Itsetuntoa etsimässä

Keskustelun 'Laskettu aika huhtikuussa 2015' aloitti Maatunen, 25 marras 2014.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Maatunen Tuttu foorumilla

    Tuntuu, että olen onnistunut kadottamaan itseni tämän raskauden aikana. Olin ennen iloinen, pirteä, onnellinen ja tunsin itseni kauniiksi. Olin itsevarma. Nyt peilistä katsoo takaisin väsynyt, kiukkuinen, epäviehättävä plösö, joka on kyllästynyt itseensä.
    Raskaudenhan pitäisi olla sitä naisen elämän parasta aikaa, jolloin hehkutaan ja ollaan onnellisimmillaan. Miksi minusta ei tunnu siltä? Miksi minä en näytä hehkuvalta ja onnelliselta? Hehkun tilalla on rasvainen tukka ja näppyläinen naama ja onnellisuuden tilalla on jatkuvat kivut ja pahoinvointi.
    Olen onnellinen masussa kasvavasta ihmeestä, lapsi on kovin odotettu ja toivottu, mutta raskaana oleminen on muuttanut minua pelottavan paljon. Mihin ihmeeseen se elämää täynnä oleva nuori nainen on kadonnut? Miten saisin takaisin sen peilikuvan, josta aidosti pidin?

    Kaikki muutokset olisi helppo perustella hormonein, mutta on tässä jotain muutakin. Itsetuntoni on romahtanut miinuksen puolelle. Joka ikinen päivä tulee itku vaatekaapilla, kun näytän nykyään ihan kamalalta kaikessa. En ole nyt raskauden aikana ole pystynyt liikkumaan, joten lihakset ovat kuihtuneet aika merkittävästi, ja kasvavan vatsan myötä lantiolle on ilmestynyt jenkkakahvat. Olen jatkuvasti epävarma itsestäni, ja heijastuuhan se parisuhteeseenkin. Olen muuttunut mustasukkaiseksi ja kateelliseksi, ja jatkuva ahdistuneisuus syö sisältäpäin. Kaikki kauniit vastaantulevat naiset ärsyttävät, ja tuntuu, että ukko katseleekin ennemmin muita kuin minua, vaikka ei se niin mene... Ennen meno makuuhuoneen puolella oli tajutonta, nykyään välttelen miehen katseita vaatteita vaihtaessakin.

    Kaikkialla sanotaan, että pitäisi olla itselleen armollinen ja rakastaa muuttuvaa kehoaan. Helpommin sanottu kuin tehty, Minulle se ei ainakaan näytä olevan kovin helppoa. Miten oppia hyväksymään keho, josta et pidä? Ja miten uskoa, että se mies edelleen pitää sinua yhtä seksikkäänä, kun et itsekään enää pidä itsestäsi? Meillä keskustellaan avoimesti näistä asioista, onneksi. Mutta vaikka kumppani kuinka kehuu ja vannoo rakkauttaan, ei se auta, jos et itse arvosta itseäsi.

    Joten naiset, jos teillä on vinkkejä ja omakohtaista kokemusta vastaavasta, niin kertokaa ihmeessä! Ei ole helppoa miettiä näitä asioita pään sisällä ja pohtia, että onko minussa jotain vikaa.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  2. Ahomelskaaja Tuttu foorumilla

    Täällä on samat fiilikset. Ja odotan neljättä... Sitä on kyllä aika tyhmä kun aina vaan uudestaan alkaa tähän. Vaikka edellinen raskaus oli samanlainen. Tai siis melkein. Tämä vielä pahempi kun edellinen... Oma mieli on karsea. Ja se vaikuttaa lapsiinkin... Tai siihen miten vähän jaksaa kuunnella meteliä yms.

    Palkinto tästä on kyllä ihana ja aika kyllä kultaa muistot erittäin hyvin niin pitkäksi aikaa kun taas on se huono olo. Joten.. Mä en kyllä osaa hyvää neuvoa antaa. Yrittää vaan nauttia jotenki.. :)
  3. Lillukka Ihastunut foorumiin Huhtikuunmammat 2015

    Se kroppa muuttuu nyt sellaista kyytiä, ettei se pää tosiaan välttämättä pysy perässä. Ja tuo väsymys, minäkin olen ollut ihan zombi, hyvä ettei mies ole kuonoonsa saanut, kun on tullut ehdottelemaan. Nyt alkaa väsymys väistymään sen verran, että alan jopa innokkaana puuhaamaan asioita. Väsymys tulee sitten jälkikäteen kylään ja on ihan tajton. Tsemppiä, onneksi te pystytte puhumaan asioista!
  4. Butterfly Tuttu foorumilla Maaliskuunmammat 2015

