Jatkuva herkkujen tuputus lapsille

tättärä

tättärä

Puuhakas puhuja
Nyt kyllä jo kuohuu minullakin yli... kymmenen vuotta tätä ollaan katseltu kiltisti vierestä ja ihan vain huomaamattomasti joskus yritetty vetää pientä rajaa. Nimittäin siihen, että naapurissa asuva anoppi on jatkuvalla syötöllä tuputtamass suklaata, jäätelöä, lakua, keksejä, milloin mitäkin meidän mukuloille. Olisikin edes kerran viikossa, mutta pahimmassa tapauksessa useita kertoja päivässä. Eilen sitten tuli huutelemaan lapsia jäätelölle, kun tulin noiden kanssa iltalenkiltä ja minua ärsytti niin vietävästi ja menin sitten 8-v pojalle sanomaan, että voi siitä jäätelöstä joskus kieltäytyäkin (oli päivän neljäs jäätelö, kun kotona olimme syöneet yhdet, lisäksi naapurissa oli lupaa kysymättä annettu jäätelöä ja mummo jo päivällä oli tuputtanut yhdet annokset).

Mummolle sanoin, että ymmärtäisin, että kerran pari viikossa antaa lapsille jotain, mutta kun pitää olla monta kertaa päivässä tuputtamassa. Oli aikomus mennä iltapalalle muutenkin. Mummo sitten minulle huutamaan, että lapsemme eivät saa liikaa jäätelöä ja herkkuja vaan aivan liian vähän (juup, kotonakin meillä on ihan liian usein mehua ja keksejä puhumattakaan karkkipäivästä ja kesän jäätelöistä...)

Pitää kai vain jatkossa lopettaa itse kokonaan herkut lapsilta, kun ympäristöstä niitä tuputetaan joka puolelta eikä vanhempien mielipiteellä ole paskan väliä vaan saan kuulla olevani kummallinen hullu, kun yritän pyytää rajoittamaan tarjoiluja. 

Luultavasti anoppi ei nyt puhu minulle sanaakaan pariin kuukauteen ja kertoo koko suvulle kymmeneen kertaan kuinka omituiseksi olen muuttunut ja kohtelen lapsia kaltoin.
 
Täällä on kans otettu muutamaan kertaan tiukkaa keskustelua mieheni äidin kanssa siittä mitä lapselle saa antaa, ja mitä ei saa antaa. Tyttö ei ollut vielä vuottakaan kun mummu oli jo tyrkyttämässä pullaa tytölle. Kielsin ja heti oli tää normaali kysymys vastassa: "miksi ei?"  Alussa jaksoin vastata ja selittää et miksi meillä mitäkin tehdään niin kuin tehdään. Nykyään en enää jaksa selittää, sanon vain että "koska meidän perheessä toimitaan niin". Se pitää vaan tiukasti sanoa ei ja lyhyesti selittää tai perustella jos haluaa selittää. Kyllä jokaisen aikuisen ihmisen pitää ymmärtää että jokaisessa perheessä on eri säännöt ja tavat toimia ja tehdä. Mun mielestä on täysin järjetöntä että teillä mummo on mennyt antamaan lapsille herkkuja ilman sun tai miehesi lupaa. Jos miehesi on samaa mieltä asiasta sun kans, niin pyydä ensin miestäsi keskustelemaan äitinsä kanssa, jos ei auta niin sitten sanot itse. Loppu kädessä se on kuitenkin äidin hommia huolehtia ja suojella lapsiaan, oli sitten kyse liiallisesta sokerin syönnistä tai jostain isommasta. Mitä sitten vaikka suuttuu?? Siinä suuttukoon, ei siihen kukaan kuole. Puhukoon pahaa koko suvulle, ei siihenkään kukaan kuole. Se on aina vaan hankalampaa siinä vaiheessa kun mummo on kerinny jo tehdä oman tahtonsa mukaan,niin voi hetki mennä ennen kuin menee perille että nyt loppu. Meillä helpotti kun muutettiin 200km päähän miehen äidistä
 
