Isien suhtautuminen tulevaan :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hemmis
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hemmis

Hemmis

Jostain jotain jo tietävä
Uutena täällä ja heti jo pistämässä uutta ketjua pystyyn, oho...

Mutta siis, syyskuu kun lähenee: kuinka teillä tulevat isät suhtautuvat h-hetken lähestymiseen? Onko ilmassa suurta jännitystä, hepuleita tai mietteliäitä hiljaisuuksia? Oletteko omassa miehessä huomanneet pesänrakennusviettiä?

Meillä mies tulossa ensimmäistä kertaa isäksi ja pari viikkoa on ollut selvästi hiljaisempaa poikaa ja enemmän ajatuksissaan. Kahden kesken ei hirveästi asioista jutustele, mutta jos joku ulkopuolinen sattuu fiiliksiä kysymään niin tunnustaa kyllä että kovasti jo alkaa jännittää. Samoin välillä unohtuu tuijottelemaan masua minuuttitolkulla, mitä ei ennen ole harrastanut :D Yksi yhteinen piirrekin meidän viime hetken jännityksissä on - molemmat tuntuvat tarvitsevan enemmän omaa aikaa mitä lähemmäs laskettua mennään. Mahtaako se olla joku luonnon oma keino valmistaa siihen, että kohta pitää tehdä todella tiivistä ja ympärivuorokautista yhteistyötä jonkun pienen ja avuttoman tyypin hyvinvoinnin eteen <3
 
hmm..meill ei mies oo oikeestaan mitenkää erikoisempi ku ennenkään :D mut se on ollu koko mun raskausajan tosi stressaantunut.johtuen siitä että esikoisen raskaus oli huolta täynnä ennenaikasvaaran takia ja nyt sit pelkäs koko ajan sitä samaa,joka sit tulikin :/ siis vaara,viel oon yhdessä kasassa :D mut tosiaan, se vaan odottaa ett nyytti syntyis pian niin pääsis huokaseen helpotuksesta :D 
 
Mukava vain että olet heti alusta asti aktiivinen...

Meillä nyt jo hiukan eri tilanne kun toista odotellaan... Isäntä tietää jo mitä on odotettavissa, ja tuntuis jännittävän eniten et ehitäänks sairaalaan asti synnyttään vai tuleeks välille... Tälläset arkiset asiat kuten raha tuntuu kans painvan sen mieltä. Lähinnä varmaan siks kun mä olen ollu se joka sen isoimman rahan töistänsä saa ja nyt sit tulot pienenee huomattavasti, mutta oon lohduttanu et pärjättiinhän me viimekskin!!!

Esikoista oottaessa oli kyllä paaaaljon hermostuneenpi!!! Mietti kaiken maailman juttuja ja kelaili kaupassa et tarviiks viel jotain.... Pelkäs vähän sitä synnytystä, mutta kaikki meni tosi hyvin... Eniten taisi jännittää miten hän itse pärjää vastasyntyneen kanssa, ei ollut ennen esikkoa edes pitänyt vauvaa sylissä joten kokemuksia ei ollut!!! Oli kyllä jo heti salissa pesemässä pientä ja sylittelemässä ja mitään ongelmaa tai yltiöpäistä varovaisuutta ei ollut. Kai ne miehet sitten nopeasti tilanteeseen sopeutuu....

Ihan normaalia on miettiä ja pohtia sekä hieman pelätäkkin tulevaa, niillä ajatuksilla on tarkoituksena... Valmistaa tulevaan!!!!

Ootte vaan toistenne tukena juuri sillä tavalla kuin se toinen sitä tukea tarvitsee, olkoonkin se sitten vaikka tuota omanajan tarvitsemista....


 
Meillä aviomies on ollu eniten huolissaan koko ajan musta itestäni mun perussairauden vuoksi (oon ollu sairaslomalla koko 8 kk ja neurologian osastolla suuren osan odotusajasta).

