IVF/ICSI-HOIDOT 2024-2025

[Tinttara]

Noniin, @Kirppuliini ja @Uneksija kiitos tarkennuksesta! Minä jo mietin et hetkinen hei. Tilaukseen tosiaan meni meidän apteekissa molemmat. Toisaalta teki mieli käydä lähikaupungin apteekkiin tilaamassa, liikaa tuttuja tuossa apteekissa, mutta haun helpottamiseksi päädyin tuohon lähempään.

Miten olette muuten jaksaneet töissä hoitojen aikana, kun hormonit laitetaan sekaisin?

 

[linatella]

Miten olette muuten jaksaneet töissä hoitojen aikana, kun hormonit laitetaan sekaisin?

Mulla on tullu yllättävän vähän sivuvaikutuksia noista stimulaatiovaiheen lääkkeistä. Ehkä pahin ollut väsymys ja etova olo. Toki loppuvaiheessa inhottavat tuntemukset alavatsalla kun follikkelit kasvaa, mutta kaiken kaikkiaan mielestäni tosta vaiheesta selvinnyt yllättävänkin helpolla.

 

[Ixia86]

Mäkin yllätyin siitä, ettei lääkkeet itsessään vaikuttaneet mitenkään mielialaan tai oloon. Olin jo varoitellut miestä etukäteen, että katsoo mun käytöstä ja juttuja läpi sormien stimulaation ajan, mutta eipä musta sit mitään hirviötä kuoriutunutkaan. Reagoin siis tosi vahvasti mm. yhdistelmäehkäisypillereihin ja en oo koskaan voinut niitä käyttää, kun kiristää hermoa koko ajan ja kaikki ärsyttää. Ainoastaan juuri tuo loppuvaiheen turvotus ja pinkeys alavatsalla oli oireena ja se nyt kuuluu asiaan, kun folleja kasvaa. Kaiken kaikkiaan mulle itselle jäi stimulaatiosta ja punktiosta hyvä fiilis ja ei ahdistaisi, jos joutuisi siihen uudelleen. Tietysti toivoo, että tulosta saataisiin kerätyistä huurunenistä, mutta sen nyt näkee tässä lähitulevaisuudessa.

 

[Kirppuliini]

Miten olette muuten jaksaneet töissä hoitojen aikana, kun hormonit laitetaan sekaisin?

Vaikea ennakoida miten kukin reagoi ja onko isoimmat vaikutukset henkisellä vai fyysisellä puolella. Oloon vaikuttaa paljonko rakkuloita kehittyy ja kuinka isoja. Itse olen ollut työkykyinen keräyspäiviä ja sitä seuraavaa päivää lukuun ottamatta, mutta olen ottanut etätöissä hiukan iisimmin ja tehnyt töitä esimerkiksi päivystyksessä.

Itselläni meni pitkä hoito kevyemmin kuin lyhyt. Varmaan isoimpana vaikuttavana tekijänä, että lyhyessä Gonal-annos oli isompi, mikä aiheutti pahoinvointia ja paineen tunnetta. Nyt menossa lyhyt hoito Gonalin enimmäisannoksella ja olo vielä ihan normaali, mutta arvelen pahoinvoinnin ja tuskaisen olon alkavan ensi viikolla.

 

[Kirppuliini]

Miten @Ehtoo tilanne kehittynyt? Onko toivoa? Oltiin käsittääkseni samana päivänä keräyksessä toukokuussa ja kurjaa ajatella, jos ollaan molemmat tilanteessa, jossa seuraava askel on uusi hoito.

 

[Ehtoo]

Miten @Ehtoo tilanne kehittynyt? Onko toivoa? Oltiin käsittääkseni samana päivänä keräyksessä toukokuussa ja kurjaa ajatella, jos ollaan molemmat tilanteessa, jossa seuraava askel on uusi hoito.

