Isot sisarukset: kotiin vai hoitoon?

S

salmiakkisisu

Satasella mukana keskusteluissa
Mitä olette suunnitelleet isompien lasten hoitojärjestelyjen kanssa? Minä olen aina ollut sitä mieltä, että lapset hoidan itse kotona, mutta nyt tilanne tuntuukin toisenlaiselta. Isommat pojat ovat vauvan synnyttyä siis 6v. ja 5 v. Päiväkotielämää meillä on takana jo usea vuosi. Pojat viihtyvät hyvin ja ovat saaneet kivoja kavereita päiväkodista. Pääsääntöisesti he ovat nyt hoidossa 3-4 päivää viikossa. Vauvan synnyttyä esikoinen on aloittanut eskarin. Hän on ryhmässä hieman arka ja vetäytyvä. Mielestäni hän tarvitsee ehdottomasti ryhmässä toimisen ja olemisen harjoittelua ihan koulun alkuun asti. Tämän vuoksi siis erittäin suuresti harkitsen sitä, että päiväkotielämä tulee isompien osalta jatkumaan ainakin jossain muodossa. Molemmat pojat ovat samassa ryhmässä, joten luulen, että tulevat olemaan päiväkodissa samaan aikaan ja saman verran. Sitä en sitten osaa päättää kuinka paljon he olisivat päiväkodissa. Olisiko lapselle parasta olla vain puolipäivää? Riittäisko esim. kolme päivää viikossa. En usko, että vauvan kanss pystyn juurikaan tarjoamaan pojille heidän tarvitsemiaan virikkeita. Meillä vauvat eivät ole juurikaan nukkuneet eivätkä vauvuissa viihtyneet, joten ulkoilu ja talviharrastukset tulee olemaan todella haastavia.

Onko muilla suunnitelmia asian suhteen?
 
mä en arvostele ketään, ja jokainen saa olla omaa mieltä ja tehdä justiin niinkuin tahtoo :)
mutta, mä en missään nimessä laita poikaa hoitoon, oon nyt hoitovapaalla, jatkan siitä äippälomalla, vanhempainvapaalla ja sitten hoitovapaalla. töihin palaan sitten joskus :D
ei oo käynyt mielessäkään hoitoon laittaminen, eikä käy..
 
Anteeksi tulin tuolta marraskuun puolelta kurkkimaan tänne, kun LA on iha marraskuun lopulla ja huomasin tämän viestiketjun.. Esikoista odottelen.
Ymmärrän täysin salmiakkikisun mietteitä.. olen itse ollut päiväkodissa töissä, ennekuin siirryin parempipalkkaiseen ja miellyttävämpään duuniin, mut kyllähän lapsi tarvitsee jo leikkikaveria ja virikkeitä, kontakteja toisiin lapsiin ja oppismisympäristön ryhmässä toimimiselle viimeistään 3 vuotiaasta lähtien.. Ja olen nähnyt paljon vanhempia jotka tekevät jonkin ratkaisun joka palvelee lasten tarpeita. Onko se sitten hoitoa muutamana päivänä viikossa tai jotain muuta. Mutta siis yritän sanoa, että päiväkotiympäristö on yleensä leikki-ikäiselle miellyttävämpi kokemus, kuin jäädä ns. "toimettomana" kotiin kun äidin aika menee suurimmaksi osaksi vauvan hoitoon. Mutta en tarkoita, että leikki-ikäistä pitäis pitää klo 7-17 päiväkodissa, vaan esim. klo 10-14/15.00 ja muutamana päivänä viikossa. Jos lapset viihtyvät päiväkodissa ja kaverisuhteita on muodostunut niin kyllä minäkin pitäisin isommat lapseni hoidossa.
Mutta en tarkoita, että tämä on ehdoton oikeia tapa, tietysti kaikki tekevät miten parhaaksi näkevät ja joka palvelee sitä perhettä parhaiten :)
 
Tällä kertaa ehdottomasti hoitoon. Lyhyempiä päiviä tietenkin kuin, jos olisin töissä.

