Jos lapsesi ei kokisi olevansa tyttö/poika

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Meillä on täällä artikkeli, jossa äiti kertoo kokemuksestaan transsukupuolisen lapsensa kanssa. Tämä herätti pohtimaan, miten toimisin jos oma poikani sanoisikin ettei hän halua olla poika. Mitä sinä ajattelisit ja tekisit vastaavassa tilanteessa? Miten suhtautuisit asiaan?

Itse varmaan ensin koittaisin selvittää mitä ajatuksen taustalla on. Jos lapsi olisi asiasta tosissaan, kertoisin lapselle muunsukupuolisuudesta (ellei hän olisi jo niin iso että olisi itse ottanut siitä selvää) ja tukisin häntä parhaani mukaan. Voisihan se tuntua oudolta, mutta jos hän ei itseään pojaksi kokisi, kunnioittaisin sitä enkä pojaksi yrittäisi opettaa.
 
Jotenkin tuntuisi helpommalta, jos tyttöni haluaisi olla poika, kuin että joku sukulaispoika haluaisi olla tyttö. Toki kannustaisin, jos nuori ( ei siis lapsi, jolla voi olla vaikka mitä vaiheita) tosissaan haluaisi olla jotain muuta kuin on.
 
Suhtautuisin varauksella, mutta jos lapsi osoittaisi pitkäjänteisyyttä ja oikeaa halua, tukisin häntä. Itselläni oli pitkäänkin (yli vuoden) jatkunut vaihe teininä, kun halusin olla poika. Se kuitenkin meni ohi ja nyt olen tyytyväinen naiseuteeni. Oman kokemuksen pohjalta en heti uskaltaisi ryhtyä tekemään mitään isoja muutoksia lapseni elämässä, ettei tule tehtyä mitään, mitä olisi vaikea perua jos kaduttaa.
 
Tukisin ja auttaisin mahdollisuuksien mukaan sen oman minänsä löytämisessä. Hetken mielojohteestahan ei saa olla kyse mutta jos oikeasti tuntee olevansa toista sukupuolta ei ole minun asiani kieltää tätä mitenkään. Äidin tehtävä on rakastaa ja tukea, sekä hyväksyä toinen sellaisena kuin itse kokee olevansa.
 
Jokaisen pitää saada olla tähän liittyen sellainen kun tuntee olevansa, olisipa kauheata jos omat vanhemmat eivät tukisi! Yhdessä perehtyisimme asiaan.
 
Kahden läheisen ihmisen olen nähnyt kipuilevan tämän asian kanssa, joten tukisin varmasti mutta käskisin miettiä todella tarkkaan ja hartaasti. Prosessi on pitkä ja kivinen, eikä aina johda haluttuun lopputulokseen.
 
Riippuu varmasti lapsen iästä.

Alle kouluikäisen lausahduksiin suhtautuisin samalla tavalla kuin muihin tavanomaisiin lauseisiin, eli "Äiti, haluan matkustaa Jupiteriin", "Äiti, haluan olla leijona", "Äiti, haluan samanlaiset siivet kuin keijuilla".

Kouluikäisen kanssa sitten ruvettaisiin listaamaan eri toimien hyvät ja huonot puolet, uhat ja mahdollisuudet. Sukupuolta ei voi sen enempää vaihtaa kuin korjatakaan, plastiikkakirurgi voi muokata johonkin suuntaan, mutta yhtä toimivaa kuin alkuperäinen on lähes mahdotonta saavuttaa. Parasta olisi, jos lapsi löytäisi itselleen sopivan tavan elää onnellisena siinä kropassa, johon hän on syntynyt, ilman että sitä ruvetaan tuhoamaan esteettisillä toimenpiteillä.

Tunnen transnaisen, jolla leikkaukset menivät niin pahasti pieleen, että hän joutui leikkausten vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle ja on sen jälkeen toivonut, ettei olisi koskaan ryhtynyt muokkaamaan kehoaan. Itseään voi toteuttaa ilman kehoon kajoamista, ja minusta nykyhetkessä on liiankin trendikästä yllyttää kaikkia transihmisiä leikkauksiin, kiinnittämättä lainkaan huomiota kuinka suuret riskit niissä on. Minä olin myös hihkumassa sitä, kuinka hieno juttu tuo on, että se tuttu pääsee leikkaukseen, ja nyt toivoisin, että olisin jättänyt hihkumatta.

Omassa suvussani ei ole harrastettu sukupuolirooleja, vaan kaikkien käsissä pysyy sekä moottorisaha että neula ja lankaa. Poikani tukka on pidempi kuin tyttäreni tukka, mutta ei sukupuolta määritä tukan pituus sen enempää kuin vaatteiden väri tai mallikaan. Yritän opettaa lapsiani haastamaan perinteiset sukupuoliroolit, jotta ainakaan roolit eivät ohjaisi lasteni kuvitelmia siirä, mikä määrittelee sukupuolen.
 
Sukupuolenkorjausleikkauksista, kun on puhe en missään nimessä ehdottaisi lapselle sellaista. Mielestäni lapsi tai teinikään ei voi tehdä niin isoa päätöstä. (En tosin tiedä onko niissä jokin ikäraja.) Tukisin lasta muilla tavoilla, jotta hän voisi tuntea olonsa hyväksi. Käsittääkseni kaikki transsukupuoliset eivät edes halua leikkauksia ja hoitoja vaan isompi juttu on se miten heitä kohdellaan ja puhutellaan (esim mitä nimeä ja sukupuolitermiä käytetään).
 
Takaisin
Top