Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Kiitos vastauksesta. Vaikeahan tässä kokonaisuudessa on tietää mikä ollut minkäkin vaikutusta. Itselleni kuitenkin huojentava tieto, että jollekin muullekin tällainen määrätty, kun en ollut aiemmin kuullut asiasta.En kyllä muista mikä oli syynä tuohon määrään… Lisä buustia?![]()
En osaa arvioida oliko tarpeellista vai ei. Luotan lääkärin arviointiin.
Tsemppiä piinailuun!!Täällä tuoresiirto takana ja saatiin viimeinkin ne vastaukset punktion tuloksista
6 munasolusta 5 hedelmöittyi, 3 saatiin pakkaseen ja yhtä vielä jatkoviljellään jos sekin saataisiin vielä pakkaseen
Huomenna aamulla Gonapeptyl pistos ja Terolutit käytössä testipäivään asti
Käytiin syömässä mäkkärin ranskikset... kaikki keinot käyttöön![]()
Tsemppiä sinnekinTsemppiä piinailuun!!
Täällä myös piinapäivät käynnissä. Mä sain eilen kyytiin 4 päiväisen morulan ja huomenna myös gonapeptyl tiedossa. Pakkaseen päätyneistä ei vielä tietoa. Täytyy huomenna soitella. Eilen kaikki hedelmöittyneet näyttivät vielä hyvältä.![]()
Tosiaan kuten kerroin on IVF:t olleet minulle aivan järkyttävä kokemus. Kun alkionsiirtoja tullaan tekemään 12 ja mikäli raskaus ei näistä yhdestäkään ala, on aika pieni prosentuaalinen mahdollisuus onnistua mikäli hoitoja jatketaan. Koen, että jos näiden käytettyjen vuosien, tehtyjen hoitojen ja kärsineen kropan ja mielenterveyden jälkeen jää vielä kaduttamaan, ei siihen kyllä sitten mikään määrä meillä riitä. Meillä olisi toki taloudellisesti mahdollisuus jatkaa hoitoja yksityisellä jos ei lyödä tälle stoppia mutta siirtyminen yksityiselle ei ole hoidollisista syistä yksinkertaista meidän erittäin poikkeuksellisen tilanteen vuoksi vaan vaatisi lisää tuskaa ja kärsimystä joka ei välttämättä johda edelleenkään toivottuun lopputuloksen.En tiedä oletteko te julkisella vai yksityisellä hoidoissa, mutta jos on mahdollisuus vielä kerran sitä yrittää niin suosittelen, ettei ei jää myöhemmin tulevaisuudessa kaivamaan mieltä.![]()
Aivan ihanaa että teillä viimein onnistunut lopputulosOnnea ja voimia piinailuun, @Cha-cha !
Cycloista sen verran, että minulle ne eivät sopineet (aiheuttivat ärsytystä limakalvoilla, ja vuotoa joka tietysti huolestutti testaamisajankohtaa odotellessa), joten lääkäri määräsi pistettävää progesteronia (Pleyris). Eihän ne lisäpistokset tietenkään kivoja olleet, kaiken muun pistelyn jälkeen, mutta helpottivat oireita heti. Se oli myös se kierros kun tärppäsi (otin myös prenidsolonia ja aspiriinia).
Ymmärrän hyvin tuon epätoivon ja turhautumisen, varsinkin kun ei tiedä miksi alkiot ei kiinnity. Toivon todella että tämä kierros tuo hyviä uutisia!
Meillä siirrettiin 10 "hyvännäköistä" alkiota (osa blastoja) kunnes vaihdoimme toiselle hoidontarjoajalle, joka pystyi tekemään alkiodiagnostiikan. Se oli meille ratkaiseva tekijä, ja lääkäri sanoi suoraan että mun iässä (44 v.silloin) hyvien munasolujen määrä on prosentuaalisesti niin pieni, että turhien siirtojen välttämiseksi ne olisi hyvä testata. 4 stimulaatiosta (yksi tulokseton dual stim) saatiin 19 alkiota, joista 2 oli ok. Siinä meni 5kk +1 kk ERA:n, mutta ensimmäisen terveen alkion FET toi vihdoin toivotun tuloksen... Ja tuossa se nyt nukkua tursottaa, kaunis pieni poika![]()
Sitten ymmärrän.Tosiaan kuten kerroin on IVF:t olleet minulle aivan järkyttävä kokemus. Kun alkionsiirtoja tullaan tekemään 12 ja mikäli raskaus ei näistä yhdestäkään ala, on aika pieni prosentuaalinen mahdollisuus onnistua mikäli hoitoja jatketaan. Koen, että jos näiden käytettyjen vuosien, tehtyjen hoitojen ja kärsineen kropan ja mielenterveyden jälkeen jää vielä kaduttamaan, ei siihen kyllä sitten mikään määrä meillä riitä. Meillä olisi toki taloudellisesti mahdollisuus jatkaa hoitoja yksityisellä loputtomiin jos ei lyödä tälle stoppia mutta siirtyminen yksityiselle ei ole hoidollisista syistä yksinkertaista meidän erittäin poikkeuksellisen tilanteen vuoksi vaan vaatisi lisää tuskaa ja kärsimystä joka ei välttämättä johda edelleenkään toivottuun lopputuloksen.
