Jatkuva herkkujen tuputus lapsille

Odotan esikoista, joten omien lasten kohdalla tästä ei ole kokemusta, mutta miun mielestä on todella pöyristyttävää näiden kertomusten ja muiden esim. kavereiden ja tuttujen kertomusten perusteella, että jos niin pienelle esim. 2 kk ikäiselle vauvalle pitää työntää herkkuja jo suuhun! Eihän sen ikäinen syö vielä muutenkaan mitään kiinteitä, miksi sitten karkit ja herkut olisi joku poikkeus?? :o

Minuu vähän jo huolestuttaa, että miten sitten anoppi just "tärvelee" lapsen herkuilla ja pullilla. Ei ole kylläkään mikään päällekäyvä ihminen ja muuten tosi mukava, mutta luulen, että sitten tulee kyllä anopin hemmoteltua meidän lasta, varsinkin kun se on ensimmäinen lapsenlapsi. Vähän sillä lailla ärsyttävää, että jos itse tekee töitä sen eteen, että ois rutiinit ja muut lapsella kohdillaan ja sitten kun vie mummolaan, että siellä sitten hemmotellaan ihan piloille ja laitetaan karkit ja pullat eteen, kun ei osata sanoa eitä. Tosin tämähän on vasta jossittelua ja todellisuutta ei vielä tiedä, mutta toivon HARTAASTI, että meidän kohdalla anoppi osaisi sitten kunnioittaa sitä, että jos sanotaan, että ei karkkia, niin sitten sitä ei anneta, varsinkin silloin kun lapsi on hoidossa ja me vanhemmat muualla. Luulen, että oma äitini osaa kyllä pitää rajan tuossa herkkujen antamisessa ja hemmottelussa.. Toivon, että molempien isovanhempien puolelta se hemmottelu tulee sitten vaikka yhteisestä leikkimisestä eikä niistä herkuista!
 
Esikoinen on nyt 2.5 vuotta ja anopin kanssa ollaan löydetty jonkinlainen tasapaino.
Tiukkana on saanut olla, mutta joustamaan ja sietämäänkin on ollut pakko oppia! Anoppi on kuitenkin tytölle rakas ja tärkeä mummo. Oma äitini asuu paljon kauempana, eikä ole siten, ainakaan vielä, yhtä rakkaaksi tullut.

Anoppi on tällaine ruualla onnea ja alkoholilla helpotusta arkeen -tyyppi. Ja kauhea marttyyri tietysti vielä, joka "niin on joutunut muiden takia kärsimään". Eli ei itse ole oppinut pitämään puoliaan. Kaikki muut aiheuttavat hänen ongelmansa, ei hän itse lainkaan.

Meidänkin vauvalle tuputettiin sitkeitä karkkeja, sokerimehuja, jäätelöä, kermaa...
Onneksi en ollut ainut joka suuttui, kun vauva on tukehtua karkkiin!
Ja se omalla lusikalla syöttäminen... Sen kun kielsi alkoi se surkea valitus "Ei hän mitään rottia ole syönyt...!"  Ei niin, mutta tupakalla kyllä juuri kävit!!
Lapsen hampaistakin olisi ollut mukava pitää huoli, varsinkin kun sukunsa omaa huonon hammasluun... Siihen vielä kariekset päälle...

Herkkujen tarjoamisessa on turha vedota epäterveellisyyteen. Anopin omien verisuonten tukkeutuminenkin meni Omega 3:n syyksi!! Hänen syöpöttelyssä ja jatkuvassa tissuttelussahan sekä sukurasitteella ei voi olla osaa ei arpaa...

Anopin suureksi harmiksi tyttäremme on välillä hyvin huono syömään. Yritti jopa minulle vi****la, kun ei lapselle kelvannut kuin kasvikset!!
Anoppi saattaa lähes itkeä, "kun ei sille edes karkit kelvanneet"! Hänen ratkaisunsa huonoon ruokahaluun olisikin tuputtaa makeaa... "Kun lapsi tarvitsee energiaa!" Kumma kyllä se suklaavanukas ei sitten riitäkään iltapalaksi ja tyttö itkee yöllä nälkäänsä...
Tästä anoppi onkin onneksi oppinut, että jos sanon tiukasti ettei karkkeja tule kun ei ruoka kelpaa, niin hän peräti uskoo!

Meillä suurimmaksi ongelmaksi onkin tullut se juominen... Se kaljatölkki on kuin muille vesilasi... jatkuvaa tissuttelua. Ei valitettavasti useinkaan jää siihen ja aina saa varoa milloin onkin ottanut enemmän.
Erikseen piti kieltää ettei meille tulla kaljatölkkien kanssa!

Koko suvulla, isomummollakin, on vääristynyt suhtautuminen alkoholiin. Suututaan, kun ei voi "seuraksi" ottaa. Ja kun suku muka vain juhlii, otetaan kunnolla vaikka seurassa olisi pieniä lapsia. Tietyillä sukulaisilla ei voi usein käydä, kun tietää missä kunnossa siellä viikonloppuisin ollaan.
Mies tietääkin minun kielteisen kantani ja uskoo, jos sanon että nyt riittää meille, me lähdetään nyt pois.
Anoppihan minut tästä haukkui, että pojastaankin olen tehnyt jonkun uskovaisen.

Anoppi myös polttaa usein, onneksi vähemmän sisällä. Kehtasi suuttua pojalleen, kun tämä kielsi polttamasta meillä liesituulettimen alla!
Ja miten vaikea on käsittää, että vaikka ulkona polttaisi niin ihan samoja savuja hönkii sisälle tultuaan!! Ei kun vain vauvaa suukottelemaan... On kuin ei oltaisi kuultukaan passiivisen polttamisen vaaroista...
 
Hyi että sitä osaa kyllä ihmiset olla ajattelemattomia! En kyllä tosiaan ymmärrä tuota, että jos vanhemmat sanoo, että jotain ei saa antaa/tehdä, niin miksi siitä pitää suuttua/tehdä niin silti?? Onko ihmisillä todellakin niin huono itsetunto tai jotain vastaavaa, että pitää sitten itsensä nostaa jollekin "jalustalle" lapsen silmissä, "mummo on nyt kiva kun se antaa herkkuja". :o
 
Sepä se MPOP. Kun rakkauttahan on vain syöttää lapselapsi muodottomaksi ja sairaaksi kaikin tavoin. Tämäkin vain hyvää hyvyyttään, ilman minkäänlaista tervettä järkeä....
Ja toinen lahjoa lapsen rakkaus tavaroilla! emoticon
 
Takaisin
Top