Itkua, mielialavaihtelua, masennusta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MNasu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
MNasu

MNasu

Oman äänensä löytänyt
Hei vaan kaikille
Ajattelin luoda uuden keskustelun masennuksesta raskauden aikana. Sillä itellä on ollu nyt ainakin viime aikana aika vaikeaa :( Epäilen että vau:n porukasta löytyy ainakin vielä yksi sellainen ihminen, joka kaipaa keskustelua tästä koko hormoonijutusta :)
Olen vielä nuori, 19 v, odotan ensimmäistä lastani, enää ois 4 kuukautta jäljellä :). Iskän kanssa ollaan todella innoissamme tästä, mutta minä se aina onnistun jotenkin pilaamaan koko tunnelman kun rupean itkemään ilman mitään syytä... Mut jos ajatellaan tarkemmin niin kyllä niitä syitä löytyy ja aika paljonkin. Minun suurin ongelma on painon nouseminen.. vaikka ei se nyt kyllä noussu kun 7 kilolla..mut se häiritsee tosi paljon minua. Ennen olin pieni, s-kokoa, nyt kun käyn kaupassa niin pitää ehtii m-kokoisia vaatteita, jollei l:ä. Totta kai minä olen raskaana ja painon nouseminen kuuluu asiaan mutta minä se vaan, hölmö, otan tämän jutun vähän liiankin raskaasti.
Toivottavasti jaksoitte lukea koko tämän tekstin :P
Toivon että joku ymmärtää minua ja kertoo omista ajatuksista/kokemuksista, vaikka nää tämmöiset jutut ovat kyllä aika henkilökohtaisia.
 
rakkaat hormoonit.. mäkin kun oon rapu (uskon jonkin verranluonne horoskooppeihin) niin piiloudun aina kuoreeni. Eli kun alkaa itku kohtaus, pitää etsiä piilo paikka..vessa, metsä, pukukoppi [:D] mä en kyllä koskaan oo ollu mikään tasainen luonne, mut julkisilla paikoilla en itke! se on ollut jo pienestä pitäen.

Mulla taas menee myös hermo tuohon "isukkiin" sitaateissa sen takia että kun se ei eväänsä heilauta esim kotitöitten takia..se kyllä ärsyttää muutenkin mutta nyt tulee vaan herkemmin sanottua asiasta ja hän taas vetää kaikki hormoonien piikkiin ja siinävaiheessahan mä vasta punaista alan näkemään [:D] mutta totuus on että kun vauva tulee niin tarviin apua ja musta vähän tuntuu etten sitä tule saamaan[:@]

Tuo masennus puoli on myös tuttua että 2008 vakavan kohdunulkoisen jälkeen meni varmaan vuosi kunnes pystyin elämään "normaalia" elämää ja vieläkin on asioita jotka ahdistavat. Mutta luultavasti jos tuo ehkäisyrengas olisi tuona aikana tippunut niin olisin joutunut jonnekkin hoito kotiin psyykkeen täysin romahdettua..kuitenkaan en koskaan ole halunnut mitään masennuslääkkeitä ym syödä vaan aloin (vastoin kasvissyönnin periaatteitani) syömään omega 3 mikä auttaa masennukseen. Välillä tulee vieläkin masennus kausia että ei oikein jaksa/pysty tekemään mitään ja mikään ei kiinnosta..kesä auttaa minua ja nuo omegat..suosittelen.

Paino tilanne on minulla taas aivan toinen [:D] että koosta M tuon masennus kauden aikana kasvoin kokoon L-XL..enkä usko että jos saan tätä vauvaa pitemmälle kasvattaa että se siitä pienenee! Mutta itse myös inhoan että olen lihonnut mutta toisaalta kuolen miellummin onnelliseena valaan kuin katson koko ajan mitä syön. Meillä auttaa myös huumori tilannetta miehen kanssa. Mutta kyllä minullakin on tavoitteena että synnytyksen jälkeen alan zumbaamaan (tilasin sen kalliin paketin ostos tv heikkona hetkenä [:D]) ja zumbaan itseni sinne M takaisin. Meillä ylipaino on ihan sukurasite..

Toivottavasti säkin pystyt kääntämään tuon paino inhon tulevaan ja vauvan kun oot saanut ulos ja se tulee imemään tissiäsi niin lähteehän siitä heti 10 kg pois. Nautitaan nyt kun saa hyvällä omalla tunnolla syödä herkkuja! Synnytyksen jälkeen sitten aletaan piiskaamaan itseämme! [;)] Voimia loppu rutistukseen!
 