Nyt kun on tullu eteen vielä suuri ongelma sektion anestesia-tyylistä stressi ja huoli kasaantuu ukolla vaan entistä pahemmin. Vauvaa on koitettu monta vuotta ja kun sairastuin pari vuotta sitten meille kerrottiin että jälkikasvun saa unohtaa jotenka vauva itsessään on miehellekkin todella odotettu ja toivottu tapaus mutta odotuksen vaikeuksien vuoksi mieheni (sekä mun) olotila on ollu välillä aika ristiriitanen. Itseni takia en osaa niinkään pelätä mutta näin kyllä miten pahasti miekkonen kärsii kun tarvii huolehtia saako molemmat terveenä ja hengissä kotiin laitokselta.

Jos huolta ja murhetta ei lasketa niin mies on ollut ihan oma tunteellinen itsensä, puhuu ja hellii ja pussaa ja juttelee ja lukee vauvalle. Ehkä sitten kun kaikki on onnellisesti ohi ja me päästään kaikki kotiin niin miehen kolmen viikon isyysloma menee siihen että se saa ittensä kuntoon kaiken tän hermoilun jäljiltä. Sen se kyllä ansaitseekin.emoticon
 
Voi vitsit, Annemari, voimia teille! Kuulostaa että on ollut tosi raskas raskaus, vaikka pohjimmiltaan varmasti toiveiden suurin täyttymys <3 Pidetään peukkuja että loppuaika menisi oikein hyvin!
 
Meilläkin mies jännittää miten pärjää uuden tulokkaan kanssa. Eilen juuri pohti, että sitten kun tullaan sairaalasta kotiin, mitäs sitten tehdään... Ja sitä tilannetta, kun mies jää ensimmäisen kerran kahdestaan vauvan kanssa, mies pohtii myös kovasti. Raha myös huolettaa, molempia. Nyt mies oli pari viikkoa lomalla ja elettiin melko "leveesti", nyt pitää vähän tiukentaa rahan käyttöä. Kuitenkin molemmat ootetaan innolla uutta perheenjäsentä.
 
Mun mies jännittää kans eniten noita rahajuttuja ja sitä, miten pienen kanssa pärjää. Mutta oikein innoissaan se on ollu koko ajan ja tukenut mua ihanasti. En ois kyllä millään selvinny ilman sitäMolemmat odotetaan jo kovasti että vauva syntyis! Ei oo enää pitkästi...

Annemarille tsempit ja halaukset! <3
 
noh, meillä tuo mies ei oikein vieläkään tunnu sisäistävän sitä että kohta se vauva tulee. käyttäätyy ihan samallalailla ku ennen raskautta. mut kyllä luulen että hänelläki jännittää jne mutta ei vaan näytä sitä kellekkään :p ku kumminki tämä on meiän esikoinen :) <3 aina kun minä tuumaan kaikista vauvaan liittyvistä asioista niin ukko tokasee: ''mitä niistä murehtimaan, kyllä kaikki hyvin menee'' tai jotain tuohon tyyliin :D mutta kyllä se viimeistään sitten kolahtaa ku synnyttämään ollaan menossa :) toivotaan :p
 
annemari-
eirtyisen ihanaa ett saatte nyt lapsen! <3 on varmast rankkaa ollu ja tietty vielkii! tsempit<3
 
Meillä tuo mieheke sanoo että ei oikeestaan edes jännitä ja että kyllä kaikki hyvin menee ja hyvin me selvitään ku minä stressaan ja mietiskelen ja panikoin :D miehellä on ennestään kaksospojat, nii tietää vähän mitä oottaa... tosin se rassaa sitten mua kun pelkään (ja oon itseasiassa koko raskauden ajan) pelänny että mua verraaan koko ajan poikien äitiin... ja ku neuvolassa ja perhevalmennuksessa kysellään mieheltä hirveesti et mites sillon ku poikia odotettiin, nii tekee mieli huutaa että eikö nyt ole kyse tästä vauvasta ja minusta, eikä isännän exästä ja heidän yhteisistä lapsista... onha se sit taas ihan hyväki, nii mies osaa ehkä sitten synnytyksessä olla tukena ja apuna ja rauhottelemassa mua kun aika koittaa, ainoo vaan tuo että en halua että verrataan edelliseen tai että kuulis koko ajan että sillon ku poikia ootettii tai miten niillä meni synnytys...

