Joulukuun helinät =]

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Toive3
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Voi toivottavasti sinulla kaikki hyvin, ei se pieni vuoto välttämättä mitään ole...minulla sen sijaan alkoi tosi kovat kivut ja runsas vuoto eilen illalla, joten kesken tais mennä ei varmaan enää kannata mennä tänään siihen verikokeeseen hcg-arvon vertailuun...toivottavasti kaikki muut saavat pitää pienen masu-asukkinsa <3  Jenayalle myös tsemppiä ja peukut ylhäällä <3
 
Voi Jomael, tsemppiä ja jaksamista! <3

Toivottavasti on vaan jotain harmitonta tuo sinun vuotosi IhmeitäOotellen, voisiko sulla olla tällä hetkellä ns. toiset kuukautiset plussan jälkeen? Toivottavasti kyse olisi vain siitä:)

Mulla on nyt tullut hirveä epäusko, en usko enää ollenkaan että vauva olisi elossa. Koko ajan odottelen että verenvuoto alkaa ihan juuri:( Mahaankin sattuu jatkuvasti. Jaksankohan odotella puolitoista viikkoa vielä np-ultraan vai pitääkö mun ens viikon alussa rynniä omakustanteisesti ultraan, ihan vaan mielenrauhan vuoksi.:D
Ärsyttää, kun joskus ajattelin että sitten kun vauvan haluan niin se vain tehdään ja heti pamahdetaan paksuksi ja kaikki menee onnellisesti loppuun saakka ilman minkäänlaisia murheita ja maha vaan kasvaa. Toisin taitaa kyllä olla, ei tä odotusaika ole kyllä lainkaan onnellista, vaan hermoja raastavaa sekä jatkuvaa pelkäämistä milloin mistäkin. Ärsyttää. :D
 
Kiitos Ninspe <3 Silloin kun odotin ensimmäistä lasta, en osannut olla huolissani oikein mistään, kaikki vaan meni omalla painollaan. Silloinkin kun sitten poika tupsahti 2kk liian aikaisin hätäsektion kautta(istukka irtosi raskausmyrkytyksen takia) luotin vain jotenkin siihen, että kaikki menee hyvin, niinkuin onneksi sitten menikin. En osaa enää kuvitellakaan tuollaista huoletonta odotusta :D Tsemppiä ja jaksamista tosiaan siihen pitkään odotukseen :)
 
Voi Jomael, voimia suuresti sulle asian läpikäymiseen. emoticon

Mä myös odotan tiistain tulevaa neuvolakäyntiä kuin kuuta nousevaa. Taas on kaikki raskausoireet kadonneet kuin tuhka tuuleen. Ei niin mitään oireilua pariin päivään.
 
Voi itku Jomael!!! Paljon voimia ja jaksamista sulle!

Samoin Jenaya, älä vielä menetä toivoasi! Täällä peukut ja varpaat pystyssä!

Saido: sun tarinasi oli uskomaton. Kiitos että jaoit sen täällä kaikkien neuroottisten vessassakävijöiden (joihin ainakin allekirjoittanut kuuluu) kanssa.

IhmeitäOotellen: täällä vähän sama tilanne... Eilen vessassa paperiin jäi illalla sellaista hyvin hailakan vaalean punaista... Myöhemmin illalla/yöllä aavistuksen sellaista ruskeaa, kuin hyytynyttä verta, mutta tosi tosi vähän. En tietysti saanut unta ja valvoin aivan paniikissa johonkin aamu kolmeen... Nyt sitten ihan pihalla. Aamulla taas sitä vaalean punaista, mutta ei sen enempää.

Ninspe: täsmälleen samat fiilikset: epäuskoa ja vuodon odotusta. Musta tuntuu että mahassa on koko ajan sellainen epämääräinen kipu ja jomotus ja pelkään vaan pahinta. Mitään oireitakaan ei enää ole, paitsi rinnat vähän aristaa edelleen. En uskalla lähteä jumppaan, en lumitöihin... Mieli on jotenkin alakuloinen ja niin pirun huolestunut. Yksityisellä varhaisultrassa rv 6+5 sydän löi ja kaikki oli niin kuin pitääkin. Eka kunnan kustantama ultra on viikon päästä 20.12, silloin olis rv 11+1. Ajattelin juuri samaa kuin säkin, että tätäkö tämä onnellinen odotus nyt sitten on? Jatkuvaa huolta ja murehtimista. Mulla ei ole enää varaa toiseen ultraan yksityisellä, mutta olen tosi iloinen siitä ensimmäisestä.