Viime kerralla tyttäremme päiväkoti suljettiin ja sain vasta syksyksi uuden hoitopaikan, joten olin viisi kuukautta kahden lapsen kanssa yksin kotona. Vanhempi oli neljä, täytti viisi vuotta ja huomasin, kuinka hän tylsistyi kotona. Kaikki kaverit olivat päivät päivähoidossa ja äiti hoitaa vain vauvaa, joten jäivät virikkeet vähille. Joskus imetyssessiot kestivät puolesta tunnista tuntiin eikä se ollut isommalle lainkaan hauskaa. Tai sitten vauva nukkui ja piti ollaihan hissukseen. Jne..

Siitä viisastuneena, ja koska isompi menee eskariinkin, niin lapset ovat hoidossa. Tulen itse jaksamaan paremmin ja lapset saavat virikkeitä ja leikkiä päiväänsä. Ja kun tulevat kotiin on toivottavasti virkeämpi äiti odottamassa.
 
Kiitos vastauksista ja lisää kommentteja edelleen kaivataan!!!

Tiina, minkä ikäinen sun isompi lapsi on? On varamsti eri asia, jos lapsi on jo ollut päiväkodissa tai että on ollut kotona ja äiti hoitovapaalla, kun uusi vauva syntyy.
 
onhan se eri asia, mutta mielipiteitä kysyttiin :) poika on syntynyt 16.4.2011
 
Ei aiota viedä esikoista hoitoon, on siis ollut aina kotihoidossa. Lapsille tulee ikäeroa vähän vajaa 2 vuotta. Jotain kerhoa vois miettiä, sit kun on siihen sopivan ikänen. Ollaan muuttamassa, joten en tiiä sen uuden kaupungin kerhojen ikäjutuista, mutta täällä kerhoja on jo 2,5-vuotiaille.

Jos tää esikoinen ois vaikka 5-vuotias, niin tilanne ois varmaan toinen. Jos siinä tapauksessa päädyttäis pitämään hänet päiväkodissa, niin ei kuitenkaan kokonaista päivää. Muutama lyhyehkö päivä viikossa ois varmasti maksimi.
 
Mä olen vienyt päiväkotiin lapsen 3-vuotiaana ja toisen vajaa 2-vuotiaana. Molemmat olivat miltei liian pieniä. Isompi pärjäs paremmin, koska ymmärsi mistä oli kyse. Alle 2-vuotias kärsi. Palasin silloin töihin ja lapset olivat hoidossa vain 3 päivää viikossa. Silti olin valmis parin kuukauden ajan lopettamaan työt ja palaamaan takas kotiin. Niin rankkaa se oli lapsille ja henkisesti mulle. Eka vuosi oli vaikea, mutta onneks päiväkotipäiviä oli vähän. Pojat sairastelivat paljon ja kotonakin oltiin paljon. Alle 3-vuotiaan viemistä hoitoon en edes miettis, jos ois mahdollista olla kotonakin. Nyt ilokseni tilanne on erilainen. Isot lapset nauttivat ihan eritavalla kavereista ja päiväkodin toiminnasta. Meillä on myös ihan mahtava päiväkoti, jossa hiihtävät, luistelevat ja retkeilevat joka viikko. Mä en pystyis vauvan kanssa samaan. Olen myös iloinen siitä, että vaikean alun jälkeen päiväkotielämästä tuli iloinen asia!
Aika näyttää milloin uusi vauva pitää laittaa hoitoon. Mietityttää jo nyt. Jos 2-vuotiaaksi asti pystyis olemaan kotona, niin olisin tyytyväinen. 
 
ittee surettaa jo nyt kun varmaankin joutuu heti vuoden vanhana pistämään lapsen hoitoon, kun pakko tehdä sitten viimeinen vuosi koulua ettei menetä paikkaa :(
 
Mäkin tulen nyt tähän ketjuun, koska aihe on mielenkiintoinen ja sikäli lähellä sydäntäni, että olen ammatiltani lastenhoitaja ja työskennellyt päiväkodissa useamman vuoden kaiken ikäisten lasten parissa. Tällä hetkellä olen hoitovapaalla. Mun mielestä salmiakkisisu nuo sun ajatukset vanhempien lastesi päivähoidosta kuulostavat oikein hyvältä, reiluilta kaikkia lapsiasi kohtaan ja realistisilta.