Valitettavasti negaa on tullut. Sain vielä nyt Cyclogestistä paikallisen mutta melko voimakkaan iho-ja limakalvoreaktion (luulen sen liittyvän enemmän lääkkeen käyttötapaan kuin olevan varsinainen lääkeaineallergia), jonka vuoksi en nukkunut yöllä melkein ollenkaan. Sain onneksi Omapolun kautta yhteyden lääkäriin, ja lääkitys purettiin. Huolettaa sekin, voinko jatkossa käyttää tuota lääkettä ja löytyykö sille korvaava valmiste. Nyt antihistamiinin turvin toivon, että oireet helpottaisivat ennen kuukautisten alkamista. Vähän huvittavaakin, että juuri Cyclogest on näistä kaikista se lääke, joka saa mun kropan sekoilemaan.

Paljon myötätuulta sun uuteen hoitoon! Meillä tosiaan vähän mietteissä lähteäkö tässä välissä yksityispuolelle hätäilemään. Päivitän tänne sitten tilannetta. Kyllä sitä henkisesti oli varautunut, että useamman hoidon voi varmasti vaatia (meidän ikäisillä yhden hoidon onnistumisisprosentti ei taida olla kovin hyvä, vaikka onneksi moni sillä onnistuukin), mutta se yhden alkion missaaminen, tämä negatulos ja edessä oleva tauko ovat kyllä tehneet olon hätääntyneemmäksi kuin osasin arvatakaan.

Kun oli oikein tuskaista, paikat tulessa ja vielä yksi varmistusnega tehtynä, Hesari kruunasi aamuni kertomalla pariskunnasta, joka oli saanut kaksi lasta 11 kuukauden sisään.

 

[VenusAurora]

Noniin, @Kirppuliini ja @Uneksija kiitos tarkennuksesta! Minä jo mietin et hetkinen hei. Tilaukseen tosiaan meni meidän apteekissa molemmat. Toisaalta teki mieli käydä lähikaupungin apteekkiin tilaamassa, liikaa tuttuja tuossa apteekissa, mutta haun helpottamiseksi päädyin tuohon lähempään.

Miten olette muuten jaksaneet töissä hoitojen aikana, kun hormonit laitetaan sekaisin?

Moikka! Synerla aiheutti mulle kuumia aaltoja, väsymystä, itkuisuutta ja sellaista vetämätöntä oloa ehkä tokasta viikosta alkaen. Sitten kun pistokset alkoi - ne herätti kuolleista ja tuli hyvä ja energinen olo! Pistosten loppua kohden taas alkoi turvottaa ja väsyttämään. Psyykkasin itseäni kuitenkin että kaikki suihkaukset ja pistokset vie meitä eteenpäin tällä matkalla.

Töissä olin ihan normisti mutta vähän annoin itseni ottaa kevyemmin, minulla toimistotyö ja olen osin etänä. Punktiopäivä ja sitä seuraava päivänä teki kipeää, tein sen seuraavan päivän jo töitä kun oli pakko edistää muutamaa hommaa. Pari saikkupäivää olisi ollut paljon parempi. Nyt 4 päivää punktiosta ja tänään tosi hyvä olo jo! Eilen alkionsiirron jälkeen nukuin 10h yöunet

Tsemppiä prosessiin ! Hyvin se menee askel kerrallaan

 

[VenusAurora]

Valitettavasti negaa on tullut. Sain vielä nyt Cyclogestistä paikallisen mutta melko voimakkaan iho-ja limakalvoreaktion (luulen sen liittyvän enemmän lääkkeen käyttötapaan kuin olevan varsinainen lääkeaineallergia), jonka vuoksi en nukkunut yöllä melkein ollenkaan. Sain onneksi Omapolun kautta yhteyden lääkäriin, ja lääkitys purettiin. Huolettaa sekin, voinko jatkossa käyttää tuota lääkettä ja löytyykö sille korvaava valmiste. Nyt antihistamiinin turvin toivon, että oireet helpottaisivat ennen kuukautisten alkamista. Vähän huvittavaakin, että juuri Cyclogest on näistä kaikista se lääke, joka saa mun kropan sekoilemaan.