Kyllähän asiasta on sanottu aika monta kertaa tässä vuosien mittaan, mutta mummo on aina vain sitä mieltä, että hänellä on oikeus tuoda meille ihan mitä tahtoo. Mummon tuomat karkit eivät edes maistu lapsille (ovat kyllästyneet aikapäiviä sitten), eli ne tuovat kaappiin ja syödään sitten joskus, jos sille päälle satutaan karkkipäivänä tai useammin lapset tarjoavat ne meille vanhemmille kahvin kanssa... Alkuun meillä ei ollut varsinaista karkkipäivää ja silloin mummo näki asiakseen kantaa liki joka päivä karkkia, ja ihan selvyyden vuoksi sitten otimme karkkipäivät käyttöön, mikä vähensi huomattavasti karkin kantamista.

Kun karkin kantaminen väheni alkoi sitten jokapäiväinen pillimehujen kantaminen... siitä jossain vaiheessa myös mainitsin ja veti herneen nenäänsä, mutta vähensikin huomattavasti. Mutta kun tuon asian aikanaan menin sanomaan niin kiittämätön minä vain olen, kun toinen hyvän hyvyyttään lapsille tarjoaa. Edes hammaslääkärien suosituksien selvittäminen ei auttanut, kun "suositukset nyt ovat mitä ovat, ei niistä ennenkään välitetty". 

Jäätelö tuntuu olevan se kaikkein hankalin asia, "kesällä tarvitaan viilennystä"... tarvitaan tarvitaan, myönnän minäkin, mutta silti neljä annosta jätskiä päivässä alkaa olla hieman liikaa. Kyllä minunkin mielestäni pitäisi aikuisen ihmisen ymmärtää, että lapsillekin liika on liikaa. Lisäksi anoppi on juuri niitä ihmisiä, jotka ovat aina oikeassa... Pitää vihaa milloin mistäkin olemattomasta syystä aina jonkun sukulaisen kanssa ja haukkuu kulloistakin kummallista ihmistä ihan työksensä sitten... Nyt on varmasti minun vuoroni.

Meillä tuo muuttaminen ei tule kyseeseen, kun valitettavasti miehen yritys on sidottu paikkaansa eikä sitä niin vain muuteta, mutta olen kyllä vakavasti harkinnut, että tänä kesänä tullaan viettämään mökillä tosi pitkiä jaksoja.
 
Liika kiltteys pois ja ankarampi asenne päälle. Mä odotan mun ekaa lasta, mutta tiedän jo nyt, että olen varmasti ärhäkkä jos jotain tehdään vastoin mun tahtoa. Mun isä on hieman erikoinen persoona.. hän ei ole alkoholisti, mutta hänellä on kuitenkin kummallinen suhde alkoholiin. Hän juo yleensä lauantaisin, ei mihinkään örvellys kuntoon, mutta kuitenkin sen verran että humaltuu. Isä osaa käyttää alkoholia oikein, eikä ole ollut mun elämän aikana kuin kaksi-kolme kertaa kunnon kännissä (oon 25v.). Mutta asenne alkoholiin on kuitenkin vääränlainen, eli hän pitää alkoholia parantavana ja terveyttä vaalivana aineena ja joskus tuntuu että hän jopa palvoo tätä tapaansa juoda viikonloppuna. Hänestä hänen terveytensä ja viisautensa johtuu yksinomaa alkoholista. Kuulostaa tosi sairaalta, mutta voin sanoa että hän on ikäisekseen (yli 60) tosi hyvässä kunnossa. Ei aiokkaan jäädä eläkkeelle, vaan opiskelee tällä hetkellä uutta ammattia, lisäksi kuntotesteissä pärjää 40-vuotiaille. On muutenkin aktiivinen ja nuorekas, eli voisi luulla nuoremmaksi. Uskon että tähän on vaikuttanut aktiiviset elämäntavat ja hyvä perimä. No mutta isän mielestä alkoholi on kuitenkin yksi tärkeistä päätekiöistä.. Ja näin ollen hän puhaltelee ns. "alkoholihöyryjä" veljenlapsen päälle (10kk) ja kehuu kuinka lapsi tykkää ja rentoutuu heti. Mä sanoin jo pari viikkoa sitten, että kun meidän lapsi syntyy, sen naamalle ei höngitä kertaakaan viinahöyryjä tai me ei tulla enää kylään sinne. Ja mun isä tietää, että jos mä jotain sanon, se pitää. Itse olen absolutisti ja aina ollut tarkka siitä, ettei mua yritetä puhua juomaan mitään. Ja aion pysyä kannassani.
Jos mun isä ei kunnioita pyyntöä,.että lapseen päin ei puhallella alkoholin tuoksuisia hönkäykisä, niin mä estän lapsen ja hänen tapaamiset. Me ollaan miehen kanssa ne, jotka päättää miten lasta kasvatetaan ja sen tulee kyllä varmasti tietämään koko suku. Oon aina ollut kipakka pitämään oman pääni ja tulen tekemään niin myös jatkossa. Isäni on samaa maata, mutta hänen täytyy valita: joko on siivosti lapsenlapsen kanssa tai sitten ei ole ollenkaan. Ja tiedän että hän valitsee jälkimmäisen.

