Isukit

[Hiha03]

En löytänyt samaa aihetta täältä muualta joten ajattelin hieman kysellä teidän mielipiteitänne.

Aloitetaan siitä, että mitäs mieltä olisitte siitä jos täällä mies juttelisi kanssanne raskauteen liittyvistä jutuista?
Meillä kirjoittelee sekä mies (nyt), että nainen.

Itse olen myöskin halunnut olla mukana joka neuvolakäynnillä ja ultrassa ja meinaan vastedeskin olla.

Mites teillä, ovatko omat miehenne kuinka hyvin olleet mukana koko raskauden kulussa ja tukemisessa?
Onko se hyvä jos mies seuraa raskautta silmä kovana ja on kiinnostunut aiheesta?

 

[aqwititi]

Mulla ei oo mitään sitä vastaan ollenkaan raskaus koskettaa molempia niin äitiä kuin isääkin.:)
Mun mies oli tosi aktiivisesti mukana neuvola käynneillä ja ultrissa kun esikoistamme odotin. Nyt kun kakkosta odotan niin nytki sanoi et haluaa olla mahdollisimman paljon mukana neuvolassa jos vaan käynnit menee yhteen työn kanssa. Mutta en kyllä osaa määrittää tuota että minkälainen on hyvä mies kun jokasella pariskunnalla on omat tavat toimia. Minä kyllä tykkään että mieheni on yhtä kiinnostunut raskauteen liittyvistä asioista. Ekan kanssa käytiin parissa perhevalmennuksessa, mutta se ei ollut meidän juttumme oikeen.

 

[cupcake]

Mun mies on ollut tukena ja turvana synnytyksessä ja ultrissa. Äitiysneuvolakäynneille hän ei ole osallistunut, ollaan vaan päätetty et ne on mun käyntejä ja toki kerron miten siellä meni ja mistä juteltiin. Vauvan neuvolakäynneillä mieheni on ollut kyllä mukana aina, kun vaan on töiltään ehtinyt. :)

Miehen kiinnostus raskauteeni ja tulevaan vauvaan heräsi, ja tulee nyttenkin varmaan heräämään enemmän sitten loppuraskaudessa, kun vatsa on jo iso ja asia konkretisoituu eri tavalla (ja minä valitan niin paljon, ettei asiaa voi olla ajattelematta!!). :D Toki ultratkin kertoo, et jotain siellä vatsan sisällä tapahtuu, mut kai miehet vaatii eri tavoin kypsyttelylle aikaa.

 

[della_79]

mun mies oli (meidän yhteistä) esikoista odottaessa innokkaammin mukana, nyt kyllä jaksaa ottaa huomioon ja auttaa + hieroa kipeää selkää. esikoista odottaessa osallistui myös perhevalmennukseen (vaikkei olisi tarvinnutkaan, meidän esikoisemme on nimittäin hänelle jo kolmas lapsi ja hän kävi vanhempien lastensa äitienkin mukana perhevalmennuksessa), koska se oli mulle tärkeää ja oli hänellä varmasti tarjota näkökulmaa ensikertalais-iseille, kun oli jo kokemustakin vauvan tulosta perheeseen.

olen tähän saakka huolehtinut yksin ultrat (kun mies ei ole työ tai muilta kiireiltään päässyt mukaan) ja ekan neuvolakäynnin. toivottavasti hän pääsee mukaan rakenneultraan, neuvolakäynnit voin hoitaa yksinkin.

 

[Isabell]

Lähinnä mies ollut mukana ultrakäynneillä, mutta joskus myös tavallisilla tarkastuskäynneillä, miten töiltään ehtinyt. Esikoisemme neuvolassa/lääkärillä ollut joka kerta mukana syntymän jälkeen. Kyllä mies hyvin mukana on, mutta kyllähän se asia varmaan konkretisoituu siinä vaiheessa kun maha tosiaan rupee kasvamaan ja vauva sitten sieltä syntyykin :) Mutta kyllä tää palstoilla kirjoittelu on mun juttuja, ei miestä tämmöset höpinät kiinnosta :)

 

[Isabell]

Niin ja perhevalmennukseen ei osallistuttu, kumpikaan ei innostuttu ideasta :) ja hyvin saatiin terkalta henkilökohtaista valmennusta tulevaan koitokseen esikoisen kohdalla :)

 

[uskaltaisko]

Ei taida olla yhtään mun kaltaista "yksin odottajaa" täällä. Nii tää mun lapsihan oli tosiaan vahinko, ja lapsen isä oli muutamia viikkoja tukena jne mutta häipyi joitakin viikkoja sitten... Vaan eipä mua hirveästi haittaa, eipä me pitkään ehditty tuntea, eikä mulle mitään isompia tunteita ehtiny todellakaan tulla, alussa oli että jee ihanaa mutta sitku alko tutustuu niin ei ei ei ja ei... Meni kaikki ristiin rastiin... Ahdisti vaan sit lopussa kokoajan... kuitenki ultran jälkeen laitoin viestiä josko kuitenki kiinnostais niin eipä tuo mitään vastannu... :/ noh, pärjään kyllä yksinkin ja siskosta ja ystävistä tullu todella tärkeitä ja exän kanski menneet riidat saatu sovittua ja hänki on tukemassa kokoajan ku tietää miten raskaan tien kohti äitiyttä oon kokenu, joten ei kyllä omasta mielestä mulla ainakaan huonosti asiat ole. :) onnellinen oon, voin hyvin ja vauva voi hyvin niin voiko enempää tässä tilanteessa toivoa...<3