Sama juttu täälläkin, isi ei tahdo/jaksa osallistuu kotitöihin. En kyllä jaksa enää huomauttaa siitäkään. Jos se vaikka yrittääkin imuroida tai tiskata, niin ois ollu ihan sama jättää tekemättä koko homma [:@]. Tällä tavalla se varmaan yrittää livistää, kun tietää että mie en kuitenkaan pyydä sitä siivoomaan. Pärjään ihan hyvin kyllä itsekki mutta välillä tietysti vois toinenkin osallistuu (kunnolla) kotitöihin.

Mie en ihan menny zumbaa tilaamaan (vaikka mieli tekiski [:D]), latasin netistä jonkun fitness-dvd:n. Lopputulos ei ollu ihan sitä mitä pitikin....katsoin sitä tasan puol minuuttia..ja sit sammutin [&o]. Onneks vielä jaksan kuntopyörällä ajella (max. 5 min) [:D]
 
tuttua on,rv30 ja tuntuu että tässä kuukauden aikana on alkanut pahenemaan itku kohtaukset. Joskus ihan onnesta , ikävästä ja ns. normaaleista asioista saatan purskahtaa itkuun ja nauraa jälkikäteen mutta nyt on tullut voimaakkaampia itkuja. isäni kuoli yli vuosi sitten ja nyt tuntuisi että sen asian käsittelemi nen on vasta alkanut ja samalla pitäisi ajatella vauvaakin, ja kolmas on tuo painonnousu. bm oli alle 20 ennenkun tulin raskaaksi ja silloinkin tuntui välillä lihavalta kun peilistä katsoi...nyt painoa tullut jo n.20kg!!!
liikkuminen on hankalaa ja turvotus säryt vaivaavat. kaupassa käyminen ei todellakaan ole mikään itsestään selvyys vaan avopuolison armoilla nykyään pidempien reissujen suhteen. hävettää itteeni tunnustaa että tuo ulkonäkö on ollut mielessä pahalla tavalla koko raskauden ajan. pitäisi nauttia raskaudesta ja lapsesta jota rakastan enemmän kuin peilikuvaani!
hormoonien piikkiin laitan useimmat itkuni ja pienessä ajassa tapahtuu niin paljon tässä raskauden/imetyksen aikana ettei mikään ihme että pää tuntuu olevan välillä tosi sekasin.
sekavaa tekstiä mutta sekava on tää pääkin! toivottavasti ei nyt mikään heijastele synnytyksen jälkeistä masennusta
 
täältäki on paljon kokemuksia.. Olin jo ennen raskauta aika usein masentunu ja lihosin yli 10 kiloa.. raskauden aikana nyt on tullu joku 20 kiloa lisääks. Kyllä se peilin katsominen masentaa todella paljon. Tuun vihaiseks kaupassa yleensä sillo ku yritään lyötää sopivia rintsikoita.. se on pahin hetki.. lisääksi mulla on raskaus diabetes.. Onneks synnytys jo lähellä ja odottaan ihan innolla ku pääsen treenamaan ja toivon että pääsen mun kiloita pois. Oon alkuperäisin xs-koko, nyt on M-L kokoa =( 
 
Niimpä niin.. sellaista se elämä on. Mutta meidän pitää kyllä ajatella niitä positiivisiäkin asioita..vaikka välillä kyllä tuntuu et niitä ei oo ollenkaan. Meille kaikille on tulossa vauvelit! Miettikää, me naiset, ollaan niin suuremmoisia ja ihania että saadaan uusia elämiä synnyttyä [:D] ilman miestä ei kyllä kovin pitkälle pötkitä mutta me tehdään suurimman ja ihannimman 'työn' eikös niin [;)] huolehditaan omasta ja vauvelin hyvinvoinnista, lihotaan ja ollaan ÄITEJÄ.
Mie oon vissiin nyt paremmalla tuulella kun tommosta teksitä kirjoittelen [:D] mut niin kannattaa olla meijän kaikkienkin
 
Itse olin raskauden alussa siis tosi kiukkuinen ja mielialan vaihtelut olivat tosi kovia. Saatoin raivota ihan oudoista asioista.
Olen usein miehelleni sanonutkin että olen tosi kiitollinen siitä et miten hän on jaksanut minun nämä kohtaukset. On tukenut minua vaikka olen välil ollut siis todella kamala ja ilkeä.

