Yppy
Näppärä viestien naputtelija
Heipparallaa!
Olisi kiva jakaa kokemuksia muiden isokokoisten vauvojen vanhempien kanssa. Meidän 3 kk ikäinen tyttö oli viimeisimmässä neuvolamittauksessa liki 64 cm pitkä ja 8,55 kg. Hyvin pullea tapaus siis [:)] Minkä kokoisia lapsia muilla on ollut? Isokokoisella tarkoitan sellaista +1 tai sen yli menevää lasta. Meillä tyttö on +1 käyrällä pituuden suhteen, paino huitelee ihan omissa hurjissa lukemissaan.
Monenlaista tulee mieleen tuosta painosta. Toisaalta on hienoa, että rintamaitoa riittää niin, että lapsi kasvaa komeasti. Silti välillä tulee mieleen, että syötänkö tuota lasta liikaa tai onko sillä joku kasvuhäiriö... Terveydenhoitaja ei tosin ollut huolissaan lapsen koosta, sillä lapsi kehittyy ihan normaalisti taidoissaan.
Kun lapsi on painava, alkaa väkisinkin miettiä, missä vaiheessa hän alkaa tarvita kiinteitä. Minkä ikäisenä muut pulskat ja pitkät vauvat ovat tarvineet kiinteitä? Meillä yösyöttöjen määrä on alkanut nousta 1-2 kerrasta jopa neljään. Onkohan kyse jostain kehitysvaiheesta vai siitä, ettei maito pidä enää tyttöä kylläisenä kuten aiemmin? Jos tyttö alkaa vielä enemmän heräillä, siirrytään varmaan kiinteisiin. Äidin täytyy saada nukkuakin joskus...
Myös liikuntataidot mietityttävät. Jotkut sanovat, että pulleat vauvat oppivat hitaammin liikkumaan, koska suurta massaa on vaikeampi siirrellä. Mutta eipä kai paino ja liikkumaan oppiminen ole ihan yksi yhteen. Meidän tyttö on ollut jäntevä pienestä pitäen ja kannattelee todella upeasti päätään makuulla. Nyt on ilmennyt myös halukkuutta kääntyä selältä masulle sekä yritystä ryömiä. Ei siitä vielä tosin tule oikein mitään muuta kuin ähkimistä ja puhkumista. Mutta entäpä sitten, jos lapsi lähtee liikkeelle vähän myöhemmin? Jokainen kehittyy omia ratojaan.
Raskainta isokokoisessa vauvassa on se koko. Alkaa olla kantaminen jo aika työlästä. Tuon painoiset lapset kun tyypillisesti varmaan jo liikkuvat vähän itsekin, koska ovat myös iältään vanhempia. Mulla on välillä hartiat aika jumissa, jos vauvaa pitää kantaa pitempiä aikoja, esim. jos hän on itkuinen eikä suostu olemaan lattialla. Kantoliinasta olen tykännyt tosi paljon, mutta siinäkään ei ole enää niin kevyttä ja mukavaa kantaa lasta. Lauantaina pääsin niska-hartiahierontaan, ja kyllä teki gutaa [:D]
Välillä on vähän syyllinen olo kun lapsi on isokokoinen
. Yleensä ihmisten kommentit lapsen koosta ovat positiivisia, mutta mukaan on mahtunut myös syyllistäviä reaktioita ja pelottelua sillä, että vauvasta kasvaa ylipainoinen lapsi ja aikuinen ja hän sairastaa pian diabetesta ja ties mitä. Nykyinen laihuuden ihannointi tuntuu ulottuvan jo vauvoihinkin. Minusta oma pullea vauvani kaikkine makkaroineen on taas mitä ihanin ja suloisin. Rakastan niitä pieniä paksuja reisiä ja uimarenkaita vyötäröllä! [:)]
Mä nautin kamalasti imettämisestä ja käytän sitä myös lohdutuskeinona. Välillä mietin, että pitäisikö rajoittaa imetystä ja kieltää sen antama ilo, läheisyys ja hellyys meiltä molemmilta. Omasta mielestäni tyttö ei syö liian usein, 3-4 h välein, joskus harvemminkin. Silti koen syyllisyyttä lapsen koosta ja imetyksestä. Toisaalta taas olen ylpeä ja onnellinen siitä, että tyttö kasvaa ja maitoa riittää. Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia ja ristiriitaisia tunteita?
