Joulukuun helinät =]

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Toive3
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Voi Niian, oon niin pahoillani, voimia toipumiseen!

Onnittelut Jenaya! Aivan mahtavia uutisia!

Tsemppiä Neeuskalle tämänpäiväiseen, toivottavasti saadaan lisää iloisia kuulumisia.

Mä odotan kanssa joululomaa kuin kuuta nousevaa... Töissä on ollut poikkeuksellista ja voimia vievää touhua ja väsyttää aivan mielettömästi. Miten tää vuoden loppu aina menee sellaiseksi maailmanlopun meiningiksi?! Me miehen kanssa tehdään töitä päinvastaisessa päivärytmissä ja tuntuu ettei koskaan ehditä näkemään tarpeeksi. Jotenkin on ollut sellaiset tunnelmat, että kaipaan extrapaljon läheisyyttä ja huomiota. Onneksi meillä molemmilla on se pari viikkoa lomaa...

Heh, mulla on kans ruokakaupassa toi, ettei mitään tee mieli niin ei keksi mitä ostais. Taidan valtuuttaa miehen tuohon puuhaan toviksi.
 
Voi teitä onnekkaita joilla on joululoma! siis ihan oikea loma. Mulla on vaan 3 päivää vapaata jolloin ravintola on kiinni.:( Voisi pitää tossa tammikuussa mun hiihtolomani, koska helmikuun alussa viimeistään jään töistä pois (ellei jo aikaisemmin). Kovasti yritän löytää jotain työtä tämän tilalle! Ihan tyhmää kun tossa työssä ei oo mahdollista siirtää mua muihin tehtäviin, vaan pakko jäädä tosi aikaisin saikulle kun ei voi tehdä mitään enää. Ellei mua saataisi siirrettyä toiseen erilaiseen ravintolaan ketjun sisällä! nämä kun kuuluu erääseen ketjuun ja sieltä voisi olla helppo siirtyä jonnekkin muuhun raflaan.
 
Onpa täällä ehtinyt tapahtua paljon muutaman päivän aikana!

Voi Jomael & Niian, suuret, myötätunnontäyteiset voimahalit molemmille:'( <3 Mitkään sanat eivät riitä tarpeeksi pahoittelemaan ja lohduttamaan, mutta antakaa itsellenne aikaa:')

Ihana kuitenkin, kun ollaan saatu myös hyviä uutisia, eli onnittelut Jenayalle!:)

Neeuskalle tsemppiä tähän päivään ja ultrailuihin!:)

Palasin vasta eilen töihin sairaslomalta, jolla olen siis ollut 2 viikkoa, voimakkaan pahoinvoinnin takia. Olen seurannut juuri tuota samaa kaavaa kuin moni muukin, mikään ei maistu, mikään ei pysy sisällä, en pysy pystyssä jne.. Mukava kulkea nyt aamuisin töihin linja-autossa, koirankakkapussi oksu-hätävarana :D Nyt kuitenkin on pysynyt tavara sisässä, kuvotus kyllä on jatkunut 24/7, samoin väsymys.

Meillä on sitten varmaan tänään luvassa tuo uneton yö, kun meillä huomenna illalla varhaisultra yksityisellä.. Pelottaa aivan hulluna, vaikka mulla on ollutkin kaikki mahdolliset oireet.. Viimekertaista pidemmällä kuitenkin ollaan, eli jotain on ainakin mennyt erilailla. Voi kunpa vaan olisi masukki oikealla paikallaan, ja pikku <3 pamppailisi hurjana.

On ollut niiiin kiireinen syksy, tai no puol vuotinen, että molemmat odotamme joululomaa kyllä niin kovin! Ihana, kun sitten on päivätolkulla aikaa toisillemme <3
 
Niian, pahoittelut! Tsekkasko ultraaja että alkio ei ole kiinnittynyt jonnekin muualle, jos testit kuitenkin vielä antavat plussaa? Aika erikoinen tilanne.

