Istukan käsin irroitus

OutoMamma

OutoMamma

Näppärä viestien naputtelija
Aiheesta en löytänyt keskustelua, joten tein uuden.

Minkälaisia kokemuksia teillä?
Missä istukka sijaitsi?
Oliko runsasta verenvuotoa?

Itselläni molemmissa raskauksissa istukka sijaitsi etuseinämässä, ja molempien synnytyksien jälkeen päädyttiin humautukseen ja istukan käsin irroitukseen.

Kamalinta toki oli, kun joutui heti eroon vastasyntyneestään. ja heräämössä vietetty aika tuntui ikuoauudelta.
Toisella kertaa itse operaatio venyi ja kesti monta tuntia, menetin paljon verta ja sain 3 yksikköä verta tilalle. viruin monta tuntia heräämössä, kun elintoimintoja seurattiin, että vuoto on varmasti loppunut ja paineet pysyy kunnossa.

Molemmilla kerroilla kurkku meni todella kipeäksi ja ääni käheäksi sen letkun takia. Yskin ensimmäisen yön sen takia.

Nyt pelottaa toki, että sama kaava toistuu. joka nyt näyttää todennäköiseltä, kun istukka taas etuseinämässä joka jo entisistä kaavinnoista arpeentunut.
En haluaisi heti joutua eroon lapsesta ja edellisen kokemuksen jälkeen komplikaatiot pelottaa myös kamalasti. :(

Mielelläni lukisin teidänkin kokemuksia.
 
Minulla ekassa raskaudessa istukka etuseinässä ja synnytin sen vauvan jälkeen. Sainkohan siihen jonkun avustavan lääkkeen...en muista, mutta sen muistan että helposti se sieltä tuli. Kerrottiinko sinulle tarkemmin miksi istukka piti poistaa niin kuin sinulle tehtiin?
 
Mulla ei vaan irronnut vaikka mullekin annettiin joku lääke vielä, mikä olisi pitänyt edistää irtoamista.
Tokalla kertaa sain tämän lääkkeen jo ponnistusvaiheessa, että jos se olisi auttanut tokalla kertaa. ilmeisesti siis jos on kerran ollut tiukassa niin todennäköisesti myös seuraavilla kerroilla.
Ja mietin että onko myös sijainnilla merkitystä? Mutta ei vissiin, jos sullakin ollut edessä.

Muistan kun sitä yritettiin kauan saada painelemalla ja napanuorasta kiskomalla irtoamaan, vaan ei auttanut. lopulta se napanuorakin katkesi niin syvältä että ei saanut enää otetta.
 
Okei joo. Ei sillä istukan sijainnilla ehkä ole niinkään väliä sitten...en kyllä ole asiantuntija. Kannattaa kirjoittaa synnytystoivelista/kirje kun menee synnyttämään. Siinä voit ainakin kertoa tuosta huolestasi? Puhuminen kannattaa mun mielestä koska sillon voi kokea että vaikka kävisi miten päin vaan, leikkaus tai alateitse synnytetty istukka, niin luottaa siihen että ratkaisu on tehty luottamuksen ilmapiirissä. Jos sulla lisäksi on vielä aikaa synnytykseen niin voisit ehkä jutella jonkun kätilön kanssa tästä istukka-asiasta. Ehkäpä aiemmat kerrat joissa istukka on leikattu ns kasvattavat riskiä että tälläkin kerralla istukka ei helposti irtoa mutta voi myös olla että istukka irtoaa helpostikin! Tsemppiä!
 
Joo, no vielä on synnytykseen rutkasti aikaa ja ehtii vielä ottaa neuvolassa puheeksi.
Ekassa ultrassa käydessä huoleni kätilölle jo kerroinkin, johon hän vastasi tälläkin kertaa istukan olevan tiukassa, varsinkin kun on taas samassa paikkaa kiinni.
Yritti kuitenkin hälventää huoltani toteamalla, että nyt ainakin varmasti osataan valmistautua jo valmiiksi mahdolliseen irroitukseen ja varata varuilta myös sitä lisäverta riittävästi, että ei tarvitse olla huolissaan mistään.