Minulla soluja tulee sen verran että niitä siirrellään sitten taas 1-2 vuotta jos uusi pitkä IVF tehdään, eli tämän verran lisää elämästä hoitojen parissa - ei kiitos.
Vaikka lapsihaave on kova, on jossain vaiheessa ymmärrettävä omalla kohdallani milloin on aika ylläpitää parisuhdetta ja jatkaa muuta elämää. Tämän asian parissa on eletty jo nyt aivan liian monta vuotta.![]()
Sitten ymmärrän kun on noin pitkä matka ja siirtoa takana.Tosiaan kuten kerroin on IVF:t olleet minulle aivan järkyttävä kokemus. Kun alkionsiirtoja tullaan tekemään 12 ja mikäli raskaus ei näistä yhdestäkään ala, on aika pieni prosentuaalinen mahdollisuus onnistua mikäli hoitoja jatketaan. Koen, että jos näiden käytettyjen vuosien, tehtyjen hoitojen ja kärsineen kropan ja mielenterveyden jälkeen jää vielä kaduttamaan, ei siihen kyllä sitten mikään määrä meillä riitä. Meillä olisi toki taloudellisesti mahdollisuus jatkaa hoitoja yksityisellä loputtomiin jos ei lyödä tälle stoppia mutta siirtyminen yksityiselle ei ole hoidollisista syistä yksinkertaista meidän erittäin poikkeuksellisen tilanteen vuoksi vaan vaatisi lisää tuskaa ja kärsimystä joka ei välttämättä johda edelleenkään toivottuun lopputuloksen.
Minulla soluja tulee sen verran että niitä siirrellään sitten taas 1-2 vuotta jos uusi pitkä IVF tehdään, eli tämän verran lisää elämästä hoitojen parissa - ei kiitos.
Vaikka lapsihaave on kova, on jossain vaiheessa ymmärrettävä omalla kohdallani milloin on aika ylläpitää parisuhdetta ja jatkaa muuta elämää. Tämän asian parissa on eletty jo nyt aivan liian monta vuotta.![]()
Varovaisesti suosittelisin harkitsemaan yksityistä. Ainakin meidän kohdalla julkisella oltiin erittäin haluttomia kokeilemaan mitään perusliukuhihnasta poikkeavaa, vaikka alkioita siirrettiin 14kpl. Kaikki hyvälaatuisia, suurin osa blastoja, limakalvo aina upean paksu ja muutenkin kaikki oli erinomaisesti. Ei vaan onnistunut ei. Siirrot olivat fyysisesti erittäin kivuliaita ja ne tehtiin lopulta aina niin, että sain kipulääkitystä suoraan suoneen siirtohetkellä.Jos me saataisiin joku mielenterveyshäiriö että mentäisiin kolmannelle kierrokselle, niin ainoa millä siihen suostuisin, olisi varmasti, että saataisiin se alkiodiagnostiikka sekä kaikki mahdolliset tutkimukset ennen sitä.![]()
Ihana tarina.Varovaisesti suosittelisin harkitsemaan yksityistä. Ainakin meidän kohdalla julkisella oltiin erittäin haluttomia kokeilemaan mitään perusliukuhihnasta poikkeavaa, vaikka alkioita siirrettiin 14kpl. Kaikki hyvälaatuisia, suurin osa blastoja, limakalvo aina upean paksu ja muutenkin kaikki oli erinomaisesti. Ei vaan onnistunut ei. Siirrot olivat fyysisesti erittäin kivuliaita ja ne tehtiin lopulta aina niin, että sain kipulääkitystä suoraan suoneen siirtohetkellä.
Mentiin vielä yksityiselle sen jälkeen. Tiedettiin, että ei enää voi onnistua, mutta ei ollut voimia lopettaa ja alkaa ksittelemään sitä lopettamisesta seuraavaa kriisiä. Toiveena yksityisellä oli oikeastaan saada vastaus, onko kaikki alkiot vaan kelvottomia, vaikka päällepäin näytti hyviltä.