Vanhemmat lapsesi ovat tosiaan jo sen ikäisiä, että kaipaavat virikkeitä ja kavereitakin. Ja pienen vauvan äitinä et välttämättä pysty aina vastaamaan näihin tarpeisiin. Vauva taas tarvitsee paljon äitiä ja sinä tarvitset voimia ja jaksamista lastesi kanssa. Esikoulua kannatan, jos kerran esikoisesi on arka ja muutenkin, koska esikouluopetus on ilmaista ja lapsi saa sieltä yleensä hyvät valmiudet kouluun. Esikoulun opettaja tekee yleensä myös yhteistyötä lapsen tulevan luokanopettajan kanssa, jolloin opettajan on helpompi koulun alusta asti ottaa huomioon lapsen vahvuudet ja tuen tarpeet.

Itse suhtaudun aika kriittisesti pienen lapsen (alle 2 v.) hoitoon viemiseen ammatillisesta näkökulmasta. Ryhmäkoot päiväkodeissa ovat liian isoja, siitä ei pääse mihinkään. Vaikka lapsi tuntuisi sopeutuvan ja viihtyvänkin, niin olen samaa mieltä kuin psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen, että liiallisista sosiaalisista suhteista voi olla haittaa pienelle lapselle. Suuressa ryhmässä lapsi ei myöskään saa niin yksilöllistä hoitoa ja huomiota kuin esim. äitinä toivoisin omalle lapselleni.

Asiat eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia ja aina täytyy miettiä mikä omalle perheelle on se paras ratkaisu. Ja äitinä olen huomannut, että se ei aina ole se, mitä asiantuntijat suosittelevat. Esim. ymmärrän oikein hyvin, jos jonkun äidin pääkoppa ei kestä vuositolkulla kotona olemista. Kyllähän tämä itsestäkin välillä tuntuu tylsältä, vaikka siihen voi paljon itsekin vaikuttaa. Ja kun nämä KELAn tuet ovat mitä ovat, niin ei kaikkien rahkeet riitä hoitamaan lasta kotona. En lähde ketään tuomitsemaan. Perheessä kaikkien jäsenten hyvinvointi täytyy ottaa huomioon.

Mutta kun mielipiteitä kysyttiin, niin tässä mun mielipide asiasta äitinä ja ammattilaisena :) Ja kyllä mun mielestä kolme hoitopäivää viikossa riittää ihan hyvin. Siihen jää sitten isoille sisaruksille kuitenkin aikaa tutustua uuteen perheenjäseneen, mitä pidän myös tärkeänä.
 
ja edelleen.. unohdin mainita, että vaikka mulla olis tuo vanhempi päivähoidossa, niin se lopettais sen kun jäisin vauvan kanssa kotiin.
 
Jouduin viemään esikoisen päiväkotiin jo hänen ollessa 1v2kk (taloudelliset syyt, ja epävarmuus töiden jatkumisesta), ja meille se oli hyvä ratkaisu. Varmasti riippuu paljon lapsesta ja hoitajista ja päiväkodista, onko hoito ns. hyvä vai huono ratkaisu. Meillä päiväkoti on iso, pienten ryhmässä lapsia 12 (ja pienten ryhmiäkin yhteensä kolme + kaikki isommat ryhmät...) mutta onpa vakituisia hoitajiakin tytön ryhmässä kolme ja lisäksi 1-2 työllistettyä/opiskelijaa/tms. joka päivä. Eli ole kertaakaan jäänyt tyttö huomiota tai syliä vaille. Kertaakaan ei ole tyttö ollut vastentahtoinen lähtemään hoitoon ja haettaessa jäisi vielä mielellään leikkimään pitemmäksi aikaa..

Meillä myös päivähoidon aloittaminen helpotti elämää suuresti. Tyttö oli vauvana kovin vaativa, nukkui max. 30min kerrallaan (päivin öin), ei syönyt kiinteitä ollenkaan ennen 1v ikää (vaikka soseiden tarjonta aloitettiin jo 6kk iässä), ei kelvannut pullo eikä tutti... kyllä pelotti viedä tyttö hoitoon, mutta pakko oli. Vaan kuinka kävikään? Viikossa tyttö alkoi syödä kunnon annoksia ruokaa ja yöt parani muutamassa viikossa niin, että nykyään herätään enää kerran yössä (kun tyttö kömpii viereen jatkamaan unia). Vaikka kuinka oltiin pidetty rytmiä kotona, niin kyllä se vain paremmin muodostui päivähoidossa. Tyttö myös tykkää tosi paljon muista ihmisistä ja varsinkin lapsista (sen huomasin jo 7-8kk iässä, kun aloin käydä tytön kanssa perhepuistossa tapaamassa muita lapsia ja vanhempia muutaman kerran viikossa ja tyttö yritti ottaa kontaktia muihin lapsiin konttaamalla mukaan puuhiin) ja tykkää että on touhua ja seuraa.

