Joskus toivoisin...

[Dissoäiti]

ettei näitä erityispiirteitä olisi. Tuntuuko muista samalta? Tai kai kaikki toivoo että asiat olisi hyvin eikä olisi vastuksia. Kai haluan vain purkaa mieltä ja ehkä saada vertaistukea.

Olen viime aikoina välillä vain miettinyt että kumpa lapsi olisi niin kuin muut. Kuten tänään, kun käytiin perhekahvilassa. Ollaan käyty siellä monesti ja paikka on hänelle tuttu. Ei siis ole kyse siitä että jännittäisi vierasta tilannetta. Korkeintaan ujostelee uusia ihmisiä. Toiset lapset, toisilleen ennestään tuntemattomatkin leikkivät yhdessä ja hauskaa näyttää olevan. Mitä omani tekee? Haluaa leikkiä vain ja ainoastaan äidin kanssa. Vähän aikaa hän malttoi olla ilman äitiä, kun join teetä. Sillä välin leikki itsekseen. Kun pelasin hänen kanssaan lautapeliä ja yksi lapsi halusi tulla mukaan lapseni sanoi ettei saa tulla. Ihan hävetti lapseni puolesta.

Älkää käsittäkö väärin, lapseni on ihana ja rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on. Hän on todella fiksu ja sellaista, mikä voi osittain johtua hänellä ehkä olevasta aspergerista. Mutta sitten on se nurja puoli. Tällaista se on aina hänen kanssaan. Leikkipuistossa ei voi mennä samaan (isoon) kiipeilytelineeseen, missä on lapsi kiipeilemässä. Jos taas joku tulee sinne, kun hän on siellä alkaa kysellä, miksi se tuli sinne. En ihan käsitä miten hän on päiväkodissa saanut kavereita.

 

[Yölento]

Meillä nuorimmaiselle ei ainakaan vielä epäillä mitään erityisyyttä, mutta silti vähän samantyyppisiä tilanteita on. Ollaan vauvasta asti käyty perhekerhot ja - kahvilat eikä leiki muiden kanssa eikä jää ilman minua toiseen huoneeseen. Hyvin harvoin leikkii itsekseen missään, edes kotona. Päiväkodissa on vasta tänä syksynä aloittanut, mutta ei ole sielläkään kenenkään kanssa leikkinyt eikä puhu muille lapsille. Aikuisten kanssa tulee toimeen.

En ole itse kokenut tätä ongelmana, sillä minä aloin hyväksyä muita lapsia kaveriksi vasta kouluiässä enkä edes ihan ensimmäisellä luokalla.

Ymmärrän kyllä, että se on raskasta. On hetkittäin minullekin ja miehelle, myös päiväkodin työntekijöiden mielestä on raskasta, kun saa tai joutuu olemaan koko ajan läsnä ja keskustelemassa. Minua helpottaa se, että mies, sisarukset ja isovanhemmat juttelevat välillä, niin minä saan olla omissa ajatuksissani edes hetken.

 

[dimou]

Samaa toivon minäkin, ja aina siitä tulee sama huono omatunto.

Aloitettiin tänä syksynä liikunnallinen perhekerho, joka on tarkoitettu 3-5 vuotiaille ja näiden vanhemmille. Meidän lapsi täytti kerhon alkaessa just sen kolme, eli todennäköisesti on nuorin siellä olevista lapsista, mutta ei taida ihan pelkästään siitä johtua lapsen vaikeudet. Ei vaan ymmärrä yhtään niitä ohjeita mitä siellä annetaan. Esimerkiksi kun on joku hippa, missä pitäisi juosta viivalta toiselle kun hippa huutaa kuka pelkää jäämiestä tmv, niin tämä meidän lapsi vain juokselee ympäriinsä sinne tänne. En olettaisikaan hänen ymmärtävän esim värihippaa, jossa hippa huutelee värejä ja kaikki joilla on sitä väriä vaatteissa juoksevat, mutta kun edes se viivalla seisominen ei onnistu. Viime kerralla oli pihapelejä, ja juuri ennen oli satanut, joten pihalla oli isoja lätäköitä. Koko sen tunnin aikana mitä kerho kesti ei saatu lasta niistä lätäköistä pois. Oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun häpesin omaa lastani. Ei tuntunut erityisen kivalta.

