Isän ja lapsen kahdenkeskeinen aika

[Tiusku]

Minua on erittäin paljon alkanut mietityttämään, kun monet miettivät täälläkin foorumilla, että voisivatko he jättää sen pienen vauvan hoitoon, kun itse lähtisivät muutamaksi tunniksi viettämään omaa aikaa, ja sitten käy ilmi, että he ovat jättämässä sitä isälle hoitoon.

Joku oli kirjoittanut, että "minä kyllä uskalsin jättää lapsen isän hoitoon yhdeksi illaksi, kun mies on ollut niin varma lapsen kanssa." Pitäisikö siis sairaalassa ennen kotiuttamista tehdä kaikille äideille testi, että osaavatko he olla lapsensa kanssa, ennenkö heidät päästettäisiin kotiin?

Meillä ei ole vielä lasta, mutta tekeillä kylläkin. Ja kyllä minä haluan, että meidän lapsi saa olla myös isänsä kanssa, ja että myös isä saa olla lapsensa kanssa. Yhtälailla se lapsi on myös hänen lapsensa. Ja kyllä olen itse miettinyt, että jos vain imettäminen onnistuu, niin ostamme rintapumpun, jolloin voin pumpata sitä maitoa varastoon ja isä voi sitä tuttipullosta antaa, kun en ole kotona. 
Ja osa on sanonut, että isä ei osaa esim. pukea lasta oikein, että vaatteet eivät ole sävysävyyn, mitä sitten? Pääasia kuitenkin taitaa olla, että lapsella vaatteet päällä?

Ja mielestäni isälle pitää antaa mahdollisuus olla lapsen kanssa, vaikka ei yhdessä asuttaisi/seurusteltaisi. Tietenkin poikkeuksia löytyy, mutta jos vain ollaan hyvissä väleissä ja se vain on mahdollista.

Mitä mieltä muut tästä ovat? Oletteko antaneet myös isälle mahdollisuuden tutustua siihen pieneen ihmeeseen?

 

[Rosalina]

Tottakai isä saa ja pitääkin olla lapsen kanssa, ja mielellään säännöllisesti myös ihan kahden.:)

meillä isi hoitaa kylvetykset / saunottamisen, joten se on usein heille pojan kanssa ihan oma juttu. Saatan toki joskus saunoakin heidän kanssaan.;)

Ja yritän olla puuttumatta, kun isi leikkii pojan kanssa, vaikka helposti meinaan lipsua ainakin kommentoimaan jotain.:P

Vauvana hoidin poikaa yksin suureksi osaksi (esim poika ei huolinut pulloa), mutta silloin kun isä hoiti niin yritin olla puuttumatta. Kyllähän isät osaa hyvin hoitaa lapsiaan yleensä, vaikka tekisivätkin sen omalla tavallaan. Ei lapsi siitä rikki mene.:)

Mutta luulisin, että osalle naisista side pienokaiseen on niin vahva ja kiinteä, että lapsen voi sanoa "jättävänsä isän hoitoon", vaikka se sanontana kuulostaakin hieman hassulta.:) Mutta eivät välttämättä tarkoita sitä, että muuten isä ei saisi hoitaa lasta ja osallistua.:)

 

[Miljamilja]

mulla on tuttu jonka lapsi täyttää tänä talvena kolme ja lapsi on koko elämänsä aikana ollut vasta yhden yön isän kanssa kahdestaan. ei ole mummot, vaarit tai muutkaan sukulaisetkaan saaneet lasta yöksi hoitoon vaikka ovat pyytäneet. äiti on vaan tosi suojelevainen.

minä kyllä koitan lapsen synnyttyä luottaa isään mahdollisimman paljon. uskon, että jos isä itse uskoo pärjäävänsä lapsen kanssa niin uskallan kyllä jättää pienenkin vauvan kaksin hänen kanssaan. kyllähän sitä on kännykät olemassa, jos tulisi jotain ongelmia, niin voi soittaa minulle tai jomman kumman vanhemmille. yritän myös olla puuttumatta isän tapaan toimia ja hoitaa lasta, jos siitä ei lapselle ole mitään vaaraa. jokainen tehköön omalla tavallaan, liikaa puuttumalla tiedän meidän vauvan isän itsevarmuuden tipahtavan nolliin.

 

[cupcake]

Kyllä minä ainakin hyvillä mielin "jätän" lapseni iskän hoiviin. Eilen kävin ostoksilla kaverin kanssa ja iskä pärjäsi todella hienosti vauvan kanssa kahden sen pari tuntia! Eikä epäilyttänyt pätkääkään! :) 

Toki meitä on moneen junaan, niin isejä kuin äitejäkin, mutta minusta ainakin on tärkeää antaa isin ja lapsen viettää kahdenkeskisiäkin laatuhetkiä! Ihan samalla tavoin minäkin pidän kiinni siitä, että saan hoivata ja helliä omaa muksuani ja olla hänen kanssaan kahden. Mutta pidän myös kiinni siitä, että välillä saan viettää sen iskänkin kanssa kahdenkeskisiä hetkiä! :) Ja ihan puhtaalla omallatunnolla!