Olisi kiva jakaa kokemuksia muiden isokokoisten vauvojen vanhempien kanssa. Meidän 3 kk ikäinen tyttö oli viimeisimmässä neuvolamittauksessa liki 64 cm pitkä ja 8,55 kg. Hyvin pullea tapaus siis [:)] Minkä kokoisia lapsia muilla on ollut? Isokokoisella tarkoitan sellaista +1 tai sen yli menevää lasta. Meillä tyttö on +1 käyrällä pituuden suhteen, paino huitelee ihan omissa hurjissa lukemissaan.
Monenlaista tulee mieleen tuosta painosta. Toisaalta on hienoa, että rintamaitoa riittää niin, että lapsi kasvaa komeasti. Silti välillä tulee mieleen, että syötänkö tuota lasta liikaa tai onko sillä joku kasvuhäiriö... Terveydenhoitaja ei tosin ollut huolissaan lapsen koosta, sillä lapsi kehittyy ihan normaalisti taidoissaan.
Kun lapsi on painava, alkaa väkisinkin miettiä, missä vaiheessa hän alkaa tarvita kiinteitä. Minkä ikäisenä muut pulskat ja pitkät vauvat ovat tarvineet kiinteitä? Meillä yösyöttöjen määrä on alkanut nousta 1-2 kerrasta jopa neljään. Onkohan kyse jostain kehitysvaiheesta vai siitä, ettei maito pidä enää tyttöä kylläisenä kuten aiemmin? Jos tyttö alkaa vielä enemmän heräillä, siirrytään varmaan kiinteisiin. Äidin täytyy saada nukkuakin joskus...
Myös liikuntataidot mietityttävät. Jotkut sanovat, että pulleat vauvat oppivat hitaammin liikkumaan, koska suurta massaa on vaikeampi siirrellä. Mutta eipä kai paino ja liikkumaan oppiminen ole ihan yksi yhteen. Meidän tyttö on ollut jäntevä pienestä pitäen ja kannattelee todella upeasti päätään makuulla. Nyt on ilmennyt myös halukkuutta kääntyä selältä masulle sekä yritystä ryömiä. Ei siitä vielä tosin tule oikein mitään muuta kuin ähkimistä ja puhkumista. Mutta entäpä sitten, jos lapsi lähtee liikkeelle vähän myöhemmin? Jokainen kehittyy omia ratojaan.
Raskainta isokokoisessa vauvassa on se koko. Alkaa olla kantaminen jo aika työlästä. Tuon painoiset lapset kun tyypillisesti varmaan jo liikkuvat vähän itsekin, koska ovat myös iältään vanhempia. Mulla on välillä hartiat aika jumissa, jos vauvaa pitää kantaa pitempiä aikoja, esim. jos hän on itkuinen eikä suostu olemaan lattialla. Kantoliinasta olen tykännyt tosi paljon, mutta siinäkään ei ole enää niin kevyttä ja mukavaa kantaa lasta. Lauantaina pääsin niska-hartiahierontaan, ja kyllä teki gutaa [:D]
Välillä on vähän syyllinen olo kun lapsi on isokokoinen
. Yleensä ihmisten kommentit lapsen koosta ovat positiivisia, mutta mukaan on mahtunut myös syyllistäviä reaktioita ja pelottelua sillä, että vauvasta kasvaa ylipainoinen lapsi ja aikuinen ja hän sairastaa pian diabetesta ja ties mitä. Nykyinen laihuuden ihannointi tuntuu ulottuvan jo vauvoihinkin. Minusta oma pullea vauvani kaikkine makkaroineen on taas mitä ihanin ja suloisin. Rakastan niitä pieniä paksuja reisiä ja uimarenkaita vyötäröllä! [:)]Mä nautin kamalasti imettämisestä ja käytän sitä myös lohdutuskeinona. Välillä mietin, että pitäisikö rajoittaa imetystä ja kieltää sen antama ilo, läheisyys ja hellyys meiltä molemmilta. Omasta mielestäni tyttö ei syö liian usein, 3-4 h välein, joskus harvemminkin. Silti koen syyllisyyttä lapsen koosta ja imetyksestä. Toisaalta taas olen ylpeä ja onnellinen siitä, että tyttö kasvaa ja maitoa riittää. Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia ja ristiriitaisia tunteita?