Uusi ketju vuoden 2026 hoidoille
IVF/ICSI-HOIDOT 2026
- Ketjun aloittaja Enkelinsiipi
- Aloituspäivämäärä
Palstadinosaurus pysäköi nyt tähän ja toivoo, että joku muukin ilmestyy paikalle uuteen ketjuun.
Esittäytymistä minusta:
Meillä hoitojen syynä on puolison periytyvä sairaus eli emme yritä luomuna lasta ja tämä on ollut aina tiedossa. Hoitopolku alkoi jo vuonna 2018, palstailut aloitin täällä 2020 kun ensimmäiset ivf-hoidot lähestyivät. Ensimmäistä lasta lähdimme yrittämään julkisella alkiodiagnostiikan, ICSIn (pitkä kaava) ja ivf-hoitojen avulla ja saimmekin 2021 ihanan lapsemme. IVF-hoidoista minulla on muuten vain huonoja kokemuksia: ensimmäisessä pitkään kaavaan kuuluvat menkat eivät alkaneet lainkaan. Toisesta sain hyperstimulaation ja kolmannen hoidon punktiosta superharvinaisen laajan sisäisen verenvuodon.
2024 siirsimme 2 jäljellä ollutta pakkasalkiota, molemmista negat. Koska ivf-historia on "vähän kehno", päätimme koittaa lahjasiittiöillä ja inseminaatiolla lasta, koska olen suht perusterve lisääntymiseltäni, vaikka lievä endometrioosiepäily saatiinkin tässä lähiaikoina kohdun asennosta johtuen. Syksyllä 2024 tulin 2.inseminaatiosta raskaaksi, josta kuitenkin keskeytynyt keskenmeno niskaturvotusultrassa, sikiö oli kuollut vasta 12+. Tästä koitui myös älytön keskenmenoprosessi, jossa kohdun tyhjäksi saaminen kesti melkein 5 kuukautta. Sen jälkeen on tehty 4 inseminaatiota, ja joulukuussa jouduimme myöntämään, että pakko mennä vielä yhteen ivf-hoitoon.
Ollaan jonoteltu julkiselle puolelle tässä, mutta meille tuli vaan mitta täyteen kun alkaa kilometrejä olla takana niin älyttömästi. Tuo alkiodiagnostiikka julkisella on tajuttoman hidasta, varsinkin kun miehen sairaus periytyy 50% todennäköisyydellä. Ei ole siis luultavaa että yksi ivf riittäisi.
Nyt siis Ovumialla tehdään lahjasiittiöillä seuraavassa kierrossa ivf lyhyellä kaavalla. Nyt on siis kp 7. Etsin ovulaation ja aloitan viikko siitä progynovan, jonka avulla saadaan vähän menkkakierto parempaa aikaan.
Vanha tuttu Menopur tulee kasvattamaan follikkeleita ja Ganirelix jarruksi. Menopur oli sinänsä minulle hyvä lääke, ei ollut pahoja sivuvaikutuksia. Irrotus luultavasti aiemman hyperstimulaation takia Ovitrellen sijaan Gonalilla. Voi olla, että lääkkeet vielä tarkentuvat tai muuttuvat, mutta se selviää kun ilmoitan oviksen.
Punktio joskus viikolla 7 tai 8. Lääkäri varoittelikin, että minun historialla ei välttämättä tule tuoresiirtoa, mikä ei nyt ollut mikään yllätys kun ekasta hoidosta tuli 22 rakkulaa ja toisesta 24. Ensimmäisestä saimme 2 blastokystiä ja toisesta 6, eli on ihan mahdollista selvitä yhdellä ivf-kierroksella jos tuuri käy. Lyhyt kaava todennäköisesti auttaa myös tähän rakkulamäärään hyvällä tavalla.
Esittäytymistä minusta:
Meillä hoitojen syynä on puolison periytyvä sairaus eli emme yritä luomuna lasta ja tämä on ollut aina tiedossa. Hoitopolku alkoi jo vuonna 2018, palstailut aloitin täällä 2020 kun ensimmäiset ivf-hoidot lähestyivät. Ensimmäistä lasta lähdimme yrittämään julkisella alkiodiagnostiikan, ICSIn (pitkä kaava) ja ivf-hoitojen avulla ja saimmekin 2021 ihanan lapsemme. IVF-hoidoista minulla on muuten vain huonoja kokemuksia: ensimmäisessä pitkään kaavaan kuuluvat menkat eivät alkaneet lainkaan. Toisesta sain hyperstimulaation ja kolmannen hoidon punktiosta superharvinaisen laajan sisäisen verenvuodon.