Mentiin siis yksityiselle sillä ajatuksella, että alkiodiagnostiikka tehdään. Oletus oli, että alkiot on kuraa, mutta ei ne olleet. Yksityisellä käytettiin eri lääkkeitä stimulaatiossa ja progesteronitukea lisättiin hurjasti; cyclogestin lisäksi tuli pistettävä proge. Lopulta saatiin vauva syliin, 17 alkionsiirtoa siihen kaikenkaikkiaan tarvittiin.
Luulisi, että kaikkialla saa humautuksen tms. Itse en muista mitään kahdesta edellisestä punktiosta. Filmi poikki. En todellakaan muista kävelleeni huoneesta ulos, mutta muistikuvat alkavat siitä, kun hoitaja auttaa heräämössä sängylle. "Haluan nähdä, kantaako sun jalat." Oon ihmetellyt, että "miten niin ei kantaisi".Itseäni on alkanut jo jännittämään munasolujen keräys. Tietääkö joku saako Tilkassa rauhoittavaa ennen toimenpidettä?
Tämä on kyllä ihana tarina, että noin kauhean rumban jälkeen onnistuitteVarovaisesti suosittelisin harkitsemaan yksityistä. Ainakin meidän kohdalla julkisella oltiin erittäin haluttomia kokeilemaan mitään perusliukuhihnasta poikkeavaa, vaikka alkioita siirrettiin 14kpl. Kaikki hyvälaatuisia, suurin osa blastoja, limakalvo aina upean paksu ja muutenkin kaikki oli erinomaisesti. Ei vaan onnistunut ei. Siirrot olivat fyysisesti erittäin kivuliaita ja ne tehtiin lopulta aina niin, että sain kipulääkitystä suoraan suoneen siirtohetkellä.
Mentiin vielä yksityiselle sen jälkeen. Tiedettiin, että ei enää voi onnistua, mutta ei ollut voimia lopettaa ja alkaa ksittelemään sitä lopettamisesta seuraavaa kriisiä. Toiveena yksityisellä oli oikeastaan saada vastaus, onko kaikki alkiot vaan kelvottomia, vaikka päällepäin näytti hyviltä.
Mentiin siis yksityiselle sillä ajatuksella, että alkiodiagnostiikka tehdään. Oletus oli, että alkiot on kuraa, mutta ei ne olleet. Yksityisellä käytettiin eri lääkkeitä stimulaatiossa ja progesteronitukea lisättiin hurjasti; cyclogestin lisäksi tuli pistettävä proge. Lopulta saatiin vauva syliin, 17 alkionsiirtoa siihen kaikenkaikkiaan tarvittiin.
Pahoittelut keskenmenosta!Moikka! Olen myös vuosia lueskellut näitä keskusteluita vertaistuen ja tiedon vuoksi, nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa kirjoittelen itse.
Meille tehtiin vihdoin tammikuussa 1. Pas josta alkoi raskaus, mutta se meni valitettavasti viikko sitten kesken. Hcg-mittauksen yhteydessä 4+0 minulta katsottiin myös progesteroni ja se oli 56. Olin tuohon mennessä käyttänyt vajaa 2vk Cyclogestejä 400mg 2krt vuorokaudessa. Osaako kukaan kommentoida näillä tiedoilla onko tuo progesteroniarvo hyvä, onkohan cyclogesteillä ollut minkälainen vaikutus? Cyclogest lopetettiin 2pv positiivisen raskaustestin jälkeen ja keskenmeno tuli tuosta 5 päivän päästä. Tuossa aiemmin myös joku kertoi että cyclogest oli vaihdettu pistettävään progesteroniin. Myös itselläni cyclogest tuntui aiheuttavan ärsytystä, limakalvot olivat myös todella turpean/oudon tuntuiset. Olen hyvin yliherkkä monelle, mietin olisiko joku muu vaihtoehto minulle parempi.
Pakkasessa on vielä 1 blasto ja ensi viikolla on km jälkitarkastus. Hienoa että raskaus alkoi ja kaikki näyttikin hyvältä, mietin kuitenkin mitä voisi tehdä toisin seuraavassa siirrossa, toki myös ymmärrän sen että km saattoi johtua esimerkiksi alkion viallisuudesta (oli kylläkin muuten top-luokkaa).
