IVF/ICSI kokemuksia

Estääkö mahdollinen flunssa stimulaation aloittamisen? :nailbiting:

En osaa sanoa...Onko sulla Synarela käytössä? Sehän laitetaan sieraimiin eli nuha saattaa vaikuttaa imeytymiseen. Mulla Synarela aiheutti lievää nuhaa, mutta ei haitannut imeytymistä.

By the way...Olin toisessa inseminaatiossa talvella kuumeisena...en kertonut kuumeesta lääkärille eikä hän huomannut sitä :wacky:
 
En osaa sanoa...Onko sulla Synarela käytössä? Sehän laitetaan sieraimiin eli nuha saattaa vaikuttaa imeytymiseen. Mulla Synarela aiheutti lievää nuhaa, mutta ei haitannut imeytymistä.

By the way...Olin toisessa inseminaatiossa talvella kuumeisena...en kertonut kuumeesta lääkärille eikä hän huomannut sitä :wacky:


Ei oo, meen lyhyellä kaavalla :)
 
Kuulumisia.. Punktio meni hyvin, saatiin soluja yli odotusten. 10 hedelmöittyi, pakkaseen vain kaksi, muut eivät jaksaneet kasvaa. Nyt odotellaan pgs-tuloksia, onko meillä yhtäkään kunnollista... Piinaa siis, ennen ja jälkeen siirtoa.. Oletteko huomanneet, että kun nämä hoidot alkoivat, kaikki pikkulapset, raskaana olevat ja vauvat huomaa ympärillään. Mies jaksaa olla toiveikas, mulla mielialat vaihtelee. Miten jokin asia voikin olla niin iso?? Edelleen tsemppiä muille, toivottavasti tulee onnistumisia!
 
Rosmariininkukka; kyllä vain, kaikki raskaana olevat ja pikkulapset tulee bongattua. Tahtomattaankin :sad001 Jotenkin on myös alkanut tuntua kaikki naisten saunaillat ja vastaavat aika raskaalle, kun puheen aiheena vaan lapset :angry4 Toisaalta ymmärtää, mut alkaa olla itsellä jo epätoivoinen olo.
 
Hei,

voisin liittyä joukkoon :angelic:.

Ovulaation induktio 10/2018, 11/2018, 12/2018
Luomukierrosta plussa 1/2019, km 4/2019 vk 16

Ivf pitkä kaava: synarela syyskuun 2019 kiertoon, menopur lokakuussa 2019.
 
Yritän uskoa, että me vielä oma vauva syliin saataisiin. Entä jos syli kuitenkin jää tyhjäksi. Olen pitänyt itseäni vahvana, mutta nyt tuntuu että kallio alkaa murtumaan. Onnistumisia ei ole meille edes siihen ensimmäiseen plussaan suotu. En ole enää se ihminen joka joskus olin. Minusta on tullut vakava ja vetäytynyt. En pidä tästä minästä. Välit ystäviin on näiden hoitovuosien aikana etääntyneet. En ole puhunut meidän polusta kenellekään. Ei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi mitä tämä lapsettomuus on, miltä se tuntuu. Kun luen näitä hoitopalstoja (nykyään harvemmin) niin tuntuu että joku ymmärtää, vaikka kirjoitukset on yleisiä tai omaa napaa, niin silti. Olen itse huono vertaistuki kun harvoin mitään kommentoin, enkä omia kokemuksia halua kovin yksityiskohtaisesti jakaa. Mutta kiitos teille, jotka kirjoittelette. Voimia jokaiselle tähän pimenevään syksyyn ♡
 
Keräys oli tänään, mutta vaan viisi munasolua saatiin :sad001 Huomenna saadaan tietää et moniko hedelmöityy. Todennäköisesti ei saada tarpeeksi pgs:ään. Jos edes se yksi saadaan niin se siirretään sit ensi viikon keskiviikkona tuoresiirtona. Harmittaa kyllä et meni näin! Vasemmalla puolella oli enää yksi folli, lääkäri arveli et muut (3) oli ehtinyt jo puhkeamaan ennen keräystä...
 