Vastauksena siis varsinaiseen kysymykseen: meillä tyttö saa jatkaa päivähoidossa (tosin lyhyempää päivää tai vain osittaista viikkoa) vauvan synnyttyä. Uskon sen olevan parempi ratkaisu tytölle, vauvalle ja minulle. Jos käykin niin, että syntyvä vauva on isosiskonsa kaltainen, eli ei viihdy vaunuissa/lattialla/sängyssä/sitterissä vaan vaatii 24h syliä, niin paremmin jaksan itse, vauva saa kaipaamansa läheisyyden ja esikoinen tarvitsemaansa "viihdykettä" kun tyttö on päivähoidossa edes osan päivästä.
 
Myös meillä esikoinen aloittaa päivähoidon, tosin olosuhteiden pakosta jo elokuussa. Odotan kaksosia, enkä edes haaveile kykeneväni tyydyttämään kaikkien kolmen alle kaksivuotiaan tarpeita yksin miehen ollessa töissä. Päiväkodissa esikoinen tulee olemaan puolipäiväisenä ja/tai lyhyempää viikkoa. Päivähoitopaikan jouduimme ottamaan vastaan jo elokuusta alkaen,kun oma vointini on niin kysymysmerkki siinä vaiheessa. Itse ajattelen, että pojalle on pienempi paha olla päivähoidossa puolipäiväisenä kuin kokopäiväisenä kun äiti makaa pakkolevossa sairaalassa yritettyään hoitaa häntä jättiläismahansa kanssa. Mutta katsellaan, hankala sanoa varmaksi vielä mitään kun ei ole kokemusta. Näillä suunnitelmilla meillä edetään, mutta tilanteethan ne loppujen lopuksi sitten ratkaisevat.
 
Minun on myös pakko kommentoida tähän, koska itse työskentelen tälläkin hetkellä päiväkodissa. Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi alle 3-vuotias lapsi pitäisi viedä hoitoon? Itse kuulee paljon perusteluja "no kun se viihtyy niin hyvin täällä" "se on niin kiintynyt teihin" oma mielipiteeni on se, että päiväkoti päivä on lapselle rankka, lapsen "työpäivä", siellä pitää selviytyä noin kahdentoista muun lapsen kanssa ja huomiota ei yksinkertaisesti voi aina saada, eikä sylissä olla koko ajan myös kun ajattelee, että lapset ei välttämättä osaa vielä puhua eli periaatteessa lapsella ei ole yhteistä kieltä muiden kanssa. Kyllä jokaiselle lapselle on silloin aikaa kun hänet tuodaan ja haetaan hoidosta, mutta välillä toivoisin, että vanhemmille voisi kuvata pukemis-, syömis-, nukkumaanmeno-, wc tilanteita kun kädet ei yksinkertaisesti riitä. Itse onneksi olen nähnyt tämän kaiken ja väitän, että näin pienelle lapselle äiti ja isä on se mitä he tarvitsevat ja keihin heidän tulee tässä vaiheessa kiinytä :) Nykyään tuntuu myös olevan kovin tärkeää, että myös näillä pienillä on kovasti virikkeitä, niitä saa varmasti tarpeeksi kun lähtee puistoon missä näkee kavereita (pienillä lapsilla leikkiminen ei ole edes kehittynyt siihen vaiheeseen, että osaisi kavereiden kanssa leikkiä) Eli minä en veisi lastani päiväkotiin sillä perustein, että se viihtyy siellä niin hyvin, mutta tilanteita on monenlaisia ja perheitä on erilaisia, enkä tuomitse ketään ja vanhemmilla on kuitenkin oikeus päättää ja jokainen varmasti tekee päästöksen, joka on omalle lapselleen paras. :) ja vanhemmillekkin lapsille on leikkikerhoja, joten heidänkin kohdallaan päätyisin varmasti sellaiseen vaihtoehtoon. Minun ei ole tarkoitus kirjoituksellani loukata ketään, mutta tämä on vain oma mielipiteeni.
 