Nyt raskauden loppu vaihees on ollut päiviä jolloin olen ollut tosi räjähdysaltis ja itkuinen ja saatan loukkaantua ihan ihme asioista. Mutta nämä hormoonit kyl pistävät mielen tosissaan sekaisin.
 
Mielialanvaihtelut tuttua täälläkin, varsinkin raskauden ekoina kuukausina ja nykyäänkin käyn tosi herkästi itkemään heti kun tulee jotain sananvaihtoa isukin kanssa. Ja niitä tuntuu tulevan nyt turhankin usein, vähän pelottaa miten stressi vauvaan vaikuttaa. Mutta ehkä asiat tästä nyt onneks helpottuu kun miehen työtilanteet ja muut nyt paranee.

Mullakin on odotusta 4 kuukautta jäljellä ja oon lihonu minäkin just 7 kiloa. Luulin ettei missään muualla kun mahassa ja rinnoissa näy, mutta toissapäivänä sovituskopissa totuus valkeni. L-kokoakin on jo tullut ostettua kaksi kappaletta, aika oudoltahan se tuntuu mut toisaalta mua vaan huvittaa. En siis ota kiloista paniikkia (selluliitit ainoastaan vähän huolettaa), koska oot itekin ollu aina S-kokoa ja luulen kilojen lähtevän aika helposti varsinkin imetyksen myötä. Ja sulla Mnasu vielä helpommin kun olet reippaasti yli 10 vuotta mua nuorempi eikä sulla jää paikat vielä roikkumaan! :)
 
Siitä stressistä... luvin tai kuulin jostain että viime tutkimusten mukaan masennus ja stressi ei vaikuta mahassa olevaan vauveliin [8|] et en tiiä pitääkö se oikeesti paikkaansa. Toivottavasti ei, että lapsukainen sais olla siellä omassa rauhassa :)
 
Mä oon taas kuullut juurikin päinvastoin että pitäisi vältää stressiä yms koska ne menee vauvaankin..kiva ois kyllä jos ei menisi..Mutta jotenkin kaikki mitä sä tunnet niin mun käsittääkseni ne menee siihen lapseenkin verenkierron kautta.. Mikä on kyllä ihan kamalaa koska kauhea stressi on ollut tässä koko ajan ja nyt vaan pahenee kun pitäisi ensimmäistä omistus asunto lähteä katsomaan, lainoja ottamaan, muuttamaan, kenties remontoimaan ja miehen asunto vielä pitäisi saada myytyä..huah.. Pelottaa että lapsesta tulee ihan seinä hullu jo syntyessään kun äiti koko odotus ajan stressaa..pitäisi vaan osata rentoutua jotenkin.

Toinen uusi tunne on mulla ainakin ollut turhautuminen. Jo kohta 4 raskaus kuukautta takana eikä vieläkään mitään mahaa ole (iso maha muutenkin niin kestää kauan..) ja kun ei tunne liikkeitä ja koko raskaus ollut oireeton. Ois vaan kiva saada tavallaan itselleen myös jotain siitä ettei voi elää ihan täysin "normaalia elämää" ja joutuu varomaan kaikkea yms. Koko ajan vaan tulee ajatus että entäs jos siellä ei enää kasvetakkaan ja siitä seuraa taas entistä enemmän stressiä.

Onneksi (tai en varsinaisesti jostain syystä kyllä innolla edes neuvolaa odota..) huomenna on neuvola niin voin siellä vähän avautua ja jos se osaisi sanoa jotain rauhoittavaa ja vaikka kuunnella sydämmen äänet jne.. Ekalla kerralla oli mukava nainen ja nyt jotenkin vähän on semmonen tunne että tämä ei ehkä olekkaan ihan niin mukava vaan joku joka nalkuttaa vaan painon noususta..Ekalla kerralla oma täti oli lomalla. Siis kiteytettynä hirveä angsti kausi menossa. Mikään ei oikein innosta ja kaikki tuntuu turhalta ja tyhmältä. Sitä ennen oli hirveä stressi onko vauvaa ees olemassa.. missä vaiheessa tulee se raskauden onni ja autuus?
 
