Isien suhtautuminen tulevaan :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hemmis
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä mies on pienessä jännityksessa koko ajan, kyselee kovasti kaikkea mihin en edes itse osaa vastata-neuvolassa mukana ollessaan saa vastauksia neuvolan tädiltä.

Hyvä se mielestäni on että mies mukana tunteissa ja fiiliksissä! Ei niistä uskoisi (minunkaan miehestä ei heti uskoisi tätä "herkkää" puolta)..

Ollaan yhdessä osteltu ja laiteltu pojan pesää kuntoon ja kaikki on valmiina! Enemmän itse tuossa pesän rakentamisessa aktiivisempi osapuoli mutta apua tulee kun pyydän vain.

Enemmän miestä jännittää tuo synnyttäminen ja se miten se alkaa ja missä-
Meillä alkoi tuolla neuvolassa viime viikolla perhevalmennus, ensimmäisenä aiheena oli synnytys mutta päätimme yhdessä että emme siihen mene. Synnytän taysissa ja siellä alkaa tutustuminen 1.9 niin olemme sinne yhdessä menossa katsomaan ja tutustumaan paikkoihin.

Kun tein positiivisen raskaustestin niin itku siinä mieheltä tuli heti simmuun ja loppua ei tullut koko yönä <3

 
masu87

siis arvaa vaan ärsyttikö mua toi uutinen et nyt alkaa taas noi tutustumiskäynnit tayssiin! :D sillon kun odotin esikoista niin sinne ei päässy! ja nyt sit pääsis ku toista jo ootan ja enhän minä siitä enään mitään hyödy kun tunnen paikat jo vähä paremmin kerran siellä synnyttäneenä :D
 
Xiina85: varmasti ärsytti! Mutta mä voin "korvata" sen pettymyksen ja kertoo sulle sitten kaiken :)
 
Meillä on täällä  kans tulossa onnellinen isukki, ei tuo oo mittään ostellu vaaville ko ne kuulema on naisten hommia, että ei hän ossaa valita nättejä vaatteita tai tavaroita mitä tarvii. Kyllä se kävi ihasteleen pikkusia sukkia mitä olin ostanu "voi ku pieniä, nämähän menis hälle  yhteen varpaaseen", taputtelee massua, ei liian lujaa ettei vaan vauvalle käy kipeää kysyy joka ilta että onko se kiusannu sinua tänään tms. Katso se yks kerta kauhuissaan ko neuvolatäti tunnusteli missä asennossa vauva on ja sitte autossa uskalsi vasta kysyä että eikö se ollu vähän liian kovakouranen, heh.
Eihän tuo mittään antais enää oikeen tehä ettei vaan rasitu liikaa, ruuan laitto silti tuntuu kelpaavan vielä, siitä ei oo tullu sanomista

Neuvolassa ja ultrissa se on käyny mahollisuuksien mukaan minun kanssa, nyt viimiset neukku kerrat on jääneet välistä ko aina sattunu just työvuoro tai ylitöitä. Eipä tuo nyt haittaa ko ollu pari kuukautta nyt erit neuvolatätit ko oma ollu kesälomilla, ens kerralla onneksi pääsee näkeen sitäkin.

Meillä ei täällä oo tarjolla mitään erityistä synnytysvalmennusta/perhevalmennusta, ainoastaan yhen kerran saa käyä tutustuun synnärille ja siellä sitte kerrotaan toiminnasta ja synnytyksestä. Meinattiin jos tuossa 2.9 kävis kun siellä on ois taas se.