No nyt vähän kyllä otin itteeni, helinä12. Olenko siis huono ja itsekäs äiti, kun JOUDUIN viemään lapsen hoitoon alle 3-vuotiaana?! Ei kaikilla yksinkertaisesti ole taloudellisesti sitä mahdollisuutta, että voisi olla kotona vaikka haluaisi. Mielelläni olisin minäkin ollut vielä kotona, mutta muutimme jo pienempään ja halvempaan asuntoon ja karsimme kaikki "ylimääräiset" menot (kuten lehtitilaukset, karkit, kahvilakäynnit..) ja SILTI teki taloudellisesti niin tiukkaa, että oli palattava töihin.

Ennen esikoista säästin palkasta joka kuukausi lähes puolet, jotta pystyisin olemaan edes sen vuoden kotona vauvan kanssa. Nyt sama juttu, säästetty on, jotta pärjätään pienemmillä tuloilla vauvavuosi. Luultavaa on, että joudun myös tämän pienemmän laittamaan hoitoon jo reilun vuoden iässä, ellei sitten ihmettä tapahdu ja mies saa parempipalkkaista työtä tai jostain muualta tipahda ylimääräistä. Meillä minä olen se, jolla on parempi palkka, ja tipahtaminen kotihoidontuelle on aikamoinen vähennys tuloihin.

Meidän tyttö EI ole kärsinyt eikä oireillut millään tavalla päivähoidon aloituksesta. Ja kuten jo aiemmin sanoin, meillä on niin onnellinen tilanne, että 12 lapsen ryhmässä on JOKA PÄIVÄ JA JOKA HETKI vähintään neljä aikuista. Se, että jossain päiväkodissa asiat hoidetaan huonommin ja lapset kärsivät, ei tarkoita, että niin olisi aina ja kaikkialla.

Tähän päättyy minun osaltani tämä keskustelu. Nyt suututtaa.
 
Minä olen myös sitä mieltä, että valitettavasti melko harvalla perheellä tässä yhteiskunnassa on varaa jäädä lapsen/lasten kanssa moneksi vuodeksi kotiin, vaikka olisi normaali työssä käyvä ihminen tai vaikka molemmat vanhemmat kävisivät töissä. Täytyy myös muistaa, ettei päiväkoti ole ainoa vaihtoehto päivähoidoksi. Itse ainakin olen poikaani hyvällä mielellä laittamassa syksyllä hoitoon. Siitä huolimatta että myöskin työskentelen alalla. 
 
Et sä Pupsu ainakaan mun mielestä ole huono ja itsekäs äiti. Jokaisen perheen tilanne on ainutlaatuinen ja aina täytyy ajatella kokonaisuutta eikä vain sitä, että älä laita lastasi hoitoon niin ja niin nuorena.
 
Tässä ketjussa puhuttiin nyt isompien sisarusten hoitoon viemisestä silloin kun on pienemmän kanssa kotona. Eli ei en väitä sinua huonoksi äidiksi, tarkoitan sitä, että jos on isomman kanssa kotona  niin en henkilökohtaisesti ymmärrä miksi hoitoon tuodaan alle 3-vuotiaita perusteilla "lapsi niin viihtyy täällä" "lapsi on niin kiintynyt teihin". Toki on muita tilanteita perheillä ja on ymmerrettävää, että kaikissa tilanteissa ei ole mahdollisuutta olla kaikkien lasten kanssa kotona, mutta lähinnä pointtini oli se, että ei se päiväkodissa niin ihanaa näin pienille ole, että itse veisin lapseni päiväkotiin, koska siellä on niin kivaa ja hauskaa ja tekemistä! En todellakaan tarkoita sitä, että esikoisen kanssa pitäis olla kotona kunnes lapsi täyttää kolme. Anteeksi jos kirjoitin niin, ei ei ei en tarkoittanut sitä :) Enkä väitä, että lapsi kärsii siitä vaan väitän, että jos mahdollisuus on niin paras paikka näin pienelle lapselle on koti ja vanhemmat! Valitettavasti täällä harvalla on varaa olla lapsen kanssa vuosia kotona niinkun ei varmasti itsellänikään tule olemaan ja ei en varmasti tuomitse ketään tai hauku ketään huonoksi äidiksi. Ja päiväkotien vika tämä ei ole, kyllä se on ihan lakisääteistä, että neljää alle kolmivuotiasta kohden tulee olla vain yksi kasvattaja ja näin se usein valitettavasti on.  mutta se siitä tämä on vain minun mielipide, jokainen tekee omat ratkaisunsa itse ja varmasti ne on parhaat juuri kyseiselle perheelle.
 