Paljon tsemppiä kaikille omiin jännittäviin vaiheisiin ja jaksamista vaikeuksia kohdanneille.![]()
Oman kokemukseni perusteella munasolukeräystä Tilkassa ei tarvitse kovasti jännittää. Itselläni meni kaikki hyvin (mitä nyt laite hajosi kesken operaation, mutta siitäkin selvittiin). Henkilökunta oli osaavaa ja mukavaa ja lääkkeitä sai helposti lisää. Hiukan koomista oli, että toimenpidehuoneessa oli radio päällä ja kun olivat aloittamassa, niin Eye of the Tiger pärähti soimaan. Puoliso kysyi jälkikäteen kiinnitinkö musiikkiin huomiota ja huomasin oikeastaan muistavani vain tuon ekan biisin. Kävelin toimenpidehuoneesta itse toipumispuolelle, jossa sai levätä viltin alla ja tietyn ajan kuluttua syödä omia eväitä. Vatsa oli aika kipeä, niin sain vahvempaa kipulääkettä, pahoinvointilääkettä ja lämpöpussit vatsalle. Torkahdin ehkä puoleksi tunniksi ja totesin sen jälkeen, että olen valmis lähtemään kotiin.Itseäni on alkanut jo jännittämään munasolujen keräys. Tietääkö joku saako Tilkassa rauhoittavaa ennen toimenpidettä?
Kiitos! Toivotaan ettei sinun tarvitse kolmannelle kiekalle lähteä, vaan tärppää tällä kertaaAivan ihanaa että teillä viimein onnistunut lopputulosJa tukee just sitä teoriaa että se tutkiminen kannattaa kyllä, niin säästyy aikaa ja tuskaa niin paljon. Kyllähän jokainen turha siirtokin vie sitä terveydenhuollon resurssia aika paljon.
Jos me saataisiin joku mielenterveyshäiriö että mentäisiin kolmannelle kierrokselle, niin ainoa millä siihen suostuisin, olisi varmasti, että saataisiin se alkiodiagnostiikka sekä kaikki mahdolliset tutkimukset ennen sitä.![]()
Kiitos Misa vastauksesta ja pahoitteluistaPahoittelut keskenmenosta!
Mulla Dextralla muistaakseni progesteronin raja-arvoksi sanottiin 60. Yli sen pitäisi olla ekalla kolmanneksella mielellään. Itselläni oli käytössä Lugesteron 2 x 200mg / pvä, ja sitä jatkettiin melkein raskauden puoliväliin asti. On yksilöllistä minkä verran Luget/Cyclot nostaa progesteroniarvoa, mutta jopa joitain kymmeniä. Olitko laittanut Cyclogestin just ennen labraa, tai lähinnä, että oliko edellisestä Cyclosta minkä verran aikaa?
Toivottavasti saisit seuraavassa raskaudessa käyttää keltarauhastukea pidempään. Sillä voi olla mahdollisesti vaikutusta raskauden jatkumisen kannalta, vaikka mahdotontahan se on tietää, mikä nyt keskeytymisen syynä oli. Mutta kun halutaan kaikin keinoin yrittää estää keskenmeno, progesteronilisää kyllä kannattaisi jatkaa jos vaan mitenkään mahdollista, sen verran helppo keino se on ja ei ole haittaakaanVoisikohan toimia esim. Terolut ja lisäksi vaikka kerran päivässä alakautta laitettava? Terolut vaikuttaa vähän eri tavalla ekä näy verikokeissakaan progesteroniarvossa, mutta se ei ainakaan aiheuttaisi tuota paikallista ärsytystä. Pistettäväkin vaihtoehto on (Prolutex?), mutta se on kai melko hintava ja aiheuttaa myös pistokohdan ärsytystä. Tuosta ei kyllä ole itselläni omaa kokemusta joten toivottavasti joku jolla on, osaa kommentoida siihen enemmän.
Okei, tuossa tapauksessa Cyclogest on näkynyt tuossa verikoearvossa.Kiitos Misa vastauksesta ja pahoitteluistaOlen jopa hieman yllättynyt miten pahalta tuntuu näinkin varhainen keskenmeno, sekä henkisesti että fyysisesti.
Olin laittanut edeltävän cyclogestin noin 3-4h ennen labraa. Nyt kyllä tässä mielentilassa hapottaa, että a. miksi tätä arvoa ei tarkastettu ennen siirtoa ja b. miksi tukea ei jatkettu pidempään. Olisi pitänyt itse osata kyseenalaistaa, mutten osannut. Muistan kun soitin ensimmäisestä vuodosta sairaalaan, kätilö sanoi ensin että "sinulla on vielä keltarauhastuki käytössä" johon sanoin että ei ole. Miksiköhän oletti että on, varmaan siis sen takia että osalla jatketaan pidempään, mutta miksi minulla sitten näin ei tehty.. Toki edelleen korostan että ymmärrän ettei näillä välttämättä olisi ollut mitään merkitystä, mutta olishan se ollut kiva jos kaikki järkevät keinot olisi ollut käytössä heti, varsinkin kun raskaus alkoiTäytyy ensi viikon käynnillä vakavasti keskustella eri vaihtoehdoista, olemme siis julkisella hoidossa.