Isosisaruksille kertominen

[Helli]

Tietävätkö teidän vanhemmat lapsenne jo tulevasta pienokaisesta tai milloin olette ajatelleet kertoa? Kuinka he ottivat asian: ovatko innoissaan mukana odotuksessa?

Me emme ole vielä uskaltaneet kertoa. Esikoinen on ollut hyvin mustasukkainen uudesta liitostani (vaikka se tapahtui monta vuotta avioeron jälkeen) viime syksyyn asti ja on myös niin vanha jo, että osaa ennakoida ja järkeillä asioita. Erilaiset pelot ja mustasukkaisuus tulevat varmasti olemaan vaikeita ja reaktiot voimakkaita. Täällä siis kerätään vielä rohkeutta.

 

[LilMinni]

No meidän esikoinen on vasta 2-vuotias, eikä välttämättä edes tajua koko asiaa vielä, mutta kyllä me ollaan selitetty että äidin masussa kasvaa pieni vauva, ja näytetty ultrakuvia.. Aina välillä ollaan asiasta puhuttu, ikäänkuin muistuteltu pienen vauvan tulosta.
Esikoinen tykkäsi avustaa aina välillä, kun hänen serkkunsa oli vielä vauva, mutta kyllä jännittää miten sitten oikeesti suhtautuu kun vauva on syntynyt.. On kuitenkin aikamoinen mamman poika..

 

[IhaNainen]

Esikoinen on niin pieni vielä ettei tämä tuottane suurempaa haastetta, tullee kerrottua pikkuhiljaa vahingossa. Yhdeksän vuotiaalle kertoisin kyllä hyvissä ajoin ennen kuin alkaa itse hoksaamaan, tai ainakaan mahasta näkymään. Luulisin että mitä myöhemmäksi jättää, sitä enemmän "petetyksi" saattaa itsensä tuntea. Ehkä olisi kiva jos isosisko saisi ostaa jotakin mieluista vauvalle jo hyvissä ajoin? Voihan se olla että neiti suhtautuu oikeinkin hyvin, omat vanhempani erosivat ollessani 12. Ainoa asia miksi olisin hyväksynyt äidilläni uuden miehen olisi ollut pikkusisko, veli minulla jo olikin :D Joo ja kyllä minä sitten hyväksyinkin aikanaan, vaikkei niitä pikkusisaruksia tullutkaan ;)

 

[Helli]

IhaNainen: Just tuota petetyksi tulemisen tunnetta olen tässä puntaroinut, toisessa vaakakupissa painaa pelko siitä, että esikoinen pilaa raskausajan kiukuttelullaan.

Ensimmäinen yhteinen vuosi uuden miehen kanssa oli oikeasti todella vaikea, pahimmillaan emme olisi saaneet edes olla samassa huoneessa saati katsoa toisiamme, ja sitä jatkui kuukausia... Sitä ennen olinkin esikoisen kanssa kahdestaan neljä vuotta ja olimme tosi kiinni toisissamme, niin että ymmärtäähän sen.

Mutta tuo petetyksi tuleminen oli hyvä pointti. Minä sain pikkusiskon vasta ollessani liki 9 ja muistan olleeni tosi harmissani, kun äiti ei kertonut kuin vasta aika loppuvaiheessa. Jotenkin nolotti, kun en ollut itse huomannut, ja toisaalta olisin ehkä halunnut olla enemmän mukana. Mustasukkaisuus oli myös kova aivan alussa sisaren synnyttyä. Tietysti korkea ikä ja keskenmenot tekevät sen, ettei aivan heti halua kertoa, mutta nyt kun pahimmat riskiviikot ovat takana, saatan kertoa piankin.

Aihetta on kyllä sikäli sivuttu, että aiemmin minun ollessa yksin esikoinen n. 5-vuotiaana toivoi hartaasti pikkusiskoa tai -veljeä. Uuden miehen ilmaannuttua asiasta ei enää puhuttu, paitsi viime kesänä, kun yritystä ja epäonnistumista oli meillä jo pitempään takana. Palasin aiheeseen johdatellen, eikö esikoinen toivonutkin kovasti sisarusta ja toivoisi vieläkin, mutta hän ilmoitti määrätietoisesti, että ei tarvitse! :)

 

[gnuumi]