 

[Routa]

Kyllä meilläkin isi hoitaa, lähes yhtä paljon kuin äiti... tietysti sillä erotuksella että hän käy myös töissä. Isi hoitaa omalla tyylillään ja tyttö näyttää tykkäävän :)

Kyllä isä on lapselle ihan yhtä tärkeä kuin äitikin, tai näin ainakin mun mielestä pitäisi olla. Tosin pakko myöntää että kyllä se äidinvaisto meinaa tehdä kepposia varsinkin alussa, tuntuu olevan yllättävän vaikea jättää lasta pois omien silmiensä alta hetkeksikään, ja itse ainakin olin ensin lähes paniikissa kun lapsi ei ollut näköpiirissä. Siitä selvisin kumminkin järkeilemällä ja hyvä niin... :D 

 

[minna93]

Juu, mielelläni annan iskälle ja poitsulle kahenkeskistä aikaa, että itekki pääsee tuulettuun! Ei kyllä tuota ongelmia mulle vaikka toki rakastan viettää aikaa poitsun kans, mutta se vain sattuu olemaan jostaki syystä ainoa sisältö mun elämässä tällä hetkellä, että on ihanaa päästä lähteen kotoa välillä ihan yksinään. :) Mutta kyllä, kieltämättä joskus ärsyttää sen valihtemat asukokonaisuudet, ku ne ei kerta kaikkiaan sovi yhteen! :D En suinkaan oo tarkka. No en kuitenkaan oo maininnu asiasta, ettei vain pahoita mieltään. 

 

[Ramsi]

Meillä taas mä ilmoitin heti, että lapsen PITÄÄ viettää aikaa myös isänsä kanssa kahdestaan. En halua semmoista lasta, joka sitten takertuu pelkästään äitiin eikä suostu olemaan kenenkään muun kanssa. Se on todella raskasta sekä äidille että lapselle. Kyllä isän pitää pystyä tekemään ihan samat asiat, pois lukien luonnollisesti imetys, kuin äidinkin. Ikävää meillä on se, että isovanhemmat asuvat kaukana, jonka vuoksi heille ei ihan helposti voi lasta viedä hoitoon. Suunnitelmissa kuitenkin on, että viedään jossain vaiheessa lapsi heille ja karataan itse johonkin hotelliin viettämään kahden keskeistä aikaa. Samoin hyvä ystäväni on luvannut ottaa vauvan, että päästään isän kanssa vaikka ulos syömään. 

Oma mielipiteeni on se, että lapsen tulee tottua monenlaisiin hoitajiin. Se helpottaa suunnattomasti elämää siinä vaiheessa, kun se on pakko tehdä eli viimeistään hoitoon/tarhaan/kouluun mennessä. Ei siellä ole äiti aina vieressä, jos tulee paha mieli. 

 

[wissen]

ois kyllä hieno saada jätettyä likka välillä pidemmäkski aikaa ku 5min isin kans, mut ei tuo uskalla tehdä mitään, ei juurikaan edes sylissä pitää :/ neiti on kuulemma niin pieni ettei hää osaa pitää.. mä luottaisin kyllä et isiki osaa, mut isi ei itte luota.. nyt vaan olis viel hyvä osallistua, ennenku rupee vierastaan, ettei ny sentään alkais omaa isäänsä vierastaan :(

 

[TuuliQ]

Meillä on ihan alusta asti isä ollut mukana hoito- yms. toimissa ihan yhtä paljon ku minäkin. Synnärillä isä sen ekan vaipankin vaihto.:) Ja kun poitsu joutui sinivalohoitoon, niin isä sen sieltä valon alta toi mulle syötettäväks ja vaihtoi vaipat, kun paikalla oli.

Ja kun en ekan parin-kolmen viikon jälkeen ole imettänyt, niin tasan menee ihan kaikki. Ei ole mitään erikseen "isän juttuja", kuten esim joillan tuo kylvetys. Me käydään kaks kertaa viikossa kaikki kolme yhdessä suihkussa ja poitsu kylvetetään samalla. Yhteistyötä, tehokkaampaa meillä.:D Isä hoitaa syöttämiset, vaipan vaihdot, hyssyttelyt siinä missä minäkin. Joskus jopa tuntuu, et tuo mies osaa nämä hommat paremmin kuin minä.

 

[Moon]

Mä luotan mieheeni kyllä ihan sataprosenttisesti :)  Ainakin näiden isompien lasten kanssa.  Jostain syystä miehelle on kyllä iskenyt ns. avuttoman isän syndrooma vauva-aikaan.  Tavallaan on ollut kakkosenkin synnyttyä helpompi työnjako että minä imettäjänä hoidin vauvan ja hän touhusi esikoisen kanssa.  Näin oli sitten isällä mahdollisuus heittäytyä avuttomaksi jos pitikin vauvaa hoitaa ja se ei heti äitiin tottuneena isälleen rauhoittunut jne.  Reaktio oli melkein aina luovutus perusteena "se ei tykkää musta" tai jotain muuta yhtä pöljää.  Onneksi vauvan kasvettua hieman myös isi sai kadonneen itseluottamuksensa palautettua ;)

Mulla on vaikeampi luovuttaa lapset muiden hoitoon lähinnä siksi että meillä ei lähipiiri kovin innostuneesti asiaa suostu tekemään.  Eli siis itselle tulee sellainen olo ettei kukaan kuitenkaan halua lapsia hoitaa joten jään sitten kaikesta mielummin syrjään ja hoidan lapseni itse.  Aika marttyyrimaista mutta en vaan voi sille mitään!

 

[Gampela]

Mä itse luotan siihen, että mieheni sataprosenttisella varmuudella on valmis tekemään kaikkensa vauvan eteen, mutta mutta... siltikin oma ukkoni on vielä todella arka vauvan hoidon suhteen. Vauvan itku saa oman siippani lähes paniikkiin ja turhaan hötkyilemään, ja muutenkin tämä on edelleen niiiin arka nostelemaan pikkuista syliin, vaikka vaippapöksy onkin jo yli 5 kuukautta vanha.

Leikkimiset ja muut höpötyspöpötykset sujuu tosin avokilta todella mainiosti ja yhteinen pieni, kiva leikkituokio tuntuu olevan molemmille, että miehelle kuin myös meidän neidille, todella tärkeää yhteistä laatuaikaa. :)