Paljon myötätuulta sun uuteen hoitoon! Meillä tosiaan vähän mietteissä lähteäkö tässä välissä yksityispuolelle hätäilemään. Päivitän tänne sitten tilannetta. Kyllä sitä henkisesti oli varautunut, että useamman hoidon voi varmasti vaatia (meidän ikäisillä yhden hoidon onnistumisisprosentti ei taida olla kovin hyvä, vaikka onneksi moni sillä onnistuukin), mutta se yhden alkion missaaminen, tämä negatulos ja edessä oleva tauko ovat kyllä tehneet olon hätääntyneemmäksi kuin osasin arvatakaan.

Kun oli oikein tuskaista, paikat tulessa ja vielä yksi varmistusnega tehtynä, Hesari kruunasi aamuni kertomalla pariskunnasta, joka oli saanut kaksi lasta 11 kuukauden sisään.

Paljon sympatiaa ja voimia sinne ihan kun negassa ja kaikessa hoitotaipaleessa ei olisi jo tarpeeksi kestettävää ja tulee tulehdukset ja super sikiävät uutisista. Toivon teille nyt onnekkaampia vaiheita tulevaan

 

[Nektariini86]

@Ehtoo Mä niin ymmärrän, mulla kans aikamoinen paniikki välillä et aika loppuu kesken Lääkäri vähän maanantaina väläytteli että olis varmaan hyvä tehdä nyt useampi putkeen ja täyttää pakkasta kun tuo ikä on jo 39 Katsotaan, mitään tässä ei tarvitse onneksi päättää ennen ku nähdään mitä saadaan irti.

 

[Ixia86]

Onneksi meitä geriatrisia kansalaisia on täällä useampi, niin voidaan panikoida yhdessä. Kyllä tässä itelläkin on pieni paniikki päällä, miten nuo omat alkiot jaksavat blastokystiksi asti ja jaksavatko edes. Olisi aika karvas pettymys, jos pitäisi lähteä uuteen stimulaatioon, vaikka toki siihen sitten lähtisi ja taas toivoisi parasta. Prosentit eivät kyllä ole enää iän puolesta puolella, mutta pitää vaan jaksaa taistella unelmien eteen.

 

[Pumpulipilvi]

Valitettavasti negaa on tullut. Sain vielä nyt Cyclogestistä paikallisen mutta melko voimakkaan iho-ja limakalvoreaktion (luulen sen liittyvän enemmän lääkkeen käyttötapaan kuin olevan varsinainen lääkeaineallergia), jonka vuoksi en nukkunut yöllä melkein ollenkaan. Sain onneksi Omapolun kautta yhteyden lääkäriin, ja lääkitys purettiin. Huolettaa sekin, voinko jatkossa käyttää tuota lääkettä ja löytyykö sille korvaava valmiste. Nyt antihistamiinin turvin toivon, että oireet helpottaisivat ennen kuukautisten alkamista. Vähän huvittavaakin, että juuri Cyclogest on näistä kaikista se lääke, joka saa mun kropan sekoilemaan.

Paljon myötätuulta sun uuteen hoitoon! Meillä tosiaan vähän mietteissä lähteäkö tässä välissä yksityispuolelle hätäilemään. Päivitän tänne sitten tilannetta. Kyllä sitä henkisesti oli varautunut, että useamman hoidon voi varmasti vaatia (meidän ikäisillä yhden hoidon onnistumisisprosentti ei taida olla kovin hyvä, vaikka onneksi moni sillä onnistuukin), mutta se yhden alkion missaaminen, tämä negatulos ja edessä oleva tauko ovat kyllä tehneet olon hätääntyneemmäksi kuin osasin arvatakaan.

Kun oli oikein tuskaista, paikat tulessa ja vielä yksi varmistusnega tehtynä, Hesari kruunasi aamuni kertomalla pariskunnasta, joka oli saanut kaksi lasta 11 kuukauden sisään.