Mullakin on huomenna neuvola [:D]
Ja älä ainakaan huolestu siitä että ei oo maha vielä kasvanu. Mulla se rupeaa vasta nyt näyttämään raskausmahalta, vaikka 6. kuulla oon. Mulla ku vielä ollu alusta pitäen tuo makkaramaha, niin aika pitkään kesti ennen kuin se rupes raskausmahalta näyttämään [:D] Älä oikeesti stressaa siitä, kaikki ajallaan.
Mie just ootan neuvolaa, halluisin kuulla ainakin sydämenäänet. Hyvällä tuurilla päästään jopa näkemään pikkuinen, jos se ultrakone on huomenna siellä. Mut toisaalta en halluis mennä sinne koska pitää käydä vaa'lla.. [8|] nyt on taas tullu pari kiloa lisää [:@]
Olen kyllä syöny viime aikoina todella terveellisesti, mutta se paino ei vaan taho pysyä samoissa mitoissa [:@] no joo...tärkeintä jatkaa samaa rataa eikä syödä itkien jäätelöä sohvalla joka päivä
 
Mäkin ihmettelin tota tickeriä [:D] Mutta joo mnasu yritän olla stressaamatta ainakaan siitä maha asiasta. Asunto asiat alkaa olee ekana stressi asiana.. jeejee.. Mutta toivottavasti tunnen sit ees niitä liikeitä vaikkei mahaa oisikaan..olisi paljon helpompi käsittää koko vauva asia niinkuin konkreettisesti. Vähän jänskää neuvola kun tosissaan ekassa kävin joskus rv 4 niin siitä jo jokunen viikko aikaa [:D]
 
minäkin kiinnitin huomiota tuohon laskuriin.. saattais muutamat kilot olla tullu ja hiukan tukala olo jos olis about 4 ja puol vuotta ollu raskaana.. [:D]
 
Mites te pysytte hormoonien kanssa kurissa? Mulla on jatkuva kiukkusuoni puristuksissa! Siis ei tarvii ku pikkusen kieroon kattoo niin jo verenpaine nousee kattoon.. Käy tosi raskaaks tää. Siis koko ajan joku ärsyttää ja vituttaa [:D] Hirmu stessi tässä muutenkin päällä et ei se varmaan pelkkää hormoonia ole. Mietin vaan et onko tähän mitään helpostusta!? jos jotain meditaatioo osais nii ois hyvä mut ei näillä hermoilla kannata lähtee ees yrittämään.. Työkaverikin joka yleensä on kiukkusin niin sano vaan että pelkää mua kun uskalla sanoo mitään ku tiiä millon tulee pellistä päähän [:D] en mä nyt sentään väkivaltaan asti oo vielä kerenny mut vähän pelottaa että jos ei rupee jostain päästä helpottaa niin sekin saattaa olla edessä! sehän oiskin mukavaa olla loppu raskaus jossain suljetussa pehmeessä huoneessa kun kukaan uskalla olla lähelläkään [:D]
 
niin no mulla oli sama juttu joskus 2-3 kuukautta sitten.. potutti jokaikinen asia [:D] jopa se että kun iskä jättää pöydälle maidon, eikä siis laita takas jääkaappiin [:D] on se kuitenkin ollu niin kultainen että jaksanu tähän asti minua <3
nyt on onneks ollu vähän helpompaa :)
 
Täällä yks masentunut mamma kans... Monta vuotta mielialalääkettä syönyt ja viime vuonna lopetin, mutta tänä vuonna sitten alkoi taas. Mielialat heittelee kun vuoristorata pillastuneena.
Raskaus ollut kipuja ja pahoinvointia täynnä. Nyt jo 36+3 ja ens viikolla ilmoitan että tämä sitten muuten käynnistetään 6.9 ja ei saakutti muttia. En ole oikein nauttinut raskaudesta, kun tosiaankin pahoinvointi ja oksentelu vaivaa ja lääkärit ei oo mahan seutu kipuihin löytänyt mitää syytä. Sairaalassa saanut pomppia. Vauvan liikkeet ja muljahdukset ovat sattuneet minuun ja nyt vaa olen 2kk toivonut että vauva syntyis jo.
Mies onneksi koittaa parhaansa mukaa ymmärtää ja on samaa mieltä että käynnistys olis suotavaa. Jaloissa viel vaativa 4v poika, niin hermot ovat kireellä. Onneksi poika on nyt taas päiväkodissa välillä, niin saa siellä purkaa energiaansa.
Tukiverkkoa eipä oikein ookkaa[&o] Terapiassa käyn taas ja siit on ollut ihan mukava apu ja neuvolasta sitten katotaa jotain kotiapua yms kun vauva on syntynyt...

Saatan menettää hermoni ihan pienestäkin asiasta pahimmillaan ja sitten vaa ahdistaa...
 
Olen pahoillani Mammaliina
Yritä ajatella positiivisiä asioita ja mikä on sulle tässä maailmassa tärkeintä. Sitähän varten sinä elätkin :) vai mitä
 
Takaisin
Top