Silti tuntuu ajatus kurjalle .. ennenkaikkea se, että joutuu moneksi tunniksi pois vastasyntyneen luota.
 
Tuli vielä mieleen että auttaisiko jos saisit rauhassa pitää vauvaa ihokontaktissa ja ehkä kokeilla imettää ennen kuin istukkaa yritetään synnyttää? Ehkä oletkin tehnyt niin aiemmillakin kerroilla. Mietin että istukka ehkä silloin irtoaisi helpommin tai jos se ei syntyisikään alateitse niin ainakin saisit kallisarvoisen hetken pikkuisesi kanssa ensin :)
 
Mullakin oli istukka edessä, mutta en yhtään muista miten se meni. Syntyi kuitenkin ihan itsekseen, muistaakseni kätilö vähän auttoi tai jotain. Tosi hämärät muistikuvat!

Millä viikoilla sulla on muuten lapset syntyneet OutoMamma? :)
 
Tytöt syntyneet 40+2 ja 42+0 viikoilla.

Ei ilmeisesti kovin monella sitten ole kokemusta, tai eivät ole vielä keskusteluun löytäneet. :wideyed:
En kyllä ennen synnytystä ollut itsekkään edes kuullut moisesta, että jos se istukka ei synnykkään itsestään..
Enkä ollut koskaan esikoista odottaessa miettinyt niin pitkälle.. synnytystä toki mietin ja jännäsin etukäteen mutta ei koko istukka homma tullut mieleenkään, että voisi aiheuttaa ongelmia. :sorry:

Ja esikoista en saanut rinnalleni syntymän jälkeen, kun joutui heti lasten teholle.
Pikkukakkosen sain rinnalle, ja siinä harjoiteltiin jo imetystäkin ja ihmeteltiin niin kauan, kun ne kätilöt yritti sitä istukkaa saada irtoamaan. joku aika raja siinä selvästi oli, minkä puitteissa piti saada pois, kun kelloa ne katsoivat ja totesivat lopulta että nyt on mentävä leikkuriin käsin irroitukseen, että ei voi enää odotella. :nailbiting::nailbiting:
 
Höh, ikävä kokemus. :/ ehkä voidaan vielä toivoa ihmettä, että istukka tulisi itsekseen ulos kätilön puheista huolimatta. :(

Mä sillä kysyin viikkoja, kun mietin voisiko se yhtään vaikuttaa. Mulla syntyi esikoinen 41+0 ja istukka veteli muutenkin jo viimeisiään.. Mutta sullakin kuitenkin matkalaiset olleet loppuun asti kyydissä!
 
Minulla myös oli istukka etuseinämässä ja jouduin istukan irroitukseen kun ei auttanut lääkkeet vaikka niitä useamman sain. Mitään en oikeastaan kerinnyt tajuamaan kun kärräsivät saliin, olin sen verran väsynyt. Tytön sain syliin ekan kerran heräämössä kun kävi syntymän jälkeen keskolan puolella tarkistuksessa. Mutta en kyllä tärinöiltäni uskaltanu sylissä/kainalossa pitää. En tiedä kuinka paljon verta tiputettiin, mutta paljon sitä menetin kuitenkin.
Kyseessä siis oli ensimmäinen synnytys ja hieman mietityttää mitä mahdollinen seuraava kerta tuo tullessaan.
 
Kuulostaapa niin tutulle. Kohtalontovereitakin siis löytyy..
Kyllä se vaan sen "pelon" ja jännityksen jättää kalvamaan takaraivoon, vaikka ekalla kertaa vielä ei tiennyt pelätä edes moista..
 
