Ja niin minä mieleni pahoitin

Esikoinen pahoitti mielensä kun en antanut hänen hakata juomapulloani haarukalla.

Mies pahoitti eilen mielensä, kun valitti väsymystä ja vastasin että ovat muutkin täällä aivan poikki.
 
Pahoitin mieleni kun ostin eilen lapselle käytettynä pyörän ja nyt siinä kumi tyhjä. Sisäkumi puhki ja nyt en heti ole lähdössä uutta ostamaan.
 
Pahoitin mieleni aamulla kun lunta oli tullut yönaikana taas puolitoistametriä (no joo, oikeesti ehkä 15-20cm), eikä yksi naapuri oo tehnyt koko talvena lumitöitä vaan sälyttänyt muiden harteille koko homman. Siinä sitten puskin käytävää auki tatti otsassa.
 
Pahoitin mieleni kun mies ei kännykän ongelmissa autettuaan kehdannut sanoa naapurin mummolle, ettei voi juoruta rapussa tuntia, turvavälistä puhumattakaan! Mies pahoitti mielensä kun valitin tästä, enkä halua että mummo tulee ovemme taakse lasten nukkumaanmenoaikaan - tai muutenkaan.
 
Pahoitin mieleni kun rikoin äsken pari kk vanhan ruokapöydän tuolin. Nostin sen siivouksen ajaksi ruokapöydälle ja pudotin vahingossa sen pöydältä, niin että jalka katkesi. Nyt 6 hengen ryhmässä vain 5 tuolia
 
Pahoitin mieleni kun päiväkodistamme ilmoitettiin, että meidän lapsille ei olekaan kokopäivähoitoa tarjolla ensi syksyksi vaikka siitä on toista vuotta jo keskusteltu ja suht selvänä hommana pidetty. Nyt pohditaan vaihdetaanko päikkyä vai pannaanko homma toimimaan osa-aikaisesti. Esikoisen kaverisuhteet näin viskarivuotta ajatellen huolettavat, muuten oltaisiin jo häivytty. :banghead:
 
Se tunne kun keskellä yötä heität vihaisena tuttipullosta vedet pitkin keittiön seiniä ja vielä vihaisempana tajuat että joudut ne itse siivoamaan.
 
Kun pesukone piippaa kuivaus ohjelman päätteeksi, että saan vaatteita mökille pakattua huomaan tiivistessä kakkakikkareen (ilmeisesti lapsen lahkeeseen jäänyt) ja joutuu laittamaan uudestaan kaiken pesuun. Yök.
 
Pahoitin mieleni, kun ompelin hihan väärinpäin bodyyn, kun on vielä vähän lapsuudesta hahmottamisen vaikeutta jäljellä...
 
Pahoitin mieleni, kun mies äitienpäiväkukkapuskan tuodessaan sanoi, että älä sitten laita kymmentä postausta someen näistä. No hormonipäissäni melkein poistin sitten koko instagramin kännykästä:facepalm:
 
Esikoinen pahoitti mielensä, koska en vie häntä katsomaan oikeita, eläviä dinosauruksia. Ja sitten kun kerroin, ettei eläviä dinosauruksia enää ole, pahoitti esikoinen mielensä siksi, että en vienyt häntä katsomaan niitä silloin kun ne olivat vielä elossa. :grumpy:
 
Pyysin miestä viemään esikoisen hoitoon, kun vauva ei herännyt ajoissa itsekseen. No ei tietenkään ehtinyt, joten herätin vauvan uniltaan ( ei tykännyt siitä ollenkaan) jotta ehdin syöttää hänet ennen lähtöä.
 
Anoppi pyysi tiettyjä valokuvia. Sanoi että "voithan sä niitä selailla sitten kun poika nukkuu".
Vähänpä muistaa mitä oli olla uhmaikäisen kanssa.
Iltapalan jälkeen jos mies nukuttaa, siivoan-tiskaan-järjestelen keittiön, pesen kissojen ruokakupit ja laitan niille ruuan, kerään roskat roskikseen ja katson kissojen hiekkalaatikot samaan pussiin ja vien roskat, lukitsen ulkona ovet, järjestelen että aamulla olisi edes hitusen verran kivempi nousta. Toivon että ehtisin katsomaan vaikka kympin uutiset mutta en kyllä muista koska olisin niitä viimeksi katsonut. Nytkin olen niin väsynyt että peti olisi se paikka missä pitäisi olla, mutta introverttinä äitinä kaipaan brains:eek:ff -toimintaa eli ihan vaan nettiselaamista.
 
Pyysin miestä olemaan enemmän läsnä lapsemme kanssa ja hän totesi olevansa enemmän läsnä kuin minä. Tällainen se mukavasti musertaa koko äitiyden ponnistelut.
 
Takaisin
Top