IVF/ICSI kokemuksia

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kielo27
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Lian,Tervetuloa ja teilläkin on ollut kivinen tie.Me ollaan oltu hoidossa yksityisellä sekä julkisella.Yksityisellä inssi hoidoissa.Yksityisellä valinnan ja joustavuutta myös kuuntelevat paremmin asiakasta plus ei tarvitse turhaan odotella.Paljon parempia kokemuksia yksityiseltä kuin julkiselta.
Pahoitteluni Matkalle.
 
Nyt on pakko vaan sylkee paskaa oloa johonkin.. oon jo pitkään ihmetellyt kuin muka kivuttomasti on voinu ottaa vastaan kavereiden ja sukulaisten raskausuutiset, synnytykset, kaikki intoilut.. ja kuin helpolta on tuntunu viettää aikaa siskon lapsien kanssa jne..

Tänään tuntu et kaikki nuo ois iskeny kerralla tonne tajuntaan, kun olin hetken siskon lapsia vahtimassa.. Niin paljon ku niiden seurasta nautin, ni tänään tuntu lähinnä pahalta.. mitä jos mie en koskaan saa yhtä ihania tai edes sitä yhtä omaa jalkoihin pyörimään, ihmeellisiä kysymyksiä esittämään ja mitä mielikuvituksellisempia leikkejä keksimään ja leikkimään...

Joo sori... huono päivä...
 
Carris ja Heitsu1996, kiitos vastauksista ja kiitos kaikille lämpimästä vastaanotosta tänne!:) Eli yksityistäkin kannattaa siis vielä kokeilla jos julkisella puolella tulee seinä vastaan. Lääkäri sanoi eilen mulle, että munasoluissa on vikaa, koska 10:stä solusta 8 oli kypsiä ja kuitenkaan yksikään niistä ei lähtenyt hedelmöittymään. Sanoi, että tämä vaikuttaa nyt melko huolestuttavalta mutta että voidaan kokeilla vielä ICSIä. Meille sitä ei olla vielä tehty. Mutta jotenkin mulle jäi sellainen kuva että hyvin vaikeaa se raskautuminen tulee olemaan ja että kovinkaan suuria ei kannata odottaa. Olemme saaneet todistetusti kuitenkin 1 alkion ensimmäisessä IVF:ssä eli vielä en haluaisi heittää hanskoja tiskiin..:/

Nasukka, en voi muuta sanoa kuin että tiedän niin tuon tunteen:( <3
 
Heitsu1996 sanoi:
Lian,Tervetuloa ja teilläkin on ollut kivinen tie.Me ollaan oltu hoidossa yksityisellä sekä julkisella.Yksityisellä inssi hoidoissa.Yksityisellä valinnan ja joustavuutta myös kuuntelevat paremmin asiakasta plus ei tarvitse turhaan odotella.Paljon parempia kokemuksia yksityiseltä kuin julkiselta.
Pahoitteluni Matkalle.
Click to expand...

Hyvä! Multa unohtuikin tuo tärkeä pointti, eli just sitä oottelua (välikierrot jne.) yksityisellä ei tehdä, ellei se sit olis tieteellisesti perusteltua. Mua helpotti henkisesti negatestin jälkeen, kun pääsi ilman taukoja taas yrittämään.

Nasukka :Heartpink Mullakin se tunne tuli ekan kerran todella syvältä ja "vasten kasvoja". Kun kuulin tuttavan 2. raskausuutisesta...:sorry: Onneksi paikalla oli vain mun mies. Seki oli kyl mun reaktiosta ihan järkyttynyt.

Tämän aamun testitulos 25mIU testillä. (5d blasto, dpo 13) :rolleyes: En oikein usko vielä tätä :facepalm: Sunnuntaina virallinen testipäivä. Jos sinne asti pysyy kyydissä, niin tästä tulee totta!:love017
Screenshot_20180913-083624_Gallery.jpg
 