Minä jouduin viimeisestä käsinirroitukseen, kun ei tullut itsekseen ulos, ja veren hukka alkoi olemaan jo iso. Yhteensä menetin 3litraa verta. Kätilöt puhuivat siinä kun yrittivät irroittaa, että joku lisäistukka siellä tai sitten istukka oli repeämässä, joten tuli kiire irroitukseen. Oli todella ikävä kokemus ainakin miehen näkökulmasta, kun kukaan ei sille kertonut mikä tilanne, kun vauhdilla lähdettiin saliin ja hän jäi vauvan kanssa yksin. Ja kun vauva syntyi 20.31, pääsin osastolle puoli yhden aikaa yöllä. Pelottava kokemus, mutta onneksi tämä oli viimeinen lapsi, niin ei tarvitse pelästyä että sama uusisi.
 
akidi sanoi:
Minä jouduin viimeisestä käsinirroitukseen, kun ei tullut itsekseen ulos, ja veren hukka alkoi olemaan jo iso. Yhteensä menetin 3litraa verta. Kätilöt puhuivat siinä kun yrittivät irroittaa, että joku lisäistukka siellä tai sitten istukka oli repeämässä, joten tuli kiire irroitukseen. Oli todella ikävä kokemus ainakin miehen näkökulmasta, kun kukaan ei sille kertonut mikä tilanne, kun vauhdilla lähdettiin saliin ja hän jäi vauvan kanssa yksin. Ja kun vauva syntyi 20.31, pääsin osastolle puoli yhden aikaa yöllä. Pelottava kokemus, mutta onneksi tämä oli viimeinen lapsi, niin ei tarvitse pelästyä että sama uusisi.
Click to expand...

No joo, ihan miehenkin kannalta kyllä sääli kun jää tunneiksi yksin vastasyntyneen kanssa eikä tiedä äidin voinnista mitään. Saman tarinan sain minäkin kuulla mieheltä, että meinasi epätoivo iskeä varsinkin tämän kakkosen syntymän jälkeen, kun tuli sitä runsasta verenvuotoa ja operaatio venyi. Mitään väliaika tietoja ei miehelle kukaan käynyt kertomassa :o sääli..
 
akidi sanoi:
Meilläkään ei miehelle kukaan kertonut väliaikatietoja.
Click to expand...
Jälkeenpäin ajatellen, olis pitäny kyllä muistaa tuosta antaa palautetta.. mutta sitten kun sieltä lopulta pääsi osastolle vauvan ja miehen luokse niin oli vain molemmat niin helpottuneena että ei siinä enää mieleen tullut..
 
Minäkin jouduin 2009 istukan manuaaliseen irroitukseen esikoisen synnytyksen jälkeen. Istukka oli takaseinässä kiinni oikein hyvässä kohtaa (näin todettiin ultrassa) , joten ei varmaan istukan sijainnilla ollut asiaan vaikutusta. Minulle jäi tosi hämärät muistikuvat synnytyksen jälkeisistä hetkistä. Istukkaa yritettiin lähes tunnin ajan saada irtoamaan survomalla vatsan päältä, ja tätä varten minun piti kiskoa ilokaasua niin että seilailin ihan muissa maailmoissa enkä tajunnut koko vauvasta mitään vaikka vauva makasi kyllä rinnallani. Kun istukka ei millään ilveellä irronnut, niin minut vietiin toimenpidehuoneeseen jossa sain kaksi annosta epiduraalia lisää, ja sen jälkeen lääkäri kiskaisi sen ulos käsin. Verta menetin paljon, mutta sain myös pussista lisää (kiitos verenluovuttajille lienee tässä kohtaa paikallaan). En muista niistä hetkistä juurikaan mitään, tulin tajuihini vasta muutaman tunnin jälkeen jonka jälkeen minut siirrettiin tavalliselle osastolle ja sain vauvan luokseni. Ei minusta tosin kummoiseksi hoitajaksi ollut, kun en kyennyt juurikaan liikkumaan ennen kuin vasta seuraavana päivänä. Äitini oli ollut koko päivän vauvan seurana, mutta yöksi hänen piti lähteä kotiin joten oli todella orpo olo tuoreena äitinä joka ei kyennyt vauvaansa hoitamaan. Yöhoitaja kävi kyllä usein luonamme ja sanoi, että vauvan on silti parempi äitinsä rinnalla kun kätilöiden huomassa vaikka en kyennyt nostamaan tai imettämään.

