Istukan käsin irroitus

Mulla oli myös istukka tosi tiukassa, ja sitä kätilö runnoi mahan päältä irti ja repi napanuorasta. Kätilön toiminta oli ihan ensiluokkaista, mutta tavattoman brutaalia tuo runnominen kyllä oli. Sattui ihan h****tisti. Onneksi lähti lopulta tunnin työskentelyn jälkeen irti. Jäi kuitenkin vuotelemaan melko reilusti, ja isoja hyytymiä tuli parin seuraavan päivän ajan. Viimeinen hyytymä tuli kaksi päivää synnytyksestä, ja pelästyin melkoisesti, kun alapäästä työntyi ulos vauvan pään kokoinen hyytymä. Hemoglobiini oli enää päälle 80, mutta onneksi ei siitä enää laskenut, ja hyytymienkin tulo lakkasi. Epäilivät, että seinämään olisi voinut jäädä pala istukkaa, joka sitten olisi poistunut hyytymien mukana. On se kumma kun näistä ei puhuta ennen synnytystä...
 
Mulla irrotettiin istukka käsin 4kk sitten... annettiin oksitosiinia, jotta tulisi muttei auttanut. Kätilöllä jäi napanuora ja kalvot käteen, istukka sisällä... lääkäri tuli, tunki käden sisälle ja sai istukasta otteen ja sai repästyä ulos. Ei tarvinnut mennä nukutukseen... jäin kuitenkin vuotamaan verta. Mahaa paineltiin monesti, se oli inhottavaa! Lopulta verta meni 1,5l. Pari kananmunan kokoista hyytymää tuli seuraavina päivinä...
 
Kuulostaahan tuo hurjalta ja kurjalta, mutta kyllä minäkin ennemmin pyydän että ottaisivat hereillä ollessa jos suinkin mahdollista. Sitten on nopeammin itse luultavasti kuitenkin hommasta toipunut, kun ei tarvitse viettää aikaa heräämössä. ja onhan se nukutus aina toki riski.
 
Mä muistan ku luin tätä ketjua joulukuussa ennen synnytystä ja olin et hui mitä juttuja voikaan käydä...

No sit tammikuussa synnytin meidän esikoisen. Synnytys itsessään oli melko nopea (6h 10m) mut oli täynnä ahdistusta kahdesti pieleen menneen epiduraalin ja sen aiheuttamien oireiden sekä pienikokoisen vauvan laakeiden sykkeenlaskujen vuoksi.
Mulla loppui supistukset kun olin auennut, joten jouduin punkemaan vauvan ulos ilman suppareiden apua. Sit kun lopulta olin saanut tytön synnytettyä, ei supparit vieläkään auttaneet istukkaa ulos.
Sain pitää vauvaa sylissä kun joku 45min nyhdettiin ja revittiin istukkaa mun kiskoessa ilokaasua (oliko vauva loppuvaiheessa vielä sylissä en muista).
Siinä vaiheessa oli mennyt jo 1400ml verta, joten kelloa katsoivat ja päätettiin leikkuriin menosta. Mä olin ihan helvetin huolissaan kun mulle sanottiin koko ajan et ei mitään hätää vaik verilammikko vaan kasvoi ja jokaisella vatsanpainalluksella plurpsahti kohdullinen verta ulos... En varmaan ikinä unohda sitä ääntä:hungover:
No sit nopeasti valmisteltiin käsinirroitukseen, vauva annettiin miehelle joka jäi sen kans määräämättömäksi ajaksi eikä se tajunnut oikein mitään, piteli vaan lasta hölmistyneenä.
Mua itketti ja ahdisti et jos nään ne nyt viimeistä kertaa, sanoin vaan et rakastan teitä ku mua kärrättiin leikkaussaliin.

Sit nukutukseen josta sain nukutuslääkkeestä hirveän yskäkohtauksen enkä voinut hengittää ja silloin nukahdinkin. Onneks olivat laittaneet nukutuksen aikana sen putken kurkkuun.
Ku heräsin palelin niin paljon, yhteensä oli mennyt 2100ml verta ja sain kaks yksikköä verta. Kohtu oli ku tulessa ja sainkin koko ajan oxynormia suoneen. Itketti hirveästi ku heräs eikä oma vauva ees tuntunut todelliselta, hämmästyin ku hoksasin mun löysän ex-vauvamahan.

Pari tuntia olin heräämössä ja sit pääsin synnyttäneiden osastolle vauvan luo. Onneks tyttö täysin terve pistein 9/10/10!
Se korvaa kaiken.
Vaan nyt ku aikaa kulunut alkanut ahdistaa tapahtumat ja pelottaa seuraavat synnytykset. Etenkin jos on tapana uusiutua toi istukan tiukkuus...
 
