Onpa ihanaa, kun aloitit tällaisen ketjun!
Itsellä myös ylipainoa, ollut koko ikäni enkä ole varmaan koskaan ollut normaalipainoinen. Viime vuosina olen yleisesti alkanut syödä terveellisemmin ja paino on pudonnut pikkuhiljaa varmaan reilu kymmenen kiloa siitä, mitä enimmillään oli ja muutenkin koen, että nyt voin paremmin kuin pitkään aikaan. Mutta edelleen painoa on kyllä (174cm/126kg), mutta koskaan ylipaino ei ole vaikuttanut kuukautisiin tms, vaikka joillekin se saattaa vissiin sitäkin tehdä. Toki yrittämisvaiheessa kerkesin jo syyttää itseäni ja painoani siitä, että ei heti tärpännyt, mutta loppujen lopuksi ei siinä mennyt erityisen kauan, kun alle vuodessa kuitenkin raskaus alkoi.
Olen jo pitkään ollut sujut oman painoni kanssa, mutta huomasin yritysvaiheessa ja sitten ennen ekaa neuvolaa, että jännitin aivan hirveästi sitä, että tuleeko jotain arvostelua tai ikäviä kommentteja painoon liittyen, kun huonot kokemukset tämän asian tiimoilta on lähinnä olleet kouluterveydenhoitajan vastaanotolla menneisyydessä. Neuvolassa ei kuitenkaan mitään ikävää ollut. Tuon mini-ASAn aloitin itsekin ja sokerinrasituksessa kävin jo ennen ekaa ultraa, mutta siinäkään ei onneksi mitään häikkää.
Kaikkiaan oon suhtautunut hyvin positiivisesti siihen että on näitä ASA-juttuja ja aikasempia sokerinrasituksia tehdään niin ainakin tulee sellanen olo, että paino otetaan huomioon, koska kyllähän se tietenkin mietityttää. Sitä vähän ihmettelin, kun ekalla neuvolakerralla ei tarvinnut käydä puntarilla ollenkaan, vaikka nimenomaan sanoin siellä, että en pitkään aikaan ole painoani mitannut ja nettikyselyyn heittämäni paino oli hyvin pitkälle vain arvaus ja veikkaus. Mutta tänään on toinen neuvola, niin otan asian puheeksi. Painonnousua en siis ole seurannut ollenkaan itse ja itselle se on ollut ehkä parempi niin, kun en myöskään painoa ole muutenkaan seurannut, kun teinivuosina sitä tuli tuijoteltua jo ihan neuroottisesti ja tuntui että oma arvo määrittyi vaakanumeron perusteella. Mutta toki nyt osaan suhtautua asiaan jo terveemmin eikä vaa'alla käynti ole erityisen ikävää niin siksi ihmetytti kun neuvolassa ei tarvinnut vaa'alla käydä. Mutta en ainakaan ole huomannut erityistä painonnousua nyt tässä alkuraskaudessa, mutta varmaanhan sitä tulee tapahtumaan tässä vielä kun tilanne etenee ja suhtaudun siihen tässä vaiheessa ainakin neutraalisti. Suhtautuminen omaan vatsaan on myös tässä raskauden aikana parantunut, kun onhan se aika ihmeellistä, että siellä joku tyyppi asustaa. Onpahan ainakin hyvät eristykset hänen asumuksessaan niin helpottaa, jos iskän ja äitin jutut on aivan tyhmiä niin ei tarvi kaikkea niin tarkasti kuulla
Se vähän surettaa, että raskaus ei välttämättä näy ulospäin vielä pitkään aikaan, kun mahaa on muutenkin niin eipä sitä ulkopuoliset osaa ajatella. Mutta kylläpä se varmasti alkaa näkymään ja tuntumaan ihan tarpeeksi sitten loppua kohti
Se hyvä puoli tässä toki on, että oon melko varma, että uusia vaatteita ei tarvitse raskauden takia juurikaan ostaa, kun aika joustavia/väljiä hameita ja housuja oon tottunut pitämään.
Tuota toimintakykyä loppuraskaudessa itekkin vähän jännitän, mutta oon todennut, että pitää pitää liikuntarutiineista kiinni vaikka huomaan että se on nyt raskauden aikana ollut huonovointisuuden ja väsymyksen takia hankalaa. Pilates, kävely ja uinti on ollu mulle mieluisia liikuntamuotoja niin niitä ajattelin tässä ylläpitää. Etenkin tuon pilateksen oon huomannu todella hyväksi ja pitäisi sen kanssa aktivoitua, kun sen avulla oikeastaan saan mun selkäkivut ja jumit kokonaan pois.
Komplikaatioista en oo tässä vaiheessa ehtinyt vielä suuremmin murehtia. Kai olen jotenkin ajatellut sen niin, että jos raskaus on lähtenyt käyntiin niin eiköhän tässä kehossa ole ihan hyvä vauvan kasvaa
Itsellä on useampi kymmentä kiloa ylimääräistä, ja koko aikuisikäni on ollut jatkuvaa laihdutusyritystä (välillä onnistuneesti, välillä ei).