Jos mulla anoppi tyrkyttäisi koko ajan karkkeja ja herkkuja jne kuten tättärän tapauksessa, tiedän että mun mies olisi jo aikapäiviä sitten puuttunut siihen. Itse en mielelläni lähde hyökkäämään anoppia vastaan, mutta jos mun mies sen jättäisi tekemättä, niin mä sen varmasti tekisin. Ollaan onneksi miehen kanssa molemmat sellaisia, että sukulaiset tietää ettei meidän nenille voi pomppia, koska se tarkoittaa sitä ettei meistä sitten kuulu mitään.

Ja vaikka mulla ei ole ollut ennen lapsia, niin voin kertoa että mulla on kokemusta siitä, kun vanhemmat ei ole kunnioittaneet mun koirien kasvatusta. Mulla on ollut koiria pitkään ja joskus on ollut ongelmaa, kun niille on meinattu syöttää milloin mitäkin. Ennen mulla oli erittäin allerginen koira, joka ei saanut syödä mitä tahansa. Mutta aina sille oltiin antamassa jotakin. Mä sanoin suoraan, että me ei voida tulla enää ollenkaan kylään, jos koiralle annetaan mun selän takana jotain. Pari kertaa asiasta huomautin ja ongelma loppui siihen.

Eli olkaa tiukkoina, kyllä teitä kuunnellaan! :)
 
Komppaan täysin edellistä, tiukkana vaan. Meillä jouduttiin viime kesänä menemään siihen pisteeseen että mun anoppi ei enää saanut tyttöä luokseen hoitoon. Päikkärit ja ruuat jäi aina syömättä, väitti ettei nukkunut ja ettei ollut nälkäinen. Kerran laitoin tytön päikkäreille ennen kuin lähdettiin ja hetkin meidän lähdön jälkeen anoppi oli käynyt herättämässä tytön. Kuulemma mummun kanssa tehdään niin kuin halutaan ja se ei äidille ja isälle kuuluu. Minä olen tehnyt selväksi miehelleni että hän hoitaa oman äitinsä ja minä omani. Onneksi mun äiti on hoitanut työkseen lapsia, ja kunnioittaa mua. Vaikka varmasti tietää enemmän lapsien hoidosta kuin minä, mutta kysyy silti aina mitä minä haluan että tehdään ja miten tehdään. 
Anopilla on tapana kysyä minkä kokosia vaatteita mun tyttö pitää, mut silti ostaa numeroa liian pieniä ja sit paapattaa että kun meidän tyttö on niin lihava, iso päinen jne. Niin, onhan se iso, pituudeltaan. Tosta karkin ja pullan tuputtamisesta kun hän ensimmäisen kerran oli sitä tytölle antamassa kun tyttö oli 8kk ikäinen, pidin pitkän luennon siittä ettei ko aineet ja herkut KUULU lapsen ruokavalioon, ja kysyin että miksi lapsi pitää tietoisesti orjuuttaa herkuille jotta namusedillä on sitten täydet aseet ja valta lapseen, että eikö anoppi pääsisis vähemmällä jos vain suoraan taluttaisi lapsen namusedän luo. Siihen loppu karkkista paasaaminen. Yhteen väliin kun tää lihavaksi lapsen haukkuminen oli kuumimmillaan, hänen mielestään syötin lastani liikaa ja liian usein, kysyin että normaali kotiruoka ja säännölliset syömisetkö ne lihottaa eikä ne sokeri p*skat, en saanut vastausta Kun viime kesänä sitten tytön vierailut loppui anoppilassa, miehini sanoi suoraan että kun ei toteuteta meidän sääntöjä, päivärytmiä ja kasvatusta niin sitten tyttö ei vain tule enää yksin kylään. Kuukauden mykkäkoulu ja sitten alkoi jo mankuminen että koska tyttö pääsee hänen luo. Onneksi meillä tosiaan tuli tää muutto, helpotti kummasti. Toi toimii hyvin, "jos et kunnioita meidän kasvatusperiaatteita niin sitten lapsenlapset ei tule yksin kylään". Ei pidä antaa periksi suvun tai mummon tai papan kotkotuksille, lasten vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus sanoa suoraan! Ja sitä pitää vain kunnioittaa! Antaa suvun haukkua ja pitää mykkäkoulua, mulle riittää et mun lapsella/lapsilla on kaikki hyvin ja minä tiedän mitä niille annetaan ja mitä niiden kanssa tehdään. Nyrkkiä pöytään ja kerran kun säikyttelee mummon/papan/sukulaisen puoli kuoliaaksi niin ei enää tuu nenille
 