No onpahan tarina sinullakin.. huih.. :(
Pääasia kuitenkin että loppu hyvin, kaikki hyvin, niin sinulla kuin vauvallakin <3

Mutta sitä pelkoa seuraavaa synnytystä ajatellen ei sillä pois saa.. :/

Itselläni nyt kasassa 37+2, eli h-hetki lähestyy, ja stressiä kasvattavia tekijöitä paljastui vasta lisää.
Ja tämäkin juontaa juurensa edellisen synnytyksen jälkeen tapahtuneesta istukan irroituksesta -> verenhukasta -> verensiirrosta.

Eli aikaisemman verensiirron vuoksi, tämän raskauden loppumetreillä minun verestä löytyi anti-c vasta-aineita, jotka voivat aiheuttaa vauvalle hemolyyttisen taudin ja joka vaikuttaa jotenkin ilmeisesti myös minuun, mikäli tarvitsen taas luovutusverta tässäkin synnytyksessä.
= tällainen murehtia luonne pelkää nyt vauvan ja myös oman henkensä puolesta.

Eli ihan jäätävä ahdistus ja stressi. Nyt vielä niin paljon kysymysmerkkejä itselläni, mutta toivon saavani pian ajan äitiyspoliklinikalle ja sieltä vastauksia tyynnyttämään mieltäni.
 
Voi ei Outomamma!
Mullekin viime neuvolakäynnillä sanottiin et mun pitää muistuttaa et multa otetaan nuo vasta-ainekokeet... Tuli vaan terkkarille mieleen ku puhuin siitä verensiirrosta. Siis eikö noiden pitäisi olla ihan normikokeet ku tietävät että uutta lasta yritetään ihan pian??? Vai eikö niitä oikeasti ole välttämätöntä testata?

Millä tavoin sulla voi vaikuttaa tuo anti-c- vasta-aine? Tai miksi sulle on muodostunut niitä verensiirrosta?
Ihan perseestä ku joutuu tuollaista stressaamaan kaiken muun lisäksi, synnytys ja lapsen saaminen on kuitenkin ihan tarpeeksi rankkaa muutenkin.

Itteäki pelottaa ja ahdistaa seuraava synnytys niin paljon. Nyt ku tosiaan tietää mitä voi tapahtua, eka kerta meni vielä tietämättömyyden vuoksi melko helpolla
 
No eläpä muuta..

Huomenna saan tietää enemmän. Eilen siis neuvolassa laitettiin lähete äitiyspolille ja tänään aamulla sieltä jo soitettiin ja annettiin aika heti huomiselle.

Äitipolilta kätilö puhelimessa sanoi vasta sen verran, että tästä eteenpäin uudet verikokeet otetaan kerran viikossa, että synnytys sairaala osaa varata sen hetkistä tilannetta vastaavaa siis sopivaa verta minulle ja tarvittaessa myös vauvalle.

Huomenna tulen kertomaan lisää, kunhan saan vastauksia! Ihan ihmeissäni olen vielä itsekin kaikesta.
 
Huh mikä huojentunut ja kevyt olo!
Vauvalla kaikki hyvin. Siskoihinsa nähden sirompi tyttö tulossa.
Minun veressä vasta-aine pitoisuus sen verran pieni, että ei vielä vaikutusta vauvaan. Onneksi.

Kerran viikossa joudun käymään nyt verikokeissa, joissa seurataan, että minulle saadaan pidettyä sopivaa verta varalle jos tulee tarve. Eli oikeaa verta ei ole helposti saatavilla vaan pitää tilata ja etsiä oikeaa.
Lupasi kuitenkin, että aina sen 2 yksikköä mulle pidetään jemmassa, että ei tarvitse pelätä sen puolesta.

26.4 seuraava käynti, jolloin mahdollisesti jo käynnistetään! Huhhei, eli huhtikuun tyttö tulossa sittenkin! :) <3
 
Niinpä. :)
Nyt on siis viikkoja 37+4
ja kahden viikon päästä käynnillä jos jo käynnistämään ruvetaan, niin silloin on jo viikkoja kasassa se 39+4 :)

Nyt otetaan kaikki niksit käyttöön että jos saisin käynnistymään itsestään. Mielummin toki käynnistyis luomuna kuin lääkkeillä.
Huomiselle onkin jo varattu ensimmäinen vyöhyketerapia aika, josko sieltä saisi potkua hommaan :)
 
Toivottavasti lähtisi itsekseen käyntiin!
Mut sulla jo h-hetket häämöttää:nailbiting:
Miltä susta tuntuu nyt kun tietää ainakin et on valmistauduttu parhaan mukaan siellä? Onko yhtään helpottanut pelkoa?
Ois se mahtavaa ku selviäisi ilman lisäveriä yms ja tulis istukka itsekseen ulos!
 