    En tiedä osaanko neuvoa, mutta koitan edes. Eli itselleni kävi niin, että mieheni tuijotti mahaani ja totesi hymy huulilla, että ihanaa kun se alkaa kasvamaan. Eli kohdun kasvaminen on miehelle iso juttu, koska silloin hän saa konkreettisen todisteen siitä, että lapsi on tulossa. Mielestäni mieheni ei olisi voinut enää kauniimmin sanoa eli tässä sitä vähän odottaakin, että paikat kasvavat. Itselläni ei siis ole mitään ongelmaa muuttuvan kropan suhteen, varsinkin kun mieskin odottaa sitä muutosta. Kun olen tuskaillut sitä, ettei kauneimmat vaatteet enää ole käytettävissä mieheni sanoo minulle, että mitä väliä muiden mielipiteillä on, pääasia että hän pitää siitä mitä hän näkee :wink Olen sitä mieltä, että naisella on oikeus, edes raskausaikana, olla välittämättä kauneusihanteista. Itsestä pitää huolehtia, mutta raskausaikana pitääkin ottaa rennommin kuin ennen. Itse en koe pahaa mieltä, jos en jaksakaan mennä salille. Mielestäni tämä kertoo kropankin kaipaavan lepoa. Juttelin tästä juuri viime kerralla neuvolassa, hoitaja oli mielissään siitä, että osaan tunnistaa levon tarpeen enkä väkisin paina menemään. Vauvan syntymän jälkeen sitä taas saa olla touhussa koko ajan eli itse yritän nauttia juuri tästä hetkestä :)
    • Tykkää Tykkää x 2
  5. fashionhunny Tuttu foorumilla Huhtikuunmammat 2015

    Jos alkaa tuntua kovin pahalta, kannattaa asia ottaa reippaasti neuvolassa puheeksi. Ei raskaus aina ole kivaa, mutta yleensä kuitenkin väsymyksestä huolimatta valoisaa aikaa. Jos ajatukset kovin pyörivät itsessä, kannattaa avoimesti jutella fiiliksistä. Synnytyksen jälkeinen babyblues kun voi sitten tuntua myös pahalta. Useinhan huonot olot on hetkellisiä, mutta tuntuvat tilanteen päälläollessa loputtomilta. Kehotan siis käyttämään raskausajan itsensä hemmotteluun ja energuavarastojen tankkaamiseen, jotta vauvaa on vastassa iloinen ja innolla odottava äiti! :Heartred jos siis tuntuu, että omakuvaa ja päätä pitää rukata matkan varrella, niin rohkeasti neuvolaan vaan! :) puss!
  6. Maatunen Tuttu foorumilla

    Kiitoksia vastauksistanne :)
    Ongelmahan ei ole siinä, etteikö mieheni pitäisi minua viehättävänä, hänestä olen vain kaunistunut. Eikä ongelma ole varsinaisesti edes siinä, etten pidä itseäni viehättävänä, vaan siinä, että en enää pidä itsestäni, sillä minusta on tullut kiukkuinen ja kärttyinen. Toki se on ymmärrettävää, koska raskaus on ottanut fyysisesti erittäin koville ja olen oikeastaan koko raskauden ajan ollut sairaslomalla, enkä kipujen vuoksi saa nukuttuakaan :sad001
    Vaikka ymmärrän fyysiset ja psyykkiset muutokset, ja olen sinällään valmis hyväksymäänkin ne, tuntuu tämä jatkuva kiukku puuduttavalta. En enää viihdy itseni kanssa, mikä on erittäin raskasta, koska joudun päivät pitkät istumaan yksin. En pysty juurikaan kävelemään, eli en pysty yksin lähtemään edes kahville tai kirpparille tuulettumaan.
    Mutta kuten Butterfly sanoi, vauvan syntymän jälkeen saa olla jatkuvasti touhuamassa :)
    Ehkä pitäisi vaan osata olla armollisempi itselleen ja hyväksyä tilanteen tuoma kiukku ja kärttyisyys. Käy vaan miestä sääliksi, kun joutuu jatkuvasti kuuntelemaan valitusta olostani. Välillä vaan ihan itkettää, kun ajattelen kuinka paljon negatiisivempi ja kärttyisempi minusta on tullut. Olisi niin paljon helpompaa, jos vaan kykenisi yks kaks hyväksymään, että minä vaan oon tälläinen just nyt.
    Odotan vauvaa innolla, masuasukki on niin kovin toivottu ja rakas jo nyt :Heartred se auttaa jaksamaan nyt. Toivoa antaa sekin, että kaiken järjen mukaan tämäkin on ohimenevää :)
    • Sympatiaa Sympatiaa x 3
  7. Andylin Aloittelija

    Mun eka raskaus oli just niin kuin kuvailit. Mä upposin lopulta semmoseen suohon että onneksi neuvolan terkka oli huolissaan ja laitto mut juttelemaan neuvolan psykiatriselle terveydenhoitajalle. Kävin siellä loppuraskauden ja itse pyysin myös lääkkeellistä apua, mikä lopulta suohoni auttoi keskusteluiden lisäksi. Aiemminkin oli ennen raskautta ollut pieniä aikoja kun vähän masensi, mutta eron huomasin siitä, kun mietin etten muistanut enää milloin olin viimeksi ollut oikeasti iloinen/onnellinen, ja olisi odottanut jotain innolla. En tuntenut yksinkertaisesti mitään positiivisia tuntemuksia oikeastaan yhtään mistään, enkä muistanut miltä tuntui hyvä olo tai iloisuus.