Mulla oli anoppi helvetistä noin 12 vuotta sitten (ei siis enää ole anoppini). Oli ENSIMMÄISELLÄ kyläilykerralla, kun vauva oli 2 viikkoa vanha, tuomassa sille KARKKIA.

Sitten tehtiin selväksi että meidän lapselle ei anneta karkkia ollenkaan ensimmäiseen vuoteen ja senkin jälkeen harkiten (tytöllä kohonnut diabetesriski) niin ex-anoppihan hermostui ja soitti koko suvun läpi ja haukkui minut ihmisenä ja äitinä kaikille ja selvisi että koko suku oli sitä mieltä että kyllähän lapsille pienestä pitäen sopii karkkia syöttää!

Ex-anopin kanssa meni välit totaalisesti, ei ollut tervetullut meille jos ei kunnioittaisi tapojamme. Ei sitten enää ikinä tullut kylään (emmekä me käyneet heillä, koska heillä poltettin sisällä).

Tiukkana pitää olla, kyllä vanhempien tapoja ja sääntöjä tulee suvun kunnioittaa niin kotona kuin kylässä.
 
meilläkin on vähän sama meno valloillaan, kun mennään kylään anoppilaan. anoppi asuu onneksi n. 500km päässä, joten meidän vierailut ei ole ihan jokaviikonloppuisia. joka kerta, kun sinne menee, joutuu vähän valvomaan että meidän 8v. poika edes syö ruoan ennenkuin mummo antaa hänelle karkkia. mä olen kotona lähes despootti sen karkin syönnin suhteen, sitä saa vain lauantaisin ja joskus ns. erikoispäivinä kaverin synttäreillä tms.

anoppi on muutenkin ihan alusta lähtien ollut sitä mieltä, etten mä osaa kasvattaa poikaa, koska en ole hänen biologinen äitinsä, vaan äitipuoli. biologinen äiti on kuollut pojan ollessa 3,5v. ja mä olen kasvattanut poikaa lapsenani siitä lähtien. alkuun me otettiin anopin kanssa lähes joka kerta yhteen pojan kasvatuksesta, ja tämä kärjistyi kerran siihen, että anoppi ärähti mulle, että toivottavasti mä komennan meidän koiraa yhtä paljon kuin poikaa. mä en tohon osannut muuta silloin kuin sanoa, että meillä on kaikilla säännöt, myös koiralla. kotimatkalla itkin sitten mun miehelle, etten suostu enää tulemaan anoppilaan, koska mun mielestä mulla on oikeus puuttua pojan käytökseen myös kodin ulkopuolella. mies oli samaa mieltä ja puhutteli anopin. tilanne rauhoittui jonkin verran, mutta nyt on taas tänä kesänä havaittu, että anoppi v...uilee meille molemmille ja lähinnä kai mulle (mies oli kaksi viikkoa sitten kahdestaan pojan kanssa anoppilassa ja anoppi oli kuulemma ollut mukava) milloin mistäkin asiasta. me ei osata ikinä tehdä mitään oikein anopin mielestä eikä hän ymmärrä, jos hänelle asiasta sanotaan. mä en tiedä, minkä ihmeen ihannekuvan äidistä se on saanu päähänsä, ja kun mä en ole sellainen, mun kaikkiin toimiin pitää puuttua.yleensä mä livistän koiran kans ulos ovesta tai vaihdan huonetta, kun anoppi alkaa avautumaan jostain.