2024 siirsimme 2 jäljellä ollutta pakkasalkiota, molemmista negat. Koska ivf-historia on "vähän kehno", päätimme koittaa lahjasiittiöillä ja inseminaatiolla lasta, koska olen suht perusterve lisääntymiseltäni, vaikka lievä endometrioosiepäily saatiinkin tässä lähiaikoina kohdun asennosta johtuen. Syksyllä 2024 tulin 2.inseminaatiosta raskaaksi, josta kuitenkin keskeytynyt keskenmeno niskaturvotusultrassa, sikiö oli kuollut vasta 12+. Tästä koitui myös älytön keskenmenoprosessi, jossa kohdun tyhjäksi saaminen kesti melkein 5 kuukautta. Sen jälkeen on tehty 4 inseminaatiota, ja joulukuussa jouduimme myöntämään, että pakko mennä vielä yhteen ivf-hoitoon.
Ollaan jonoteltu julkiselle puolelle tässä, mutta meille tuli vaan mitta täyteen kun alkaa kilometrejä olla takana niin älyttömästi. Tuo alkiodiagnostiikka julkisella on tajuttoman hidasta, varsinkin kun miehen sairaus periytyy 50% todennäköisyydellä. Ei ole siis luultavaa että yksi ivf riittäisi.
Nyt siis Ovumialla tehdään lahjasiittiöillä seuraavassa kierrossa ivf lyhyellä kaavalla. Nyt on siis kp 7. Etsin ovulaation ja aloitan viikko siitä progynovan, jonka avulla saadaan vähän menkkakierto parempaa aikaan.
Vanha tuttu Menopur tulee kasvattamaan follikkeleita ja Ganirelix jarruksi. Menopur oli sinänsä minulle hyvä lääke, ei ollut pahoja sivuvaikutuksia. Irrotus luultavasti aiemman hyperstimulaation takia Ovitrellen sijaan Gonalilla. Voi olla, että lääkkeet vielä tarkentuvat tai muuttuvat, mutta se selviää kun ilmoitan oviksen.
Punktio joskus viikolla 7 tai 8. Lääkäri varoittelikin, että minun historialla ei välttämättä tule tuoresiirtoa, mikä ei nyt ollut mikään yllätys kun ekasta hoidosta tuli 22 rakkulaa ja toisesta 24. Ensimmäisestä saimme 2 blastokystiä ja toisesta 6, eli on ihan mahdollista selvitä yhdellä ivf-kierroksella jos tuuri käy. Lyhyt kaava todennäköisesti auttaa myös tähän rakkulamäärään hyvällä tavalla.
Hei! Uusi palstalainen liittyy mukaan. Olen taustalla lueskellut edellisen 24-25 ketjun, nyt ajattelin aktivoitua itsekin kirjoittelemaan.
Voisin kertoa hieman meidän tilannetta. Täällä kirjoittelee 39v. ja puolisoni on 40v. Meillä yritystä kohta vuosi takana, iän vuoksi puhuttiin jo alussa että jos raskaus ei ala syksyyn mennessä niin lähdetään alustavasti selvitteleen että onko kaikki OK. Lokakuun lopussa mies kävi siemennesteanalyysissa ja siellä selvisi, että näytteessä on kaikki arvot alakantissa. Varattiin sitten marraskuussa myös aika lääkärille, joka totesi, että IVF- tai ehkä suoraan ICSI olisi järkevää meidän tilanteessa. Eilen alkoi kuukautiset joten tänään alkaisi ensimmäiset pistelyt Gonal F. Jännittävää aikaa itselle ja kaikki termit on auttavasti hallussa, joten antakee anteeksi jos ilmaisen itseäni sekavasti
. Ollaan yksityisellä hoidossa.
Minulla aiemmasta suhteesta yksi lapsukainen, miehellä ei ole aiempia. Eli ekaa yhteistä yritetään
.