En muista missä sairaanhoitopiirissä te ootte. Mutta törmäsin juuri Jodelissö keskusteluahan joka oli saanut julkisella 3 ivf kierrosta, huolimatta siitä että yksityisellä oli tehty jonottaessa 2.

Kuulema eivät enää katsoisi yksityisen kierroksia vähentävänä, vaan nimenomaan todennäköisyyttä raskautua.

Tääkin kuulostaa musta jotenkin tosi epäoikeudenmukaiselta, kun sitten kaikille ei tarjoa julkinen edes sitä kolmea kierrosta. Ja onko sitten hirveästi merkitystä sillä miten just jonain tiettynä päivänä tietty lääkäri näkee juuri teidän tilanteen.

Mutta ihan näin fyi jaan tiedon nyt tännekin kunnon juorukellona


Edit. Olin niin pyöristynyt aiemmin tosta tiedosta, että jäi sanomatta että oon tosi pahoillani negasta. Ja miten inhottavaa, että cycloista on tullut joku oire. Onneksi myös muita progesteronivalmisteita on saatavilla jos tuo ei sattuisi sopimaan.

 

[StellaMom]

Vähän omanapaa tässä, vaikuttaisi siltä että muut samassa vaiheessa:
Tänään saatiin lääkäriltä vihreetä valoa jatkon, hirmu kasa lääkkeitä laitettu reseptille ja hain apteekista Synarelaa ja Menopuria, nyt odotellaan että kierto alkaisi ja päästään sumuttelemaan sekä pistelemään.(uusi kierto pitäisi alkaa nyt maanantaina niin hain kaikki valmiiksi) Neulakammoisena sanoin miehelleni että hänen tehtävä enimmäkseen kyllä. reilun viikon päästä olisi UÄ missä tiedetään onko follikkeleita kasvanut hyvin, ja siitä vielä noin viikko eteenpäin niin olisi punktio tapahtumassa. Kaikki tämä menee yksityisellä ja toki kallista on, mutta mieheni sanoin "samaan konkurssiin menee" ja meillä on rahatilanne kuitenkin ihan ok tätä varten. (myös säästöjä koska tiedettiin jo aikaisemmin että tähän mennään.)

Hienoa kuulla muilta että lääkkeet eivät välttämättä tee minusta hormoonihirviöö mutta olen varautunut siihen että olen aikamoinen monsteri seuraavat 4 viikkoa ainakin. Kauhistuttaa miten saan kaikki asiat hoidettu töissä, koska siellä on paljon hommia meneillään ja minua tarvitaan näihin muutoksiin mukaan.

Miten muut te olette töissä, perheen tai ystävien kanssa tehneet? Mä en ole koskaan halunnut kertoa tätä mun kavereille koska en tykkää pakollisesta sympatiakeskustelusta. Perheessä en halua kertoa koska ovat sellaisia jotka juoruilevat niin hirveästi ja töissä kerron vasta sitten kun on hyvä mahdollisuus että olen jäämässä pois.

 

[Ehtoo]

Vähän omanapaa tässä, vaikuttaisi siltä että muut samassa vaiheessa:
Tänään saatiin lääkäriltä vihreetä valoa jatkon, hirmu kasa lääkkeitä laitettu reseptille ja hain apteekista Synarelaa ja Menopuria, nyt odotellaan että kierto alkaisi ja päästään sumuttelemaan sekä pistelemään.(uusi kierto pitäisi alkaa nyt maanantaina niin hain kaikki valmiiksi) Neulakammoisena sanoin miehelleni että hänen tehtävä enimmäkseen kyllä. reilun viikon päästä olisi UÄ missä tiedetään onko follikkeleita kasvanut hyvin, ja siitä vielä noin viikko eteenpäin niin olisi punktio tapahtumassa. Kaikki tämä menee yksityisellä ja toki kallista on, mutta mieheni sanoin "samaan konkurssiin menee" ja meillä on rahatilanne kuitenkin ihan ok tätä varten. (myös säästöjä koska tiedettiin jo aikaisemmin että tähän mennään.)

