Isovanhemmat

[Bella Swan]

Millaiset välit teillä on lasten isovanhempiin? Entä lapsilla?

Meidän lapsilla on läsnä elämässään yksi isovanhempi, meille hyvin rakas ja aurinkoinen, äitini. Meillä on hyvin läheiset välit, varsinkin lapset ovat mummin elämän tarkoitus, he tulevat niin hyvin toimeen. On rikkaus että tällainen tukiverkko on! Ihan päivittäin olemme yhteydessä, no puolisoni ei ehkä päivittäin viestittele anopin kanssa, mutta silloin tällöin.

 

[Lya M.]

Meillä on tosi hyvät välit minun vanhempiini ( asuvat suht lähellä) Lapset ovat olleet yökylässäkin ihan pienestä asti ja aina keksivät kaikkea kivaa tekemistä.
Miehen vanhemmat taas ovat lähes aina mökillä (400km päässä) joten heitä tulee siksi nähtyä vähemmän.

 

[MinnaM]

Esikoisella ja kuopuksella on kaikki isovanhemmat elossa ja muutama extra. Tosi läheiset välit mun äitiin ja isäpuoleen ja ovat olleet pienestä pitäen tarvittaessa hoitaneet, vaikka välimatkaa on. Pojat tykkää käydä lomilla mummolassa ihan keskenäänkin. Mun isään on aina ollut vähän etäisemmät välit, kun asutaan toisella puolella Suomea. Esikoinen yhteisen harrastuksen kautta vähän enemmän lähentynyt nyt viime vuosina ja käynyt yksinäänkin siellä kyläilemässä.
Toiset isovanhemmat asuu Saksassa, mutta pojilla on heihin kuitenkin läheiset välit, vaikka vain noin 1-2krt/vuodessa näkevät. Heistäkin on ollut tarvittaessa aina apua ja pojat mielellään käyvät siellä. Itse en heihin juurikaan ole enää yhteydessä, välit ovat aika neutraalit.

Tulevalla vauvalla tulee oleen myös kaikki isovanhemmat elossa. Toivon, että miehen vanhemmat osallistuvat vauvan elämään aktiivisesti ja heistä tulee läheisiä.

 

[Vargynja]

Omat vanhempani on läheisiä ja sekä he että heidän puolisot on lapsille tärkeitä. Tai no, esikoiselle on, kuopus uskaltaa jo mennä syliin. Äitiäni nähdään vähintään kerran kuussa ja esikoinen käy heillä itsekseen yökylässä. Isäni asuu vähän kauempana ja nähdään häntä muutamia kertoja vuodessa. Miehen vanhemmat asuu paljon kauempana (n 600km). Miehellä on äitiinsä huonot välit ja esikoinen on nähnyt hänet yhteensä kahdesti. Miehen isän esikoinen on nähnyt muutamia kertoja. Kumpikin on nykyisin aika huonossa kunnossa enkä usko kummankaan enää tulevan meille käymään. Viimeksi kun nähtiin esikoinen tykkäsi ukista, mutta miehen äidistä ei tuntunut tykkäävän. Ehkä aisti sen ettei me pidetä hänestä, vaikka koitan välttää hänestä negatiivisesti puhumista lasten kuullen.

 

[Pingviiniemo]

Meidän perheellä on todella hyvät välit sekä mun vanhempiin, että miehen äitiin. "miehen isä on kuollut".

Miehen äiti käy usein kylässä tai vahtii lapsia mun kanssa. Mun isää ja äitiä käydään kattomassa joka viikonloppu. Samoin miehen äitiä.

Miehen äiti on mulle kuin toinen äiti. Todella rakas. Maailman ihanin anoppi.

 

[Evergreen]

Anoppini ja omat vanhempani ovat läheisiä minun, mieheni sekä lasteni kanssa. Esikoiselle ovat todella tärkeitä ihmisiä, ja nämä kolme ovat ne, joille uskallan jättää lapseni luotettavasti hoitoon ilman ongelmia. Esikoinen myös kyselee heidän perään ja haluaa heidän mukaan leikkimään

Omat vanhempani ovat eläkeikäisiä mikä luonnollisesti hieman vaikuttaa hoitoon jättämismahdollisuuksia, kun lapsilla ikää 0 ja 3 vuotta. Kaksi pientä lasta ja iäkkäämmät ihmiset on kuitenkin oma lukunsa, mutta ollaan kiitollisia siitä, että välit ovat mitä ovat ja että he ovat vahvasti mukana elämässämme

 

[Noaidi]

Miehen isä on jo kuollut, äiti on elossa ja asuu eri paikkakunnalla. Meillä on läheiset ja lämpimät välit, mutta en odota että anoppiani kiinnostaa hirveästi olla meidän vauvankaan elämässä mukana. Hän on lähinnä seurannut raskautta tyylillä "miten olet voinut? Aijaa okei noni." Eli lähinnä kysyy kuulumisia kohteliaisuussyistä, mutta ei ole kiinnostunut. Ymmärrän ettei hän halua tai kykene muodostamaan tähän lapseen tunnesidettä samoin kuin muihin lapsenlapsiinsa, kun lapsi ei ole biologisesti hänen lapsenlapsensa. Toivon vain ettei tämä vaikuttaisi lapseen tulevaisuudessa, mutta sen näyttää vain aika.

Mun vanhemmat on molemmat elossa ja asuvat lähellä, käyvätkin meillä aina välillä kylässä sillä he vuokraavat meidän pihasta varastotilaa. Tiedän että molemmat on ihan tosi innoissaan, varsinkin mun isä! Vaikka tämä lapsenlapsi on heille jo kuudes. Mutta kaipa siinä jokin viehätys on kun lapsista nuorin saa lapsen. Mun äiti oli alussa hieman järkyttynytkin, sillä hän on ollut jostain syystä siinä uskossa ettei me haluta lapsia koskaan. Isäni on antanut vauvalle jo oman työnimensä ja kutsuu vauvaa tiitiäiseksi, isä oli tosi huolissaan "tiitiäisen" hyvinvoinnista, kun sairastin koronan rv 12-14 paikkeilla. Jotenkin tää isäni innokkuus on tosi hellyttävää, sillä mun isä on juuri sellainen yrmy joka ei näytä tunteita ikinä julkisesti, mutta tää vauva on saanut isän heltymään ihan pullamössöksi. Gotta love my dad.