Voisin kertoa hieman meidän tilannetta. Täällä kirjoittelee 39v. ja puolisoni on 40v. Meillä yritystä kohta vuosi takana, iän vuoksi puhuttiin jo alussa että jos raskaus ei ala syksyyn mennessä niin lähdetään alustavasti selvitteleen että onko kaikki OK. Lokakuun lopussa mies kävi siemennesteanalyysissa ja siellä selvisi, että näytteessä on kaikki arvot alakantissa. Varattiin sitten marraskuussa myös aika lääkärille, joka totesi, että IVF- tai ehkä suoraan ICSI olisi järkevää meidän tilanteessa. Eilen alkoi kuukautiset joten tänään alkaisi ensimmäiset pistelyt Gonal F. Jännittävää aikaa itselle ja kaikki termit on auttavasti hallussa, joten antakee anteeksi jos ilmaisen itseäni sekavasti
. Ollaan yksityisellä hoidossa.Minulla aiemmasta suhteesta yksi lapsukainen, miehellä ei ole aiempia. Eli ekaa yhteistä yritetään
.
Muokattu viimeksi:
Kerronpa hieman minäkin taustaa.
Eli meillä taustalla selittämätön lapsettomuus. Yksi lapsi vm 2013 löytyy. Meillä on takana toistakymmentä keskenmenoa, 11 vuotta yritetty toista lasta. Minulla oli aiemmin bmi liian korkea hoitohin joten ekat tutkimukset 2017 ei johtaneet mihinkään. Lopulta päädyin siihen että lähden lihavuusleikkauspolulle ja sen myötä bmi on laskenut niin että hoidot tulivat mahdollisiksi.
Meille selvisi heti ensikäynnillä että mennään suoraan IVF jonoon. Syksyllä oli eka kierros, saatiin 18 solua joista 16 kypsiä mutta vain 3 hedelmöittyi normaalisti ja 2 hyväkaatuista blastoa jäi käyttöön, 1 tuoresiirto josta plussa mutta meni kesken. Nyt tulossa PAS toivottavasti tässä kuussa. Sen jälkeen jos uusi IVF kierros alkaa niin tehdään PICSI hedelmöitys. Hyytymislabrat ym kunnossa ja ennen joulua otettiin vielä molemmilta kromosomitestit ja niiden tuloksia odotellaan.
Nyt kp 9 olikin PASia ajatellen ultra, johtofolli 11,5mm joten jos se kasvaa oletetusti niin päästään siirtoon
su ja ma on nyt että ei saisi tulla ovisplussaa. limakalvo oli lääkärin sanoin ihmeellisen hyvä jo nyt 8,4mm ja kolmikaikuinen, eli sen puolesta ei ole huolta. Nyt myös parempi luteaalituki joka jatkuu 16 viikolle asti jos raskaus alkaa. Onneksi sain luget joulukuussa ostettua kun katto oli täynnä ja gonapeptylkin on jo valmiina kun sitä en saanutkaan käyttää tuoresiirrossa mutta olin ehtinyt sen jo ostaa.
Eli meillä taustalla selittämätön lapsettomuus. Yksi lapsi vm 2013 löytyy. Meillä on takana toistakymmentä keskenmenoa, 11 vuotta yritetty toista lasta. Minulla oli aiemmin bmi liian korkea hoitohin joten ekat tutkimukset 2017 ei johtaneet mihinkään. Lopulta päädyin siihen että lähden lihavuusleikkauspolulle ja sen myötä bmi on laskenut niin että hoidot tulivat mahdollisiksi.
Meille selvisi heti ensikäynnillä että mennään suoraan IVF jonoon. Syksyllä oli eka kierros, saatiin 18 solua joista 16 kypsiä mutta vain 3 hedelmöittyi normaalisti ja 2 hyväkaatuista blastoa jäi käyttöön, 1 tuoresiirto josta plussa mutta meni kesken. Nyt tulossa PAS toivottavasti tässä kuussa. Sen jälkeen jos uusi IVF kierros alkaa niin tehdään PICSI hedelmöitys. Hyytymislabrat ym kunnossa ja ennen joulua otettiin vielä molemmilta kromosomitestit ja niiden tuloksia odotellaan.
