IVF/ICSI-HOIDOT 2026

Takana yhdeksän pistelypäivää ja olo epäilyttävän normaali. Vain pientä tuntemusta vatsalla, alapäälimat ja kovat nännit. Aiemmin ollut tässä vaiheessa selkeästi turvonnut hautova olo ja joillakin kerroilla myös valtava pahoinvointi.

Hoito aikataulutettiin siten, että stimulaatio olisi 10 päivää ja keräys torstaina. Nyt epäilyttää onko silloin vielä valmista. Perjantai on itselleni töiden puolesta ihan yhtä sopiva, mutta en haluaisi lisää pistelypäiviä ja lääkärin mukaan torstai olisi parempi labran kannalta. Huomenna toinen ultra, jossa sitten aikataulutetaan keräys. Hyvästä olosta huolimatta pitänee uskoa, että kyllä tuolla jotain kasvaa, kun ekassa ultrassa näkyi kuitenkin 15 follia. Määrä oli taas pettymys, mutta niinhän se on aina.
 
@Tiuhtiviuhti puhuttiinko teille mitään vielä lääkkeistä? Meillä tuo sama Gonal-F mikä myös @kattohaikara92 ja entisenä neulakammoisena jännäsin tosi paljon ja ihan ensimmäisen piikin pistikin sairaanhoitajakaveri, joka sattui olemaan vieraana juuri silloin. Mutta sen jälkeen olen pistänyt kaikki itse! Pahinta on se hetki ennen pistämistä, kun pitää pakottaa käsi liikkumaan. Gonal-F:ssä ainakin se neula on ihan tosi tosi ohut ja useimmiten en tunne pistosta lainkaan tai enintään aavistuksenomaisen raapaisun. Toki minua aina ärsytti kun ihmiset yritti rauhoitella että ei se satu jne, kun ei se kipu varsinaisesti ollut se mitä pelkäsin vaan neula itsessään tai jokin selittämätön asia siinä. Mutta tosiaan, jos tuntuu hyvältä ajatukselta että joku muu pistää, ja itse voi olla katsomatta niin se on vaihtoehto (tosi helppoa että ei tarvii olla sh-kavereita), tai sitten jos itse pistää niin suosittelen että yrittää aina mahdollisimman nopeasti vain, itsellä pahenee mitä kauemmin odotan, vähän sama kuin viileään veteen hyppääminen.

Ja yksi vinkki - kannattaa istua alas. Paremmin saa vatsamakkaraa käteen ja jos tulisikin huono olo niin ei lähde jalat alta. Mulle yhden kerran sattui se neula johonkin kipeään kohtaan, juuri silloin kun pyysin miehen katsomaan ehkä neljättä pistosta että katso miten hyvin osaan, ja sitten menin jotenkin paniikkiin ja silmissä sumeni - onneksi oli se mies juuri silloin siinä vieressä. Siitä pitäen istualtaan... :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Mutta siis kaikilla muilla on joko ollut täysin ilman pistostuntemusta, pienen pieni raapaisu tai pari kertaa pikkuruinen nipistys, verinäytteenottoon esim ei ole mitenkään verrattavissa. Toki kipukynnys on kaikilla erilainen!
 
@Kirppuliini ymmärtääkseni munasarjat voi liikkua aika paljonkin siellä vatsaontelossa, että voisikohan olla jos nyt vaikka olisivat jossain taaempana tms ja siksi ei tunnu niin turvonneelta? En tietty tiedä, kunhan arvailen...
 
Kirppuliini sanoi:
Takana yhdeksän pistelypäivää ja olo epäilyttävän normaali. Vain pientä tuntemusta vatsalla, alapäälimat ja kovat nännit. Aiemmin ollut tässä vaiheessa selkeästi turvonnut hautova olo ja joillakin kerroilla myös valtava pahoinvointi.