Täällä vietetään viimeistä saikkupäivää ja olo on toiveikas, että huominen töihinpaluu onnistuu! Tuntuisi ihanalta päästä taas normaaliin elämään. Olo on selvästi parempi, josta tietysti tulee heti huoli sikiön (jes, se todellakin on jo sikiö tällä viikolla!) kunnosta, että onko se nyt sitten mennyt kesken. Aamulla yhä oksennan ja iltaisin tulee tosi huono olo,  mutta päivä menee paremmin ja jotain pystyy jo syömäänkin. Kaupassa en ole käynyt moneen viikkoon, se on jäänyt täysin miehelle. Viimeksi kun kävin, en pystynyt ostamaan niitä asioita mitä piti (miten voi oksettaa jauhelihapaketin hyllystä ottaminen???), vaan ostin sitten kaikkea kummallista (kuten suolakurkkuja ja sipsejä, joilla ei oikein lapsia ruokita).

Töttöröö olo on kyllä, meidän 3v nukkui lähes koko viime yön mun sylissä, mies on just sen kanssa lääkärissä, kurkunpääntulehdus. Eli on yskinyt ikävän kuuloisesti koko yön ja uni tuli parhaiten pystyasennossa äidin sylissä... 5v sairasti saman viime viikolla, mutta silloin selvittiin vaan kotona Ventolineä hengitellen, 3v on nyt tuolla Pikkujätissä hengittelemässä samaa kamaa vähän tuhdimmalla annoksella. Muakin yskittää, mutta ei nyt onneksi kovin kipeä olo ole.

Eilen huomasin myös jotain ihanaa, jaksan taas iloita raskaudesta! Tuntuu että niin monta viikkoa on mennyt vaan pahoinvointiin ja välillä suorastaan kyseenalaistanut sen, että oliko tässä enää mitään järkeä, odottaa kolmatta lasta ja en edes jaksa tehdä mitään kahden ekan kanssa! Eilen tuli taas pitkästä aikaa sellainen järjetön onnellisuuden tunne, että kyllä tämä vauva on tooooodella toivottu. Tunteet on  myös pinnassa, itkeä tirautan vähän kaikesta (ja siis onnen kyyneleitä lähinnä).

Toivottavasti saadaan tänään lisää hyviä ultrakuulumisia, ainakin Neeuskalla taisi olla ultra tänään.
 

Moikka kaikille todella pittkään aikaan!

Ihania uutisia on saanut lukea täältä, onnea kaikille hyvistä ultrauutisista ja sykkeistä. <3

Ja pahoittelut huonoista uutisista ja jaksamisia tulevaan!

Kirjotan puhelimella sohvalta kun en jaksa nousta tietokoneelle. Oon ollu tässä viikon ihan sänkypotilaana, ensin kuumetta kolme päivää ja nyt päähän koskee niin kauheasti ettei mitään pysty tekemään. Nyt rupee ehkä pikku hiljaa elämä voittamaan. Tuosta syystä en ole edes lukemassa käyny, tuntuu että olen ihan pihalla kaikesta.

Huomenna neuvola ja pahoin pelkään ettei kirppu ole jaksanut kasvaa, tunne on vaan sellainen. :-/

Perjantaina on mummoni hautajaiset, hän nukkui pois viime viikolla. Sekin on vetänyt mielen matalaksi. :-(

Palaan huomenna neuvolan jälkeen lukemaan paremmin teidän kuulumiset ja vastailemaan pidemmin. Täytyy nyt jatkaa lepäämistä.

 
Onnea hyvistä uutisista ja voimia niille jotka ovat saaneet huonoja uutisia!