nyt olen raskaana rv 15+5 ja ilmoitin ihan suoraan mun miehelle, että mä en tule sietämään minkäänlaista nenälle hyppimistä mun lapsen suhteen eikä mä ja mun lapsi mennä anoppilaan, jollei mua kunnioiteta vanhempana. mies on samaa mieltä ja on aikonut tehdä tämän anopille selväksi. tulevana viikonloppuna me mennään vanhaan kotikaupunkiin festareille, mutta ollaan menossa kyllä hotelliin yöksi, koska kumpaakaan meistä ei nappaa anoppilassa yöpyminen.

voihan olla, että raskaushormonit sekoittaa pään ja nostaa kytevän raivon pinnalle, mutta mä en mielestäni ylireagoi tässä asiassa.
 
Musta tuntuu, että täällä tullaan myös ottamaan yhteen herkkujen määrästä.. Ainakin mitä olen seuraillut miten muille lapsenlapsille karkkia yms. menee, niin omien vanhempien ku tulevan lapsen isän vanhempien kohdalla..
Omille vanhemmilleni aion suoraan kyllä sanoa ja he kyllä varmasti ymmärtävät ilman riitelyä, olenkin sanonut jo äidilleni asiasta.
Lapsen isän vanhemmat voikin sitten olla vaikeampi juttu.. Olen nyt jo sanonut lapsen isälle asioista mistä en pidä miten siellä toimitaan ja siitä, ettei minun lapseni kanssa niin toimita. Lapsen isä tuumasi, että ihan itse saan asiasta sanoa, että hän ei aio äitinsä mieltä asiasta pahoittaa.. Elikkäs minä joudun olemaan sitten se paha, joka kieltää asioita, mutta silti aion varmasti sen tehdä, jos tarve vaatii.
 
Minä opin lapsena, että ruoka on ainoa oikea tapa juhlia, hemmotella itseään, palkita itsensä, viihdyttää vieraita ja niin edelleen. Painoinkin sitten 120kg tuossa pari vuotta sitten! (Nyt yli 40kg vähemmän.) Tyttäreni on vasta kahden kuukauden ikäinen, mutta tiedän jo nyt, että haluan nähdä vaivaa, jotta hän saisi kotoa hyvät ruokailutottumukset ja terveen suhteen ruokaan. Siihen kuuluu myös herkuttelut, mutta kovin pienestä pitäen sitä herkkumieltymystä on turha alkaa aikuisten toimesta vahvistaa. Lähipiiri on jo minun suhteeni oppinut, että tuputus ei auta - osaan todellakin herkutella, mutta täytekakkua en näe mitään mieltä syödä vain koska tarjotaan, jos ei kuitenkaan tee mieli. Toivottavasti viesti menee perille myös lapsen osalta.

Välillä koen olevani hankala tai vaativa. Mummo ja isomummo ovat halunneet tehdä vauvalle marja- ja hedelmäsoseita talvea/kevättalvea varten... jotta oikeasti käyttäisin ne, niin mun on pakko pyytää että ne tehdään ilman sokeria, ja esim. omppusoseet kuorineen (oman pihan luomuomppu).