Halusin tarjota lapselle jotain mielekästä tekemistä, koska on vilkas ja kuitenkin minun mielestäni liikunnallisesti myös taitava. Halusin hänen saavan lisää omanikäistään seuraa. Halusin hänen vähän oppivan tämmöistä harrastuksenomaista toimintaa, jotta hänet voisi sitten myöhemmin laittaa vaikka jalkapallokouluun tai johonkin vastaavaan. Koska tottahan mä nyt haluaisin, että lapsella olisi kavereita ja harrastuksia. Aika utopistiselta vaan näyttää tällä hetkellä.

 

[Yölento]

Samaa toivon minäkin, ja aina siitä tulee sama huono omatunto.

Aloitettiin tänä syksynä liikunnallinen perhekerho, joka on tarkoitettu 3-5 vuotiaille ja näiden vanhemmille. Meidän lapsi täytti kerhon alkaessa just sen kolme, eli todennäköisesti on nuorin siellä olevista lapsista, mutta ei taida ihan pelkästään siitä johtua lapsen vaikeudet. Ei vaan ymmärrä yhtään niitä ohjeita mitä siellä annetaan. Esimerkiksi kun on joku hippa, missä pitäisi juosta viivalta toiselle kun hippa huutaa kuka pelkää jäämiestä tmv, niin tämä meidän lapsi vain juokselee ympäriinsä sinne tänne. En olettaisikaan hänen ymmärtävän esim värihippaa, jossa hippa huutelee värejä ja kaikki joilla on sitä väriä vaatteissa juoksevat, mutta kun edes se viivalla seisominen ei onnistu. Viime kerralla oli pihapelejä, ja juuri ennen oli satanut, joten pihalla oli isoja lätäköitä. Koko sen tunnin aikana mitä kerho kesti ei saatu lasta niistä lätäköistä pois. Oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun häpesin omaa lastani. Ei tuntunut erityisen kivalta.

Halusin tarjota lapselle jotain mielekästä tekemistä, koska on vilkas ja kuitenkin minun mielestäni liikunnallisesti myös taitava. Halusin hänen saavan lisää omanikäistään seuraa. Halusin hänen vähän oppivan tämmöistä harrastuksenomaista toimintaa, jotta hänet voisi sitten myöhemmin laittaa vaikka jalkapallokouluun tai johonkin vastaavaan. Koska tottahan mä nyt haluaisin, että lapsella olisi kavereita ja harrastuksia. Aika utopistiselta vaan näyttää tällä hetkellä.

Jos yhtään lohduttaa, niin 3-vuotias on todella pieni mihinkään liikunnallisiin sääntöleikkeihin, vaikka ei olisi mitään pulmaa ymmärtämisessä. Veikkaan, että meidän 3-vuotias ei suostuisi edes saliin mukaan, vaikka tykkää liikkumisesta.

Varmasti lapsi silti nauttii liikunnasta ja jopa tykkää harrastuksesta. Kun nyt näkee mallia, miten muut toimivat, jo vuoden tai kahden päästä voi hyvinkin olla mukana.

Olen ohjannut lasten liikuntaa ja joskus vielä 6-vuotiaatkin näyttävät enemmän vasikoilta kevätlaitumella kuin hallitulta ohjstulta liikunnalta. Enkä usko, että vika on ammattitaidossa tai lapsessa.

 

[dimou]

Jos yhtään lohduttaa, niin 3-vuotias on todella pieni mihinkään liikunnallisiin sääntöleikkeihin, vaikka ei olisi mitään pulmaa ymmärtämisessä. Veikkaan, että meidän 3-vuotias ei suostuisi edes saliin mukaan, vaikka tykkää liikkumisesta.

Varmasti lapsi silti nauttii liikunnasta ja jopa tykkää harrastuksesta. Kun nyt näkee mallia, miten muut toimivat, jo vuoden tai kahden päästä voi hyvinkin olla mukana.

Olen ohjannut lasten liikuntaa ja joskus vielä 6-vuotiaatkin näyttävät enemmän vasikoilta kevätlaitumella kuin hallitulta ohjstulta liikunnalta. Enkä usko, että vika on ammattitaidossa tai lapsessa.

Onhan lapsella hauskaa tuolla kerhossa juu, itselle vain aina vähän henkisesti rasittava kun näkee niin selkeästi oman lapsen puutteet muihin verrattuna. Eikä saisi vertailla lapsia keskenään, mutta tulee sitä silti tehtyä.