Tsemppiä nyt meille kaikille ja yritetään pitää pää läjässä!

 
Voi ei, Jomael. :( Paljon jaksamista sinulle. Voi kun osaisi jotain sanoa enemmän, mutta ei tässä tilanteessa taida olla oikeita sanoja.

IhmeitäOotellen ja Metris, ei ole helppo tilanne teilläkään. :( Tiedän valitettavasti edellisestä raskaudesta viime kesänä, kuinka pysäyttävää veren näkeminen on ja kuinka vaikeaa odotella selvyyttä tilanteeseen. Onneksi tuollaiset pienet vuodot voi olla ihan harmittomiakin. Esimerkiksi siskoni sai terveen lapsen ja kaikki meni hyvin, vaikka hänellä oli ensimmäisellä kolmanneksella pientä vuotelua välillä. Toivottavasti teillä on kyse jostain harmittomasta!

Ja ninspelle myös jaksamista!

Mä elän vielä toivossa, että huoleton ja iloinen odotusaika alkaisi sitten joskus rakenneultran jälkeen, sillä edellytyksellä että kaikki on oppikirjojen mukaisesti kuten pitääkin. Muuten tietysti murehdin itseni tuntien alusta loppuun. Ja voi kun edes pääsisi sinne asti. Varasin varhaisultran alunperin ensiviikon tiistaille, mutta olikin pakko päästä jo tämän viikon tiistaina. En kuitenkaan perunut ensiviikon aikaa, kun ajattelin, että jos kaikki ei olekaan hyvin niin on tarkistusultra jo valmiina viikon päähän. Nyt yritän tsempata itseäni perumaan sen ajan, kun pelkään että heti tulee jotain vuotoa kun perun sen ja sitten ei välttämättä saakaan uutta ultra-aikaa pian. Tuntuu jotenkin sekopäiseltä. Oireisiin yritän olla kiinnittämättä liikaa huomiota, koska ne ovat alusta asti tulleet ja menneet ja silti oli kaikki hyvin ekassa ultrassa.

Tosiaan, yritetään nyt kaikki pitää päämme kasassa, vaikka huolta ja murhetta tuntuu olevan yhdellä jos toisellakin.
 
Voi Jomael, ei löydy sanoja, voimia!!

Voimia itsekukin näyttää kaipailevan.

ON: Keskiviikkona oli eka neuvola, täti laittoi la:ksi 14.7. Kerroin että, lähes kaikki oireet oli kadonnut reilu pari viikkoa sitten, tehtiin raskaustesti ja täti totesi että, niin vahvaa viivaa näyttää ettei ainakaan tuolloin ole kesken mennyt.
Eilen illalla täälläkin alkoi vuoto, limaista verta tuli ehkä kolmisen ruokalusikallista muutaman tunnin sisällä. Mitään kipuja ei täällä ollut. Aamulla soittelin neuvolaan sanoivat että jos enemmän tulee kuin normi menkkojen pahimpina päivinä tai jos kipu kasvaa niin tule tänne. Muuten toivotaan parasta ja odotellaan ultraan joka on 18.12.
Mies sanoi että, eipäs muuten varmasti odotella ja sitten mehiläiseen. Vuotoa ei enää ollut (ei siis omasta mielestäkään enää aamulla), siellä se pieni kölli, sydän pamppasi hurjaa vauhtia ja sillä kaikki niin kuin kuuluukin! viikot oli päivän tai pari vajaat 8 mittojen mukaan . No sittenpä täti siellä katseli ja totesi että, mielestään tuossa saattaisi olla toinen ruskuaispussi ja onhan tuossa kuvassakin jonkun ympyrän ääri viivat ja "hämärästi jotain pientä" :/. Koko vaan oli niin pieni ja toisen "takana" ettei varmuutta ole, mutta saattaisi olla että tuo "heikommin" näkyvä olisi mennyt kesken, josta johtuen vuoto. Pois ei ole suljettu sekään että siellä kaksikin elävää olisi, mutta tähän saadaan varmuus vasta tuolloin 18.12. Pääasia siis että, tuolla yhdellä pienellä kaikki hyvin ja onhan tuo ihan kiva elää "pelon/jännityksen" sekaisten unteiden kanssa tuo puolitoista viikkoa :)

Ihanaa viikonloppua ja tarrasukkia!!
 