Jouluna joudun varmasti toteamaan, että ei, viisikuisen ei tarvitse vielä maistaa suklaata tai pipareita :)
 
meillä ei tosin ole karkkiongelmaa mutta mun mutsi on kokoajan tunkemas soseita sen suuhun vaikkei ees olla alettu niitä maistelemaan... ennen ku poika oli kuukauden vanha mutsi tyrkkäss sille mangososetta suuhu ku ite olin ottamassa lisää kahvia mut heti ku sen näin ni kerroin sille et me ei anneta pojalle herkkui tai ylimääräst sokerii ennen ku se täyttää vuoden ja senki jälkee vaa synttäreillä saa maistaa kakkuja mutta niitäkin vaa vähäsen.. uhkasin sitä jo sillä ette poika menis sille hoitaa jos en pysty luottaa siihe ettei anna pojalle mitää mikä on siltä kiellettyy...
 
Käsittämättömiä isovanhempia kyllä välillä!

Itse saatan antaa "erivapauksia" omille mummeilleni, koska he ovat jo paljon vanhempia ja lasta harvoin näkevät... mutta omat ja miehen vanhemmat on kyllä totutettu hyvin siihen, että meillä ei pojalle herkkuja anneta, ja silloin kun annetaan, niin me äitinä ja isänä päätetään, että mitä herkkua se saa!

Miksi ihmeessä jollain mummilla edes on ollut mangososepurkki, jos lapsenlapsi on vasta kuukauden vanha! Raivostuttavaa :(
 
Mun anoppini työnsi kermavaahtoa ja kakkupaloja tytön suuhun nimiäisissä, kun tyttö oli vasta vajaa 2kk. Tiesi kyllä mitä mieltä minä olen asiasta, mutta kun se nyt vain kuuluu meidän perinteisiin, että lapsi saa omaa ristiäiskakkuaan maistaa.. Ja sitten antaa maistaa mehujäätä, joka juuri on ollut omassa suussaan, ja minä kun yritän suojella pienen hampaita kariespöpöiltä.. Ymmärtää kyllä mitä sanon, ja miksi, mutta silti niitä herkkuja on joskus väen vängällä tyrkytettävä - tässä nyt ei ole kyseessä määrästä, vaan siitä miten ja minkä ikäiselle niitä annetaan..

Muuten tuo anoppikin kunnioittaa meidän omia sääntöjä ja tapoja tosi ihanasti. Kysyy aina jos on jotain uutta syötävää esimerkiksi :) Todella yllättävää, mutta mun omat vanhemmat kysyvät aina tosi tarkasti multa mitä lapselle saa syöttää. Tosin mun isälle ei aina viesti aivan mene perille, vaan kerrankin se syötti tytölle kokonaisen tomaatin (tytön herkkua) vaikka tyttö sai tomaatista ikävää ihottumaa ja tomaatti oli tällöin iso nou nou..."Ai, en minä tajunnut että vieläkään ei saa syöttää tomaattia" - ja kiellosta kokonaiset kaksi päivää aikaa..pahvi mikä pahvi :D

Naapurin mummeli sen sijaan ihan tosissaan oli antamassa suklaakonvehtia tytölle sen ollessa viisikuinen. Hyvä ettei multa silmät pudonnu päästä! Kiitin suklaasta ja totesin että taidan säästää sen itselleni kahvisuklaaksi emoticon

Että...ihme miten erilaisia ruokakulttuureja on ihan pientenkin lasten ruokailussa!
 
Heheheeh, anopit tuntuu olevan pahimpia :D Ehkä me leijonaäidit ollaan omille vanhemmillemme jo sen verran "tuttuja" tuittupäitä, että ne tajuaa kysyä ;)

Vaan monikos meistä aikuisistakaan pääsee lähtemään sieltä mummolasta vatsa kurnien tyhjyyttään? Musta tuntuu, että etenkin vanhemmilla ihmisillä on se tapa, että rakkaita ihmisiä pitää syöttää kuin syöttöporsaita... eikä ne sitten vaan ihan tajua sitä, että ei nyt vauvalle/lapsille pidä mennä ihan kaikkea antamaan!