no joo, hirvee valitus heti, mut hyvää tekee purkaa, anteeks :D
 
Meillä mies on paneutunut kympillä TÖIHIN. No se vaihto firmaa tuossa toukokuulla pienempään puljuun, jossa on semmonen 4 hengen tiimi ja toki kun se isyyslomalle jää niin siellä ovat pulassa. Siksi tekee hommia viikonloppuisin ja iltaisin kotona. Ei kuule jos jotain kysyn tai sanon ja mitään suunnitelmia ei voi tehdä esim. seuraavaksi päiväksi kun ei se kuule/noteeraa/muista. Mutta on myöskin välillä niin innoissaan ja höpöttelee ja saattaa yhtäkkiä tulla pusuttelemaan masua ja paijaa kissojakin ihan eri malliin kuin ennen. Otapa siitä sitten selvä :)

Annemarille ja tulevalle isille kovasti voimia! :) Onpa mukavaa että teillä on lykästänyt tympeästä ennusteesta huolimatta, toivon että pääsette loppuun saakka kunnialla!
 
Annemari, ihanaa että teitä on nyt lykästänyt! Onnea ja tsemppiä teille!

Täällä mies just eilen illalla (tai no yöllä) ku käytiin nukkumaan tokas vaan et pitäisköhän kattoo valmiiks niitä tavaroita, jotka lähtee sit sairaalaan mukaan, ettei tarvi sit ruveta etsiskelemään.
No itekki just aattelin että kun rv 36 pompsahti käyntiin et vois sen sairaalakassin pakkailla :)

Muutenki mies on ollu tooosi ihana ja mukana tässä odotuksessa. Alkuaikoina jännitti enemmän mut nyt on kuulemma jännitys esim. synnytykseen lähtöä ja itse synnytystä kohtaan lieventyny.
Tottakai miettii et mitäs sit ku onki se vauva tossa, osaako sen kaa olla mutta ollaan juteltu paljon asiasta ja sillä mielellä mennään että molemmat tässä on sitten opettelemassa emoticon
 
Tuo on mayday juuri se ihana asenne jonka haluais itsekin pystyä pitämään: että yhdessä opetellaan! Ei kukaan oo seppä syntyessään :) Meillä on mies ihanan tyynesti suhtautunut esim. tulevaan vauvan käsittelyyn, hän ei ole ikinä pitänyt kovin pientä vauvaa edes sylissään. Kun taannoin kysyin että jännittääkö, niin totesi että "juu vähän, mutta tekemällä oppii ja oothan sä siinä neuvomassa" :) Itse olen ammattini puolesta vauvojen ja lasten kanssa tekemisissä eli ne jutut on tuttuja, toki jokainen lapsi on omanlaisensa...
 

Mä en oo huomannut miehessä mitään erityistä muutosta tän odotuksen aikana. Alkuun se stressasi ja oli huolissaan, kun kaikki ei sujunut ihan normaalisti, mutta onneksi ollaan molemmat päästy nyt rauhoittumaan ja rentoutumaan tän odotuksen suhteen, eikä tarvitse enää olla niin kamalan huolissaan :) Kivasti mies on osallistunut tavaroiden kasaamiseen ja hankkimiseen ja kyseleekin aina kaikenlaista, jos tulee jotain mieleen. Ehkä se ei kuitenkaan ihan vielä tajua, kuinka lähellä vauvan tuleminen oikeasti onkaan :) 

Mies tuntuu kyllä olevan huolissaan, miten osaa käsitellä vauvaa, vaikka on ennenkin pitänyt ihan pientä vauvaa sylissä toisin kuin minä :D Hänellä on siis jopa enemmän kokemusta pikkuvauvoista kuin minulla ja siltikään minä en niin kauheasti stressaa asiasta. Uskon kyllä, että opin nopeasti, enkä pelkää pudottavani vauvaa. 

