Meillä oli rakenneultra viikko sitten maanantaina. Sen jälkeen katoskin seuraavat neljä päivää. Niistä on muistikuvia vain jos oikein kaivamalla kaivaa.
Kaikki näytti ihan hyvälle, kunnes tutkailtiin tarkemmin sydäntä. Tässä vaiheessa huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Ultraaja höpis iteksee jotai ja itellä laukkas miljoona variaatiota päässä jo tässä vaiheessa. Sitten hän kertoi lyhyesti, että vasen kammio näyttää vähän erilaiselle ja kysyi, sopiiko jos soittaa lääkärin paikalle. Tottakai sopi. Hän kerkes just laskea puhelimen alas kun lääkäri olikin jo ovella. Yhdessä jatkoivat sydämen ultrausta. Puristin miehen kättä, muistin just ja just hengittää, ja aivan kamala tuskanhiki valtas kropan. Aika mateli. Sitten lääkäri kertoi että aortta ja vasen kammio saattavat olla viallisia. Lohdutti vielä että voi olla vain asennosta johtuva tulkintavirhe. Laittoi meille lähetteen Husiin sikiötutkimuskeskukseen naistenklinikalle.
Maanantain loppupäivä menikin itkeskellen ja sydänvioista lukien. Virhe. Ei piä lukea ennakkoon yhtään mitää, ressasin vaa lisää ja mieskin stressaantu. Illasta mies huomasi puheistani, että olin jo asennoitunut siihen, että tämä raskaus tullaan keskeyttämään. Se oli järkytys itellekin kun mies otti asian puheeksi. Hävetti, ärsytti, suretti ja raivostutti kun annoin mielen myllätä omiaan. Onneksi mies oli meistä se järkevämpi ja viilipytty, joka miutkin riuhtas takas maankamaralle ajatuksistani. Tiistaina tuli puhelu ajanvarauksesta. Kardiologi olisi vasta seuraavalla viikolla saatavilla, torstaina olisi kokenut ultraaja paikalla. Otimme torstain ajan. Siellä jos jotain kävisi ilmi, varaisimme uuden ajan lisätutkimuksiin.
Kolmen tunnin ajomatka oli aika hiljasta. Pohdimme vähän yhdessä eri vaihtoehtoja mitä voisi olla tulossa, ja yritimme ajatella myös jotakin aivan muuta. Perillä olimme hyvissä ajoin, ja vielä sai jännittää ja odottaa, kun ajat olivat myöhässä. Meidänkin aika heitti tunnilla. Mutta eipä tuo haitannut, vaikka odottaminen olikin tuskaa, lähinnä henkisesti. Ravasin vessassa jännäpissalla. Mies istui paikallaan puhelinta selaillen.
Lopulta uuden, pitkään kestäneen ultrauksen jälkeen ja kahden eri henkilön tutkailun myötä saimme puhtaat paperit! Pienen pumppu näytti aivan terveelle! Luoja mikä helpotus.
Toki, aivan pieniä mahdollisia reikiä kammioiden välillä ei voi millään nähdä, vaan ne tulevat ilmi sitten aikanaan syntymän jälkeen jos ovat tullakseen. Mutta ne ovat sitten sen ajan murhe.
Pikkunen tyttömme voi näillämai hyvi ja koitamme nauttia raskaudesta jälleen. Klinikalla käynnin jälkeen ostimmekin sängyn, peiton ja ensilelun pikku prinsessallemme
En muista milloin viimeksi olisin ollut kesän tekemättä töitä, mutta varmaan joskus 13 vuotiaana?
Poika fiilis on ollut alusta asti ja tämä raskaus edellisen vastakohta 
Pikkuveljeä meille lupailtiin, jota olinkin jo aavistellut 
meillä ru vasta elokuun puolivälissä niin saadaan hetki vielä arvuutellakin 
en halunnut paperisena, koska sanoi etten tarvitse sitä mihinkään.