Mä tulin nyt purnaamaan tänne mun huonoa oloa, mua on pyörryttänyt perjantaista asti, menin lääkäriin ja lääkäri antoi yhden päivän sairaslomaa.. Ei edes verenpainetta mitannut, maanantaina menin uudestaan koska huimaus oli aivan sairasta, yökin ja makasin vaan, no lääkäri katto korviin ja kurkkuun ja totes että mulla on korvissa sakkaa ja antoi jumppa ohjeet.. Vieläkään ei mitattu verenpainetta ja olin niin huonovointinen että en edes tajunnut pyytää. No jumppasin eilen ja olo helpottui hieman.. Mutta toivottavasti verenpaineet ei oo ollu koholla, muutenkin aika vaikea tilanne töissä ja stressitaso on varmaan huipussaan... Huomenna neuvolaan, siellä ainakin mitataan ja pääsee juttelemaan tästä tilanteesta..
 
Voimia teille joilla nyt suuri suru<3 ei voi muuta sanoa, kuin et aika on paras lääke. onnea kaikille hyviä uutisia saaneille! saa kyllä olla niin kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka pieni matkustaja pysyy kyydissä><3 Äsken kun sain pojun päikkäreille, ajattelin et jos sitä koittais jälleen kerran kuunnella dopplerilla noita sydänääniä. tähän asti en niitä oo saanu kuulumaan, ja jotenkin on vähän sit huolestuttanutkin se. mutta tällä kertaa kuulin pienet mutta nopeat ><3 äänet!!!><3 voi sitä tunnetta, itkuhan siinä pääsi. heti on niin huojentunut olo! aluksi kuului sellaista nopeaa viuhkintaa, mikä sit saattoi olla istukan äänet. päätin viel yrittää löytää kunnon jumpsutukset ja lopulta ne löytyi!!:)>
 
Hemppa, syvät pahoittelut mummosi poismenon johdosta ja voimia hautajaisiin!

Marzu33; Olipas kummallinen lääkäri kun ei verenpainetta mitannut! Kyseessä ei kuitenkaan ole maksullinen tai paljon aikaa vievä toimitus. Onneksi pääset neuvolaan!

Mariannu: Tsemppiä niihin hetkiin kun olo on epävarma. Muistan kun odotin kakkosta, sain joskus tokalla kolmanneksella kauhean kriisin samasta aiheesta kuin sulla on nyt huolta ollut, tiedän mistä puhut. Nyt mä jo kattelen noita muksuja kun tätä kolmatta odotan ja totean, et järjissään ja terveitä ovat ja tahtovat äidin syliin kavuta tuon tuosta, en siis ole kovin pahasti metsään voinut mennä :D

Owenille parempia vointeja ja onnea ultraan!

Musta kyl tuntuu et joku kaunis päivä nukahdan bussiin ja sitten siel vaan rullailen koko päivän... mulla kestää matka koulusta himaan 1,5h, joista n. 45min menee bussissa ja kyllä se vaan ramaisee joka kerta oikein tosissaan.

Tajusin muuten tuossa että niin vain ne alun rannekivut lähti itsestään. En ollut ees ajatellut koko asiaa mutta käsi on nyt viimeiset pari viikkoa ollut täysin kivuton. :D Hassua miten tollaset pikku seikat unohtuu kokonaan. No, toisaalta, unohtaisin kyllä päänikin, jos se ei olisi minussa kiinni!
 
Hih, kiitos kaikille tsempeistä! :)

Täällä on yks hyvin hyvin onnelinen äiti, pieni sydän jumputti hirmuista vauhtia siellä, kyllä tuli tippa linssiin.
Lääkäri sanos että näillä viikoilla ollaan jo niin turvassa että voi rauhassa jouluna kertoa uutiset <3

Ja owen', tsemppiä huomiseen! :)
 
Oi ihana, että sielläkin Neeuska pikkusydän pumputtaa jyskytti, onnea!:')
 
Ja kiitos sullekin tsempeistä, kyllä niitä tässä tarvitaankin, kun meinaa hulluksi tulla:D Onneksi on vielä koko ilta täynnä ohjelmaa, niin ei ehdi asiaa liiaksi pohtia. Onhan se kuitenkin niin, että enhän mä sille mitään voi, vaikkei kaikki sitten kunnossa olisikaan, ja siksi me varhaiseen päätettiin mennäkin, et jos jotain on pielessä, niin tietäisi sitten mahdollisimman pian. Onneksi on tuo maailman ihanin siippa vierellä, tuli mitä tuli <3
 
