Jos voisit skipata raskauden...

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Kuvitellaan että tapaat hyvän haltijan, joka antaa sinulle mahdollisuuden hypätä raskauden yli ja saada vauvan syliisi heti tänään täysiaikaisena. Tarttuisitko tarjoukseen? Haluaisitko hypätä raskauden yli?

Itsehän en ole nyt raskaana, mutta korkeintaan ihan kuopuksen raskauden lopulla olisin ehkä tarttunut. Raskausaika on kuitenkin ajatukseen totuttelemista ja vauvaan jollain tasolla tutustumista. Olisiko side vauvaan vauvan synnyttyä yhtä vahva jos sen hyppäisi yli? Pää ainakaan tuskin pysyisi perässä. Ja oli raskaudet joiltain osin hyvääkin aikaa, vaikka oli vaivojakin.
 
En todellakaan skippasi raskauden yli. Minusta se on äärimmäisen stressaavaa, koska pelkään menettämistä todella paljon, mutta myös aivan maailman ihaninta aikaa. Siis potkut ja liikkeet on parasta maailmassa. 😍 Ja jotenki se tunne että minä kasvatan oikeaa vauvaa sisälläni 🤭 en oo vielä päässy yli siitäkään et taapero on mun sisällä kasvanu meidän pienen pienistä aluista ja siitä tuli ihan oikea lapsi. 🤣 Ja onhan se tärkeää et kerkee valmistautua ja tottua ajatukseen uudenlaisessta elämästä..
 
En mä koko raskauden yli haluis hypätä, mutta ekan kolmanneksen kyllä tai ehkä jopa puoliväliin. Tähän mennessä kun on keskenmenoja 5/6 raskaudesta, joista pari rv 6-7 ja pari rv 10, niin positiivinen testi aiheuttaa enää vain ja ainoastaan pelkoa, stressiä, paniikkia, huolta jne. Voisin mieluusti hypätä yli turvallisemmille viikoille.
 
Mä voisin hypätä aina suoraan sinne rakenneultraan tai sen yli. Odotin vuosi sitten esikoista ja vasta rakenneultrassa saatiin huonot uutiset. Nyt uuteen raskauteen liittyy paljon pelkoja ja ahdistaa tulevat ultrat. Muuten raskaana olo on ihan kivaa. Mahan kasvua odotan.
 
No tässä vaiheessa kun kuopus on viikkoa vajaa 3kk niin en mielellään toista vauvaa syliini kaipaisi. 😂 Mutta ehkä myöhemmin. Vaikka raskausaika ihan kivaa aikaa onkin niin on se kyllä aika tuskaistakin, joten voisin skipata raskausajan ja synnytyksen ja kaikki siihen liittyvät huolet ja epävarmuudet ja muut epämiellyttävät tuntemukset. Kyllä mä luulen, että se kiintymyssuhde siitä kuitenkin syntyisi, jos lapsi vaan on toivottu. 😊
 
Ainakaan tätä raskautta en nykytietojen valossa haluaisi skipata; niin paljon olisi jäänyt lapsen isän touhuiluista tietoon tulematta.
Kyynelten helminauha, itse itselleni kerätty! Ilman sitä en ehkä olisi näin valmis tulevaan vauva-arkeen!
 
Ehdottomasti skippaisin! Tällaisella vaihtoehdolla meidän perheessä olisi enemmän lapsia.

Kun raskaudessa oksentaa puolen vuoden ajan 10-20 kertaa päivässä ja ainoa joka vähentää oksentelua on se, että makaa koko päivä vaakatasossa, on samaan aikaan isompien lasten hoito mahdotonta. Eivätkä ne synnytyksetkään mitään herkkua olleet, yksi sitä lajia olisi riittänyt vallan mainiosti.

Lisäksi minusta oli jo nyt täysin absurdi ajatus, että raskausaikana voisi mitenkään "tutustua" kohdussa tiedottomana lilluvaan sikiöön. Minusta tutustuminen alkaa silloin kun lapsen saa ensimmäistä kertaa syliin, ja meillä se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
 
Voisin skipata raskauden. Se on aina vaan etapista toiseen selviytymistä, ensin odotetaan että 12 viikkoa on täynnä, sitten rakenneultraa, liikkeitä, täysaikaisuutta yms. Kipuja, kolotuksia ja pahoinvointia. Ei kiitos.

Synnytyksissä on jotain sellaista mitä en taas haluaisi skipata. Se tunne, kun vastasyntynyt nostetaan rinnalle pitkän urakan jälkeen on jotain, mitä en haluaisi vaihtaa pois ja sitä tulee varmasti ikävä vaikka lapsiluku olisi täynnä :red-heart:Eihän se supistelu mitään herkkua ole, mutta voisin kuitenkin kokea sen saadakseni sen tunnetilan, että tämä on minun synnyttämä lapseni.

