla ja jätskillä oikein varastoon, että voin sitten taas olla melkein vuoden ilman...
 
Täälläkin toivotaan vähän rauhallisempaa vauvaa, esikko valvoi huutaen ensimmäiset kuukaudet ja edelleen huonona yönä saa käydä laittamassa tutin suuhun 5-10 kertaa yössä... Noh sitten näkee millainen uusi persoona on, uskon kyllä että siitä selvitään :)
 
Jenaya, mun vanhemmat pojat oli 7 ja 10 ku tää nykyinen kuopus syntyi, molemmat on tykänneet vauvasta tosi paljon ja tykkäävät edelleen ja leikkivät sen kanssa myös. Ja niistä on myös huima apu tuon ipanan hoidossa, ku mies on pitkää päivää töissä ni siit ei ole mitään apua :P mut pojat vahtii pientä ku mä esim imuroin, koska pikkuherra pelkää imuria ihan sairaasti... varsinkin tuo nuorempi isoveli touhuaa pikkusen kanssa oikein mielellään ja annan välillä sit tietty lapsenhoito palkkaakin euron tai pari :)
 Mitään negatiivista ei oikeestaan ole ikäerossa ollut... toki pikkumies välillä häiritsee esim isompien tietokonepeliä :D mut ei noi pahalla ota ku ymmärtävät et toinen on pieni..
 
Ehkäpä voi olla kuitenki kiitollinen ettei tuo eka lapsukainen ollu se kaikein helpoin, koska jos toinenki on "hieman" vaativa ei se varmasti tunnu niin pahalta, ku sillon jos ensimmäinen ois ollu tosi helppo ja kaikkeen tyytyväinen.. :)

Voi olispa meilläki jo ohi tuo nt-ultra! Vielä pitäis malttaa odottaa NELJÄ viikkoa :/ No onneksi on joulu välissä niin saa vähän muuta ajateltavaa, ainaki hetkeksi :) Joulun aikaan aijotaan kuitenki molempien vanhemmille kertoa, meni syteen tai saveen! Jos sitten ultrassa huomataan ettei kaikki ookkaan hyvin tms. niin ei auta ku kertoa miten asiat on. Lultavasti kerrottas kuitenkin vaikka eivät tietäis ennestään koko vauvasta.. ja taas tämä meni tähän huolehtimiseen! :D
 
Mun esikko oli maailman temperamenttisin ja siks ihan kauhee tapaus :D ja tietty osaks kaikki meni päin mäntyä ku ensimmäisen kanssa ei osaa tehdä kaikkea oikein jne  Ja arvatkaas mikä helpotus tuo kakkonen oli, maailman helpoin vauva!! toki söi kahden tunnin välein pienenä, mut muuten ihan super iisi!! olla möllötteli vaan ja oli iloinen aina, on edelleen! esikko on hapannaama niinku äitinsäkin :D kolmas on ollu melkeen yhtä helppo ku kakkonen, mut jonkun verran kitisevä on kyl ollu, lähinnä siks ettei viihdy ja on tylsää. Niinkun nytkin vuoden iässä se kävelee mun perässä ja vitisee ku ei o ketään leikkiis hänen kanssa jos isot pojat on koulus. sylissä se on tyytyväinen tai jos mä istun lattialla... eli mä sit istun päivät pitkät lattialla et herra olis hiljaa :D sosiaalinen yksilö :)
  Toivotaan et nelosestakin tulee suht helppo... :)
 
Onneks tääl joku muukin odottaa vielä np-ultraan pääsyä, mulla eka neuvola vasta tiistaina ja sieltä saan vasta sen maksusitoumuksen ja voin alkaa varailee aikaa.. huoh. Ja ultra menee siis tonne tammikuun ekalle viikolle, kyl odottavan aika on vaan pitkä!
 
Hih, odottavan aika tosiaan on pitkä.. oon tässä kolmena yönä nukkunut niin huonosti kun jä'nnitän huomista np-ultraa. Ensi yönä ei nukuta varmaan ollenkaan! Eilen kun menin nukkumaan, kesti tunti nukahtaa koska jouduin käymään tunnin sisällä 4 kertaa vessassa!! Ja lyhyen ajan sisällä. Mun rakko taitaa olla kovilla.:DD

Töissä kerroin raskaudestani, mutta pomo ei tainnut ottaa kuuleviin korviinsa mun huoliani siitä että miten jaksan tehdä noita vuoroja ja ei laittaisi pitkiä putkia. No, uudet listat ilmestyi ja eikös mulla ole siellä taas 8 päivän putki? Ja pitkiä vuoroja. Jos tä nyt näin jatkuu niin en oikein tiedä mitä tehdä. Ei taida pomo olla oikein iloinen. Saakeli.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top