Hoito aikataulutettiin siten, että stimulaatio olisi 10 päivää ja keräys torstaina. Nyt epäilyttää onko silloin vielä valmista. Perjantai on itselleni töiden puolesta ihan yhtä sopiva, mutta en haluaisi lisää pistelypäiviä ja lääkärin mukaan torstai olisi parempi labran kannalta. Huomenna toinen ultra, jossa sitten aikataulutetaan keräys. Hyvästä olosta huolimatta pitänee uskoa, että kyllä tuolla jotain kasvaa, kun ekassa ultrassa näkyi kuitenkin 15 follia. Määrä oli taas pettymys, mutta niinhän se on aina.
Click to expand...
Itsellä ei tullut pistelystä mitään oireita, olin siitä ihan tyytyväinen😅 meillä ei kanssa tullut suurta saalista, en enää muista paljonko yhteensä, mutta kolme meni pakkaseen ja yksi tuoresiirto tehtiin silloin. Täällä alkoi nyt menkat ja laittelin jo Taysiin viestiä viimeisestä huurunenästämme. Se lohduttaa että me saadaan vielä halutessamme kolme ivf-kierrosta, jos halutaan.
 
Trieste sanoi:
@Kirppuliini ymmärtääkseni munasarjat voi liikkua aika paljonkin siellä vatsaontelossa, että voisikohan olla jos nyt vaikka olisivat jossain taaempana tms ja siksi ei tunnu niin turvonneelta? En tietty tiedä, kunhan arvailen...
Click to expand...
Joka kerta sama juttu, että toivoo mahdollisimman hyvää ja oireetonta oloa. Sitten jos olo hyvä, niin epäilyttää tapahtuuko mitään ja tehoaako lääkkeet. Alkoi viikonloppuna epäilyttämään olenko epähuomiossa ottanut liian vähän lääkkeitä ja laskin moneen kertaan, että ihan oikea annos mennyt joka päivä.

Tämä jo viides hoito, niin ajattelen hyvin tietäväni miten kroppa reagoi. Toisaalta aiemmat hoidot olleet tuloksettomia, niin olen miettinyt pitäisikö jotain tehdä eri tavalla ja voisiko parempi olo olla hyvä merkki. Oikeastihan se ei ole merkki mistään, mutta tilanne saa miettimään kaikenlaista. Mietin myös pitäisikö miehen purkautumisväliä yrittää lyhentää. Yleensä ohje ollut, että edellinen 1-2 päivää ennen keräyspäivää. On tehty niin, että minä pistän irrotuspiikit 36 tuntia aiemmin ja mies hoitaa oman osuutensa. Mietityttää myös jos lyhennetään aikaa, niin onko hänen vaikea saada annettua näyte klinikalla. Hänellä meni viimeksi näytteenanto ihan hyvin, mutta samaan aikaan oli toinen, jolta ei meinannut millään onnistua ja kuulin keskustelua millä keinoin voidaan auttaa.
 
Trieste sanoi:
Ja yksi vinkki - kannattaa istua alas. Paremmin saa vatsamakkaraa käteen ja jos tulisikin huono olo niin ei lähde jalat alta. Mulle yhden kerran sattui se neula johonkin kipeään kohtaan, juuri silloin kun pyysin miehen katsomaan ehkä neljättä pistosta että katso miten hyvin osaan, ja sitten menin jotenkin paniikkiin ja silmissä sumeni - onneksi oli se mies juuri silloin siinä vieressä. Siitä pitäen istualtaan... :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
Click to expand...
Me vähän naurettiin tälle :D Käy just noin että kun näyttää miten hyvin sujuu, just sillon ei.
 
Kirppuliini sanoi:
Joka kerta sama juttu, että toivoo mahdollisimman hyvää ja oireetonta oloa. Sitten jos olo hyvä, niin epäilyttää tapahtuuko mitään ja tehoaako lääkkeet. Alkoi viikonloppuna epäilyttämään olenko epähuomiossa ottanut liian vähän lääkkeitä ja laskin moneen kertaan, että ihan oikea annos mennyt joka päivä.