Tässä lainaus eräästä oppaasta joka saatiin mukaan kun käytiin toissapäivänä ekassa neuvolassa:
"Pieni verenvuoto tai veren tihkuminen on mahdollista täysin normaalin raskauden aikana. Verenvuoto raskauden alkuvaiheessa saattaa olla merkkinä keskenmenosta - tulevasta tai uhkaavasta keskenmenosta. Verenvuoro saaattaa johtua muistakin tekijöistä:
-pieni haavauma kohdunkaulassa
-polyyppi limakalvolla
-rasitat ehkä itseäsi liikaa fyysisellä työllä, esim nostamalla jotakin raskasta, vaikka tämä onkin harvinainen syy.

Verenvuoto saattaa olla äkillistä, jolloin odottava äiti ei ole tehnyt mitään aiheuttaakseen sen, tai se saataa liittyä fyysiseen toimintaan tai yhdyntään. Tämä tietenkin saattaa huolestuttaa ja pelottaa sinua keskenmenon vaaran vuoksi, ja sinulla saattaa olla myös huono omatunto vauvan takia. Kohdunkaulan limakalvot vuotavat helposti verta kosketuksesta. Tämä ei usein merkitse mitään, mutta jos verenvuoto toistuu, sinun on otettava aina yhteys lääkäriisi tai kätilöösi."

Toisaalta taas olen lukenut, että myös kohdun kasvaminen saattaa aiheuttaa tälläistä pientä tiputteluvuotoa, verensekaista eritystä yms.

Joten toivottavasti kaikkien masuasukeilla on kaikki hyvin!
 
Jomael, paljon voimia!

Jahas, mun ultra onkin maanantaina, ei tiistaina...mitähän oon kuvitellut puhelimessa kuulevani? ... no, tuleepahan tieto hiukan aikaisemmin.
 
Jomael, pahoittelut ja jaksamista sinne!

Ja Jenayalle tsemppiä piinapäiviin, toivotaan että maanantaina ultrassa on kaikki hyvin!

Aika monella muullakin näyttää tämä vaihe raskautta olevan lähinnä murehtimista siitä, että onko kaikki kunnossa. Itsekin sorrun siihen pari kertaa päivässä... Nyt on enää vajaa kaksi viikkoa nt-ultraan, joten jotenkin yritän pitää mielen rauhallisena siihen saakka.

Olen aika lailla kyllästynyt tähän oksenteluun ja sairaslomaan. Eilen kävin töissä viemässä uuden saikkutodistuksen ja hakemassa vähän työjuttuja kotiin ja sitten oli tarkoitus mennä miehen ja lasten kanssa ekaa kertaa yli kolmeen viikkoon kauppaan. No, en selvinnyt kauppaan saakka, vaan piti jäädä ulkopuolelle istumaan, kun pyörrytti niin. Eli nyt jos en oksentele solkenaan, niin olen muuten vaan niin heikko, etten pysy pystyssä... Esimiehelle sanoin, että keskiviikkona yritän tulla töihin, mutta myös tuumin että voi olla että se jää vain kokeiluksi. No, rv 9+5 menossa, eli josko tämä parissa viikossa jo alkaisi helpottamaan. Ja alkaa olemaan kohta edellisestä raskaudesta roikkumaan jääneet kilot tiputettu, paino on nyt kahdessa viikossa tippunut 4kg, näyttää menevän sellaisella 2kg per viikko vauhdilla. Huoh. Housut solahtaa mukavasti jalkaan.
 
No huhhuh Mariannu, toivottavasti olosi todellakin helpottaa pian! Nyt tuntuu tyhmältä valittaa omasta pahoinvoinnista kun sitä on lievänä enkä ole kertaakaan oksentanut edes. :D Ja hieman heikottaa vain.

