Täällä olis nyt yks surullinen ja turhautunut kuumeilija lisää. Että heippa vaan kaikille!
Hmm, mistä sitä alottas? No, meillä on takana pikkasen reilu 1,5v yrittämistä. Kaikki alkoi raskaudesta, mikä meni sitten kesken..ja sen jälkeen ollaanki vaan testailtu negaa. Tänään menkat on myöhässä päivän, oon kuvitellu (jälleen kerran) kaikki mahdolliset raskausoireet itselleni, mutta vajaa tunti sitten tein testin ja sain taas sen ihanan lannistavan yhden viivan.
Jotenkin vaan tuntuu niin epäinhimilliselle odottaa ja odottaa, joka hetki vaan toivoa ja sitten kaikki taas romahtaa. Varsinkin kun lähipiirissä on vauvoja nyt useampi kuin mitä yhden käden sormia. "Ystävät" kehuu kuinka heillä tärppäsi yrittämättä ollenkaan, sekös sitten lannistaakin lisää. Mutta tietenkin olen onnellinen kaikkien puolesta jotka saavat oman pienokaisensa elämäänsä...Mutta olisko hienotunteisuus joidenkin ihmisten suhteen paikallaan? Joka kuukausi, kun menkat tulee viimeistään muutama tunti testin tekemisen jälkeen tulee vaan niin paha olo, että ei todellakaan tiedä mitä pitäs tehdä tai ajatella. Itkettää vaan.
Mulle on puhuttu mahdollisesta endometrioosista ja myoomasta, mutta mitään ei oo koskaan tutkittu, eikä kuulemma ole aiheellista edes lähteä tutkimaaan sillä molemmat vaihtoehdot on lääkäreiden mielestä hyvinkovinerittäin harvinaisia. Sain kuitenkin ajan lääkärille, se olis parin viikon päästä, mutta saa nyt nähdä.... sinne menen lähinnä siis tolkuttoman kivuliaiden kuukautisten takia. Ja kivuliailla tarkoitan sitä, kun taju lähtee sen kivun takia ja makaan 4-7 päivää lähes paikallani. Ja syön kipulääkkeitä.
Kun olen puhunut lääkärille/neuvolatädille lapsen saannin viivästymisestä, he vain kertovat miten se ottaa toisilla oman aikansa. Tiedän ja ymmärrän sen. Mutta ei nää täällä ota tosissaan, eivätkä edes suostu ottamaan mitään kokeita tms, sanoovat vaan että oon niin nuori, että se kyllä tulee kun on sen aika, että ei mulla oo kuulemma mitään kiirettä. Joopa joo.
Mietiskeltiin mieheni kanssa yksityiselle menoa, mutta jäinkin sitten sopivasti työttömäksi, joten ei todellakaan ole varaa yksityiselle lähteä...
Eiköhän tässä ollut jo näin alkuun? :)
Toivon kuitenkin kovasti onnea muille yrittäjille, ainakin minä tiedän miltä se tuntuu...