Tämä jo viides hoito, niin ajattelen hyvin tietäväni miten kroppa reagoi. Toisaalta aiemmat hoidot olleet tuloksettomia, niin olen miettinyt pitäisikö jotain tehdä eri tavalla ja voisiko parempi olo olla hyvä merkki. Oikeastihan se ei ole merkki mistään, mutta tilanne saa miettimään kaikenlaista. Mietin myös pitäisikö miehen purkautumisväliä yrittää lyhentää. Yleensä ohje ollut, että edellinen 1-2 päivää ennen keräyspäivää. On tehty niin, että minä pistän irrotuspiikit 36 tuntia aiemmin ja mies hoitaa oman osuutensa. Mietityttää myös jos lyhennetään aikaa, niin onko hänen vaikea saada annettua näyte klinikalla. Hänellä meni viimeksi näytteenanto ihan hyvin, mutta samaan aikaan oli toinen, jolta ei meinannut millään onnistua ja kuulin keskustelua millä keinoin voidaan auttaa.
Click to expand...
Samaistun vahvasti tuohon arvailuun ja pohdintaan ja näin-vai-noin pohdintaan.:sad-face: Ja sitten kun on niin paljon myös tuurista kiinni... Inhottaa kun ei ole omissa käsissä, ja samaan aikaan oudosti myös helpottaa välillä, tai esimerkiksi siinä kohtaa kun sen irrotuspiikin sai pistää niin tuli itselle jotenkin helpottunut olo että ei enää tarvitse stressata että unohtaa jonkun lääkkeenoton. Ja punktion jälkeen hetkeksi tuli myös helpottava olo että nyt ne on ulos minusta ja muissa käsissä koko homma (ja sitten alkoikin se piinallinen odottelu). Tänään just vähän sain minihermoromahdusta puolisolle, kun olen siis tosi huono juomaan vettä/nesteitä ja tuli puheeksi että siihen olisi varmaan hyvä panostaa nyt hoitojen ajan, mutta on vaan niiiiiiin paljon muistettavaa (samaan aikaan tässä intensiivinen työprojekti käynnissä). Yritin valtuuttaa että voisiko hän edes jotain ottaa harteilleen, jos ei muuta niin toisi minulle vaikka vesilasillisen säännöllisesti...
 
@kattohaikara92 muakin kyllä nauratti sitten myöhemmin miten saatoin olla niin pöljä ja muutenkin koko tilanne:Smiling Face With Open Mouth And Closed Eyes: Ihme kyllä onnistuin pitämään piikin sisällä, vaikka jalat meni lötköiksi, se oli ainoa ajatus sillä hetkellä ettei ainakaan uudestaan tarvi pistää. Taisin miehellekin sanoa että ota siitä neulasta kiinni, mutta valitsi ottaa minut kiinni kuitenkin:rolling:

Edit. Rehellisesti luulen että vähän vaikutti myös se jännitys kun joku tuijotti vierestä ja tuntui "isommalta" koko tilanne, sen jälkeen olen itsekseni pistänyt ja yleensä sohvalla kesken vaikka jonkin ohjelman katselun, että tuntuisi rennommalta.
 
Trieste sanoi:
Tänään just vähän sain minihermoromahdusta puolisolle, kun olen siis tosi huono juomaan vettä/nesteitä ja tuli puheeksi että siihen olisi varmaan hyvä panostaa nyt hoitojen ajan, mutta on vaan niiiiiiin paljon muistettavaa (samaan aikaan tässä intensiivinen työprojekti käynnissä). Yritin valtuuttaa että voisiko hän edes jotain ottaa harteilleen, jos ei muuta niin toisi minulle vaikka vesilasillisen säännöllisesti...
Click to expand...
Kuulostaa tutulta. Minä olen moneen kertaan käynyt puolisolle läpi mikä kaikki tässä on minun vastuullani ja mitä hänen pitää hoitaa. Kertonut, että iso osa asioista on minun harteillani ja millaista apua ja tukea kaipaan häneltä. Vaikka tässä on kaksin, niin kuitenkin tavallaan yksin. Hän onkin sanonut monesti, että hän ei ymmärrä mihin kaikkeen lääkkeet vaikuttavat ja että hän yrittää pitää hoidot taka-alalla. On kuulemma helpompi, kun keskittyy muihun asioihin. Tavallaan olen tuosta kateellinen ja toisaalta loukkaantunut.
 
Takaisin
Top