Tuosta tunnesideasiasta - uskon että se kyllä muodostuu vaikka ei olisi raskaana. Tutustuuhan puolisokin lapseen vasta hänen synnyttyä. Eikä adoptiovanhemmatkaan kanna lapsiaan itse.
 
En skippaisi. Raskausaikana ei mun tarvitse kärsiä PMDD-häröilystä. Tää on yks syy, miksi haluisin olla koko ajan raskaana!
Loppuraskaudessa tukala olo, paha rannekanavaoireyhtymä sai joka yö itkemään, niin kivuliasta se oli. Mutta parempi sekin kuin tuntea olevansa sekopää.
Mä jotenkin tunsin yhteyttä masuvauvaan, kun hän potki, niin tökin takaisin. Ja juttelin, silittelin, lauloin, vauvahan kuulee jo kohdussa!
 
Kyllä minä koen jollain tavalla suhdetta rakentaneeni jo raskausaikana näihin lapsiin. Isäthän taitaa usein tulla vähän "perässä" vauvaan tutustumisen ja vauva-aikaan solahtamisen suhteen, kun eivät raskautta ole kokeneet. Mutta tietenkin tämä on hyvin yksilöllistä. Eikä se tarkoita etteikö esim. adoptiolapsi olisi yhtä rakas.
 
En missään nimessä haluaisi skipata raskautta enkä synnytystä. Mulla on aina jäänyt molempia ikävä, vaikka vaivoja on ollut ja alkuraskaus täynnä migreeniä ja pahaa oloa. Synnytyksetkin on olleet kaikki erilaisia ja alatiesynnytyksestä pahat repeämät, mutta en vaihtaisi sitä synnytyksen jälkeistä fiilistä pois. Minäkin voisin kuitenkin skipata ekat viikot ja siirtyä suoraan vaikka viikolle 9-10 :smiling-eyes: . Ja ne vauvan liikkeet, ihana kasvava maha, seksielämä raskausaikana on ollut ihan huippua, ei voisi näitä jättää välistä:smiling face with heart-eyes:.
 
En skippaisi raskautta, sillä voin silloin paremmin kuin etukäteen olin varautunut eikä minulla ollut juurikaan vaivoja. Alkuraskaudessa olin huonovointinen, mutta sekin on kummasti unohtunut. Raskaus oli toiveiden ja jännityksen täyttämää ihanaa aikaa. Sen sijaan synnytyksen mielelläni skippaisin, jos sellainen mahdollisuus lisääntyessä olisi.
 
No voisin skipata. Vaikka ei nyt ole erityisiä ongelmia ollut alkuraskauden, keskiraskauden, loppuraskauden tai synnytyksenkään kanssa. Mitä nyt tolkuton väsymys ja kömpelyys, vaikeus pysyä leikki-ikäisten vauhdissa. No ehkä en keskiraskautta kuitenkaan, on se aika ihanaa kun tuntee jo pikkuisen liikkeet sisällään. :smiling face with heart-eyes:
 
Todennäköisesti skippaisin. Alkuraskaudet olin järkyttävän huonovointinen ja oksenteleva, voin niin huonosti kummallakin kerralla, etten tuntenut olevani enää itseni. Keskivaiheilla oli ehkä ihan ok aikaa, massu oli kaunis pieni pallero. Loppuraskaudet olivat väsyttäviä ja se hemmetin maha oli joka paikassa niin ärsyttävästi tiellä, koska kasvoi pystysuoraan eteenpäin ja olo oli kuin valaalla. Vaatteet ei menneet päälle, seksi onnistui huonosti, olo oli tukala ja paisunut, et suurinpiirtein ylettynyt edes tiskaamaan... Eli joo, kokonaisuutena pohtien niin kyllä skippaisin.

Tuohon yhteyden luomiseen vauvaan, niin mulla kyllä pitkälti se yhteys syntyi vasta syntymän jälkeen. En osannut mieltää, että se sisälläni peuhaava tapaus on oikeasti lapsi, ennen kuin hän oli konkreettisesti sylissä.
 
En skippaisi. Lapset ovat syntyneet rv 42+ ja 41+ ja loppua kohti olen aina surrut, että kohta sitä ihanaa vatsaa ei enää ole, vaikka olenkin innolla odottanut vauvan tapaamista. Mulla on ollut yksi kivuton ja vaivaton raskaus (viimeisin) ja yksi missä oli jäätävät kivut jo ennen puoliväliä ja yksi siitä välistä.
 