Nyt kp 9 olikin PASia ajatellen ultra, johtofolli 11,5mm joten jos se kasvaa oletetusti niin päästään siirtoon
su ja ma on nyt että ei saisi tulla ovisplussaa. limakalvo oli lääkärin sanoin ihmeellisen hyvä jo nyt 8,4mm ja kolmikaikuinen, eli sen puolesta ei ole huolta. Nyt myös parempi luteaalituki joka jatkuu 16 viikolle asti jos raskaus alkaa. Onneksi sain luget joulukuussa ostettua kun katto oli täynnä ja gonapeptylkin on jo valmiina kun sitä en saanutkaan käyttää tuoresiirrossa mutta olin ehtinyt sen jo ostaa.
Sinertävää
Puuhakas puhuja
Meille on ivf-suunnittelu tulossa tuossa helmikuun alussa niin varovasti tänne ilmoittaudun. Todennäköisesti miehestä johtuva lapsettomuus.
Olen 27v ja puoliso on 28v. Lasta yritetty nyt kaksi vuotta, viime vuonna oli yksi inseminaatio. Mulla afc 20+20, amh 3,43, säännöllinen kierto, paksu limakalvo mutta keho ei vaan tajua tulla raskaaksi.
Ollaan Tilkassa hoidossa ja tuntuu ettei mitään tapahdu suurimman osan aikaa.
Olen 27v ja puoliso on 28v. Lasta yritetty nyt kaksi vuotta, viime vuonna oli yksi inseminaatio. Mulla afc 20+20, amh 3,43, säännöllinen kierto, paksu limakalvo mutta keho ei vaan tajua tulla raskaaksi.
Ollaan Tilkassa hoidossa ja tuntuu ettei mitään tapahdu suurimman osan aikaa.
Meilläkin suurin osa ajasta on mennyt vaan jonoissa ja odotellessa. Meistäkin KYS teki lähetteen syyskuussa HUSiin (jossa tehdään alkiodiagnostiikkaa Suomessa). Sen jälkeen kliinisen genetiikan yksikkö marraskuussa totesi että edelleen miehen sairaus periytyy, ja sittenpä ei ole kuulunut mitään paitsi että nähdäkseni lähete Tilkassa on hyväksytty joskus marraskuun lopulla.Meille on ivf-suunnittelu tulossa tuossa helmikuun alussa niin varovasti tänne ilmoittaudun. Todennäköisesti miehestä johtuva lapsettomuus.
Olen 27v ja puoliso on 28v. Lasta yritetty nyt kaksi vuotta, viime vuonna oli yksi inseminaatio. Mulla afc 20+20, amh 3,43, säännöllinen kierto, paksu limakalvo mutta keho ei vaan tajua tulla raskaaksi.
Ollaan ennenkin jonoteltu alkiodiagnostiikan takia pitkiä aikoja julkisella, mutta meille tuli vaan mitta täyteen. Tässä odotellessa tehtiin jo inssejä, mutta ne on aika kalliita lahjasiittiöillä. Siksi ivf Ovumiassa (Kuopiossa ei ole kuin 1 yksityinen)
Lisään vielä että meillä ikää minulla 34 (keväällä täytän 35) ja mies on 41.
Ja tämä on kyllä yhtä odottelua kyllä. Itse toivon siksi kovasti että päästäisiin tässä kierrossa siirtoon kun sitten on pakkanen tyhjä ja pitää alusta jonottaa uuteen kierrokseen, noin 4kk jono kuulemma Taysissa tällä hetkellä ja sitten alkaakin jo kesä kolkutella ovella ja sulku lähestyy ja lisää odottelua luvassa.
Onko täällä muille tehty noita kromosomitutkimuksia, onko löytynyt niistä mitään selittävää ja kestikö tuloksissa kauan?
Ja tämä on kyllä yhtä odottelua kyllä. Itse toivon siksi kovasti että päästäisiin tässä kierrossa siirtoon kun sitten on pakkanen tyhjä ja pitää alusta jonottaa uuteen kierrokseen, noin 4kk jono kuulemma Taysissa tällä hetkellä ja sitten alkaakin jo kesä kolkutella ovella ja sulku lähestyy ja lisää odottelua luvassa.
