Miten kauan teidän vauvat jaksaa olla tyytyväisiä kerralla tai päivässä? Onko kaikilla tosiaan "helpot" vauvat, jotka viihtyy sitterissä/lattialla/sängyssä vai ettekö te vain vailita vauvojenne kitinästä täällä?
Taas tuntuu, että viimeisen parin päivän aikana meidän tyttö on ollut tyytyväinen yhteensä ehkä puoli tuntia. Tyttö nukkuu ehkä 10-12 tuntia päivässä ja lopun aikaa on pelkkää kitinää ja valitusta. Hyvinä päivinä tyttö on tyytyväinen pari minuuttia syönnin jälkeen, mutta se siinä. Eikä enää edes syli rauhoita, niin kuin ennen. Tää menee koko ajan vaan vaikeemmaksi, ennen sentään tyttö oli rauhassa sylissä kun käveltiin ympäriinsä, nyt kitinä jatkuu siinäkin. Tyttö ähisee ja vääntää ja kitisee ja valittaa ja ilme on koko ajan tosi tuskainen. Itellä tulee itku, kun vaikka mitä tekisi niin tyttö ei rauhoitu. Ja neuvolan mielestä tämä on täysin normaalia. V***TUT! Ei varmasti ole normaalia!
Itkettää koko ajan, kun ajattelee että meidän tytöllä on ehkä jotain oikeasti hätänä/vialla, eikä me pystytä mitenkään auttamaan. Tuntee itsensä tosi huonoksi äidiksi, kun toinen selvästi kärsii ja tuntuu ettei osata hoitaa ollenkaan kun mikään ei auta. Sit kans epäilee, että liioitteleko mä tätä tilanetta, jos tää ei olekaan niin paha mitä kuvittelen. Mutta mies on ihan yhtä uupunut ja sanoi tarvitsevansa "taukoa" tästä tilanteesta, jotta jaksaa taas auttaa. Eli lähti päiväksi koirien kanssa muualle rauhoittumaan.
Ennen tyttö rauhoittui hoitopöydällä köllötellessään, nyt siinäkin jatkuu kitinä.
Kaikki vaan ympärillä hokee, että "nauti vauva-ajasta, se on niin lyhyt, ja ihanan helppoa ja ihanaa aikaa katsella vauvan kehitystä". Missä on se helppous ja hyvät hetket joiden avulla tätä jaksaa?! Miten ihmeessä tässä voi nauttia yhtään, kun kaikki aika on vaan kitinää?!
Taas tuntuu, että viimeisen parin päivän aikana meidän tyttö on ollut tyytyväinen yhteensä ehkä puoli tuntia. Tyttö nukkuu ehkä 10-12 tuntia päivässä ja lopun aikaa on pelkkää kitinää ja valitusta. Hyvinä päivinä tyttö on tyytyväinen pari minuuttia syönnin jälkeen, mutta se siinä. Eikä enää edes syli rauhoita, niin kuin ennen. Tää menee koko ajan vaan vaikeemmaksi, ennen sentään tyttö oli rauhassa sylissä kun käveltiin ympäriinsä, nyt kitinä jatkuu siinäkin. Tyttö ähisee ja vääntää ja kitisee ja valittaa ja ilme on koko ajan tosi tuskainen. Itellä tulee itku, kun vaikka mitä tekisi niin tyttö ei rauhoitu. Ja neuvolan mielestä tämä on täysin normaalia. V***TUT! Ei varmasti ole normaalia!
Itkettää koko ajan, kun ajattelee että meidän tytöllä on ehkä jotain oikeasti hätänä/vialla, eikä me pystytä mitenkään auttamaan. Tuntee itsensä tosi huonoksi äidiksi, kun toinen selvästi kärsii ja tuntuu ettei osata hoitaa ollenkaan kun mikään ei auta. Sit kans epäilee, että liioitteleko mä tätä tilanetta, jos tää ei olekaan niin paha mitä kuvittelen. Mutta mies on ihan yhtä uupunut ja sanoi tarvitsevansa "taukoa" tästä tilanteesta, jotta jaksaa taas auttaa. Eli lähti päiväksi koirien kanssa muualle rauhoittumaan.
Ennen tyttö rauhoittui hoitopöydällä köllötellessään, nyt siinäkin jatkuu kitinä.
Kaikki vaan ympärillä hokee, että "nauti vauva-ajasta, se on niin lyhyt, ja ihanan helppoa ja ihanaa aikaa katsella vauvan kehitystä". Missä on se helppous ja hyvät hetket joiden avulla tätä jaksaa?! Miten ihmeessä tässä voi nauttia yhtään, kun kaikki aika on vaan kitinää?!
Kurjalta kuulostaa, tsemppiä teille!! Ja juuri niinkuin jo monet kirjoittivatkin, kai sinullekin sit suodaan sitä "vapaa-aikaa" mitä miehesikin vaatii!!??
.Täällä myös kitinää,ei ehka noin huono tilanne mutta yksin ei viihtyy ollenkaan.koko ajaa pitää keksiä jotain tekemistä.