Ompas omituinen pahaolo, kaks päivää poissa ja tänä aamuna oli kuitenkin pakko oksentaa yhtäkkiä. Onneks ei ruoat kauheasti enää kuvota ja voi jopa kaupassa käydä ihan "normaalisti" :D Ja kahvia voi taas juoda <3

Hienoa että osalla jo suuret huolet takana ja ultrassa hyviä uutisia, itse vielä saan jännittää mutta jotenkin rupee tuo mielikin jo rauhottuu ja kaipa tuolla masussa kaikki on hyvin, ja jos ei olekkaan niin se on sen ajan murhe, koitan nyt kuitenkin olla iloinen masukista :)
 
Voimia Niianille. :(

Onnittelut Jenayalle ja Neeuskalle hyvistä uutisista! :)

Mulla olisi huomenna edessä sekä ultrakäynti että ensimmäinen neuvolakäynti terveydenhoitajalle (jonne mieskin pääsee mukaan, jee!). Ultra jännittää hirmuisesti, sillä pahoinvointi on vähentynyt todella paljon ja tottakai heti aavistelee pahinta Toukan puolesta. Väsymys on kuitenkin edelleen ihan naurettavaa - voisin painua vaikka heti yöunille - ja tissit on aivan jäätävän kipeät. Mukavaa nostella töissä noita vuoden ikäisiä palleroita syliin, kun tekisi mieli parahtaa kivusta.. :D

On muuten jännä, miten nopeasti aika on kaikesta odottelusta huolimatta kulunut. Raskaus oli kestänyt alle 4 viikkoa kun saatiin asiasta tietää, ja nyt on jo 8 viikkoa täynnä! Uskomatonta. :) Toivottavasti 12 viikon raja täyttyy yhtä nopeasti, jospa sitten voisi huokaista helpotuksesta.

Mulla ei muuten uppoa kahvi enää ollenkaan. En edes muista milloin join edellisen kupin. Pelkkä ajatuskin kahvin juomisesta ällöttää.. Töihinkin piti vielä teetä taukoja varten, onneksi kuittasin sen räkätaudilla ja sillä, ettei flunssaisena kahvi maistu. ;)
 
Onnea Neeuska, aika magee fiilis, vai mitä? :D

tiinaO_o: Onnea ultraan! Mä kans mietin just et vaikka viime viikko oli loputtoman hidas, niin kokonaisuutena tää aika on mennyt tosi nopeaa. Ja siis musta tuntuu että yrittäänkin alettiin ihan vasta. Melkein toivon et loppuaika ei menis ihan niin nopeasti, koitan nauttia tästä raskaudesta oikein kunnolla. :D Vaikka onhan se vauva ihana saada syliin sitten <3

Mä olen aina ollut melkoinen rento-reetta, pari varttia sohvalla peiton alla tai suihkussa, ja olen jo ihan lötkö. Nyt tuntuu että tämäkin asia on saanut ihan eri mittasuhteet, suihkusta ku tulee ulos niin tuntuu että olis maannu lämpimässä kylvyssä ikuisuuden vaikka tosiasiassa kävi 5min hiustenpesulla, ja sohvalle nukahdan alta aikayksikön :D :D

Onko kellään ollut mielitekoja?