Muokattu viimeksi:
Nasukka, se on kyllä erikoista, miten pitkään sitä voi olla niin, että muiden lapsiasiat eivät haittaa ja sitten PAM haittaakin ihan hirveästi! Voimakkaat tunteet voivat todella yllättää. Itsellä erityisesti ihanat lapset saavat erityisen synkkiä ajatuksia aikaan. Että jos mulla ei koskaan ole tuollaista ihanuuspalleroa, niin miten sen kestän. Joku saattaa olla sitä mieltä, että elämä on jotenkin vinossa, jos ei unelmoi mistään muusta kuin lapsista, mutta ei mulla ainakaan enää ole oikein muita täyttymättömiä unelmia. Tai ne loput asiat, mitä toivoisin, eivät ole niin kovin merkityksellisiä. Mun mielestä on ihan ok olla hajalla siitä, ettei saa lapsia, koska jos kärjistetysti miettii, niin miksi muuten me ollaan edes olemassa. Toki elämällä voi tehdä muutakin ja toteuttaa itseään, mutta omalla kohdalla just nyt ei tunnu siltä. Itse olen huomannut vetäytyväni lasten seurasta, etenkin kun musta tuntuu, että jos käytän vähäisiä voimiani muiden lasten viihdyttämiseen, niin se on "omiltani" pois. Ihan kuin pettäisin syntymättömiä lapsiani. Tunnehan tuo vain on, mutta musta on tullut jotenkin taikauskoinen, että toimin myös tunteideni mukaan. Sitten jotenkin tuntuu, ettei edes saisi olla surullinen siitä, ettei ole saanut lapsia, kun on niin paljon kaikkea muuta hyvää elämässä. Että pitäisi olla niistä kiitollinen. Ja kyllä mä olenkin, mutta samaan aikaan olen myös ihan todella surullinen. Mä olisin kuitenkin hyvä äiti.
 
Miselli, mulla on myös noita ajatuksia että pitäisi vaan iloita ja olla onnellinen niistä asioista jotka elämässä on hyvin koska "kenellä on mitäkin" ja meidän kohdalle on vaan tullut tämä lapsettomuus. Kyllä mä olenkin niin kiitollinen kaikesta hyvästä omassa elämässä mutta kyllä se surullisuus ja ahdistus silti nostaa päätään kun miettii omaa tulevaisuutta jos ei lasta saisi. Ja mitä pidemmälle nämä hoidot ovat menneet ja kun on huomannut että asiat voivat olla niin etteivät ne kaikesta huolimatta auta, niin se vaan lisää ahdistusta :(
 
Lian, samoin mäkin ajattelen, että kaikilla on jotakin ja tämä on meidän risti, mutta silti samaan aikaan salaa ajattelen, että lapsettomuus on jotain erilaista ja niin syvästi ihmisyyteen liittyvää, että se on kuitenkin suurempaa kärsimystä (tuskin kehtaan julki näitä ajatuksiani kirjoittaa, mutta menköön nyt). Ja sitten yleensä aina jotakin pystyy tilanteensa eteen tekemään, mutta tässä asiassa keinot tulevat vastaan, etenkin kun vikaa ei pystytä löytämään. Ja sen jälkeen kun on tarkistanut ruokavalionsa, lopettanut alkoholinkäytön, syönyt lisäravinteita, greippimehua, avokadoa ja punaviiniä vain vähän ovulaation aikoihin, käynyt vyöhyketerapiassa, akupunktiossa ja henkiparantajalla, medioitoinut kohtua vastaanottavaiseksi, ajatellut positiivisesti, laittanut kotiin asioita esiin kolmen ryhmissä fengshuin hengessä, pyytänyt universumia vastaamaan toiveisiin, kiittänyt pappia siitä, että tämä muistaa meitä rukouksissaan, käynyt funktionaalisella lääkärillä, aloittanut kilpirauhaslääkityksen muutamia mainitakseni, niin määräänsä enempää ei tässä asiassa pysty tekemään. Sitten on vain toivottava ja jaksettava jatkaa niin kauan kuin jaksaa. Koko ajan sydämeen sattuu, mutta ei sitä viitsi kovin paljoa ajatella, koska ei halua koko elämänsä olevan surun täyttämää. Ja hyviä asioitakin on, kuten ihana mies ja koti ja vaikka mitä. Mutta eivät ne lasta korvaa.
 
Carris, tuo on jo selkeä plussa, onnea! :)
Joo olihan se kurjaa odotella viime kierto, mutta onneksi oli lääkkeellinen niin voitiin lopettaa lääkkeet ja siten myös kierto lyhyeen.

Matkalla, suuret pahoittelut. :( Todella epäreilua että ei ole pääsyä julkiselle.

Lian tervetuloa, pitkä taival teilläkin takana. Me ollaan oltu yksityisellä. Meidän klinikka ei tee punktioita viikonloppuna, mutta siirtoja tehdään myös lauantaisin. Meillä nyt kakkosta yrittäessä kahdessa ivf:ssä olisi paras puntiopäivä ollut viikonloppuna. Ekalla kerralla lääkäri ei uskaltanut odottaa maanantaihin kun follit oli niin isoja, mutta raakoja oli sittenkin suurin osa perjantaina. Seuraavalla kerralla jatkettiin jarrua ja punktio oli maanantaina, silloin ollu parempi tulos.