Hienoa kuulla muilta että lääkkeet eivät välttämättä tee minusta hormoonihirviöö mutta olen varautunut siihen että olen aikamoinen monsteri seuraavat 4 viikkoa ainakin. Kauhistuttaa miten saan kaikki asiat hoidettu töissä, koska siellä on paljon hommia meneillään ja minua tarvitaan näihin muutoksiin mukaan.

Miten muut te olette töissä, perheen tai ystävien kanssa tehneet? Mä en ole koskaan halunnut kertoa tätä mun kavereille koska en tykkää pakollisesta sympatiakeskustelusta. Perheessä en halua kertoa koska ovat sellaisia jotka juoruilevat niin hirveästi ja töissä kerron vasta sitten kun on hyvä mahdollisuus että olen jäämässä pois.

Olen kertonut esihenkilölle ja lähimmälle työkaverille, mikä on mielestäni tehnyt asioista helpompaa. Välillä saa huonoja uutisia kesken työpäivän, ja on hyvä, jos joku vähän turvaa selustaa, jos tulee käyntien takia jotain yllättäviä tuuraustarpeita.

Perheessä olen kertonut vain yhdelle, voi olla kyllä että hänen puolisonsa tietää myös. Kavereista muutamalle, vain yhdelle tarkemmin hoidon eri vaiheista.

Viime aikoina on tuntunut, että haluaa jotenkin käpertyä tämän asian kanssa, joten olen tyytyväinen, etten optimistisemmassa alkuvaiheessa kertonut useammalle. Varmaan aika tyypillinen ilmiö.

@Ixia86, täällä kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että teidän alkiot lähtisivät hyvin kasvuun.

 

[StellaMom]

@Ehtoo Se on varmaan joku itsesuojeluvaisto mulla joka sanoo että ei pitäisi kertoa. Tukea saisin varmasti äidiltäni, siskoilta mutta koska kaikki ovat luonnollisesti saaneet lapsia, niin osaavatko he antaa sitä tukea mitä haluaisin? Mieheni kertoi hänen äidille, koska heillä on sellainen suhde, mutta hän on ymmärtänyt hyvin etten minä halua jutella asiasta. Kai se mun mielestä on noloa, ja/tai epämukavaa kun se vaikuttaisi olevan niin helppoa kaikille muille. Olen epäonnistunut tehtävässäni kai

@Ixia86 Täällä samanikäinen nainen ja olen itse jotenkin varautunut siihen ettei tästä tule mitään yllättävän hyvää mun sairaushistorian ja follikkelimäärien mukaan mutta ainakin on sitten kokeiltu kaikkea. Mieheni on se joka ylläpitää positiivisuutta.

 

[Nektariini86]

@StellaMom Mä jännitin sitä pistämistä mutta ainakin Menopur oli ihan iisi, ei tuntunut edes hyttysen pistolla.

Mä oon kertonut esihenkilölle ja muutamalle työkaverille sillä aloitin töissä suoraan keskenmenon jälkeen ja jouduin jopa siirtämään aloitusta. Parina ekana viikkona mieliala sahasi niin paljon että oli helpompi kertoa asiasta kuin piilotella pahaa oloa jossain nurkassa tai tekohymyn takana Ja tähän vielä edit että mä oon tosi avoin läheisille eli kaikki ystävät ja mun perhe tietää, miehen perhe ei tiedä.

 

[Kirppuliini]

Kerroin omalle perheelle hoidoista, kun inseminaatiot oli ohi ja edessä siirtyminen raskaampiin hoitoihin. Ensimmäisen ivf-hoidon aikana perheeni lisäksi asiasta tiesi muutama kaveri. Kuvittelin, että yhdellä hoidolla selvitään ja kohta voin jakaa hyviä uutisia. Nyt kun takana pettymyksiä, niin olen selkeästi varovaisempi asiasta kertomisen suhteen.