Mulla tekee juuri nytkin ihan tolkuttomasti mieli muhkusämpylöitä. :D Nää on hauskoja, jokin mieliteko kestää aina pari päivää, max. viikon, ja sitten menee taas hetki ettei mitään, ja kohta taas joku uusi :D :D Onneks ei oo alkanut mitään hassua tekeen mieli... miehen äiti söi raskausaikanaan talkkunajauhoa suoraan pussista :'D

 
Ensimmäistä kertaa täällä kirjoittelen. Aiemmin olen vain seurannut sivusta :) Ensinnäkin olen pahoillani jokaisen puolesta joka on kokenut menetyksiä :( onneksi täällä on paljon myös iloisia uutisia. Mä olen nyt raskaana 8+1. Kävin ultrassa ekaa kertaa 6+1 ja silloin jo syke todettiin ja kaikki oli hienosti. Tänään aamulla sitten huomasin kauhukseni, että mulla on alkanut valumaan verta ja tietenkin heti mietin, että se oli nyt sitten tässä. Sain varattua ajan iltapäiväksi yksityiselle ja siellä todettiin, että sikiön syke siis näkyy edelleen, vastaa kooltaan täysin viikkoja. MUTTA! Verinen vuoto johtuu kuulema hematoomasta (2kpl) lääkäri sanoi vain jotenkin, että nyt vielä kaikki on ok, mutta vaatii seurantaa.. Ja että nyt on mulla kohonnut riski saada keskenmeno :( Mä en kestä! Miten tässä nyt pitäisi ajatella :( vuoto jatkuu edelleen, enkä millään osaa ajatella positiivisesti. Pelkään että menetän vauvani jota on tehty tekemällä jo vuosia! :( onko kellään kokemuksia tai mitään tietoa asiasta? Sain kiellon käydä harrastuksissa ja myös petipuuhat kiellettiin, mutta en esimerkiksi saanut sairauslomaa. En kyllä olisi varmaan halunnutkaan, koska työnantaja ei tiedä vielä mun raskaudestani. Mitä Mä teen!? Huomenna onneksi eka neuvola, jospa siellä saisin puhuttua asiasta.
 
Moi!

Mäkin uskaltaudun kirjottamaan tänne. Oon jo pitkään seurannut keskustelua, mutten kuitenkaan ole osannut itse kirjoittaa mitään.. On tuntunut hyvältä lukea muiden kokemuksia ja oireita, se on auttanut paljon mua jaksamaan omaa pahoinvointia :)

Paljon voimia multakin keskenmenon kokeneille ja Anni 84:lle myös! Varmasti neuvolasta saat huomenna paljon tietoa asiasta.

Mä oon nyt  rv 8+6, huomenna siis jo 9.s viikko!
Ensimmäinen lapsi tulossa ja kaikki on tosi outoa ja uutta. Uskomattomalta tuntuu, että mun sisällä kasvaa uus elämä - ihmeellistä! Mulla on huomenna kanssa eka neuvola ja ootan sitä innolla.
 
Voi anni 84 en voi edes kuvitella kuinka paljon tuo asia varmasti vaivaa ja pelottaa!

Itsellä on kanssa tämän toisen kanssa ollut enemmän pelkoa kuin esikoisesta kun nyt on ollu lähipiirissä hirveästi keskenmenoja vaikeuksia tulla raskaaksi. Meillä ensimmäinen oli hieman yllätys, iloinen tosin mutta silti ja tämä raskaus alko kaksi viikkoa sen jälkeen kun päätettiin jättää ehkäisy pois, eli tosi helpolla molemmat alkanu. Nyt on sitte sellanen olo, että aivan liian helpolla ja ei meillä voi olla näin hyvä tuuri. Välillä tosi varma olo, että kaikki menee hyvin ja välillä taas pelko hiipii takaraivoon ja mietittyttää..

Tämä ei tietenkään oo mitenkään sama asia kuin sun tapaus, kun on vaan mun höpötyksiä ja turhan huolehtimista.

Varmasti osaavat neuvolassa kertoa paremmin tilanteesta, antaa neuvoja ja rauhottaa. Ja toivotaan, että kaikki kääntyy parhainpäin ja tilanne rauhottuu!