Mullakin np-ultraan 1 ja puol viikkoa, jos pystyisi siihen saakka olemaan rauhallisin mielin. En kyllä usko, oon niin hermoraunio!:D

Korppi, ihanaa että kaikki oli kunnossa! Toivottavasti sieltä löytyisikin toinen sikiö;) Meillä muuten samana päivänä ultra, Olisipa se jo pian! en malta odottaa enää.

Metris, minäkään en uskalla tehdä enää mitään siinä pelossa että menee kesken jos vähänkin rasitan itseäni liikaa! Töissäkään en uskalla enää kuormia purkaa, sellaisia 20 kiloa painavia tavaroita. Ärsyttää tällainen:)
 
Ninspe, jokaisen pahoinvointi on itselle yhtä paha! Tiedän itsekin, että monesti se etova olo on vielä pahempi kuin varsinainen oksentaminen, sen jälkeen yleensä hetkeksi helpottaa. Jatkuva etova olo ei jätä hetkeksikään rauhaan. Joten valita ihan rauhassa! Ja pahemminkin voisi olla, mä en pääse tiputukseenkaan, kun kuitenkin osa ruuasta ja nesteestä pysyy joka päivä sisällä... Esikoisen odotuksesta muistan, että tiputus helpotti oloa todella paljon, kun sai kerralla elimistön neste- ja suolatasapainon kohdilleen.

 
Voimia Jomael <3 ompas kurjia juttuja täällä nyt..
Itse olen vielä täällä reissussa joten pikaseen vaan käyn lueskelemassa.
Ens tiistaina ultra, sitä odotetaan jännityksellä.
 
Kiitos Nuudi ja muutkin tsemppailijat. Olen sinnikkäästi yrittänyt ajatella juuri niin, että pienet tuhruttelut voi olla ihan harmittomiakin. Mulla ei sen perjantain jälkeen ole sitä vaaleanpunaistakaan vuotoa näkynyt, mutta enpä voisi sanoa olevani erityisen huoletonkaan... Jonkinlaiseen (teeskenneltyyn?) viileään tasapainoon pääsin eilen, kun ajattelin että jos menee kesken niin sitten jotain oli niin pahasti vialla että luonto teki tehtävänsä. Tämä asia ei ole mun käsissäni, vaikka mitä toivoisin. Jotain merkillistä rauhaa tulee siitä ajatuksesta, että tajuaa mihin tässä elämässä voi vaikuttaa ja mihin ei... (Pätee siis paljon muuhunkin kuin tähän raskausasiaan...) Mäkin tavasin eilen neuvolasta saatua kirjasta ja raskausviikon 9 kohdalla sanottiin, että "Luota siihen, että kehosi selviytyy tehtävästään, mutta kuuntele, mitä se sinulle viestittää. Kohtulihaksen venyminen voi tuntua pistelevänä kipuna vatsassa. Tämä huolestuttaa monia, koska he luulevat, että jotain on vialla. Lohduttaudu sillä, että se on normaalia ja vaaratonta."

Oon kyllä enemmän kuin tyytyväinen, ettei olla vielä kerrottu raskaudesta kenellekään. Varsinkin meidän molempien äidit on sellaisia, että niiden hössäämistä ja siunailua ei vaan kertakaikkiaan jaksa. Saati jos nyt sitten sattuisikin jotain ikävää. Pitäisi vielä oman itsensä lisäksi hyysätä äitejä ja se on liikaa.

Miten sulla menee IhmettäOotellen?

Mä olen viikkoja ihmetellyt, kun ei ole oikein mitään oireita. Siis ei mitään Mariannun kokemaan pahoinvointiin päinkään. Mulla on ollut ainoastaan usein alavatsassa kummallisia kipuiluja ja rintojen aristusta, joista jälkimmäinenkin on vähentynt tosi paljon. Niin tänään sitten on kuvottanut ihan koko päivän aivan tajuttomasti! Siis pahiten mitä tän 9viikon aikana ikinä! Samoin oon kökkinyt puolet päivästä viltin alla ja tärissyt ihan jäässä. Väsymyskin on vaatinut parin tunnin päikkärit, vaikka viimeiset pari yötä oon nukkunut tosi hyvin - mikä on erittäin poikkeuksellista kun oon kärsinyt pahoista unihäiriöistä pitkään.