Mielenkiinnolla kyllä odotan, miten mies käyttäytyy, kun synnytys on oikeasti todellisuutta ja varsinkin niitä miehen ensireaktioita vauvan ollessa tässä maailmassa odotan :) 

 
Annemari Täällä kans peukut pystyssä että siellä menis tää loppu hyvin! Mulla on kaksi keskenmenoa taustalla ennen esikoista ja muistan kyllä niin elävästi sen kun aloin Jeminaa odottaa niin se koko raskaus aina sinne 30 viikolle asti oli yhtä pelkäämistä. Rv 17+ mulla oli todella runsas verenvuoto, jonka syytä ei ikinä löydetty, mutta kaikki luojan kiitos oli kunnossa ja nyt meillä on reilu vuoden ikäinen terve pikku tyttö ilostuttamassa elämäämme :)

Mun mies on molemmissa raskauksissa ollut tosi hyvin mukana. Mahdollisuuksien mukaan töiden salliessa on aina tullut neuvolaan ja lääkäriin mukaan. Lisäks mies lukee joka perjantai-ilta kun "vaihtuu viikot" siitä neuvolasta saadusta Vau-kirjasta mitä se uusi viikko tuo tullessaan. Muutenkin tuntuu olevan ihan aidosti innoissaan. Joka ilta ennen kuin käydään nukkumaan niin rasvaa mun vatsan Vichyn raskausarpi-voiteella ja hieroo jalkoja ja/tai selkää + nyt on alkanut hoitamaan myös sen välilihahieronnan. Yks ilta kun katsottiin sängyssä telkkaria ja tämä tyttönen oikein huolella riehui masussa niin että koko masu muljui edestakaisin niin laittoi käden mun massun päälle ja silitteli ja ikäänkuin rauhoitteli vauvaa. Silmät loistaen sitten katsoi mua ja sanoi, että "siellä se isin pieni prinsessa on. kohta mulla on kolme maailman ihaninta ja kauneinta prinsessaa". Kyllä siinä meinas itku tulla. Ihana mies vaikka itse sanonkin! Ja syntymän jälkeen on ollut ihan yhtälailla mukana hommassa :)

Reilu vuosi sitten kun odotettiin meidän esikoista supistelin todella monena yönä kipeästi, mutta ne supistukset ei vaan ottaneet voimistuakseen tarpeeksi. Sitten kun synnytys viimein käynnistyi ja minä aloin puhumaan sairaalaan lähdöstä niin siinä vaiheessa mies kai viimein tajusi että nyt on tosi kyseessä ja meillä ihan oikeesti on kohta ihan oikee vauva niin tais poloiselle iskeä pieni ramppikuume ja maha meni ihan sekaisin. Vuoron perään sitten istuttiin vessassa kun mulla supistusten voimasta tyhjeni suoli ja miestä jännitti niin kamalasti. Oli sekin jännää aikaa ja kohta taas sama edessä!
 
