Introverttejä raskaana?

[LauraHoo]

Heippa,

Onko täällä muita introverttejä, jotka ovat raskaana? Itse tunnistan itsestäni tällaisia piirteitä ja ahdistaa jo valmiiksi se eksrahuomio, mitä tällä raskaudella tulen saamaan. En oikein pidä keskipisteenä olemisesta ja pelottaa, josko vaikka ekstrovertit kaverini järjestävät minulle jotkut yllätys-baby showerit. Tiedän, että moni oikein odottaa omia baby showereitaan, mutta minulle ne olisivat tosi ahdistava juttu.

Ahdistaa jo valmiiksi puheet siitä, miten ihmiset tulevat kokeilemaan vauvamahaa, tai miten jokaiselle puolitutullekin joutuu kertomaan kuulumisia. Tavallaan oloni tuntuu hyvin kiittämättömältäkin, koska hyväähän he tarkoittavat, mutta itse en ole koskaan tuntenut oloani hyväksi silloin, jos olen ollut keskustelun kohteena.

Löytyykö kohtalotovereita? :)

 

[Susqi]

Mä en pidä siitä että mahaan tullaan koskemaan... töissä käynyt näin jo pari kertaa.. todella ahdistavaa!

 

[Miitu]

Mä olen myös jollain tasolla introvertti, voisi sanoa.. Ja mua ahdisti myös suunnattomasti tuo Susqin kuvailema masun koskeminen. Ja oikeasti jopa vieraat ihmiset tekivät tätä esikoisen kohdalla!

Enkä minäkään pidä siitä että huomio keskittyisi minuun ja raskauteen erityisesti.
Nyt toisen kohdalla se ei oikeastaan olekkaan samanlaista kuin esikoisen kohdalla jolloin kaikki asiasta vouhkasivat.

 

[Kaarin]

Mulla on kyllä tuo introvertti puolikin, mutta toisaalta olen sitten avoin ja sosiaalinenkin, mutta vain silloin kun se itselle sopii, muulloin ahdistun myös ylimääräisestä huomiosta. Onneksi asun hyvin pienellä paikkakunnalla, enkä juurikaan liiku kotoa muualle kuin töihin, ja työkaverit siedän hyvin, kun olen niiden kanssa toistakymmentä vuotta tehnyt töitä. Tietävät varmaan kaikki mun ahdistushäiriöstä, joten ehkä sekin vaikuttaa. Kaikkein läheisimmät työkaverit käy välillä kysymässä vointia, ehkä kerran viikossa tai kahdessa, ei muuta. Teen töitä yksin omassa toimistossani, joten ihan ok on olla.

Voi tosiaan olla, että ahdistuisin itsekin niistä mahan koskettelijoista, onneksi vielä ei ole sellaisia ollut. Toivottavasti ei tulekaan, jää nähtäväksi.

 

[Tiiiu]

Mä oon tähän asti lähinnä yllättynyt, miten puolitututkin ihmiset kyselee kamalasti kaikkea oireista ja muusta. Sellaiset joiden kanssa tulee yleensä lähinnä juteltua yleismaailmallisia juttuja, eikä mitään henkilökohtaista. Itse en ole erityisen introvertti, mutta en mäkään tykkää siitä, että vieraat ihmiset koskee, joten myöskin toivon, ettei masun koskettelijoita hirveämmin tulisi.

 

[Aaria]

Mä olen suht ekstrovertti, mutta en tykkää sellasesta huomiosta kuten polttarit, babyshowerit.. kaverit on jotain järjestäneet silti, mutta kivasti ottaneet huomioon kun oon sanonut etten välitä tietynlaisesta huomion keskiössä olosta. Ehdotan siis että ihan kerrot kavereille et sulle sellainen huomio ei olisi mukavaa!

 

[Kaarin]

Tuosta olen kyllä tyytyväinen, ettei mulla ole kavereita, en tykkäis yhtään, jos joku järjestäisi jotain pippaloita mulle. Nytkin olen tyytyväinen neljän päivän vapaista, saan olla ja tehdä oman jaksamisen mukaan ilman aikatauluja. Jos menisin joskus naimisiin (mitä en siis koskaan tule tekemään), niin vihoviimeinen juttu olis polttarit. En tahdo mitään sellaisia.

 

[Cocoa]

Täällä ilmottautuu yksi lisää. Minua ahdistaa nyt jo mahdolliset ristiäiset, en pitäisi niitä ollenkaan jos ei olisi pakko.