    Mulle sanottiin sillon et aina ei oo kyse pelkästään synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, vaan se voi olla alkanut se synkkyys jo raskausaikana. Joillekin raskaus voi olla ihanaa ja hehkuvaa ja vaikka maailman onnellisinta aikaa, joillekin ei. Se riippuu myös raskauskerrasta. Tässä raskaudessa (kopkop) mulla tuntuu tosi hyvältä, vaikka edelliskerta oli elämäni hirveintä aikaa. Molemmat lapset meillä olleet suunniteltuja ja toivottuja, ja nyt olen ymmärtänyt ettei paha oloni sitä tehnyt siitä yhtään vähemmän toivottua, vaikka reitillä maaliin kaikki tuntui paskalta. Että jos tuntuu ettei meinaa omin voimin jaksaa, niin kannattaa tosiaan kokeilla jutteluapua ammattilaisen kanssa. Parhaimmillaan se voi auttaa siinä, että kun wauwa on maailmassa, olisi se uuden yhteiselämän alku ehkä vähän helpompi kun osan henkisestä taakasta on voinut saada pois jo ennen uusia mullistavia asioita. Ja olisi jo sitten tuttu keskusteluyhteys ja apuverkkoja valmiina jos sitä vielä kaipaa.

    Mutta nämä ovat vain näkökulmia oman kokemuksen perusteella, muusta en tiedä :) Toivottavasti elämä siitä tasaantuisi, ei ole häpeä pyytää apua jos tunnistaa että siitä voisi olla apua.
    • Tykkää Tykkää x 5
  8. rondine Rakastunut foorumiin Huhtikuunmammat 2015

    Tosi hyvä kuulla teidän kokemuksista, helpottavaa kuulla, että raskaus voi tuntua monella lailla, myös henkiseltä puolelta. Itselläni oli alkuraskaus sellaista, että koko ajan oli jokin pielessä ja valitin ja olin kiukkuinen jatkuvasti. Silloin tunsin myös huonoa omatuntoa siitä, etten nauti raskaudesta. Ja tunsin omatuntoa siitä, että olin ikävä vaimo. Nyt keskiraskaudessa voin paljon paremmin, mutta epäilen loppuraskauden olevan sitten taas vaikeampaa. No, sitä ei voi etukäteen tietää.

    Fyysisten muutosten suhteen suosittelen lämpimästi ostamaan raskausvaatteita. Vaikka normaalit vaatteet mahtuisivatkin juuri ja juuri päälle, niin ne eivät minulla ainakaan näytä yhtään niin hyvältä kuin tavallisesti. On ihanaa laittaa päälle juuri raskaana oleville tarkoitettuja vaatteita, joissa kasvava vatsa tulee kauniilla tavalla esiin. Eteenkin kaksi ostamaani raskausneulemekkoa ovat saaneet tuntemaan itseni kauniiksi.
    • Tykkää Tykkää x 1
  9. Maatunen Tuttu foorumilla

    Jotenkin aina lohduttaa kun muistaa, ettei näiden tunteiden kanssa ole yksin :) Kiitos kaikki.

    Mulla on jo mammavaatteet ollut käytössä hyvän tovin, kun oon muuten pieni niin eihän tuo maha oo mahtunut mihinkään enää pitkään aikaan :D Pitäisi ehkä raaskia tilata vielä muutamia lisää, että olisi oikeasti valinnan varaa.

    Mä annoin itselleni luvan rentoutua ja hurahtaa keskiviikon rakenneultran jälkeen, ja oon ollut paljon iloisempi sen jälkeen! Tilasin netistä ensimmäiset vaatteet vauvalle, hypistelin äidiltäni saatuja pikkuisia vaatteita, suunnittelin sisustusta ja pähkäilin vaunuja. Jotenkin se ilo tulevasta pääsi ihan eri tavalla valloilleen ja peittosi ne ikävät tunteet :)

    Ehkäpä tämä tunnemyrsky ja itsekriittisyyskin alkavat pikkuhilljaa vaipumaan taka-alalle. Ehkä en näytä supermallilta tai käyttäydy aina rennosti ja rempseästi, mutta hei, mullapa kasvaa ihan oma ja ainutlaatuinen vauva masussa! Top that! :P :Heartred
    • Tykkää Tykkää x 5
  10. Butterfly Tuttu foorumilla Maaliskuunmammat 2015

    Hienoa Maatunen, omasta asenteesta kaikki on kuitenkin kiinni. Kun keskittyy iloisiin asioihin niin on mielikin pirteämpi. Ja mikäs sen iloisempaa kuin keskittyminen tulevaan vauvaan :happy090
  11. Coralin Uusi käyttäjä

    .
    Last edited: 28 touko 2015

Jaa tämä sivu