Joulukuun helinät =]

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Toive3
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä oon jotenkin ihan pihalla mitä tänne on kirjoiteltu, olo on ollut niin väsynyt ja jotenkin poissaoleva etten ole jaksanut lukea yhtikäs mitään!:D Kahvista sen verran, että mulla oli joskus viikoilla 8-9 sellainen ehdoton ei kahville ja nyt nautiskelen taas aamuisin kahvia aina. Tosin sen jälkeen tulee huono olo.:D

Tänään pyörähti käyntiin viikko 12. Hui, vastahan mä pidin raskaustestiä kädessäni ja kierittelin sitä ympäri mieheni kanssa ja tutkimme sitä eri valossa! ( Mihin se aika oikein menee?? ) Aivan ensimmäinen plussa oli roskishaamu jonka kaivoin seuraavana päivänä roskiksesta:D Ainakin mun roskishaamuni ilmoitteli itsestään kotidopplerin avulla:) Osaan ehkä jo pikkuisen rauhallisemmin mielin odotella ensi tiistain np-ultraa.

Onko teillä muilla pelkoja ton niskaturvotuksen suhteen? Mulle on iskenyt nyt sitten siitä hirveä pelko että mitä jos sieltä löytyykin jotain:/ Ja meinaatteko mennä siihen veriseulaan vaikka niskaturvotusta ei olisi?
 
Ninspe, on pelkoja.  Tosin mun suurin pelko on, että siellä ei olekaan mitään elävää, mutta samalla huolestuttaa, että jos on, niin onko turvotusta. Mä kävin veriseulassa jo etukäteen, samalla kun muut labrat otettiin, on kai Helsingissä ihan yleinen käytäntö. Onneksi ultra on jo ylihuomenna!! En malttais odottaa, vaikka samalla kyllä pelottaa, hehe. 
 
Toki pelottaa niskaturvotusultra aivan mielettömästi, mutta mullakin enempi pelko liittyy siihen, jotta onko kaveria olemassa vai ei. Varsikin kun ei eilen suostunut sydänääniä antamaan, vaikka aika pitkään neuvolan täti yrittikin. Tosin jo ennen doppleria sanoi, jotta ei välttämättä kuulu mitään kun on niin vanha laite, jotta normisti vasta 12 vk lähdetään kuuntelemaan. Sen puolesta siis toiveikas olen kuitenkin. Itse asiassa ajatus, jotta lapsi ei olisi terve, ei ole edes käynyt mielessä ja varmaan täytyy sitäkin käydä puntaroimaan.
 
ninspe:
Kyllä mua on alkanut mietityttää se nt-ultra. Eniten mullakin siis siltä kannalta, et onkohan tuolla edes mitää.. entä jos ei olekaan? Hui.
Tänään vielä neuvolassa selvisi, ettei multa voida ottaa sitä veriseulaa silloin, kun se olisi paras ottaa (olikse nyt vkolla 10-11) koska oon silloin reissussa. Se otetaan sitten vasta 12+2, eikä se oo enää niin tarkka. toisaalta luulis siitä nt-ultrasta jo näkyvön, et onks kaikki hyvin. Sitä en sit vielä yhtään tiedä, et mitäs sit tekis jos kaikki ei oliskaan hyvin..hui.
Mutta siis sitä veriseulaa ei edes oteta kaikilta? Itse oon siis Helsinkiläinen ja ymmärsin, et nt-ultra ja veriseula otetaan molemmat automaattisesti (jos haluaa siis).
 
Mä olenkin jo ohittanut sen vaiheen että onko siellä ketään ja tuollaiset pelot, nyt on tullut tämä pelko:) Oon jo niin monet todisteet saanut siitä että joku siellä elelee.

Oon itkenyt tänään koko päivän, enkä edes tiedä miksi? ärsyttävää:D
 
Hepskukkuu!!

Mitenkä on teidän masujen laita? Alkaako tuntua jo vähän kasvunpoikasta? Laitoinkin  tuonne toisaalle, kun menin tänään töihin kuukauden saikun jälkeen niin ei mennyt työhousuissa enää nappi kiinni emoticon  Aika mukava huomata että maha tosiaan alkaa kasvaa. Vaikka onhan tässä turvotustakin.

Pahoinvonti on siis hellittänyt aika lailla. Närästää aivan perkeleesti, taidan hakea huomenna jotain rohtoa tuohon vaivaan.