Jouduimme myös taloudellisista syistä laittamaan esikoisen päivähoitoon jo vähän reilu 1 vanhana. Tosin sopimuspäiville ja niillä ollaan edelleen (poika on reilu 4-vuotias), enkä kyllä päivääkään usko että oisi siitä mitenkään kärsinyt...päinvastoin..enemmän oikeesti kärsii nyt vanhempana muutamaa kuukautta sitten johtuneesta kunnan vaihdosta, uudesta ja isommasta päiväkodista..kyllä niin on pojalla ikävä vanhaan..uudessa on tiiviit kaveri piirit, joihin on vaikea päästä sisään, vaikka oiskin sosiaalinen tapaus.
Nyt kun nro. 2 vihdoin syntyy <3, laskeskelin, että ikävä kyllä..sama tilanne myös toisen kanssa..töihin on mentävä ajoissa...Enkä ota kyllä vanhempaa pois päikästä nuorimmaisen vauva ajaksi, on kuitenkin jo lähes 5 vuotias kun vauva syntyy ja siinä rupee jo kaverit merkkaamaan paljon, enkä imetys puuhissa ja muissa pysty millään antamaan tarpeeksi virikkeitä tämän ikäiselle nuorelle miehelle <3
 Ja mietiskelin, että mitä tekisin tilanteessa, jos vanhempi olisi esim. 2 ja puol vuotias kun vauva syntyy...hmm..ja todella..Meillä ainakin henkilökohtaisesti 2-3 vuoden ikä oli semmoinen, että vetelisin deletee siihen ikään jos voisin..tai pikakelaus eteenpäin vuodella..En muistele lämmöllä uhmaa ja sitä aivan mahdotonta päätöntä touhua mitä se oli. Joten..laittaisin/jättäsin lapseni käymään sitä päikkyä todellakin myös tämän ikäisen kohdalla jos olisi sen jo kerennyt aloittamaan..!!!
Ja jos jotain oon oppinut niin olla pystypäin ja ylpeä itsestään ja lapsistaan..jos joku homma tuntuu hyvältä niin antaa mennä vaan..:) Tuntuu nykyään olevan sellasta tissiposkien ja pumpulissa kasvattajien touhua koko yhteiskunta. Minä ainakin yritän parhaani kasvattaa maalaisjärjellä varustettuja ihmisiä, jotka pärjää..Enkä mitään hyvin herkkiä kansalaisia jotka pelkäävät kaikkea ja kaikkia..kun vanhemmat on olleet sellasia jotka hypähtelevät jokaisen tunteen ja pierun perässä..ihan sama se on allergian kans..jos siedättää niin sen kans pärjää ja jos puunaa ja välttelee niin huonommaksi menee..anteeksi; vähän ehkä "liiotellut jutut"..mutta sisaret tuulta päin ja kuunnelkaa itseänne, ootte sen arvosia, ei se tee teistä huonoja äitejä <3
Ne ON huonoja äitejä, jotka vetää viinaa, huumeita, jättää heitteille lapsensa, pitävät nälässä tai antavat lasten tai itsensä kokea väkivaltaa parisuhteessa ja etenkin lasten nähdä tämän kaiken..ym..kyllähän näitä riittää..mä luulen että päiväkotiin laittaminen tai laittamatta laittaminen ei ole prioriteetti tai haasteista nro. 1....
Terveisin: myös alalla oleva ihminen..vanhusten päässä tosin (harjottelu jaksot koulussa aikoinanaan todella lapsi painotteisia, tarha, sijaiskoti..ym..ym..ja mannerheimin lastensuojeluliiton lastenhoitaja monen vuoden ajan, sekä ADHD-lapsia hoitanut)+ kuunnellut monta vuotta tota vanhempaa ja viisaampaa väkeä :))
Pus:)!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top