Kyllä siitä ikävä varjo jäi kun en muista lapseni ensimmäisestä päivästä kuin välähdyksiä. Nekin ahdistavia kun muistan vain avuttomuuteni maatessani melkein yhtä avuttomana kuin vastasyntyneeni, josta olisin halunnut voida huolehtia.

Nyt olen toista kertaa raskaana, laskettu aika maaliskuussa. Istukka on taas "hyvässä paikassa" takaseinässä kiinni, mutta hieman jännittää josko sama taas toistuu. Olenkin kysynyt jokaiselta minua hoitaneelta, jos tietävät onko istukan irtoamattomuus tapana toistua samoilla naisilla, vai onko se kertaluonteista huonoa tuuria. Mutta ilmeisesti vaiva on sen verran harvinainen, että ei kellään ole oikeastaan tietoa tai vastauksia. Siispä koitan olla ajattelematta asiaa, tapahtuu sitten jos on tapahtuakseen. Ja pääasiahan on muistaa, että ei vauvalla ole hätää vaan tämä komplikaatio on pelkästään äidin kiusa. Ja pieni kiitollisuus pitää pitää mielessä että ammattimaista hoitoa oli ja on tarjolla. Ei tarvitse mennä kovinkaan kauas historiassa kun olisin ollut taas yksi lapsivuoteelle kuollut äiti! Sen kun pitää mielessä, niin ei paljoa kehtaa itseään surkutella kun jäi ensihetkistä paitsi.
 
Oikein hyviä pointteja.. :)
Eilen illalla ennen nukkumaan menoa googlailin aiheesta kun tuli taas mieleen ja jäi kaivelemaan.
Mietin, että voisikohan mahdollisella seuraavalla irroitus kerralla pyytää saada olla hereillä toimenpiteen ajan. Jos siitä sitten "tokenisi" nopeammin kun ei tarvitsisi olla nukuttuna.
Toki voihan se olla että siinä saisi vaan vielä isommat traumat aikaiseksi, jos sattuisi taas tulemaan runsasta vuotoa ja hätääntyisi vaan itse kun olisi tietoinen kaikesta tapahtuvasta.

Mua kuitenkin pelottaa vaan että en heräsi siitä enää. Ja juurikin kun sen tiedostaa, että ilman sitä luovutusverta, en olisi selvinnyt hengissä.

Onneksi tässä on aikaa vielä puida tätä asiaa ja toivoa toki että kolmas kerta nyt toden sanoisi, ja istukkakin syntyisi itsestään!
 
Itselle on sattunut yksi huonetoveri, jolla istukka irroitettiin käsin - se vähän mitä tuosta viidenvuoden takaisesta muistaa niin hän oli tosiaan hereillä, kaiketi vaan puudutettuna(?). Ei se hääviä ollut sekään, mutta kaiketi nopeampaa paluu vauvan seuraan kun nukutuksesta.
Laittaisin kyllä OutoMamma ehdottomasti synnytystoivelistaan asiasta kunnon stoorin ja toiveet tuon istukka-asian hoitamisen suhteen. Jos on jo kahdesti jumittanut, niin olettaahan voi että seuraavallakin kerralla niin saattaa käydä. Että ei tulisi ainakaan yllätyksenä, ja voisi itse jotenkin olla vaikuttamassa tilanteeseen.
Kovasti mielenlujuutta tuonkin asian kanssa painiessa!
 
Takaisin
Top