Voi kun ihanasti sanottu LauraElinan mieheltä! :)

Osaa noi miehet kyllä olla ihania. :)
Täällä ei ole juuri suurempaa muutosta miehessä tän toisen raskauden myötä näkyny, hän on ihana ja huomaavainen muutenkin. On aktiivinen muutenkin tuon esikon kanssa ja antaa minunkin tarvittaessa levätä. :) Muistan kyllä ikuisesti sen ku näytin hänelle plussa testin.. <3 Meillä oli kanssa lääkärissä annettu hiukan tuomiota että vaavin saaminen vois olla hiukan vaikeampaa ja olivat määränneet mun käytettäväksi ehkäsyä tähän kesään asti ja sen jälkeen hormoneiden avulla vois alkaa vauvaa yrittään.. Määräyksistä huolimatta, ajattelin asian menevän omalla painollaan ja ei siis käytetty ehkäsyä. ja kappas, sitten tuli itelle sellanen olo et nyt tuntuis et vois olla raskaana,(menkkojen mukaan kun ei voinu laskea kun ne tuli millon niitä itseään huvitti) mut ostin kuitenkin testin salaa mieheltä, etten valaisi turhaa toivoa ja malttamattomana aamulla klo 5 pissasin tikkuun ja ku 2 viivaa ilmesty ni juoksin pää kolmantena jalkana herättämään miestä. :'D Se hymy minkä sain ku toinen unenpöpperöstään tajus mun asian, oli kyllä mitä ihanin.emoticon Siinä sitten halailtiin sun muuta. :)
 
Meillä on esikoinen tulossa ja luulen, että tulevaa isää jännittää paljon enemmän kun antaa ymmärtää. Mies on ollut synnytyksen suhteen todella luottavainen ja rento, mutta mun mahaa tuntuu varovan ihan yli kaiken. Koskettelee tosi hellästi ja hyvä kun yöllä uskaltaa kääntää kylkeä sängyssä ettei satuta mua. Juteltiin pari iltaa sitten ja mies sano, että pelkää vauvan pitämistä sylissä. Luulen tekevänsä jotain joka tyyliin halvaannuttaisi lapsen. Yritin rauhotella ja sanoin, että täytyy tehdä niin, että hän keskittyy siellä sairaalassa paljon vauvan hoitamiseen kun ammattilaiset on paikalla avustamassa ja kertomassa mitä pitää tehdä. Mun pitää vaan muistaa olla epäitsekäs ja en saa omia lasta, että mies pääsee hyvin alkuun.

Muuten meillä ollaan kyllä kovin innostuneita ja mies on aivan loistava lasten kanssa. Olen nyt seurannassa raskausmyrkytys oireiden vuoksi ja mies kyselee koko ajan vointia jne. Kuten muutkin mainitsi niin kovasti odotan sitä, että pääsee näkemään isän reaktiot kun lapsi on saatu maailmaan. Mies on jo etukäteen ilmottanut volottavansa kun pieni lapsi, joten eiköhän ne tunteet tule pinnassa olemaan.
 
Ihania kertomuksia teillä <3

Meillä mies on muutenkin huolehtivainen mua kohtaan, etenkin nyt raskauden loppumetreillä vielä korostetummin. Loppujen lopuksi tämä raskaus on ollut kuitenkin niin helppo (onneksi) ettei olla oikein huomattukaan kuinka aika on kulunut! Enää 5 viikkoa H-hetkeen, se on äkkiä :D

Kyllä me pärjätään, onhan meillä toisemme.
Joitakin käytännön juttuja mies on lähinnä miettinyt, minne saa auton pysäköityä, ehtiikö tulla  töistä kotiin vai nähdäänkö sairaalassa, miten osaa kiinnittää vauvan turvaistuimen ym.

Te jotka aiotte pyytää perhehuonetta sairaalasta..kauanko olitte ajatelleet että miehenne on yötäpäivää tukenanne?
Itse olin ajatellut että jos mies jäisi yhdeksi yöksi viereeni, toki olisi sitten päivät muutenkin siellä..hämmästyksekseni mies oli ajatellut olevansa kokoajan sairaalassa mukana ja laskeskeli jo mitä tämä kustantaa meiltä molemmilta ja kuka hoitaa kotieläimiämme sillä aikaa


..no, mutta katsotaan sitten tilanteen mukaan miten asiat menee :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top