Suomessa viitoset on syntyneet viimeksi vuonna 1977, kuutosia ei ole koskaan tilastoitu Suomeen. Nuo jenkkien multialkionsiirrot/hormonihoidot eivät minusta liity mitenkään tähän keskusteluun, kun Suomessa se ei ole käytännössä mahdollista.
Kaikille on tullut nyt varmasti selväksi, että monikkouteen liittyy isommat riskit kuin yksisikiöraskauteen. Minä mietin monikkoperhevalmentajana vain aina paljon sitä, että sellainen turha pelkojen lietsominen on ihan tarpeetonta edes tällaisissa keskusteluissa. Näitäkin lukee varmasti joku kaksosten odottaja, joka jo varmasti jännittää raskautta, synnytystä ja vauva-arkea valmiiksi. Sitten hän lukee, että kaksoset kuolevat tai vähintään vammautuvat moninkertaisesti enemmän verrattuna säännölliseen raskauteen ja se tuskin ainakaan helpottaa asiaa yhtään. Riskit on hyvä tiedostaa, mutta suurimmalla osalla kaikki menee ihan hyvin. Minä tunnen ja tiedän kymmeniä monikkoperheitä. Mieleen tulee kolme perhettä, joissa on vähintään yksi kehitysvammainen kaksonen. Useammassa perheessä on ollut rankat alkuvaiheet, jos vauvat ovat syntyneet pieninä tai ollut muuta hankaluutta alkuun. Monikoiden kanssa se on kieltämättä vähän pelin henki. Yhtään perhettä en kuitenkaan tiedä, jossa äiti olisi vapaaehtoisesti halunnut luopua kummastakaan lapsestaan, vaikka kaikki ei olisikaan mennyt kuin oppikirjasta.
Suomessa keskosten hoito on maailman huipputasoa - onneksi! Seuranta on hyvin tiivistä ennen ja jälkeen synnytyksen ja ongelmat voidaan onneksi hyvin pitkälle jo sillä ennaltaehkäistä. :)
Itse valitsisin (jos olisi mahdollista jotenkin asiaan itse vaikuttaa) silti vain yhden lapsen kerrallaan, mutta se olisi täysin järkipäätös. Kaksosissa on jotain niin myyttistä ja puoleensavetävää ja heidän kasvun ja kehityksen seuraaminen on uskomaton kokemus, että tavallaan toivoisin saavani käydä sen läpi uudestaan. Onneksi kaksoset on kuitenkin suurimmalle osalle äideistä once-a-lifetime -kokemuksia.. :D
Kaikille on tullut nyt varmasti selväksi, että monikkouteen liittyy isommat riskit kuin yksisikiöraskauteen. Minä mietin monikkoperhevalmentajana vain aina paljon sitä, että sellainen turha pelkojen lietsominen on ihan tarpeetonta edes tällaisissa keskusteluissa. Näitäkin lukee varmasti joku kaksosten odottaja, joka jo varmasti jännittää raskautta, synnytystä ja vauva-arkea valmiiksi. Sitten hän lukee, että kaksoset kuolevat tai vähintään vammautuvat moninkertaisesti enemmän verrattuna säännölliseen raskauteen ja se tuskin ainakaan helpottaa asiaa yhtään. Riskit on hyvä tiedostaa, mutta suurimmalla osalla kaikki menee ihan hyvin. Minä tunnen ja tiedän kymmeniä monikkoperheitä. Mieleen tulee kolme perhettä, joissa on vähintään yksi kehitysvammainen kaksonen. Useammassa perheessä on ollut rankat alkuvaiheet, jos vauvat ovat syntyneet pieninä tai ollut muuta hankaluutta alkuun. Monikoiden kanssa se on kieltämättä vähän pelin henki. Yhtään perhettä en kuitenkaan tiedä, jossa äiti olisi vapaaehtoisesti halunnut luopua kummastakaan lapsestaan, vaikka kaikki ei olisikaan mennyt kuin oppikirjasta.
Suomessa keskosten hoito on maailman huipputasoa - onneksi! Seuranta on hyvin tiivistä ennen ja jälkeen synnytyksen ja ongelmat voidaan onneksi hyvin pitkälle jo sillä ennaltaehkäistä. :)
Itse valitsisin (jos olisi mahdollista jotenkin asiaan itse vaikuttaa) silti vain yhden lapsen kerrallaan, mutta se olisi täysin järkipäätös. Kaksosissa on jotain niin myyttistä ja puoleensavetävää ja heidän kasvun ja kehityksen seuraaminen on uskomaton kokemus, että tavallaan toivoisin saavani käydä sen läpi uudestaan. Onneksi kaksoset on kuitenkin suurimmalle osalle äideistä once-a-lifetime -kokemuksia.. :D