 
Meillä mies on myös alusta asti kyllä osallistunut neuvolakäynteihin ja siellä kysellyt kaikkea ja ollut muutenkin ajantasalla kaikesta.
ekan kolmanneksen aikaan oli hyvin hiljainen, eikä vielä halunnut edes kunnolla ajatella vauvaa, kun edellinen raskaus meni kesken. mutta voi sitä ilmettä ja hymyä tuolla miehellä kun ekaan ultraan mentiin <3 itku melkein siltä tuli. samoin oli niin onnellinen että soitteli mulle töistäkin pitkin päivää ja lauleskeli, kun saatiin tyttölupaus rakenneultrassa.
minä olen kyllä saanut ostella kaikki tarvikkeet ja vaatteet ym. mutta on kuitenkin niitä mun kanssa katsellut ja sanonut, että olen osannut ostaa oikein ihania vaatteita. lakanat hän valitsi pinnasänkyyn itse :)
kamalasti juttelee ja leikkii vauvan kanssa ja katselee kun siellä pikkunen myllää. nyt viime aikoina on enemmän vaan puhunut, kuinka ihanaa on, kun saadaan pieni prinsessa. ja jos on ollut kotoa pois yhdenkin yön, niin on sen jälkeen tullut pussailee mua ja masua ja sanonut, että on ollut kova ikävä molempia. eilen illalla melkein minäkin aloin itkemään, kun mies sanoi melkein kyyneeleet silmissä, kun oltiin nukkumaan menossa, että mikään ei oo ihanampaa ja rauhottavampaa, kun tuntea oman pienen lapsen liikkeet masun päältä. on tuo ihana mies <3

kovasti on kyllä huolissaan, raha-asioista. ja on moneen kertaan miettinyt, meneekö synnytys hyvin ja mitä hän voi siellä tehdä. samoin hänellä ei ole mitään kokemusta vauvoista, niin kovasti jännittää, että miten osaa pukea ja pitää sylissä niin pientä. harjoitteli jopa tässä yksi päivä nukella, että miten päin sitä vauvaa pitikään pitää kun peppua pestään :D olen kyllä kannustanut ja sanonut, että yhdessä ollaan ja opetellaan. että kyllä siihen tottuu ja oppii. :)
kerran en voinut kuin nauraa kun mies kysyi vakavalla naamalla minulta, että mitä me sitten tehdään, kun lapsi nukkuu? :D
 
Mun mies ollut koko raskausajan todella huomaavainen ja pitänyt huolta siitä että tulevalta esikoiselta ei mitään jää puuttumaan. Miestä tietenkin jännittää tuleva synnytys. Hän on kotoisin maasta jossa miehen ei ole tapana olla mukana synnytyksessä, joten ei juurikaan synnytyksen kulusta tiedä. Tietenkin olen parhaani mukaan yrittänyt kertoa asioista. Ja vastaillut kysymyksiin.
Mulla todettiin raskauden puolessa välissä diabetes ja oon joutunu pitää tiukkaa diettiä, joka on ollut yllättävänkin vaikeeta, Mies on pitänyt mulle tiukkaa kuria silloin kun on tehnyt mieli just jotain herkkuja. Muistuttaa aina että ei eää kauan, sitten se ostaa mulla kaapit täyteen mun  lempiherkkuja :) se jotenkin lohduttaa :)

Ihaninta on kun yöllä herään siihen kun miehen käsi on hellästi mun masun päällä <3 

Oon huomannu että viimeisen viikon aikana mies ollut huonotuulinen ja stressantunut. Varmaan osaksi munkin takia, kun mä hermoilen tulevaa. Kolme viikkoa on lyhyt aika ja tuleva synnytys koko ajan mielessä. Kyllähän sitä on hermot kireellä itse kullakin kun h-hetki lähestyy. Onko kaikki nyt valmiina? Milloin on "tosi kyseessä"? Kestänkö kivut? ym ym.
 