Pelko on hellittänyt hieman.
Vaikka eihän se kokonaan mihinkään katoa, synnytyksen kulkua kun ei muutenkaan voi yhtään ennustaa, niin jännittää ja pelottaahan se silti aikalailla.. mutta jospa sitä nyt uskaltaa kuitenkin vähän rennommin ottaa, kun tietää että on varauduttu ja mulle omat toimintasuunnitelmat olemassa jos tilanne muuttuu kriittisemmäksi..

Lääkäri myös väläytteli omaa näkemystään siitä, että mitään tiettyä tekijää ei ole, mikä aiheuttaisi toistuvasti sen istukan tiukasti kiinnittymisen, siis että hänen mielestään kyse on vain tuurista. Hän oli sitä mieltä että ei tarkoita suoraan sitä, että nyt ei voisi irrota itsestään, jos kahdella alemmalla kertaa ei ole irronnut.

Eli toivoa sopii, että tällä kertaa kaikki menisikin enempi oppikirjan mukaan. Olishan se nyt ihan mahtavaa saada sellainenkin synnytyskokemus! :)
Toivossa on hyvä elää :D
 
OutoMamma haluatko kertoa uteliaalle, että mitä ne vasta-aineet oikein on, kun minä olen aina ollut siinä käsityksessä, että ihmisellä on tietty veriryhmä ja sen mukaista verta annetaan, esim. 0, A, B tai AB, vai miten olikaan. Mutta muuttaako joku sinun verta jollain tapaa jos se ei automaattisesti ole sitä jotain verta vai miten se menee? :)
 
Jos kiinnostaa enempi, niin kannattaa kokeilla veripalvelun sivuilta lueskella tietoa, jos sinä ymmärtäisitkin paremmin kuin minä.. miusta tuntui että et saanut itsekkään sieltä ihan niin selkokielistä vastausta kuin olisin halunnut, joten päätin tyytyä tähän nyt kun lääkäri kertoi että kaikki on hallinnassa :D

Minun veriryhmäni on A ja rh+ ja jostain syystä saamaani luovutusverta "vastaan" on ruvennut muodostumaan anti-c nimistä vasta-ainetta. Näitä vasta-aineitakin on erilaisia.

Seuraavaa verensiirtoa ajatellen minulle ei voida vain valita suoraan sitä A verta vaan sitä pitää tutkia ja etsiä tarkemmin, ettei siinä luovutetussa A veressä ole sellaisia punasoluja, joita vastaan tuo minun anti-c vasta-aine hyökkää.
Ja tutkittu ja sopivaksi todettu veri on voimassa sen viikon, jonka jälkeen pitää tutkia yhteensopivuus uudelleen. Siksi joudunkin nyt ravaamaan viikoittain verikokeissa.

Ja jos joku tietää aiheesta enemmän, niin saa kertoa, vieläkään kun en itsekkään ihan kaikesta ole kartalla :D
 
akidi: Tuolla OutoMamman vinkkaamilla sivuilla on hyvin tietoa. Eli veriryhmä ei ole se juttu, vaan rh-tekijä. Rh+ on siis aina ok, eikä periaatteessa tule ongelmia. Jos verensiirrossa on annettu rh-, niin sitten kai voi tulla ongelmia (en tiedä tarkemmin). Tuolla sivulla keskitytään enneminkin juuri äidin rh- riskitekijöihin. Käytännössä rh- äiti voi alkaa muodostamaan vasta-ainetta vauvan rh+ verta vastaan ja näin alkaa hajottamaan vauvan punasoluja. Niitä vasta-aineita on erilaisia ja vain anti-D:tä vastaan voi rokottaa ja näin ollen ennaltaehkäistä. Muita vasta-aineita voi vain seurata. Eli oikeasti vaarallinen juttu, mutta koskee vain pientä osaa odottajia (Suomessa vain 15% odottajista on rh-, eikä monellekaan heistä tule vasta-aineita tai on vain pieniä määriä) ja monella pitoisuudet ovat niin pieniä, että vaaraa ei tule. Myös näiden seuranta ja mahdollisesti tarvittavat hoitokäytännöt ovat nykyisin hyvin varmoja.

https://www.veripalvelu.fi/terveydenhuollon-ammattilaiset/neuvoloille/seulontaohjelma
http://metku.net/~pesu/artikkelit/rh.php
 
Voi että outomamma kun menisi tällä kertaa toisin!
Oliko sut siis nukutettu molemmilla käsinirroituskerroilla?
Ku mulla on alkanut surettaa näin jälkeenpäin se etten saanu olla lapsen kans ekoja tunteja, ja ku miehellekään ei kerrottu et pääsen saman tien heräämöstä osastolle ni se lähti puol tuntia ennen mun paluuta (seki harmittaa ku miehelle oli sanottu et menee luultavasti aamuun ennenku tuodaan, pääsin puol kaks yöllä kuitenkin jo. Lapsi syntyi kymmeneltä illalla.) Niin oli tyttö joutunut olemaan kansliassa yksin syötettävänä... tosin vaan hetken yksin ja muuten isän kanssa, mut silti! Oisin niin halunnu syöttää typyn ite eka kertaa ja ihmetellä sitä.
 