Yritän uskoa, että me vielä oma vauva syliin saataisiin. Entä jos syli kuitenkin jää tyhjäksi. Olen pitänyt itseäni vahvana, mutta nyt tuntuu että kallio alkaa murtumaan. Onnistumisia ei ole meille edes siihen ensimmäiseen plussaan suotu. En ole enää se ihminen joka joskus olin. Minusta on tullut vakava ja vetäytynyt. En pidä tästä minästä. Välit ystäviin on näiden hoitovuosien aikana etääntyneet. En ole puhunut meidän polusta kenellekään. Ei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi mitä tämä lapsettomuus on, miltä se tuntuu. Kun luen näitä hoitopalstoja (nykyään harvemmin) niin tuntuu että joku ymmärtää, vaikka kirjoitukset on yleisiä tai omaa napaa, niin silti. Olen itse huono vertaistuki kun harvoin mitään kommentoin, enkä omia kokemuksia halua kovin yksityiskohtaisesti jakaa. Mutta kiitos teille, jotka kirjoittelette. Voimia jokaiselle tähän pimenevään syksyyn ♡

Mulla on ollu tosi samanlaisia ajatuksia nyt parin viikon aikana. Kolahti just tuo, että tuntee olevansa ihan eri ihminen kuin aiemmin. Ja minäkään en pidä tästä uudesta minästä. Olen katkera, vi**uuntunut ja muidenkin ilon pilaaja. Ystävät tietää näistä hoitoasioista, mutta vuosien varrella ei ole enää jaksanut pitää suhteita yllä tämän kaiken keskellä. Kun ei ne ymmärrä, miten koko elämän kokoinen asia tämä on. Pidän välillä viestein yhteyttä ja nähdään harvoin, ei vaan jaksa sen enempää tai mitään syvällisempää. Helpottavaa (vaikka samalla tietty surullista) tietää, että joku oikeasti tietää miltä tämä tuntuu. :Heartred
 
Voimia teille, Triana & Cranberry. :Heartred

Lohduttaisin jos osaisin, mutta tuntuu, että kaikki mitä kirjoittaisin vain surettaisi enemmän. Itselläni oli aikanaan lapsettomuuden surussa kyllä niin mustat ajatukset, että niiden toistaminen ei ainakaan lohduttaisi ketään.

Toivottavasti teilläkin tilanne parantuisi.
 
Voimia kaikille, kyllä tämä lapsettomuustaival jälkensä jättää vaikka tuuri kävisikin. Toivon niin kovasti että kaikki saavat vielä lapsen syliin asti.

Meillä menee hyvin. Varhaisultrassa käytiin 6+5 ja siellä sydän sykki. Lisäksi vaimolla oli lääkärineuvola viime viikolla (aiemmin kuin yleensä verenohennuslääkityksen vuoksi) ja siellä yllättäen myös ultrasivat. Kaikki edelleen kunnossa. Sillä käynnillä en ollut mukana, ei tiedetty että aikovat ultrata. Tänään 10+1, pari viikkoa np-ultraan. Ehkä sen jälkeen uskaltaa enemmän hengittää...

Pahoittelut kun en jaksa nyt kommentoida enempää, itse olen kuumeessa flunssan kourissa.
 
Beisla, miten teillä menee? Onnittelut vielä plussasta! Toivottavasti kaikki on hyvin.

Onnittelut myös muille plussanneille!
Ihan samat tuntemukset täällä. En ole sama ihminen kun ennen ja liian pitkään taistellut tämän asian kanssa joka tuntuu sujuvan kuin tanssi lähipiirin pariskunnille.
 
Niin kuin täällä muillakin, myös itsellä on ollut aika vaikeeta tän lapsettomuusasian kanssa lähiaikoina. Raskausuutisia tupsahtelee ympärillä ja vauvoja syntyy. Ehkä se on rankinta, kun joku raskaaksi tullut ehtii saada vauvansa ennen kuin meillä on päästy asioissa yhtään eteenpäin.. Käyn psykologilla juttelemassa näistä asioista ja keskenmenosta, suosittelen kyllä muillekin jos yhtään tuntuu siltä.

Onko kellään tietoa mikä Naistenklinikan tilanne on muuton suhteen, joko saa ilmoittautua PAS:iin? Kyselen huomenna omalta polilta saanko jo aloittaa Primolutit vai vieläkö ootellaan Naistenklinikan muuton takia lääkkeiden alotusta.. Ens siirtoon tulee Estradot (joka 3.pvä) ja pyysin Lugesteronin annostuksen nostoa myös.
 