Hei,
Se on varmasti raskasta, kun ei oikein tiedä mitä odottaa. Mutta jos vähän lohduttaisi se että nykyään on kivunlievitystä saatavilla. Kivuttomasta en ole kuullut mutta kivunlievitys lievittää sananmukaisesti kivun siedettävälle tasolle. Ja sinne kannattaa mennä avoimin mielin. Siis synnyttämään. Ylläreitä voi tulla kenelle vaan, itsekin odotan ylläriä. Vaikka vähän erilaista kuin ehkä voisi ajatella. Mutta hoitohenkilökunta on osaavaa ja silloin kun minä olen ollut synnyttämässä niin isät kuin muutkin on otettu niin hyvin huomioon kuin se kussakin tilanteessa on mahdollista. Itse kirjoitin ennen esikoisen saamista omia toiveita paperille, ja kun menin synnyttämään kävimme kätilön kanssa asiat, joita itse pidin tärkeinä läpi. Me sovimme että ne ovat toiveita, ja käytännössä niitä noudatetaan niiltä osin kuin se on mahdollista ilman että kenenkään turvallisuus kärsii. Ilman muistilistaa en olisi muistanut puoliakaan asioista. Mutta toisaalta tasoituksena moneen muuhun kulttuuriin täälläpäin on tilanne uusi lähes kaikille ensisynnyttäjille. Harva on ollut synnytyksessä mukana ennen omaa synnyttämistä. Niin, ja kaveripiirissä olemme naureskelleet että nämä "uudet" isit ovat muuten maailman kovimman tehtävän tehneitä, ainakin omien puheidensa mukaan. Ja antaa asian olla täytyyhän heilläkin olla kokemuksensa.
 
Mulla menee kohta hermot tuon tulevan isin kanssa :D

Joka kerta kun yöllä käännän kylkeä tai vauva potkasee kylkiluuhun ja ähkäisen, se kysyy "Nytkö lähetään?"

Ja sitte sitä tuntuu melkeen stressaavan eniten se, saako auton jättää synnärin eteen siksi aikaa ku ilmottautuu sisään...

Eilen neuvolassa juteltiin siitä mikä isän rooli synnytyksessä on ja minä jo sanoin että ota semmonen rooli mikä tuntuu hyvältä itelle, niin nyt se on ihan sekasin. Nauroin ku näin semmosen "isä aktiivinen synnyttäjä" -vihkosen, missä oli piirretty kaikkia asentoja joissa mies voi tukea äitiä esim. pitämällä kainaloista tai kaulasta, että eihän mun mies jaksa pidellä mua näillä kiloilla kun oon näin iso niin sitten se meinasi suuttua siitä. Vaikka totuushan se on. Neuvolan täti sanoikin että kädestä pitäminen on yllättävän tärkeää, ja mulle se kyllä riittää. En halua että miehelle jää huono tai riittämätön fiilis synnytyksessä läsnä olosta, on mukana sen verran kuin kanttia tai fysiikkaa riittää.

Onhan se niin innoissaan, mutta ku on perusluonteeltaan stressaaja niin saattaahan se käydä niinkin että minä pitelen häntä kädestä :)
 
 Mun mielestä se on totta että kädestä pitäminen on tärkeää emoticon  Menin viimeksi yksin laitokselle ja isi tuli kotiin odottaan esikoiselle lapsenvahtia. Kylläpäs muistan edelleen miten puristin pöydän metallijalkaa, kirosin ja väliin pyytelin kätilöltä anteeksi kiroiluani. Helpotus oli suuri kun mies saapui paikalle, otti kädestä kiinni ja poika syntyi muutaman ponnistuksen jälkeen emoticon  En vaan jotenkin ikinä unohda sitä helpotuksen tunnetta kun tutut kasvot ilmaantui saliin.

Tälläkin kertaa olen asennoitunut että joudun meneen ainakin alkuun laitokselle yksin. Ja jos synnytys käynnistyy ja vielä toimeentuukin yöllä niin yksin joudun punnertamaan, varmaankin roikkuen siinä metalliputkessa. Mutta meil tosiaan anoppi asuu 80kilsan päässä ja on jo ikäimmeinen, 74v. niin en tosiaankaan halua että hän lähtisi yöllä ajamaan tuonne pimeään syysilmaan. Ja mun vanhemmat on viellä töissä kulkevia ja ihan yhtä pitkän matkan päässä.
Mies on kovasti tulossa mukaan ilmeisesti tulee lähtö koska vaan, mut aikapa tuon sitten näyttää. oishan se kiva et hän sais vihdoinkin leikata napanuoran, kun kahdelta aiemmalta ei ole saanut/tajunnut. :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top