Päätettiin tuohon kerhoon osallistua just myös sen takia, että lapsi voisi oppia muilta lapsilta samalla. Taitaa vain tällä hetkellä olla enemmän haitaksi, riehaantuu siitä juoksentelusta ja kiljahtelusta ja isosta lapsilaumasta niin ettei mikään sanoma mene perille. Kotona pystyy paremmin ohjeistamaan, kun ei ole niin paljon häiriötekijöitä ympärillä.

Mies sanoi että otetaan tavoitteeksi että lapsi osaisi kevään viimeisellä kerralla seisoa siinä viivalla Pitää vaan laittaa jarrua itsellekin, että jos sitten vaikka vasta kouluiässä harkitsisi jotain astetta tavoitteellisempaa harrastamista.

 

[Yölento]

Onhan lapsella hauskaa tuolla kerhossa juu, itselle vain aina vähän henkisesti rasittava kun näkee niin selkeästi oman lapsen puutteet muihin verrattuna. Eikä saisi vertailla lapsia keskenään, mutta tulee sitä silti tehtyä.

Päätettiin tuohon kerhoon osallistua just myös sen takia, että lapsi voisi oppia muilta lapsilta samalla. Taitaa vain tällä hetkellä olla enemmän haitaksi, riehaantuu siitä juoksentelusta ja kiljahtelusta ja isosta lapsilaumasta niin ettei mikään sanoma mene perille. Kotona pystyy paremmin ohjeistamaan, kun ei ole niin paljon häiriötekijöitä ympärillä.

Mies sanoi että otetaan tavoitteeksi että lapsi osaisi kevään viimeisellä kerralla seisoa siinä viivalla Pitää vaan laittaa jarrua itsellekin, että jos sitten vaikka vasta kouluiässä harkitsisi jotain astetta tavoitteellisempaa harrastamista.

Meillä tuo tavoitteiden ristiriita on päiväkodin kanssa. Minusta on hienoa, että lapsi on päiväkodissa ja näkee muita lapsia eikä koe heitä häiriöksi eikä lyö tai komenna. Päiväkodin tavoitteena on, että lapsi leikkii ja juttelee muiden lasten kanssa. Ehkä sitten vuoden tai kahden vuoden päästä.

 

[Dissoäiti]

Kiva että en ole yksin näiden tunteiden kanssa. Huono omatunto niistä nimenomaan tulee. Tulisihan sitä omaa lasta rakastaa ehdoitta. Niin rakastankin, mutta silti välillä toivoisi että lapsi olisi kuten muut. Olin kanssa lapsena vähän ujo, mutta en ihan noin pahasti välttänyt muiden lasten kanssa leikkimistä.

 

[dimou]

Me ollaan nyt yrittämässä toista lasta. Välillä ajattelen, että olisipa tämä mahdollinen toinen lapsi sitten "normaali". Ja heti perään aina mietin, että saako tämmöisiä nyt ajatella. Että se olisi ikään kuin petos esikoista kohtaan, että pidän häntä jotenkin vajavaisena ja puutteellisena.

Vaikka tietysti tiedän, että ihan tyhmää tätä miettiä, totta kai jokainen toivoisi että omalla lapsella olisi mahdollisimman helppo elämä. Helpompaa varmasti olisi itsellekin, kun ei tarvitse useamman lapsen puolesta huolehtia ja ravata sairaalassa/tutkimuksissa/terapioissa ja taistella tukitoimien puolesta jne.

 

[Pingviiniemo]

On paljon hetkiä, kun leikin serkkupojan kanssa toivoisin, että leikkisipä meidän kuopus samoja leikkejä kuin hän yhdessä muiden kanssa. Oon itse tosi taitava ja eläytyvä leikkiä, mutta varsinkin kuopus ei tykkää leikkiä yhdessä yhtään mitään. Ei tykkää muista lapsista yms… onneksi esikoinen on alkanut leikkiä mun kanssa ja hieman myös muidenkin kanssa.

Toki oon myös tyytyväinen kun on niin taitavia itsekseen leikkijöitä, kun kuormitun helposti, mut sit välillä iskee se että miksi serkkupoika leikkii niin onnessaan mun kanssa, mutta oma lapsi ei.

Se on niin kaksipiipuinen juttu.

Toinen iso asia on se ymmärrys. Miksi muut ymmärtää ja mun lapset ei. Tunnen siitä usein kateutta, mutta diagnoosit helpottaa elämää kun tuntuu ettei sit tarvi patistaa lapsia kehittyyn niinkuin muut ja lapsilla on oikeus olla erityisiä.