Meillä kerrottiin isoveikalle jo melko ajoissa. Poikamme on lievästi kehitysvammainen ja ajattelimme, että asian käsittely vie melkoisesti aikaa.
Mustasukkainen vielä hän ei ole ollut, mutta tietysti tilanne voi muuttua, kun pieni tulee kotiin.
Ongelmaksi on koitunut vauvan sukupuoli, jota emme vielä tiedä. Poikamme kovasti toivoisi pikkusiskoa, mutta kun olemme kertoneet myös pojan saamis mahdollisuudesta on hänen vastauksensa : "EI, SIELLÄ ON TYTTÖ!"
Eli siis nähtäväksi jää miten hän oottaa uuden tulokaan vastaan 

 

[Helli]

No hups, olin tytön kanssa metsäretkellä ja kerroin sitten asiasta. Hän sanoi vain "Oho!" ja kuulosti yhtä hämmästyneeltä kuin viikonloppuna pupujemme saatua yllätyspoikasia ja alkoi pian jutella muista asioista. Lisäksi hänelle oli epäselvää se, että vauva on jo mahassa: kerroin vauvan tulevan elokuussa, ja hän ihmetteli, mistä voin sen tietää. Isän osuus oli ilmeisesti yhtä hämärän peitossa. Ihana viaton 9-vuotiaani! :)

Kiitos kaikille kommenteista.

 

[Kellitys]

Meillä on tytölle jo kerrottu vauvasta, mutta ei hän vielä oikein ymmärrä asiaa. Täyttää kaksi parin viikon päästä, joten ei varmaan tuon ikäiselle vielä ihan aukea. :D Jospa se rupeaa sitten enemmän ymmärtämään, kun maha kasvaa ja vauva potkii. Sinne tosin on vielä aikaa.

Minäkin tosiaan ajattelisin, Helli, niin, että on varmasti parasta ottaa tyttö nyt jo mukaan asiaan. Jotta hänestä ei tunnu, että jää ulkopuolelle, vaan vauvasta tehdään jo ennen syntymää koko perheen yhteinen asia. Tuon ikäisille on varmasti tärkeää se, että saa osallistua eikä tosiaan tule tunnetta siitä, ettei pääse juttuihin mukaan. :) Varmasti kyllä nämä isosisarukset iästä riippumatta osoittavat mustasukkaisuudenkin merkkejä jossain kohtaa, paras siihen on varmasti ainakin varautua, mutta eiköhän siitä itse kukin meistä suoriudu.

 

[Helli]

Kellitys, meillä ihana pikkuiseni todella osallistuu odotukseen. Hän puhuu koko ajan siitä uudesta tai uudesta tyypistä ja muistaa uutta kotia etsiessämme joka esittelyssä kysyä, mikä olisi vauvan huone. Tänään hän kysyi, olenko jo suunnitellut vauvalle pehmoa, ja kertoi aikovansa alkaa nyt kutoa tälle pupupehmoa. Sitten hän nolostui, kun minulta pääsi itku, oli vain niin hellyttävä idea. 

 

[Helli]

Nostin tämänkin vanhan ketjun, kun olisi kiva kuulla, miten teillä ovat isommat suhtautuneet odotukseen?

Meillä esikoinen tosiaan ottikin uutisen paremmin kuin hyvin. Hän kutoo Uudelle tyypille pupupehmoa ja kyselee tämän kehityksestä mahassa jatkuvasti. Kolme viikkoa on jo odotettu malttamattomana sitä hetkeä, kun tyypin pitäisi alkaa kuulla ulkopuolisia ääniä. Eilen vihdoin sen viikon alkaessa esikoisen aloitteesta lauloimme aamiaisella kaikki tyypille Piiri pieni pyörii ja tänään illallisella piti virittää yhteislaulu Tuiki tuiki tähtönen...

Iso ikäero tietenkin surettaa pohjattomasti, mutta ainakin leikkikaverin odotus on kova.

 

[Vivi84]

Meillä tulee lapsille noin 1,5v ikäero. Pojalle ollaan toki paljon puhuttu siskoista ja vauvoista ja kaikesta, mutta eipä tuo raasu taida vielä voida oikein ymmärtää, kun ei osaa itsekään vielä puhua. Kovasti poikaa kuitenkin kiinnostaa vauvojen kuvat. Hankimme hänelle myös pienen vauvanuken, jotta saisi vähän totutella ajatukseen ja jotta itselläänkin olisi sitten vauva kun äidillä ja isillä on kädet täynnä oikeita vauvoja . Kovasti on tykännyt vauvaansa kanniskella ja ihmetellä, yhdessä ollaan tutkiskeltu missä vauvalla on korvat, silmät, suu, kädet ym. :)