Tsemppiä piinapäiviin :) Milloin ajattelit tehdä testin? Teetkö jo ennen virallista testipäivää?

Virallinen testipäivä ois torstaina, joten varmaankin aikaisintaan silloin. PMS oireita tuntuu tulevan niin että... odotan tällä hetkellä lähinnä menkkoja ennemmin kuin tuota testipäivää :banghead:
 
Triana ja Cranberry voimia raskaiden asioiden käsittelyyn. Ei lapsettomuuden kokemusta voi kukaan ulkopuolinen käsittää, ja toki meille lapsettomillekkin jokaiselle kokemus on yksilöllinen. Itsekin koen, että oon etääntynyt monista ystävistä, kun pitää itsellään niin ison osan omaa elämää, jota ei halua/jaksa jakaa muille.

Täällä on nyt reilu viikko pistelty menopuria ja eilen aloitin orgalutranin siinä rinnalla. Tänään oli ultra ja punktiopäivä olis sitten pe. Ultrassa näkyi aika hurja määrä rakkuloita, mikä mun pco-munasarjoilla oli odotettavissakin. Oikealla 15 ja vasemmalla 18 suurempaa rakkulaa. Hyperin riski on suuri, ja on hyvin todennäköistä, että ei päästä tästä kierrosta vielä siirtoon. Onko muilla kokemusta hyperstimulaatiosta? Lääkäri kehotti ottamaan hyvin rauhallisesti tämän viikon ja jäämään jopa saikulle, jos siltä tuntuu. Tällä hetkellä ihan ok, olo muuten, mutta vatsa on todella turvonnut.

Kiva, että täällä on muitakin melkein samassa vaiheessa hoitoja, fetus-sintti ainakin. Olikohan muita, puhelimella vaikea pysyä kärryillä kaikkien viesteistä. Jokaiselle kanssasisarelle voimia omaan tilanteeseen!
 
Moi taas kaikille. Voittekin varmaan arvata miten meille kävi raskauden kanssa, kun täällä taas kirjoittelen.

Mulle tuli hyperi ja jouduin sairaalaan yöksi pahoinvoinnin takia. Nestettä oli vatsaontelossa. Tuoresiirtoa ei tehty.

Ollaan nyt mahdollisesti menossa sekavin fiiliksin kohti pas:ia. Ei todellakaan tiedä mitä pitäisi ajatella ja onko edes valmis uuteen siirtoon ja mahdollisiin pettymyksiin. Hyperemeesin uusiutuminen myös pelottaa, niin syvissä vesissä olin kuukausien ajan, että ihme että selvisin elossa tuosta kaikesta :blackeye:

Triana ja Cranberry voimia raskaiden asioiden käsittelyyn. Ei lapsettomuuden kokemusta voi kukaan ulkopuolinen käsittää, ja toki meille lapsettomillekkin jokaiselle kokemus on yksilöllinen. Itsekin koen, että oon etääntynyt monista ystävistä, kun pitää itsellään niin ison osan omaa elämää, jota ei halua/jaksa jakaa muille.

Täällä on nyt reilu viikko pistelty menopuria ja eilen aloitin orgalutranin siinä rinnalla. Tänään oli ultra ja punktiopäivä olis sitten pe. Ultrassa näkyi aika hurja määrä rakkuloita, mikä mun pco-munasarjoilla oli odotettavissakin. Oikealla 15 ja vasemmalla 18 suurempaa rakkulaa. Hyperin riski on suuri, ja on hyvin todennäköistä, että ei päästä tästä kierrosta vielä siirtoon. Onko muilla kokemusta hyperstimulaatiosta? Lääkäri kehotti ottamaan hyvin rauhallisesti tämän viikon ja jäämään jopa saikulle, jos siltä tuntuu. Tällä hetkellä ihan ok, olo muuten, mutta vatsa on todella turvonnut.

Kiva, että täällä on muitakin melkein samassa vaiheessa hoitoja, fetus-sintti ainakin. Olikohan muita, puhelimella vaikea pysyä kärryillä kaikkien viesteistä. Jokaiselle kanssasisarelle voimia omaan tilanteeseen!
 
Takaisin
Top