nijaje
Vauhtiin päässyt keskustelija
Pakko oli nyt kirjoittaa tänne ja edes johonkin purkaa ajatuksiani.Lyhyesti sanottuna elämäntilanteeni on seuraava:olin naimisissa 13 vuotta,josta minulla on 4 lasta.Noh,nykyisin olen avoliitossa uuden mieheni kanssa ja odotan hänelle nyt lasta;muutimme juuri yhteiseen asuntoomme,ok-taloon.Nyt minulla on ollut valtavasti jonkunlaista itkuisuutta (ne hormonit,ne hormonit..kyllä !! ) ..olen pohdiskellut elämääni niin menneisyyttä kuin tulevaisuuttakin;takanani siis vuosien avioliitto,johon kuului valtavasti henkistä väkivaltaa,alkoholismia,narsismia jne...Ex-mieheni ja nykyinen ovat täysin vastakohtia:kummassakin löytyy niin hyviä kuin huonojakin puolia (niinkuin meissä kaikissa)...nyt jotenkin vain tämä tuleva vauva on nostanut kaikenlaisia tunteita pintaan:miten tämä ex ottaa asian,kun ajattelee,että hän on kuitenkin kasvattanut ja katsonut vuosikausia omien yhteisten lastemme kasvua,tuki minua kaikki raskausajat (vaikka siis monia vaikeuksia avioliitossamme olikin..) Teki ruokaa,auttoi kotona kotitöissä,antoi minulle aikaansa minun sitä pyytämättä jne...Tuntuu,että nykyinen mieheni jotenkin on omissa oloissaan paljon,pelaa pelejänsä Pleikalla..minä teen ruoat kaikille ja muutenkin hoidan muksut nukkumaan jne.. Eilenkin illalla ajattelin,kun yksinäni illalla sohvalla istuskelin,että olisihan se ihan mukava toisen kanssa aikaa viettää..kun olen maininnut asiasta (mm. viime viikonloppuna-lapset kun ovat isällänsä aina viikonloppuisin,niin saamme olla aivan kahdestaan...) mies sanoi,että olanhan minä sinun kanssasi ollut (tarkoitti,kun olemme laittaneet tavaroita uudessa asunnossa paikoilleen jne..
Ääh..en tiedä,kukaan ei ehkä käsitä,mitä tässä yritän sanoa..mutta kuitenkin,ajattelin nyt johonkin edes kirjoittaa ja purkaa tuntemuksiani..toivon,että joku edes ymmärtäisi tai kommentoisi ...itku on herkässä,kun ajattelen tulevaisuutta..periaatteessa kaikki on ihanasti:mies on rauhallinen ja rakastaa tulevaa vauvaamme..mutta jotenkin vain minä toivoisin enemmän yhteistä aikaa..tai edes sitä,että hän tajuaisi antaa minulle myös aikaansa...
Ja joo,varmasti joku ajattelee,että vali vali...mutta silti...
Ääh..en tiedä,kukaan ei ehkä käsitä,mitä tässä yritän sanoa..mutta kuitenkin,ajattelin nyt johonkin edes kirjoittaa ja purkaa tuntemuksiani..toivon,että joku edes ymmärtäisi tai kommentoisi ...itku on herkässä,kun ajattelen tulevaisuutta..periaatteessa kaikki on ihanasti:mies on rauhallinen ja rakastaa tulevaa vauvaamme..mutta jotenkin vain minä toivoisin enemmän yhteistä aikaa..tai edes sitä,että hän tajuaisi antaa minulle myös aikaansa...
Ja joo,varmasti joku ajattelee,että vali vali...mutta silti...