Vaikka olo on kehnohko, yritän ajatella että siellä se pieni sinnittelijä kertoo että kyydissä ollaan...
 
Tuo pelon tunne taitaa olla se tämän hetken juttu monilla. Itsellä tällä hetkellä hirvee pelko huomisesta. On se varhaisultra tuolla yksityisellä ja odotan kuulevani ne sanat että ikävä kyllä täällä ei enää näy kyllä mitään. Olen nähnyt unia asiasta niin usein. Keskenmeno jättää aika pahat arvet, etenkin itsellä kun oli tuo keskeytynyt keskenmeno ja tietämättään kantoi monta viikkoa ei mittään.

No huomenna se selviää. Pitänee töissä laittaa kaikki kuntoon et jos tuleekin sit lähete tyhjennykseen ja saikkua muutama päivä.

Haluaisi jo niin iloita asiasta ja keskittyä joulun rauhoittumiseen, mutta minkäs sitä pessimisti luonteelleen mahtaa. Toivotaan et huomenna voin kertoa ilo uutisia
 
Voi siskot, nyt alkaa kyl jännitys, pelko ja kaikki muukin hiipiä puseroon.

Viikko on mennyt jotenkin kauhean nopeasti ja hitaasti samaan aikaan. Välillä olen aivan täysin, sataprosenttisen varma, ettei pienellä ole mitään hätää. Sitten taas välillä tuntuu että huijaan itseäni -olisiko joku itsesuojeluvaisto kun käskee valmistautumaan.

Turhaahan tuo spekulointi on, huomenna nähdään. Koitan myös ajatella että jos siellä ei mitään ole, niin sitten pieni ei olisi ollut elinkelpoinen, enkä voi itse vaikuttaa asiaan millään tavalla.

Mutta kyllä mussa kipinöi se pieni toivokin. Sen verran että jotenkin nurinkurisesti uskon huomenna tuovani hyviä uutisia mukanani. Kun vaan ei olis ihan turha toivo.

Hyviä vointeja, huomenna kuullaan!
 
Ihanaa kuulla, että muilla on samoja mietteitä kun mulla. Sitä on epäillyt itseään hulluksi, kun huolehtii vaan kokoajan. Ensimmäisen kanssa en oikeastaan ehtinyt jännittää, kun sitä eli vain sellaisessa ihmetyksen tilassa. Nyt kun ystävät ympärillä ovat saaneet monia keskenmenoja sitä ajattelee asioista erilailla ja on enemmän huolissaan.

Enää ei ole verta tullut. Taisi jäädä sellaiseksi itsenäisyyspäivän jännitysmomentiksi. Päätimme, ettemme ota ylimääräistä ultraa yksityisellä vaan odotamme sinne np-ultraan, joka on 27.12.

Raskausoireet ovat voimistuneet. Väsymys on jotain ihan käsittämätöntä. Nukahdan itse aina nukuttaessani lastani illalla. Perjantaina nukahdin 20.30! :) Eli sellasta10-12 tunnin yöunta tulee helposti ja silti viikonloppuna tuli nukahdettua sohvalle lapsen päikkärien aikaan. Toivottavasti se on merkki siitä, että kaikki on hyvin. Rinnatkin ovat alkaneet hiljalleen arastaa. Toiveikas olo. :)

Onneksi tuli tehtyä kaikki jouluostokset jo marraskuussa ja joulukortit on jo lähetetty, että onneksi tässä ei mitään joulustressiä ole ja saa levätä! Tsemppiä kaikille. Mus!
 
Täällä vaan pahoinvointi voimistuu, koko aamun juossu vessaan mut sit ei tuukkaa, jotenki järkkyy ku on sellane olo et se oksentamine helpottais oloa mut ei vaan tuu ylös millään. Kamala vellova olo vaan kokoajan.
Noh toivottavasti huomenna ultrassa selviää ettei täällä kärvistellä turhaan....

Jenaya, täällä pidetään peukut pystyssä, toivottavasti se pikkunen siellä vilkkuttaisi <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top