Itkuinen vauva, onko oikeus valittaa?

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Kun itku vaan kestää ja kestää, miettii että miten tätä jaksaa huomennakin. Onko oikeus valittaa? Lapsista pitäisi olla kiitollinen ja eihän pikkulapsiaika kestä kuin hetken elämässä.
 
Samaa voisi kysyä, että onko oikeus valittaa, jos kesällä on liian lämmin tai talvella liikaa lunta? Kuka sen määrittelee, mistä on oikeus valittaa ja mistä ei? Tarvitseeko ihminen jonkun oikeuden, jotta voi ilmaista omia tunteitaan tai epämukavuuttaan? On vähemmän itkuisia vauvoja ja on koliikkivauvoja. Tuskin kukaan on toivonut itselleen itkuista vauvaa, enkä usko, että kukaan siitä itse vauvasta valittaa, vaan enemmän niistä omista voimavaroistaan ja riittämättömyydestään. Milloin vanhemmalla on oikeus väsyä? Vai onko sitä?
 
Mä tunnustan valittaneeni aika useinkin kun poika itki ensimmäiset 5kk:tta. Koliikilla lohduteltiin ja se loppuu kunhan 3kk:tta tulee täyteen. Ei ihan loppunut ja taustalla ainakin maitoallergia..

Itse poikahan oli kaikkinensa rakas, mutta kun millään ei toisen oloa pystynyt helpottamaan.. Oli aika paska fiilis ja sydän murtui useampaan otteeseen.

Nyt tilanne jo paljon parempi vaikka alkutaipaleella ollaan mitä allergioihin tulee.. :)

Kyllä se omaa oloa helpotti kun sai purkaa omaa oloaan kuin jos se kaikki olis pitänyt pitää vain sisällä.
 
Saa omaa oloaan purkaa. Jos itkettää niin pitää itkeä ja jos harmittaa sen saa sanoa.
Eri asia jos valittaa jatkuvasti syyttä. :)
 
Mielestäni aina saa valittaa, jos jokin asia harmittaa. On sitten kyse isosta tai pienestä asiasta tai lapseen tai mihin hyvänsä liittyvästä. Äidilläkin on oikeus tunteisiin ja niiden ilmaisemiseen. Niistä puhuminen usein myös helpottaa oloa, joten miksi ei valittaisi. Eikä se valittaminen tarkoita ettei olisi lapsesta kiitollinen ja lasta rakastaisi. Jatkuva itkeminen vain voi olla todella uuvuttavaa ja kyllä silloin saa valittaa.
 
Kun vauva itkee ja itkee, on jotain vialla. Silloin kannattaa ruveta selvittämään ruoka-aineallergioita tai muita syitä sille, miksi lapsi saattaa tuntea kipua. Neuvolassa usein tyrkytetään roskakoppadiagnoosia nimeltä koliikki, ja sitten vauvan kivun syy jää selvittämättä. Terve vauva ei itke vaan nukkuu, kun on saanut mahansa täyteen maitoa.

Meillä vauva muuttui ihan eri lapseksi kun lehmänmaitoproteiini saatiin kokonaan pois, jatkuva itku loppui viikon sisällä ja vauvasta tuli aurinkoinen ja perustyytyväinen, helppo vauva. Eikä saatu neuvolasta apua, vaan yksityiselle piti mennä.

Yksi kaveri kuunteli neuvolan "vauvat nyt vain huutavat" -iskulausetta vuoden ajan, jonka jälkeen vaati ehdottomasti allergian selvitystä, ja niinpä löytyi lapselta maitoallergia. Kaveri jäi miettimään, että vauva parka on kärsinyt kivuista koko vauvavuoden, kun hän uskoi neuvolan terveydenhoitajaa.
 
Tottakai saa valittaa! Ei se tarkoita ettei lasta rakastaisi tai jotain muuta vastaavaa. Itse olen valittajatyyppiä, eli valitan aika usein säästä, töistä, arjesta, milloin mistäkin. Se on oma tapani päästää irti asioista ja nollata aivot. Esim. työpäivän päätteeksi kotiin tultuani valitan kaikesta epäolennaisesta miehelleni. Ruoasta, säästä, selkäkivuista jne. Sitten se oli siinä, asia loppuun käsitelty ja kotiaika alkaa. Sama periaate pätee vauva-arkeen. Jos on p*ska päivä siitä voi ihan hyvin kertoa tutuille ihan suoraan jos kysyvät miten menee. Olisihan se hirveää jos ei koliikkivauvan kanssa kuukausien valvomisesta saisi valittaa tai pyykkimäärästä refluksilapsen kotona. Miten vanhemman sitä omaa väsymystään ja huonoa oloaan sitten pitäisi purkaa? Jotenkin se nimittäin purkautuu ennemmin tai myöhemmin, kokemusta on. Muut voivat ehkä auttaa ja olla tukena jos sen suunsa aukaisee ja kertoo sen ei niin imartelevan totuuden vauva-arjesta muillekin.
 
Kyllä saa valittaa. Itsekin valitin jonkin verran, kun pojalla oli vauvana aika, jolloin hän itki iltaisin 4-6 tuntia putkeen, aloitti n. klo 21 ja mikään ei auttanut. Olen toki onnekas, ettei sitä kestänyt kuin muutaman viikon, eikä huuto ollut kokopäiväistä, mutta siinä hetkessä ja ajassa se oli aika rankkaa kuitenkin. Monesta muustakin asiasta tulee valitettua välillä, mutta kuten Shookyllakin, se on se "kertavalitus", ja sitten mennään taas eteen päin ja koitetaan olla positiivisemmalla mielellä :) Ja todellakin, jos ikinä ei valittaisi, niin miten pahasti se räjähdys ja/tai romahdus sitten tulisi, kun aikansa keräisi painetta kattilaan? Siksikin juuri pitää valittaa kun valituksen aihetta on.
 
Minusta on joskus aika valittaa ja vielä useammin olla valittamatta. Ajattelen, että se lisääntyy, mihin kiinnittää huomiota. Niinpä valitan vähän ja jälkeen mietin, mikä on hyvin. Pysyy tasapaino.

Lisäksi olen aika ratkaisukeskeinen. Pyrin valittamisella siihen, että pääsen tilanteessa eteenpäin ja löydän uusia keinoja, joita voin kokeilla seuraavan kerran hankalassa hetkessä.

Esimerkiksi kun vauvan kanssa joutui heräilemään usein, valitin väsymystä, mutta osasin olla kiitollinen siitä, että osaan nukahtaa nopeasti uudelleen ja nukkua myös päivällä.

Refluksista valitin lähinnä silloin kun tuli tavallista suurempia oksennuksia, muuten olen kiitollinen siitä, että osaan toimia refluksin kanssa eikä se ole hengenvaarallista ja sen voi saada hallintaan.
 
Takaisin
Top