Joo nukutettiin molemmilla kerroilla.. Muistikuvia ei kamalasti ole, että miten kauan meni että pääsin lapsen luokse, mutta aika heräämössä tuntui ikuisuudelta.. tokan kohdalla etenkin kun oli ongelmia saada istukka irti ja tuli sitä runsasta verenvuotoakin, niin jo operaatio kesti paljon kauemmin kuin ensimmäinen kerta silloin. ja toki sen verensiirron ja verenhukan takia myös heräämössä mua pidettiin sit pidempään.. tyttö syntyi iltapäivällä 1 jälkeen ja muistelen että lähemmäksi kello oli ilta seitsemää kun pääsin osastolle vauvan ja miehen luokse.. :o Miehen sanoin se odotus aika tuntui ikuisuudelta. ja tietämättömänä varmasti ollut aika pelottava odotella. Huh..

Tokan kohdalla mie olin selkeästi sanonut jo ennen synnytystä, että vauvalle ei tuttipulloa saa sitten tarjota, jos tilanne on taas se että en pääse ensimmäiseen ruokailuun mukaan.. ja hörppyyttämällä olivat antaneet kätilöt isän kanssa ekan aterian. :)
Esikoisen kohdalla kun selkäni takana antoivat tuttipulloa, ja rinnalle ei sitten oppinut oikein koskaan.. tuttipullosta kun sai helpommin niin ei jaksanut nähdä rinnalla vaivaa vaan huusi aina sitä pulloa. Esikoisen kohdalla toki tilanne oli muutenkin toinen, oli ekat vuorokaudet teholla ja nenämahaletkussa, mutta olin pettynyt kun minulle ei ilmoitettu ja annettu edes mahdollisuutta olla tarjoamassa rintaa kun ne letkut otettiin pois. Kuitenkin itsekin olin osastolla ja siellä vauvan luonakin niin paljon kun vain pystyin, ja silti selkäni takana ennättivät... se kyllä harmitti :(
 
Pakko kysyä et kauan teillä on yleensä kestänyt se nukutus-herätys-väli? Kun mun mielestä mulla luki papereissa et puol tuntia meni koko operaatioon. Ja mitä siinä edes tehdään, irroitetaanko se istukka jotenkin repimällä vai kaapimalla? Sillon en ymmärtänyt kysyä ja nyt jälkeenpäin on alkanut ihmetyttää ja varmaan pakko soittaa jossain välissä synnärille ja kysyä asiasta. Samoin mulla on jätetty kirjoittamatta keromukseen epiduraalin ohipistosta (meni ekat millit verisuoneen) ja samoin toisesta epiduraalista joka levisi koko kehoon, myös siis yläkroppaan ja sen vaikutuksista. Ärsyttää, mut kaipa saan niistä tarkat tiedot ku kerta haluan.

Outomamma meillä oli typyä ruokittu käsittääkseni ruiskulla ja annettu luovutettua äidinmaitoa. Sain sitä myös annettavaksi siihen asti kunnes maito nousee kun tyttö oli niin laiheliini. Mut on kyllä ikäviä nuo sun kokemukset ollu esikon kohdalla, toi on oikeesti vaan väärin äitiä ja vauvaa kohtaan et tehdään asioita kysymättä... Tietty tilanne on eri jos ei oo vaihtoehtoa, mut tuossa sun kohdalla ois selkeästi ollut. Multakin kysyttiin jälkeenpäin et oisko saanu antaa vauvalle luovutusmaitoa, vaik mitä hyötyä siitä kysymisestä enää sit oli.
 
OutoMamma sanoi:
Kuulostaahan tuo hurjalta ja kurjalta, mutta kyllä minäkin ennemmin pyydän että ottaisivat hereillä ollessa jos suinkin mahdollista. Sitten on nopeammin itse luultavasti kuitenkin hommasta toipunut, kun ei tarvitse viettää aikaa heräämössä. ja onhan se nukutus aina toki riski.
Click to expand...

Miten sulla OutoMamma meni viimeisin synnytys? Pääsitkö ilman leikkuria?
 
Takaisin
Top