Töissä en ole sanonut asiasta mitään, koska haluan pitää työn ja muun elämän erillään. Olen saanut hoidettua kaikki käynnit etätyöpäivien aikana, mutta punktioita varten olen kertonut meneväni operaatioon. Se on aina jännittänyt, mutta esihenkilö toivotellut onnea matkaan ja viestinyt, että toivottavasti kyse ei ole mistään hirvittävän vakavasta. Nytkin mietin, että ilmoitanko punktioaamuna olevani sairaana vai kerronko poissaolosta etukäteen, jolloin se saattaa herättää enemmän kysymyksiä.

Selvitin muuten syksyllä, että oman alani työehtosopimukseen ei ole tullut muutosta lapsettomuushoitoihin liittyen, vaan kaikki pitäisi hoitaa omalla ajalla. Sen sijaan kunta-alalla tuli tänä vuonna parannus, että hoidoissa voi käydä työajalla.

 

[Ehtoo]

En muista missä sairaanhoitopiirissä te ootte. Mutta törmäsin juuri Jodelissö keskusteluahan joka oli saanut julkisella 3 ivf kierrosta, huolimatta siitä että yksityisellä oli tehty jonottaessa 2.

Kuulema eivät enää katsoisi yksityisen kierroksia vähentävänä, vaan nimenomaan todennäköisyyttä raskautua.

Tääkin kuulostaa musta jotenkin tosi epäoikeudenmukaiselta, kun sitten kaikille ei tarjoa julkinen edes sitä kolmea kierrosta. Ja onko sitten hirveästi merkitystä sillä miten just jonain tiettynä päivänä tietty lääkäri näkee juuri teidän tilanteen.

Mutta ihan näin fyi jaan tiedon nyt tännekin kunnon juorukellona


Edit. Olin niin pyöristynyt aiemmin tosta tiedosta, että jäi sanomatta että oon tosi pahoillani negasta. Ja miten inhottavaa, että cycloista on tullut joku oire. Onneksi myös muita progesteronivalmisteita on saatavilla jos tuo ei sattuisi sopimaan.

Kiinnostavaa ja tosiaan epäoikeudenmukaista, jos käytännöt vaihtelevat. Täytyy ehkä kysyä suoraan omasta paikasta (keskussairaala HUS:in vaikutusalueella), miten heillä menee tuo (eikä kuitenkaan luottaa täysin siihen, että niin se sitten menee ). Joskus aiemmin ymmärsin jostain keskustelusta klinikalla, että heillä ei menisi ehkä ihan välttämättä liinat kiinni välittömästi sinä päivänä, kun täyttää 40. On tullut tuntuma, että siellä ei ole mitenkään liikaa lapsettomuuspotilaita, mikä saattaisi viitata siihen, ettei tule kenkää heidän listoiltaan ihan pienestä. Tämän ekan hoidon jälkeen tuli nyt viesti, että uudelle hoidolle ei ole mitään estettä mutta odottelu olisi joulukuulle (johon en oikein usko, eiköhän kuitenkin tammikuulle).

Hoito on sujunut periaatteessa hyvin, joten tuntuu melkein kuin olisi vieraisiin lähdössä... Olen kyllä miettinyt sitäkin, että kun olen aika utelias ja tiedonjanoinen tyyppi, toivoisin, että yksityiseltä voisin saada ehkä enemmän tietoa hoidostani: perusteluja valinnoille, (inho-)realistisiakin näkymiä siitä, mitä voi odottaa, tietoa alkioiden laadusta jne.

Tuntuu että lapsettomuustaivaltani julkisella on leimannut se, että olen huolieni kanssa aina jotenkin askeleen edellä (siis aikaa, en henkilökuntaa - nytkin kyselin jo negaa odotellessa tulevasta) ja hätäisenä, ja henkilökunta yrittää toppuutella, osin aika minimi-informaation antaen.