Nasukka, voimia. Joskus nuo ajatukset vain iskee. Muistan että olin pitkään ok vaikka ei tärpännyt, mutta sitten mentiin johonkin tapahtumaan missä oli paljon naispareja lapsineen. Se iski jotenkin niin lähelle että pakko oli lähteä pois.

Ultrassa oli kaikki eilen kunnossa, sen puolesta siis siirto ok. Mutta era-testin tulokset ei olleet vielä tulleet. Niillä piti mennä maks 10 päivää, eilen oli jo 12. Eikä tänäänkään ole tullut viestiä, ärsyttää. Hyvä puoli on se, että koska kierto on lääkkeellinen, voidaan vain odottaa lugejen aloitusta, mutta ei kai sitäkään voi loputtomiin venyttää. No, kaipa ne tulee pian. Saa luvan tulla, oli sillä testillä sen verran hintaa.
 
Voimia lapsettomuuden kanssa taisteleville. :Heartred

Samaa hirveyttä koin minäkin, kunnes 3 vuotta sitten aloin odottaa esikoistani. Ja vasta kun lapsi oli 4-5 kk ikäinen tajusin vihdoin, että koko ajan silloinkin olin elänyt pelko persiissä, että kohta joku tulee, antaa rahaa ja kiittää hoidosta ja vie lapsen pois, niin kuin satoja kertoja aikaisemmin, kun olen hoitanut muiden lapsia. Vasta tuossa vaiheessa oikeasti tajusin, että tämä on oikeasti minun lapseni, eikä tätä kukaan tule ottamaan pois.

Aina kun lapsi sairastuu tai satuttaa itsensä, tulee aina sama pelko, että nyt hänet menetän ja sitten todellakin jään lapsettomaksi.

Toisen lapsen saaminen olisi uskomatonta luksusta. En osaa edes olla surullinen siitä, etten todennäköisesti toista lasta saa, koska minulla on jo käynyt satumainen onni saadessani tuon ensimmäisenkin.
 
Beisla sanoi:
Carris, tuo on jo selkeä plussa, onnea! :)
Joo olihan se kurjaa odotella viime kierto, mutta onneksi oli lääkkeellinen niin voitiin lopettaa lääkkeet ja siten myös kierto lyhyeen.

Matkalla, suuret pahoittelut. :sad001 Todella epäreilua että ei ole pääsyä julkiselle.

Lian tervetuloa, pitkä taival teilläkin takana. Me ollaan oltu yksityisellä. Meidän klinikka ei tee punktioita viikonloppuna, mutta siirtoja tehdään myös lauantaisin. Meillä nyt kakkosta yrittäessä kahdessa ivf:ssä olisi paras puntiopäivä ollut viikonloppuna. Ekalla kerralla lääkäri ei uskaltanut odottaa maanantaihin kun follit oli niin isoja, mutta raakoja oli sittenkin suurin osa perjantaina. Seuraavalla kerralla jatkettiin jarrua ja punktio oli maanantaina, silloin ollu parempi tulos.

Nasukka, voimia. Joskus nuo ajatukset vain iskee. Muistan että olin pitkään ok vaikka ei tärpännyt, mutta sitten mentiin johonkin tapahtumaan missä oli paljon naispareja lapsineen. Se iski jotenkin niin lähelle että pakko oli lähteä pois.

Ultrassa oli kaikki eilen kunnossa, sen puolesta siis siirto ok. Mutta era-testin tulokset ei olleet vielä tulleet. Niillä piti mennä maks 10 päivää, eilen oli jo 12. Eikä tänäänkään ole tullut viestiä, ärsyttää. Hyvä puoli on se, että koska kierto on lääkkeellinen, voidaan vain odottaa lugejen aloitusta, mutta ei kai sitäkään voi loputtomiin venyttää. No, kaipa ne tulee pian. Saa luvan tulla, oli sillä testillä sen verran hintaa.
Click to expand...

Kiitos Beisla! :Heartpink
Hyvä, että ultrassa oli kaikki kuten pitääkin, toivottavasti ne tulokset tulis nyt pian!
 