Nyt on mulla siis pitkä loma edessä kun alkaa erityisäitiysvapaa. En ole täysin tyytyväinen tulokseen, koska sanoivat että olisi ollut korvaavaa työtä, mutta se jatkuu yli mun lasketun ajan se pesti eikä siksi ota mua siihen. Että silviissii. Onkohan tuo nyt ihan oikein perusteltu työnantajalta?

Ihanaa odotusta kaikille älkääkä murehtiko liikaa.
 
Haa, olen taas elämässä kiinni! Eli onnistunut töihinpaluu suoritettu :). Olo oli hurjan hutera koko päivän ja iltapäivää kohden väsymys äityi pahaksi päänsäryksi, mutta en ykäillyt töissä, sain lounaalla vähän syötyä ja mikä parasta, sain nauraa työkavereiden kanssa ja muutenkin taas tehdä töitä! Henkisesti iso juttu. Kotiin kun pääsin, koti ja lapset jäivät taas miehen vastuulle ja mä nukahdin sohvalle... Mutta nyt on jo sellainen olo, että kyllä tämä tästä. Päivällä ehdin myös jo huolestua vauvan puolesta, alaselkää kun jomotteli. Mutta, tuumin että nyt jos menee kesken niin sille ei kukaan mitään voi ja päätin, että selkäkivut johtuu vaan siitä että olin ekaa kertaa moneen viikkoon tuntikausia jalkeilla.

Ja mulla on nälkä! Söin ruisleipää (täälläkin eletty vaalealla vehnämössöllä monta viikkoa, niinkuin joku muukin sanoi) ja kaksi viiliä putkeen! En ole syönyt viiliä varmaan vuoteen, mutta ai miten hyvältä se maistui!

Rentoreetta, täälläkin tuntuu maha kasvaneen, vaikka paino on tippunut sen neljä kiloa. Tänään vedin farkut jalkaa ekaa kertaa kahteen viikkoon ja menivät kyllä kiinni, mutta olo oli niin epämukava, että vaihdoin suosiolla mammahousut jalkaan. Ostoksille pitäisi päästä jossain vaiheessa. Sinänsä hassua kun musta tuntuu ettei tuo maha ole kasvanut ollenkaan, mutta kai se alamaha on kuitenkin vähän pyöristynyt. Masukuvia en kyllä vielä muutamaan viikkon halua ottaa, kun suurin osa mahasta on vaan tuota ylimääräistä... Muistelin juuri viikonloppuna esikoisen raskausaikaa ja katsoin masukuviakin siltä ajalta. Ekat sievät vauvamasukuvat on otettu rv 17, nyt maha on jo kaksi kertaa sen kokoinen, mutta ei kyllä vauvasta johtuen...

Mä en ole kauheasti stressannut nt-ultraa. Nyt taas jännittää eniten se, että nähdäänkö siellä että raskaus on kuitenkin mennyt kesken. Ylipäänsä olen ehkä tällä iällä (36v) enemmän varautunut siihen, että iän myötä riskit esim down-lapsen saamiseen lisääntyy. Onneksi olen saanut seurata parin erityislapsen elämää läheltä ja kyllä meidän perheeseen yksi erityislapsikin sopisi, vaikka tietysti hartaasti tervettä lasta toivomme. Lisäksi on vielä se tunne, että kun on jo kaksi tervettä, ihanaa lasta, niin onni tuntuisi jotenkin "liian suurelta" jos nytkin kaikki olisi kunnossa.
 
Noniin.. Nyt sitä ollaan kotiin asti selvitty varhaisultra reissulta. Siellähän se pikkuinen uiskenteli ja pikku <3 pampatti:') kyllä on kertakaikkisen helpottunut olo, vaikkei mikään vielä 100% varmaa olekaan. ainakin nyt tietää, että oikeassa paikassa sitä pikkuinen on elämänsä aloittanut & oma kroppa toimii niin kun pitää. kyllähän siinä itku tuli, kun lääkäri sanoi "onneksi olkoon", lääkärikin jälkikäteen paljasti arvanneensa mun pelon ja jännityksen:') viikotkin kuta kuinkin pitivät paikkansa, 1:llä mentiin taaksepäin eli olisi 7+5 ><3 huoh!!><3>
 
Tosi hienoa Jenaya, että kaikki oli hyvin :)
Ja joo tosiaan välillä tuntuu, että pelottaa kaikki eli onko siellä mahassa mitään ja jos on niin onko siitä eläjäksi :/ Välillä taas suunnittelen innolla tulevaisuutta ja mietin nimiä yms.. Että näin tämä vaihtelee päivittäin, ellei jopa tunneittain.
No ei auta ajatella pahinta vaan toivoa parasta. Onneksi mun mies pitää kuitenki mut jotenki maan pinnalla ja hillitsee tätä panikointia! :D
 
Huhhuijaa - mulla olisi huomenna nt-ultra. Jännittää aika lailla, kaikenlaiset pelot ja huolet pyörivät mielessä. Toisaalta odotan innolla näkeväni pikkuisen.