 

[Ixia86]

Mä olen itse kertonut perheelleni ja muutamalle ystävälle sekä miehen perhe tietää. Ihanasti ovat jaksaneet tukea ja tsempata, vaikka ei nyt tätä asiaa varsinaisesti kenenkään naamaan hierota. Kyselevät ja toki vastaillaan ja päivitetään sen hetkistä tilannetta. Meillä kanssa @StellaMom mies on se, joka jaksaa enemmän pitää tsemppiä yllä ja olla positiivinen. Mä välillä uin syvemmissä vesissä ja ehkä se on myös sitä, kun ymmärtää ja tietää asioista enemmän. Oon kuitenkin miehen takia yrittänyt myös olla positiivisella fiiliksellä, jos siitä positiivisesta asenteesta olis vaikka hyötyä, en tiedä. Monet itkut on kyllä tullut itkettyä ja pettymyksiä on matkalle mahtunut, niin se menee varmasti jokaisen kohdalla. Mun mentaliteetti on, et pakko jaksaa vaikka ei jaksaisi, sillä mennään.

 

[Ixia86]

Sen verran täytyy @Ehtoo myös kommentoida tuohon ikäasiaan julkisella, että tiedän meidän HVA:lla yhden naisen, joka julkisella hoidoissa ja on 42 v. Eli kyllä tätä vähän katsotaan sormien läpi tapauskohtaisesti. Toki en siis tiedä, että mitä hänelle vielä tehdään ja mitä on tehty, mutta tiedän olevan lapsettomuushoidoissa.

 

[Pumpulipilvi]

Kiinnostavaa ja tosiaan epäoikeudenmukaista, jos käytännöt vaihtelevat. Täytyy ehkä kysyä suoraan omasta paikasta (keskussairaala HUS:in vaikutusalueella), miten heillä menee tuo (eikä kuitenkaan luottaa täysin siihen, että niin se sitten menee ). Joskus aiemmin ymmärsin jostain keskustelusta klinikalla, että heillä ei menisi ehkä ihan välttämättä liinat kiinni välittömästi sinä päivänä, kun täyttää 40. On tullut tuntuma, että siellä ei ole mitenkään liikaa lapsettomuuspotilaita, mikä saattaisi viitata siihen, ettei tule kenkää heidän listoiltaan ihan pienestä. Tämän ekan hoidon jälkeen tuli nyt viesti, että uudelle hoidolle ei ole mitään estettä mutta odottelu olisi joulukuulle (johon en oikein usko, eiköhän kuitenkin tammikuulle).

Hoito on sujunut periaatteessa hyvin, joten tuntuu melkein kuin olisi vieraisiin lähdössä... Olen kyllä miettinyt sitäkin, että kun olen aika utelias ja tiedonjanoinen tyyppi, toivoisin, että yksityiseltä voisin saada ehkä enemmän tietoa hoidostani: perusteluja valinnoille, (inho-)realistisiakin näkymiä siitä, mitä voi odottaa, tietoa alkioiden laadusta jne.

Tuntuu että lapsettomuustaivaltani julkisella on leimannut se, että olen huolieni kanssa aina jotenkin askeleen edellä (siis aikaa, en henkilökuntaa - nytkin kyselin jo negaa odotellessa tulevasta) ja hätäisenä, ja henkilökunta yrittää toppuutella, osin aika minimi-informaation antaen.

Todellakin kannattaa kysellä! Ja vaikuttaa kyllä siltä että kaiken suhteen heittoa on (myös HUS alueella). Ja ymmärrän kyllä niin tuon edellä olon - yksityisellä oon pitänyt siitä että mulla on aina ollut selkeä suunnitelma tiedossa. Oli tulos negatiivinen tai positiivinen, on jotenkin antanut toivoa siitä että ainakin homma lähtee taas etenemään.

Edellä olosta kertoo ehkä sekin, että jo esikoisen varhaisultrassa käytiin oman lääkärin kanssa läpi kaikki skenaariot milloin hoitoihin voi palata yrittämään toista