Vaan eipä sillä, koin mä järkytyksen nyt tänä kesänä ihan miehen kavereidenkin luona. Asuvat siis useamman sadan kilsan päässä meistä, perheessä itsellään oli 10kk ja 5v lapset. Meidän poika 1.5v tuolloin. Jo ennenkuin mentiin sisään, niin perheen isäntä tuli siinä ulko-ovelle vastaan ja höpötteli, että siellä on sisällä tikkari odottamassa poikaa. Sanottiin (sekä minä että mieheni) mielestämme ihan tomerasti, että ei, meidän poika ei vielä saa karkkia. Sisälle kun päästiin, niin tämä isäntä käski oman poitsunsa keittiöön ja kuulin kuinka pyysi jotain tuomaan meidän ipanalle. Ja Dumle-tikkarihan se sieltä sitten tuli! Voi luoja että mua raivostutti! Ja siinä vaiheessa sitä ei sitten viitsinyt enää pojalta poiskaan ottaa, kun se oli saanut sen jo käteensä ja näki, että kaveritkin söi (ei onneksi se niiden 10kk tyttö sentäs!)! Hetki sen jälkeen oltiin kahvipöytään käymässä, isäntä sieltä sitten, että kumpaakos se meidän nappula ottaa, appelsiinia vai vadelmaa? Onneks tajuttiin, että pillimehuistahan se puhui ja sen se sentään uskoi, että ei meillä vielä mehujakaan juoda ja jätti mehun antamatta. Mulla meinas keittää ja olin valmis sanomaan miehelle, että vaikka oltiin tultu pitkä matka ja jäämässä yöks, niin joskos lähdettäiskin vaan kahvien jälkeen ja mennään vaikka hotelliin :D
Onneks siinä ne seuraavat pari päivää saatiin olla aika rauhassa, mutta läksiäisiks sitten oli vielä pakko se pirun toinen tikkari antaa... sillon jo sanoin, että kiitos vaan, äiti taitaa ottaa sen tänne ihan omaan laukkuunsa nyt. Ja tuolla se tikkari edelleen hoitolaukussa on!

Ja siis joojoo, ei se 1.5v siihen karkkiin kuole tai se sen munuaisia vahingoita, ja moni siinä iässä juo mehujakin, mutta mun mielestä edelleen pitäis kunnioittaa vanhempien toiveita! Vauvojen kohdalla sitten vielä suurempi syy, kun ne ei kaikki ihan oikeesti sovi sille vauvalle ja saattaa vaikka mitä vatsavaivojakin tulla.

Huh, tulipa paasattua, ärsyttää :D
 
Onpa ärsyttävä tilanne!

Mäkin oon jo tässä vaiheessa, vaikka lapsi on vasta puolivuotias, sanonut jo kaikille ettei meidän muksulle sitten anneta karkkia ennen kuin se on väistämätöntä (en usko että siltä voi kokonaan välttyä). Ei lapsi tartte keinotekoisia makeisia mihinkään, ja ihmisten tulis kunnioittaa vanhempien päätöstä etenkin kun kyseessä on lapsen terveys.

Sun anoppis vaikuttaa vähän siltä, ettei se luota siihen että lapsenlapset tykkää siitä, ja on päättänyt tällä tavalla sitten saada lasten suosion.

Toivottavasti saatte tilanteen kuntoon. Jos anoppi alkaa mustamaalata teitä koko suvun kuullen niin yrittäkää vaan luottaa siihen että ne jotka teidät tuntee ja teistä välittää, ei usko niitä juttuja.
 
Ai että meinasin repiä pelihousuni jouluna!!! Arrrrrghhh!
Meidän tyttö on vasta viisi kuukautta, VIISI KUUKAUTTA, ja maistellut tyyliin kurkkua ja parsakaalia. Minun mummoni sitten kysyi joulupöydässä jälkkärin aikaan että saako vauvalle antaa karpalokiisseliä ja vaniljakastiketta - hymähdin, että no ei :) Ja sillä sekuntilla kun käänsin katseeni omaan jälkkärikippooni (vauva oli siis sylissäni syödässeäni) niin eikö mummo ollut livauttanut vaniljakastiketta tytön suuhun!! Fiilis oli varmaan sama kuin olisi läväissyt avokämmenellä naamalle, koin en olevan täydellistä piittaamattomuutta ja kunnioituksen puutetta! Mummo ei taatusti tarkoittanut mitään pahaa, hän on maailma herttaisin ja hyväntahtoisin ihminen, mutta minä kyllä loukkaannuin.