Eipä taida meille vielä tästä hoitokierrosta lasta tulla. Vuoto alko tossa iltasella ja on kyllä kaikin puolin niin selkeetä menkkavuotoa, et ei minkäänlaisia toiveita paremmasta. Huominen pitäis vielä lugeja tunkea ja kiltisti niin varmaan teenkin. Maanantaina sitte saa virallisesti ilmottaa tuloksesta. Kiva valvoa vielä tää yö yksin töissä. :sad001:sad001:smiley-angry017
Toivottavasti joku tai mieluusti kaikki muut piinailijat sais vähän parempia uutisia.
 
Onnea Carris! :love7 Pääsetkö sä kans toukokuisiin vai mihin LA sijoittuu? :) Olis kiva jos sinne tulis kaveri täältä hoitoketjusta!

Meillä tänään 7+0 ja eilen oli varhaisultra klinikalla ja kaikki oli niinkuin pitikin ja pienen sydän jumpsutti :love7 Aivan uskomatonta! Ei tässä osaa täysin vieläkään luottaa mihinkään, mutta onhan tää nyt ihmeellistä ja outoa ja uutta :eek:

Toivon niin paljon teille kaikille niitä plussia! Raapaisevaa oli lukea Misellin ajatuksia :sad001 Mä myös pohdin tossa jokunen aika sitten, että mitä hemmettiä tällä elämällä sitten tekee jos lasta ei saakkaan?? Kun jo nyt rupes tuntumaan, ettei mikään tuota iloa.
 
Voi Nasukka :sad001

Mörkölle onnea jumpsuttavasta sydämestä :happy: Ihanaa, että pieni voi hyvin! Mä en myös osaa ajatella, mitä elämällään sitten tekee, jos lapsitoiveet ei toteudu. Jotakin varmaan. Mutta sitä ennen on varmasti paljon surua. Katsotaan nämä kaikki hoidot ensin kuitenkin! Tänään oon toiveikas.
 
Juttelin juuri hoitajan kanssa joka sanoi, että vaikka aiempi hoitokierros olisi mennyt miten niin se ei kerro välttämättä mitään siitä kuinka seuraava hoitokierto menee. Se lause nosti myös omia toiveita<3 Toiveikasta perjantaita kanssasiskoille!
 
Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista Mörkö ja plussasta Carris. :Heartred

Pahoittelut Nasukka ja Matkalla. :sad001

Täällä iski pettymys pieleen mennestä hoidosta nyt kunnolla eilen. Nyt jo vähän rauhoittunut olo. Miehen kanssa on keskusteltu myös adoptiomahdollisuudesta, mut tällä hetkellä on ihan auki, että mitä tehdään jos/kun tästäkään kierrosta ei onnistu. Mitään päätöksiä ei olla tehty, mutta aika pian pitäis joku ratkaisu tehdä, kun alkaa molemmilla tuota ikää olla. :confused:
 
Nasukka, pahoittelut jos nyt ei tärpännytkään!

Mörkö, onnittelut ihanista ultrakuulumisista! Nyt vaan rentoutta loppuodotukseen!

Seesam, itsekin olen miettinyt tuota adoptiota. Mulla vaan taitaa tulla siinä ikä vastaan, kun jonotusajat on niin pitkiä. Myös sijaisperheistä on pulaa. Eihän se lapsen rakastaminen biologiaa oikeasti tarvitse.

Itseäni tosi pahasti pistää vihaksi sellaiset, jotka vähät välittävät lapsistaan. Alkuviikosta kuultiin, että rakkaani kummipojan vanhemmista oli hiljattain lähtenyt toinen lastensuojeluilmoitus, kun oli poliisit käyneet yhtenä viinonloppuna tarkastuksella ja löytäneet molemmat vanhemmat juovuksissa ja poika siinä kotona sitä seuraamassa. Miks ihmeessä ei hommata vahtia lapselle, jos haluaa juopotella.
 
Muokattu viimeksi:
Kiitos Mörkö, Heitsu ja Seesam :happy::Heartpink

Nasukka, miten ikävä kuulla :sad001:sad001

Lian ja Miselli, ihana kuulla, että ajatukset ovat muuttuneet toiveikkaammiksi :Heartpink Sellaista vuoristorataahan tää matka taitaa olla..:oops:

Mörkö, onnittelut hyvistä ultrakuulumisista :HeartbigredJos tää mun raskaus ois nyt tosiaan on totta (jostain syystä tuntuu, että vasta virallisen testipäivän jälkeen niin saa ajatella), NIIN sitten laskettu aika ois toukokuussa! :love017
Joka tapauksessa soitan ma klinikalle. Miten muuten, tiedätkö koska sen varhaisultran voi aikaisintaan tehdä?

Hulbertiina, kauhea toi kummipojan tarina :sad001:sad001
 
Takaisin
Top