Ultran jälkeen käyn sitten verikokeissa riskiluvun laskemista varten. Seulan tulokset saan toivottavasti ennen joulua. Ikäni vuoksi (38) minun pitää henkisesti varautua siihen, että seula hälyttää ja pitää päättää, osallistunko jatkotutkimuksiin, joissa on pieni (1-2 %) keskenmenon riski. No, turha näitä on tietysti etukäteen murehtia, vaan minkäs teet. Saa nähdä, miten työnteko sujuu, kun nämä asiat pyörivät mielessä.

Tsemppiä teille muillekin!
 
owen', onnittelut hyvistä uutisista, kyllä nyt saakin jo iloita noilla viikoilla <3 :)

Klementiinille tsempit kans ultraan :)

Joku puheli mahan koosta, täällä ollaan jo toista viikkoa ainakin pidetty vallan mammahousuja jalassa, tosin ihan vaan turvotuksen vuoksi. Aamuisin menis vielä omat housut jalkaan mutta iltapäivisin alkaa niin paljon kiristää, että pitäis availla nappia ja vetoketjua :D

Ja tämä on aika outoa mulle, koska esikoisesta ei ollu mitään turvotusta, normaalisti oon hoikka ihminen, joten ollu miettimistä millaisia jätesäkkejä vedän päälle, ettei muut huomaa pömppöä. :D

Otin tossa yks ilta saunan jälkeen kuvankin ja vertailin sitä edellisiin vauvamahakuviin ja tuo pömppö vastasi rvk:a 21 esikoista odottaessa :D huhhuh tuumas mieskin..

Mutta joo, en mäkään vielä mitään mahakuvia ala laittamaan, ku tiedän että se on vaan turvotusta...
 
Owen, ihanaa että kaikki oli kunnossa!:) Mä olen kyllä niin ton varhaisultran kannalla, jotenkin vaan olen paljon rauhallisemmin mielin ollut sen jälkeen. Vaikka tietysti välillä pelottaakin hirveästi:)

Klementtiini, paljon tsemppiä huomiseen ultraan, tulehan kertomaan miten meni:) Oon kateellinen kun mulla on vasta ens tiistaina se ultra, rv 11+6. :D

 
ninspe, mulla on ens tiistaina vasta eka neuvola :D
ja np-ultra taitaa mennä ens vuoden puolelle vasta :(
 
Kiitos kaikille!:)

Ehdottomasti itsekin ton varhaisen kannalla, vastedeskin, varsinkin kun takana oli ihan muutaman kuukauden takainen km! Sitä pettymyksen tunnetta (itseensä enimmäkseen) ei kyllä koskaan unohda.. Pääni ei olisi kestänyt odottaa vielä 4 vkoa, että olisin tiennyt, onko pikkuinen alkuunkaan oikeassa paikassa jne. Nyt on sentään "paljon toivoa":) Halpa hinta mielenrauhasta <3

Eilisen "helpotuksen", pikku sydämen tykytyksen näkemisen, ja onnen jälkeen sitä antoi itselleen aika paljon enemmän anteeksi, ja nyt vasta pystyin oikeastaan hyväksymään sen, että vika ei ollut mussa, vaan alkio ei vaan viimeksi ollut tähän maailmaan valmis. Kyllä, niinhän se useimmiten muutenkin on, mutta kyllä sitä silti itseään aikalailla syytti, ja mietti, missä meni väärin, onko mussa vikaa. Auttaa ainakin nyt uskomaan tulevaisuuteen, että kyllä se pieni nyytti jonakin päivänä saadaan syliin.