Eihän lapsi varmasti tuosta vaniljakastikkeesta rikki mennyt, mutta
1) oltiin juuri samalla aterialla maistettu uutena makuna ananasta, ja haluan voida yrittää yhdistää ruoka-aineeseen jos vauvalle tulee jokin reaktio
2) viisikuisen ruokavalioon sokeriset lehmänmaitotuotteet ei kuulu - vaniljakastiketippa huulilla ei taatusti ratkaise lapseni makutottumuksia tai pilaa suolistoa, mutta periaatekysymys
3) meillä on miehen kanssa (toistaiseksi ainakin) periaatteena, että vauvan suuhun ei viedä ruokaa oma-aloitteisesti, vaan vauva vie sinne ruokaa itse omien valmiuksiensa mukaan ja omilla ehdoillaan, tarpeen mukaan autetaan (baby led weaning, jos joku miettii että mitä skitsoja ollaan :D) - tämäkään ei siitä kastiketilkasta mennyt pilalle, mutta sain ehkä ensimakua tulevasta...

Tämä siis vauvan kanssa ja suoran kiellon jälkeen. Mitähän se on taaperon kanssa kun en ole paikalla :D
 
Minttuliina, mulla olis varmaan palanu käpy ihan totaallisesti. Justiinsa kattelin tossa taas sitä kun mummulassa, elikkä  isän vanhemmilla muksut ottaa ensin jätskit, sitten limupullot ja vähän lisää jätskiä yms.. No ei kylläkään antanu mummo jos muksujen äippä kiels. Meillä vaan kun on sellanen tilanne, että ollaan erottu ja minähän en nyt ole siellä sitten pistämässä stoppia hyvän syöntiin ja toi isä kun ei sitten sano äidillensä ei. Ja tuskin tulevaisuudessa tytöllekkään. :D Oikeen kauhulla odotan mitä sieltä tulee kun tyttö kasvaa..
 
Tuosta limpparista...omasta lapsuudestani muistan, että meillä juotiin vain mehua kotona. Mummolassa lapsille annettin aina pieni limpparipullo saunan jälkeen, mutta minulle jäi sieltä kauhukokemus. Olin vetässy sen pullon kerralla muiden tapaan ja minä raukka en osannut röyhtästä. Äiti vei mut vessaan ja siellä yökin, kun en tajunnut mikä on vialla ja muut kävi ovella vilkuilemassa huolissaan. Ala-asteella kaverisynttäreillä vedin limppaa kovasti (muuta juotavaa ei ollut) ja sit oksensin siihen pöydälle lautaselleni kaikkien nähden. Röyhtäsemään opin vasta joskus parikymppisenä ja sen jälkeen limppa alkoi maistua ihan eri tavalla. Omien vanhempien kanssa olen ollut tosi tiukkana herkkujen suhteen, mummo uskoo vaan ukin kanssa on vaikeeta. Hän kun ostelee vienerpullia sillä verukkeella, että tytöllehän minä...
 
Tuo herkkujen syöttäminen ilman lupaa on niin syvältä...
Meiän esikoinen on vuoden, ja etenkin ukki syöttää tälle ilman meidän lupaa keksiä, suklaata jne.>:( Sekä syöttää omalla lusikallaan / haarukallaan ruokaa! VASTENMIELISTÄ!!!!
Eikä tauno tajua, kun sanon, että EI SAA AN-TAA!!!! Mä en halua, että tuo pikkumies oppii sokeriherkkuperseeksi. Kyllä varmasti jokainen lapsi syö, jos annetaan. Ei se oo mikään puolustelu, että "se tykkää". MUR.....
Miksei ihmiset tajua kunnioittaa vanhempien tahtoa tässä asiassa?? Kysyisivät ees ensin, että SAAKO antaa.
Ja tuo on niin ällöä, että mennään omalla haarukalla vaikka maistattamaan jotain. Ite kun ollaan varottu, ettei tartuteta omia bakteereitamme pienelle (suuhygienisti sanoi, että mikäli kahteen ikävuoteen asti välttyy kariesbakteerilta, niin on epätodennäköistä enää edes saada sitä. Joten tähän ollaan tähdätty.), mutta toinen ei pätkän vertaa älyä käyttää aivojaan...>:/
 
Takaisin
Top