Muutama viikko sitten yhdelle sukulaiselleni olin melkein itku kurkussa vihainen ja surullinen kun teki paniikki tilanteen ja lipsautti vahingossa puhelimessa toiselle lähi sukulaiselle raskaudestani. Olin vielä sillä hetkellä tämän luona kylässä, jolle lipsautti. Kun puhelu loppui ja tämä alkoi kysymään että onko siis perheenlisäystä tiedossa; meni vain pala kurkkuun ja teki mieli tirauttaa muutama kyynel ja paeta paikalta eikä koskaan tulla takaisin. Olisin tarvinnut aikaa valmistautua sen sanomiseen, sitten se lyötiinkin vasten kasvoja.

En yleensä jaksa ajatella kuinka introvertti olenkaan todellisuudessa, mutta välillä tulee niitä hetkiä kun sen vaan taas muistaa, että jotkut asiat vaan ovat vaikeampia itselle :D

 

[Nuppu_1]

Ekstroverttina käytävä kommentoimassa että en mäkään siitä tykkää jos joku tulee mahaa koskemaan, luvatta tai luvallakaan jos ei ole joku oikeesti tuttu.

 

[Inkeri_]

Mua huolestuttaa lähinnä tämän tulevan lapsen sosiaalistuminen, kavereiden saaminen jne. koska ollaan miehen kanssa molemmat tosi ujoja ja introvertteja. Kummankaan sosiaaliset taidot eivät ole kovin kummoiset. Itse olen tottunut siihen, etten ole sosiaalinen ja lähipiirikin sen tietää, joten saan olla sikäli itse "rauhassa", hyviä ystäviäkin löytyy joille tämä piirteeni on ok. Lapsen puolesta vaan hirvittää jo etukäteen.

 

[Miitu]

Inkeri, Mulla vähän samaa "vikaa", (eihän se vika oikeasti ole) mutta oon esikoisen kanssa huomannut että lasten varjolla on helppo tutustua ja touhuta. :)
Pelkäsin juurikin samoja asioita kun sinä nyt ja ne ovatkin osoittautuneet turhiksi peloiksi. Ei me hirveen paljon kyläillä tms juurikin tuosta syystä, mutta kyllä lapsi näkee muitakin lapsia ja pääsee heidän kanssa touhuamaan ihan riittämiin harrastuksien ym pohjalta. :)

 

[Windfall]

Introvertti täälläkin, tosin ujo ei kyllä kuvaa minua yhtään. Töissä olen ekstroverttivaihteella, mutta en ole mitenkään erityisen ihmisrakas tai seuraa kaipaava. Sydänystäviä minulla on tässä maailmassa kolme hyvää (sisarusten lisäksi) :D Ahdistaisi, jos esimerkiksi kalenteri olisi ilta toisensa jälkeen buukattu täyteen harrastuksia. Tarpeen tullen olen hyvinkin "sosiaalinen" (tosin tähän en voi olla linkkaamatta Keltikangas-Järvistä, koska sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat kaksi eri asiaa http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/03/04/yliarvostetaanko-sosiaalisuutta), mutta suuret ihmismassat ja jatkuva kanssakäyminen on kuluttavaa. Kaikkein mieluiten katsotaan miehen kanssa tv-sarjoja/leffoja, käydään patikoimassa ja toisaalta touhutaan ihan omissa harrastuksissa (tietokonepelit, lukeminen, juoksu jne.) ja annetaan tietoisesti toiselle tilaa olla juuri niin "antisosiaalinen" kuin haluaa :D

Raskauden osalta en tunne suurta yhteenkuuluvaisuutta muiden raskaana olevien kanssa. Koin painostavana neuvolassa kun terkka intoili ja puhkui perhevalmennuksesta ja vertaistapaamisista jne. Ei toki ole ajatus linnoittautua kotiin neljän seinän sisälle lapsen synnyttyä ja ymmärrän kyllä että terkka tarkoittaa hyvää, mutta ei minusta kyllä ole lähtemään joka ikiseen mammakerhoon/muskariin/vauvauintiin/imetystapahtumiin/kantoliinatreffeihin. En jaksa uskoa, että äitiyden myötä yhtäkkiä muuttuisin superseuralliseksi. Toki haluan että lapsella on sosiaalista kanssakäymistä ja harrastemahdollisuuksia jne, mutta jos yhtään tulee vanhempiinsa niin todennäköisesti arvostaa suuresti omaa aikaansa :D

Fyysinen koskemattomuus kuuluu kyllä kaikille ja taatusti ahdistaa useimpia, jos joku tulee iholle asti lääppimään luvatta.