Lääkärin mukaan kaikki "sisuksissa" näytti oikein hyvältä, ja raskauskin olisi mitä parhaimmassa paikassa. Tärisin ihan hullunlailla siinä kohtaa, kun lääkäri normi gynen jälkeen sanoi, että noniin nyt sitten ultrataan. Mies silitteli mun päätä ja piti kädestä kiinni, ja sanoi vaan jälkikäteen, että ei hän tiennyt mun niin paljon jännittävän ja pelkäävän.. No nyt tämä stressi toivottavasti helpottaa, ja onneksi tulee joulu ja loma, niin nämä muutama viikko ennen nt-ultraa menee varmaan nopeasti:) Ensi viikolla on eka neuvolakin, ja nyt vaan yrittää sitten pitää pään kylmänä ja kaiken pelkäämisen sijaan ajatella toiveikkaasti. Ei malttaisi odottaa seuraavaan "tapaamiseen". <3

Klementiinille lycka till huomiseen ultraan!:)

Mullakin aamuisin menee ihan hyvin farkut vielä jalkaan, mutta ihan pari tuntia kun on ollut valveilla (töissä), niin on ihan pakko avata nappi. Oon pitänyt töissä nyt vaan pitkiä tunikoja, niin ei sitten ihmettele muu hlökunta, kun yks kävelee housut auki:D Nt- ultraan mennessä on kyllä varmaan vielä pahempaa turvotusta havaittavissa!
 
juuri kun hehkutin että pahaolo helpotti ni eilinen menikin oksentaessa :D  Tänään ihan tajuton väsy mutta tuo taapero ei anna nukkua prkl..

Yks ilta rupesin "pelkäämään" että jos tuolla onkin kaks kun on niin paljon enemmän tuota oksentelua kun viime raskauksissa en oksennellut juuri koskaan, ja rinnat kipeet mitä ei myöskään viime raskauksissa ollut lainkaan :D

Ei ole kyl housut kiristelly vielä kovinkaan paljoa muutenkuin ylipainon merkeissä mitä kerkesin ennen raskautta keräämään aika reilusti, mut nyt saa ainakin luvan kans käyttää äitiyshousuja kun ne on niin mukavat :)
 
Mulla kyllä menee housut ihan hyvin kiinni, tai en ole ihan varma kun olen lökäreitä käyttänyt tässä viikon verran epämukavan olon takia:D

Tänään olisi tarkoitus kertoa pomolle, apua kun jännittää. En varmaan saa sanaakaan suustani kun yritän kertoa, ja loppuen lopuksi rääyn sieltä työn lomasta ett mää oon raskaana!:DD Varmasti kaikki kuulee. Pitäkää mulle peukkuja että uskallan kertoa! Ihan tuon seuraavan työvuorolistankin takia olisi ihan kiva, koska saan kuitenkin kaikki paskavuorot muuten ja oon siellä nostelemassa +20 kilosia tavaroita kuitenkin stressaten miten vauvan käy. Jännittää kertoa, koska on suunitellut mulle ylennystäkin - taitaa jäädä sitten taka-alalle toi suunitelma... :(
 
Niinkun tonne neuvolakuulumisten puolelle jo kirjottelinkin niin tänään yritettiin kuunnella neuvolassa sydänääniä, mutta ei saatu mitään kuulumaan. Pieni on pelko nyt, mutta toisaalta rauhoittaa se, että viikkoja tänään vasta 10+2 ja tiistaina on seulontojen merkeissä seuraava ultra. En tiiä olisko pitäny kuitenkaan yrittää kuunnella tänään, helpompaa ois kun ei tietäis ettei kuulunutkaan mitään. No, viime ultrassa kaikki kuitenkin oli hyvin silloin kuukausi sitten, joten enköhän nytkin vaan yritä luottaa siihen ettei oo hätää :)

Tää oksentaminen on muuten ihan kauheeta! Pahoinvointi muuten on helpottanut, mutta melkein kaikki ruoka tulee ylös yhtä nopeesti kun meni alaskin. Tässä sitä on tullu kämpän kipot tutuksi. Ja valitettavasti cittarin lattiakin sai osansa..

Tänään kävin äidin kanssa joululahjaostoksilla neuvolan jälkeen ja lopulta päädyttiin ostamaan mulle ekat mammafarkut kun ahdisti niin jo tavalliset. Ihan taivaallisen hyvältä tuntui vetää ne jalkaan! Eikä olleet edes pahan hintaiset kun h&m:ltä käytiin hakemassa, maksoin 40€ :)

Positiivisin mielin nyt kuitenkin yritän paahtaa tässä eteenpäin vaikka laskenkin öitä tiistaihin ja ultrapäivään (5!!)