Ja kaikille jotka on saanut suru-uutisia kovasti jaksamisia <3 

 
Zanttu, mullakin oli noita fiiliksiä tän raskauden alussa. Kuitenkin kaks lasta saanu ja molemmat saaneet alkunsa tosi nopeasti, esikko tokasta kierrosta, kuopus ekasta. Nyt kun tämäkin pamahti ekasta niin heti tuli sellainen fiilis että nyt on pakko mennä jotakin vikaan. tavallaan jännitän myös tulevaa synnytystä, ekasta selvisin kolmella tikillä, tokassa ei yhtään, ja ne oli loppupeleissä molemmat ihan iisejä synnytyksiä vaikka eka kestikin 14h... niin millanen katastrofi tästä sitten voi tulla....?

Tottapuhuen viimeviikolla kun ultrassa ei näkynyt vielä mitään, mielessä kävi ajatus että meniköhän se mun onnen kuppini nurin kun tää sai alkunsa myös ekasta kierrosta... onneksi sitten tän viikon ultra osoitti että kuppi on edelleen pystyssä. :D Hassuja tää mieli tekee.

Mulla on ollut nyt jotenkin kauheen uupunut fiilis. Varmaan toi viikon stressi tekee osansa, ja sitten tietenkin se kun loma on NIIN lähellä, mutta NIIN kaukana. Kotonakin pitäis saada sata asiaa tehdyksi eikä jouluruokiakaan ole hamstrattu vielä muuta, kuin kinkku. Lupauduin vielä äidille tekemään pari palvelusta nopeaan aikatauluun, saa nähdä -nukunkohan koko joulun? :D
 
Hui Anni! Enpä ole tollasesta edes kuullut vaikka yhden lapsen olen jo pyöräyttänyt. Kaikkea riesaa sitä pitää tässä alkuraskaudessa olla... :(

Itsellä tuli eilen töiden jälkeen aivan järjetön mieliteko. En ole käynyt Hesessä vuoteen mutta eilen oli kotimatkan varrelta haettava asematunnelista Hesen kanahamppari. Aivan pakko oli saada! Se oli niiiiin hyvää! :) Ja sitten kun tulin kotiin ja mies oli tehnyt kanaa ruuaksi niin sen kanan haju sai taas melkein oksentamaan. En pystynyt edes mennä keittiöön siltä ällötykseltä. Hassua. Itse söin sitten salaatin iltapalaksi.

Tuntuu niin turhauttavalta tämä odotus. Vasta ensi viikolla pääsen ekaan neuvolaan ja sitten vasta joulun jälkeen ultraan. Toivottavasti kuunnellaan edes sydänäänet neuvolakäynnillä.

Kiva lukea teidän kaikkien kokemuksia. Seurailin ekan raskauden myötä tätä vau:n foorumia mutta ikinä ei tullut kirjoiteltua mitään. Nyt olen uskaltautunut kirjoittamaankin. Tsemppiä kaikille!
 
Kiitokset onnitteluista, on tää niin ihana fiilis nyt! :P

owen', tuu sit kertoo hyviä uutisia tänne jookos? :)

Anni 84, hematoomasta sen verran, että se kyllä säikäyttää aika paljon mutta useimmiten ei ole kuitenkaan vaarallinen. :)
Tutullani oli iso hematooma rvk 20 paikkeilla ja pelkohan oli silloin suuri, kyse oli kuitenkin vain siitä, että kohdun kasvaessa istukka oli liikahtanut ylöspäin, jolloin alueelle muodostui ns. haava eli hematooma. Vuoto loppui 3 päivän sisällä ja pieni vauva syntyi juuri viime viikolla :) <3

Joten pidetään peukut pystyssä, että sullakin olis näin ja saat vauvan syliisi :)

ON: Täälläkään ei oo kahvia juotu ties kuinka moneen päivään, pelkkä ajatuskin etoo. Tänään tarttis siivota ja leipoa hiukan, mutta on kans niiiin vetämätön olo et tekis mieli vaan maata sohvalla... Tyttö kärsii rokotuksen oireista, joten hän on kans iha flaat :/
 
Takaisin
Top