Onko täällä muille tehty noita kromosomitutkimuksia, onko löytynyt niistä mitään selittävää ja kestikö tuloksissa kauan?
Sinertävää
Puuhakas puhuja
Kisumamma90
Jostain jotain jo tietävä
Moi!
Jonkin verran tullut kirjoiteltua erinäisiin ketjuihin täällä palstalla. Neljä vuotta sitten jätettiin ehkäisy pois ja edelleen on tyhjä syli. Monenlaista on tullut eteen tässä taipaleella. Lähinnä pettymyksiä Allekirjoituksessa on jonkinlainen aikajana.
Ollaan tällä hetkellä julkisen viimeisellä ivf-kierroksella. Hyvin pidättyväinen ja pessimistinen olo koko hommasta. Tuntuu että olen henkisesti semmoisessa jumissa, etten osaa odottaa, että meitä voisi onnistaa, mutta en kuitenkaan mieti vielä elämää niin, että jäädään lapsettomiksi. Vähän sekava ulostulo
Ollaan selittämättömiä ja yksi luomuraskaus on tosiaan alkanut yrityksen alussa. Ylilääkärin mukaan meillä on kaikki mahdollisuudet edelleen siihen, mutta aina voi uskoa unelmiinsa
En osaa sanoa miksei ivf tunnu toimivan minun kropassa. Voisiko paluu inseminaatioihin olla vielä kokeilemisen arvoinen juttu?
Jonkin verran tullut kirjoiteltua erinäisiin ketjuihin täällä palstalla. Neljä vuotta sitten jätettiin ehkäisy pois ja edelleen on tyhjä syli. Monenlaista on tullut eteen tässä taipaleella. Lähinnä pettymyksiä
Allekirjoituksessa on jonkinlainen aikajana.Ollaan tällä hetkellä julkisen viimeisellä ivf-kierroksella. Hyvin pidättyväinen ja pessimistinen olo koko hommasta. Tuntuu että olen henkisesti semmoisessa jumissa, etten osaa odottaa, että meitä voisi onnistaa, mutta en kuitenkaan mieti vielä elämää niin, että jäädään lapsettomiksi. Vähän sekava ulostulo
Ollaan selittämättömiä ja yksi luomuraskaus on tosiaan alkanut yrityksen alussa. Ylilääkärin mukaan meillä on kaikki mahdollisuudet edelleen siihen, mutta aina voi uskoa unelmiinsa
En osaa sanoa miksei ivf tunnu toimivan minun kropassa. Voisiko paluu inseminaatioihin olla vielä kokeilemisen arvoinen juttu?
Esittäydytäänpä tänne. Kirjoittelin tuonne aiempaan vuosikertaan ensimmäisen ivfn aikaan kun asia oli ajankohtainen, mutta sen jälkeen olen vietellyt hiljaiseloa. Ja odotellut. Ja vähän lisää odotellut. Siinäpä tuo julkisella hoidoissa oleminen on kiteytettynä.
Meillä ikää 33/38 ja ensimmäisen yritys alkanut kolmisen vuotta sitten. Raskauduin aivan yrityksen alussa, mutta se raskaus jäi kemialliseksi. Sen jälkeen jatkettiin yritystä vailla huolta huomisesta, olihan se jo kerran melkein onnistunut. 1,5v yrityksen jälkeen päätin, että nyt riittää, ja menin yksityiselle gynelle tsekkiin. Ultrassa näkyi endometrioosi, joka onkin oletettu syy meidän lapsettomuudelle. Diagnoosi tuli yllätyksenä koska en oireillut endometrioosille tyypillisesti. No, suunnitelma oli sitä myöten selvä ja lähete lähti samantien julkiselle. Tutkimuksissa ei muuta selittävää löytynyt. Puolison tavara normaalilaatuista, itsellä amh 2 ja muut arvot ok. Pitkän odotuksen jälkeen päästiin aloittamaan ensimmäinen ivf maaliskuussa 2025. Ennen ivfää söin endometrioosin vuoksi pillereitä 3kk. Ensimmäisestä ivfstä saatiin 7 munasolua ja 2 alkiota. Molemmista alkioista tuloksena kemialliset raskaudet. Sitten taas odottelemaan. Loppuvuodesta -25 pääsimme toisen ivfn suunniteluun, ja nyt on hoitokierros parhaillaan menossa. Ensiviikolla luvassa ultra ja toivottavasti päästään myös punktioon.