Muuten! Onko teillä muilla miten veriryhmät? Ite sain tänään tietää että oon AB- ja en oikein tajunnut mitä neuvolatäti selitti vasta-aineista ymsyms? Hämäännyin nyt vähän kun en osannut päätellä pitäiskö siitäkin olla huolissaan vai onko ihan normijuttu.. Pikaisella googlettamisellakaan en nyt löytänyt mitään mun tajuntaan meneviä vastauksia, eli jos joku tietää niin saa valaista tietämätöntä!
 
On täällä sentään pari muutakin, jotka odottavat ensimmäistä neuvolaa ja haaveilevat vasta alkuraskauden ultrasta. Ei millään jaksaisi odottaa, että saa olla ihan virallisesti raskaana, eikä enää missään välitilassa miettimässä olisiko meille lapsi tulossa vai ei. Ihmeen luottavaisella mielellä on nyt tullut oltua, vaikka oireita on ihan tosi vähän. Rinnat vaan aristaa ja turpoaa, eikä mies oikein kelpaisi makuuhuoneessa kuin unikaveriksi. 

kukkurukuu: Ymmärtäisin tuon veriryhmän niin, että veriryhmäsi on rhesus negatiivinen, kun muistaakseni 85 % ihmisistä on positiivisia. Rhesus negatiivisella muodostuu vasta-aineita, jos joutuu kosketuksiin rhesus positiivisen veren kanssa, minkä vuoksi synnytyksen jälkeen saa sitten jonkun immunoglobuliini rokotuksen, jotta keho ei ala hylkiä mahdollisesti rh positiivista sikiötä sitten seuraavassa raskaudessa. Toivottavasti en nyt selostanut puuta heinää, korjatkaa joku jos meni metsään. Itse olen rh- ja sain siksi rokotuksen keskenmenon yhteydessä, joka estää sen että kehoni alkaisi nyt hylkimään alkiota, jolla mahdollisesti veriryhmä rh+, jos keskenmenneellä sattui myös olemaan. Jotain tällaista se terveydenhoitaja muistaakseni selosti. Niin ja siis huolissaan ei tietääkseni tarvi olla, ainakaan en itse ole juuri tästä asiasta. :)
 
Ninspe: meil on näköjään nt-uötrat samana päivänä. :) Ihan hirmusesti sitäö kyllä jo odottaa ja tuntuu et tiistaihin on aiivan liian pitkä aika. :) 

Mä en oo osannu pelätä sitä ultraa muuten ku sillä, et onko pikkunen vielä elossa ja raajat oikeilla paikoilla. Jos sieltä löytys joku kehitysvamma ni se ei mun suhtautumista asiaan muuta kyllä, koska oon paljon ollu työn puolesta ja siviilissä kehitysvammaisten kanssa tekemisissä ja voi että he on ihania ihmisiä. :) Mut toki toivon silti enemmän kun mitään et vauvalla on kaikki just niinku pitää. Ja meilläpäin veriseula otetaan samalla käynnillä ku ultra, tosin näytteen antaminen on vapaaehtoista. Mut mä ainaki päätin antaa näytteet. 

Tuonne toiseen ketjuun jo laitoinki tuosta massun pulleudesta. Mulla siis jo kolmisen viikkoa ollu ihan ympäri vuorokauden maha ihan pallo, ihan ku tää raskaus olis noin puolet pidemmällä. :D Kai mun maha sit vaan jostain syystä haluu paisua.. :D
 
Heippa vaan kaikille,

ajattelin taas itekin kirjoitella tänne kuulumisia :D kuiten olen lukemassa käyny useampaan kertaan pvässä teidän kuulumisia...Voi tätä joulustressin määrää, eilen kävin vasta ekaa kertaa lahjaostoksilla tälle joulua...Rahaa palo ja totesinkin et onneks joulu on vaan kerran vuodessa. Illalla sai sitten urakalla paketoida lahjoja esikoisen nukkuessa...Paketoimisen yhteydessä tuli sit ekaa kertaa kiire vessaan yökkäileen pönttöön kurkkien. Mitään ei kunnolla tullu mut yökätä sai useasti vedet silmistä valuen...Huono olo on ollu kyl alkuraskaudest ollu, mut eilen tuntu kyllä et oksu lentää.

Ens vkolla olis torstaina nt-ultra, jonne mieski aiko lähtee mukaan :D samalla käydään vielä ostoksilla ku Rovaniemelle asti mennään...Ilmotin miehelle samalla et aijon käydä ostaan muutamat mammahousut kyl ultran jälkeen...alkaa hiukka jo puristaan omat normihousut :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top