Skippaisin siihen puoliväliin asti, ja lopusta ne kaikista vaikeimmat viikot kun kaikki tuottaa kipuja ja ähkimistä. 😂 Se aika kun on pahin olo jo alkanut taittua, maha alkaa kasvaa mutta ei vielä ahdista ja potkuja tuntuu on ihaninta! Raskaudessa on niin monta asiaa mitä oon inhonnut, mutta silti niin monta asiaa mitä jään tästä ajasta kaipaamaan, etten ihan koko raskautta haluaisi skipata. ❤️
 
En skippaisi siksi, että minulla on ollut suhteellisen kivuttomat ja helpot raskaudet. Nautin raskaana olemisesta

Toki ensimmäisen kolmanneksen voisin skipata, kun se pahoinvointi vetää mielen matalaksi ja ahdistaa monesti aamulla, kun tietää että puoleen päivään asti mikään ei pysy sisällä.

Myös tuo menestyksen pelko alkaa helpottaa vasta toisella kolmanneksella.
 
Skippaisin.
Keskivaiheilla on ollut muutama hyvä viikko, muuten ihan kamalaa.
Alussa km pelko kova, sekä raju pahoinvointi, sitten tulee parin viikon hyvä jakso kun liikkeet tuntuu, kunnes alkaa kovat liitos -ja selkäkivut niin että liikunta kyky menee lähes kokonaan. Paino nousee ja vaikeuttaa entisestään liikkumista, närästää ja kädetkin puutuu koko ajan nukkuessa. Vauvan liikkeetkin muuttuu kivuliaiksi ja jossain kyljessä tuntuu kiristys koko ajan jos ei makaa. Jonkinlainen loppuraskauden masennus myös iskenyt, vikat kuukadet olen vain odottanut että pääsen mahasta eroon, eikä oikein mikään ole huvittanut kun mitään ei pysty tai jaksa tehdä.
Itse synnytys on kaikessa kamaluudessaan ihan jees. Ihan älytön energia sen jälkeen kun saa oman itsensä takaisin!!
En ole oikein osannut koskaan kunnolla mitään sidettä vauvaankaan muodostaa ennen syntymää. Tai siis tottakai sitä on toivonut että kaikki menee hyvin yms., mutta en mä mahalle juttele tai silittele, ei vaan tunnu itselle luontevalta.
 
Skippaisin.
Keskivaiheilla on ollut muutama hyvä viikko, muuten ihan kamalaa.
Alussa km pelko kova, sekä raju pahoinvointi, sitten tulee parin viikon hyvä jakso kun liikkeet tuntuu, kunnes alkaa kovat liitos -ja selkäkivut niin että liikunta kyky menee lähes kokonaan. Paino nousee ja vaikeuttaa entisestään liikkumista, närästää ja kädetkin puutuu koko ajan nukkuessa. Vauvan liikkeetkin muuttuu kivuliaiksi ja jossain kyljessä tuntuu kiristys koko ajan jos ei makaa. Jonkinlainen loppuraskauden masennus myös iskenyt, vikat kuukadet olen vain odottanut että pääsen mahasta eroon, eikä oikein mikään ole huvittanut kun mitään ei pysty tai jaksa tehdä.
Itse synnytys on kaikessa kamaluudessaan ihan jees. Ihan älytön energia sen jälkeen kun saa oman itsensä takaisin!!
En ole oikein osannut koskaan kunnolla mitään sidettä vauvaankaan muodostaa ennen syntymää. Tai siis tottakai sitä on toivonut että kaikki menee hyvin yms., mutta en mä mahalle juttele tai silittele, ei vaan tunnu itselle luontevalta.

Allekirjoitan täysin raskausajan kokemisen. Mulla kestää se "masennus" koko raskauden ajan: kasvata vauva mahassa ja äkkiä pois , voìla! 🙏
Parasta mitä raskaudessa , koen nyt. N. 23-24 raskausviikot on ok, kun ei ole NIIIN paha olo, eikä vielä NIIIN särje selkää. Tästä suunta on taas pelkästään alaspäin: alapää turvonnut , koko kroppa kerännyt kiloja, levottomat jalat , selkäsäryt alkavat, yöunet menee vessassa juostessa ja ähkiessä kun kääntää kylkeä. Ei kykene edes puhisematta kenkiä sitomaan 😅😂

JOS saisi oikeasti skipata raskausajan, meillä (minulla) olisi myös enemmän lapsia, ainakin se neljäs vielä tähän 😅❤️
 
En skippaisi, vaikka oli välillä raskasta. Oli se myös ihanaa ja suloista aikaa. 💕 Kaikki ne potkut ja se ihana tieto sisällä kasvavasta ihmeestä. 🥰 Esikoista odottaessa taisi olla myös vanhemmaksi valmistautumista.
 
Takaisin
Top