Ensimmäiseltä kierrokselta jäi hampaankoloon kehno keltarauhastuki. Tajusin sen huonouden vasta kun luin muiden samalla diagnoosilla hoidoissa olevien kirjoituksia. Osasin teidän ansiosta käydä omakustanteisesti progemittauksessa pakastealkionsiirron siirtopäivänä, ja tulos oli surkea 21. Voisiko se selittää kemialliseksi jäänyttä raskautta, mene ja tiedä. Jatkossa en ainakaan aio niin pientä tukea hyväksyä. Söin siis vain terolutia 1+2 annoksella.
Oon saanut kyllä valtavasti tietoa näiden palstojen kautta, ja nyt osaan vaatia vahvemman keltarauhastuen jatkoon.
Kiitos kaikille jotka jaatte kokemuksianne hoitojen toteutuksesta. Eri paikoissa tuntuu olevan tosi erilaisia käytänteitä. Tässäkin asiassa omalla perehtyneisyydellä ja vaatimisella on iso merkitys. Ensimmäisellä kierroksella sitä vain luotti sokeasti hoitotahoon, että he kyllä osaavat hommansa. Ei sitä täysin ummikkona muuta voinutkaan.
Lopuksi vielä toivon kaikille meille myötätuulta tähän vuoteen, ja paljon plussia
Meillä ikää 33/38 ja ensimmäisen yritys alkanut kolmisen vuotta sitten. Raskauduin aivan yrityksen alussa, mutta se raskaus jäi kemialliseksi. Sen jälkeen jatkettiin yritystä vailla huolta huomisesta, olihan se jo kerran melkein onnistunut. 1,5v yrityksen jälkeen päätin, että nyt riittää, ja menin yksityiselle gynelle tsekkiin. Ultrassa näkyi endometrioosi, joka onkin oletettu syy meidän lapsettomuudelle. Diagnoosi tuli yllätyksenä koska en oireillut endometrioosille tyypillisesti. No, suunnitelma oli sitä myöten selvä ja lähete lähti samantien julkiselle. Tutkimuksissa ei muuta selittävää löytynyt. Puolison tavara normaalilaatuista, itsellä amh 2 ja muut arvot ok. Pitkän odotuksen jälkeen päästiin aloittamaan ensimmäinen ivf maaliskuussa 2025. Ennen ivfää söin endometrioosin vuoksi pillereitä 3kk. Ensimmäisestä ivfstä saatiin 7 munasolua ja 2 alkiota. Molemmista alkioista tuloksena kemialliset raskaudet. Sitten taas odottelemaan. Loppuvuodesta -25 pääsimme toisen ivfn suunniteluun, ja nyt on hoitokierros parhaillaan menossa. Ensiviikolla luvassa ultra ja toivottavasti päästään myös punktioon.
Ensimmäiseltä kierrokselta jäi hampaankoloon kehno keltarauhastuki. Tajusin sen huonouden vasta kun luin muiden samalla diagnoosilla hoidoissa olevien kirjoituksia. Osasin teidän ansiosta käydä omakustanteisesti progemittauksessa pakastealkionsiirron siirtopäivänä, ja tulos oli surkea 21. Voisiko se selittää kemialliseksi jäänyttä raskautta, mene ja tiedä. Jatkossa en ainakaan aio niin pientä tukea hyväksyä. Söin siis vain terolutia 1+2 annoksella.
Oon saanut kyllä valtavasti tietoa näiden palstojen kautta, ja nyt osaan vaatia vahvemman keltarauhastuen jatkoon.
Kiitos kaikille jotka jaatte kokemuksianne hoitojen toteutuksesta. Eri paikoissa tuntuu olevan tosi erilaisia käytänteitä. Tässäkin asiassa omalla perehtyneisyydellä ja vaatimisella on iso merkitys. Ensimmäisellä kierroksella sitä vain luotti sokeasti hoitotahoon, että he kyllä osaavat hommansa. Ei sitä täysin ummikkona muuta voinutkaan.Lopuksi vielä toivon kaikille meille myötätuulta tähän vuoteen, ja paljon plussia
Muokattu viimeksi: