Isän muistaminen

-Dolly-

-Dolly-

Puuhakas puhuja
Miten te joilla on jo lapsia muistatte isiä isänpäivänä? :) Onko tullu jo jotain perinteitä?

Meillä olis nyt eka isänpäivä ja aattelin nyt ainaki jonku kakun leipasta ja ifolorilta tilasin lahjaks sellasen kuvamukin, jossa meiän muksun kuvia "maailman paras isi" tekstillä varusteltuna :) Suosittelen kyllä tuota kuvamukia jos jollain on lahja hakusessa :)
 
Ite oon joskus myös kyseisen mukin teettänyt omalle isälle ja äidille synttärilahjoiksi :) kiva idea!! :)
Meillä tehdään yleensä kakku (joskus olen kyllä ostanut valmiita herkkuja kaupasta, koska aina ei äidin tarvi jaksaa kaikkea tehdä itse :wink ) Lapset tekee itse kortit ja lahjan ostin jo vähän etukäteen :) ..miehellä oli tarves saada muutama uusi vaatekappale, niin annoin ne jo 3 viikkoa sitten :D Taitaa nuo kortit ja joku spesiaali kahviherkku olla isille ne kaikkein odotetuimmat jutut :)
 
Miun oma isä on kuollu, vaari on kuollu ja mies ei omasta mielestään ole isä vielä tuolle syntymättömälle lapselle. :sad001 Jotta miun isänpäivä tulee olee keskivertokurja. Kynttilän vois sytyttää.

Mutta mies on muiden lastensa kanssa menossa omille vanhemmilleen käymään eli heillä on varmasti ihan mukava päivä ni viitti tota kiukuta. Tarttee tuoda aamupala sänkyyn tai jotain. Ja keksiä ens vuodeks sitten jotain millä kaikki pysyy tyytyväisenä, se onkin sit vaikeempi juttu.

Isommat pojathan on helppo kun ovat 17 ja 20 siihen mennessä, ne tulee ja menee miten ehtivät. Mut jos nyt kaikki menee kuten pitäis niin pavun pitäis olla silloin puolivuotias ja isoveli on 2,5v. Millähän ihmeellä tuon isänpäivän jakais niin että se olis isällekin mukava päivä kun isoveljen äiti ei ainakaan toistaiseksi ole antanut poikaa tuoda miun lähelle ja nuorimmainen on toivottavasti imetyksessä vielä eli ei sitä kovin etäälle miusta voi viedä. Tarttee varmaan keksiä joku kristillinen jako. Tai yrittää naisten tulla keskenään toimeen.

Sit viä jos ajattelee et isänpäivän pitäis olla nimenomaan sille isälle kiva päivä ni tuskin on kahden tappelevan ämmän ja kahden pikkuisen välissä... Eihän se pavulle vielä silloin merkkaa mitään kun ei noin pikkuinen ymmärrä mut mie kyllä pahoitan mieleni jos on iskä koko päivän poissa. Hiukka katkeraa olla etälapselle jo nyt kade kun sillä on sentään se tapaamissopimus, tuskin meidän yhteisellä on ikinä koko viikonloppua isän kanssa tai vararikko tulee. Toki näkee useammin vaikka sitä "laatuaikaa" ei sit ehkä ole niin paljon. Uusperheen iloja.
 
Itse pidin vähän outona esikoista odottaessa, kun sain miehen vanhemmilta sekä omiltani äitienpäiväonnitteluja. Enhän minä vielä äiti ollut vaikka raskaana olinkin. Mutta en tietenkään pahanakaan pitänyt ja kukat otin ilosena vastaan. En vain osannut odottaa, että minuakin olisi silloin vielä pitänyt muistaa. Mutta kyllä ne juhlapäivät vasta sitten tuntuvat oikealta kun oikeasti on isä tai äiti. Lapsen syntymän jälkeen äitien- ja isänpäivät ovat olleet se rakkain juhlapyhä joulun rinnalla.

Mutta mielestäni äitien- ja isänpäivälahjoiksi parhaimmat ovat lasten itse tekemät lahjat. Kyllä jo ihan pienenkin lapsen kanssa pystyy tekemään jotain, kun käyttää vähän mielikuvitusta :) Yhdessä askartelimme 2-vuotiaamme kanssa miehelleni ja pappalle tyynyliinat, joihin toiselle puolelle painoimme käden- ja jalanjälkiä (myös koiramme tassu ikuistettiin) ja toiselle puolelle poika sai vapaasti piirtää ja maalata mitäs muutakaan, kuin autoja ja mopoja. Kortit ovat myös yhdessä askartelemiamme.

Aamulla herätämme isän viemällä aamupalan vuoteeseen ja tietysti jo silloin saa ensimmäisen palasen leipomastamme isänpäiväkakusta. Tietysti isä on saanut valita itse millaisen kakun haluaa. Tänävuonna tulee limejuustokakku, johon päälle valkosuklaalla poikamme saa painaa kätensä kuvan.(ulkonäkö on aina yllätys) Aamupalaa saa rauhassa nauttia vuoteessa, eikä tarvitse edes koiran lenkityksestä murehtia. Sitten isä saakin rauhassa leikityttää poikaansa, kun minä valmistan isänpäivälounaan. Myös appivanhempani tulevat meille syömään. Oma isäni ei ole kuvioissamme mukana, joten perheessämme on enää nämä kaksi isää ketä juhlimme.

Edeltävänä iltana tai jos aikaa on niin samana päivänä käymme myös viemässä kynttilät pappojen haudoille :Heartred
 
Niinno, kai mie ajattelen ton eri tavalla. Miulle tuo on jo lapsi ja mie olen sen äiti ja mies lapseni isä vaikka huonosti käviskin ja se enkelinä syntyisi. Ei se lapsen kuolema sitä lasta pois ottaisi vaikken sen kanssa ehtisikään viettää aikaa. Kuitenkin se elää ja potkii jo ja miulla on siihen syvä tunneside ja kontakti vaikka virallisesti yhä keskenmeno eikä ennenaikainen synnytys olisikin vielä 4 viikon ajan... Äitienpäivää en itse kyllä ehdi raskaana viettämään millään :p

Miusta on jotenkin jopa ilkeää ajatella että sitten on vasta "oikeasti" äiti kun saa elävän lapsen syliinsä. Tai jos keskonen vaikka elää kaksi päivää niin onko silloinkaan ollut oikeasti äiti kun ei sitä saa edes kotiin? Lapsi se on syntymätön lapsikin ja jokaisella lapsella on isä ja äiti.
 
Muokattu viimeksi:
elmiina: En tarkoitakkaan, että lapsen kuolema veisi vanhemmuutta pois. Ei sikiön eikä lapsen kuolema tarkoita sitä, ettei enää olisi äiti tai isä. Mutta mielestäni odotusaika on vanhemmuuteen kasvamista, eikä silloin vielä sanota että on äiti tai isä. Kyllä se vaatii sen, että lapsi on syntynyt ennen kuin voi itseään alkaa kutsumaan virallisesti äidiksi tai isäksi.

Mietippä tilannetta kun olet juuri tehnyt raskaustestin joka näyttää positiivistä. Miettisitkö "nyt olen äiti" vai kenties "minusta tulee äiti"? Kyllähän toki myös ollaan "isää ja äitiä" myös kasvavalle sikiölle, muttei silloin vielä virallisesti voi itseään siksi kutsua. Oli tämä sinusta ilkeää tai ei, niin se on minun mielipiteeni.
 
Miusta on silti äiti vaikka se äitiyden arki riistettäisi pois. Itelle meni jotenkin niissä liikkeissä se raja - plussan tullessa ajatus oli vielä että minusta tulee äiti, ei, että olen äiti. Sinällään miehen osalta tuon ajatuksen ymmärrän paremmin kun hänellä ei vielä kontaktia lapseen ole.


Sent from my iPhone using Vau.fi Foorumi mobile app
 
Me vasta odotetaan ensimmäistä mutta ostin silti miehelle isänpäivälahjaksi hartaasti toivotun sykemittarin :)
 
-Eevi- Tuo onki ihanaa kun on isompia lapsia jotka osaavat tehdä omat kortit :)


elmiina: Todella ikävä tilanne isänpäivän kannalta. Ja et varmasti päivästä osaakkaan nauttia, toivottavasti ensi vuonna se olisi muutakin kuin kurjaksi odotettu päivä.

+Mymmeli+ Olet kyllä oikeassa että parhaat lahjat on lasten omatekemät :) Meillä tuo pikkunen on vasta alle 1-v mutta voishan siltä ottaa vaikka kädenjäljen isänpäiväkorttiin :) Ihanat perinteet teille muodostunut :)

Jekiira Kiva että teillä muistetaan isää vaikkei pieni oo vielä maailmassa :)

Meillä ei myöskää juhlittu raskaana ollessani äitien-ekä isänpäivää. Tokihan silloinkin on äiti ja isä, mutta jotenki ei osattu aatella sitä vielä niin. Jotenka nyt siis meidän isukilla eka isänpäivä ja tuntuu olevan moisesta aika liikuttunut, kun siitä kokoajan höpisee meiän pikkuselle :)
 
Takaisin
Top