Imetyspettymys

[twisted]

Onko sinulla koskaan tullut imetyspettymystä? Voiko taaperon imetyksen lopetuksesta tulla imetyspettymys?

Saako toisen imetyspettymystä vähätellä? Voiko imetyspettymys tuntua vielä vuosien päästä?


Kolme tarinaa lyhyesti:
Esikoisen imetys loppui 1v neuvolantädin tylyyn "1 vuotiaalle rintamaito on pelkkää sokerivettä eikä tarvitse enää" kommenttiin.

Tokan imetys loppui allergiasta johtuvaan refluksiin 7kk iässä, johon en saanut apua, koska neuvolantäti oli tietämätön asioista.

Kolmannen imetys loppui 1v 5kk iässä, kun mies ja anoppi antoivat kommentteja "ei kai enää tässä iässä tarvitse tissiä..". Lopetin koska koin sen painostuksena silloin.


Saako ne tuntua vielä? Ensimmäisestä pettymyksestä on jo kohta 9v. Silloin se ei heti tuntunut pahalta, vasta jälkeenpäin. Pettymys on tullut vasta jälkeenpäin, ei lopettamisen hetkellä.

 

[Aiarana]

Saa totta kai olla pettynyt, mutta yhdeksän vuoden jälkeen on jo pitkä aika ja siinä kuormittaa vain itseään. Tämä pätee tietenkin kaikkeen pettymykseen. On hyvä olla itselleen ja muille armollinen ja hyväksyä asiat niin kuin ne ovat tapahtuneet, sekä tuossa aloittajan tapauksessa myös jutella läpi läheisten kanssa, kun kyseessä on koettu painostusta. Mutta kun et ole kokenut pettymystä silloin, niin miksi myöhemmin? Voisi olla hyvä pohtia niin, että koska se silloin on ollut hyvä ratkaisu ja tuntunut hyvältä, niin miksi pettyä siitä myöhemmin? Tähän peliin jos lähtee, että myöhemmin katuu asioita, jotka ovat tehty ja jonka teon hetkellä on ollut ok, niin elämästä tulee pian pelkkää katumista ja huonoa oloa hyvin nopeasti. Totta kai tähänkin on poikkeukset, mutta raja on hyvä vetää oman mielenterveyden vuoksi.

Sanoisin, että yleensä kannattaa asia käsitellä niin hyvin kuin mahdollista aiemmin siten, että siihen pettymyksen tunteeseen ei jää märehtimään, vatvomaan ja murehtimaan. Jossain vaiheessa se pettymys nimittäin muuttuu murehtimiseksi eikä enää asian käsittely edisty. Silloin vain kuormittaa itseään täysin turhaan. Tässä itselläni on kokemusta esimerkiksi siinä, että terveyssyistä olen itse joutunut lopettamaan imetyksen ja myöhemmin toisen raskauden. Näistä on päästävä yli ja mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Koetan siis ystävällisesti kannustaa pääsemään asiasta ylitse.

 

[twisted]

Saa totta kai olla pettynyt, mutta yhdeksän vuoden jälkeen on jo pitkä aika ja siinä kuormittaa vain itseään. Tämä pätee tietenkin kaikkeen pettymykseen. On hyvä olla itselleen ja muille armollinen ja hyväksyä asiat niin kuin ne ovat tapahtuneet, sekä tuossa aloittajan tapauksessa myös jutella läpi läheisten kanssa, kun kyseessä on koettu painostusta. Mutta kun et ole kokenut pettymystä silloin, niin miksi myöhemmin? Voisi olla hyvä pohtia niin, että koska se silloin on ollut hyvä ratkaisu ja tuntunut hyvältä, niin miksi pettyä siitä myöhemmin? Tähän peliin jos lähtee, että myöhemmin katuu asioita, jotka ovat tehty ja jonka teon hetkellä on ollut ok, niin elämästä tulee pian pelkkää katumista ja huonoa oloa hyvin nopeasti. Totta kai tähänkin on poikkeukset, mutta raja on hyvä vetää oman mielenterveyden vuoksi.

Sanoisin, että yleensä kannattaa asia käsitellä niin hyvin kuin mahdollista aiemmin siten, että siihen pettymyksen tunteeseen ei jää märehtimään, vatvomaan ja murehtimaan. Jossain vaiheessa se pettymys nimittäin muuttuu murehtimiseksi eikä enää asian käsittely edisty. Silloin vain kuormittaa itseään täysin turhaan. Tässä itselläni on kokemusta esimerkiksi siinä, että terveyssyistä olen itse joutunut lopettamaan imetyksen ja myöhemmin toisen raskauden. Näistä on päästävä yli ja mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Koetan siis ystävällisesti kannustaa pääsemään asiasta ylitse.

Okei, en märehdi asiaa. Sanotaanko että se pettymys tuntuu että "olen pettynyt että asiat menivät silloin niin, hyväksyn asian, mutta silti olen pettynyt."

Pettymyksiä on erilaisia. Vaikka olisi pettynyt, voi asian silti hyväksyä ja jatkaa elämää, mutta se pettymys voi vaikuttaa sitten myöhemmin, vaikka 9v päästä.

Nyt esim kun imetän meidän vauvaa ja oli riitaa miehen kanssa siitä että voinko ottaa koronarokotteen. Mies oli sitä mieltä että mun pitäis lopettaa imetys sit kun vauva on vuoden että voin ottaa sen rokotteen. Niin tällaisessa tilanteessa ne pettymykset tulee mieleen ja nousee pintaan. Ja silloin ne saattaa tuoda mukanaan esim surua. Vaikka olisi mennyt aikaa ettei asiaa ole ajatellut, niin jokin tilanne saattaa tuoda mukaan negatiivisia tunteita, eikä se tarkoita että menee mielenterveys sen takia.

No, ehkä tää aihe oli sitten huono taikka mut ymmärrettiin väärin, joten jätän keskustelun tähän ja kiitän sympatioista.

 

[Vargynja]

Mielestäni on vain luonnollista että vanhatkin asiat herättää tunteita ja nousee mieleen, kun tulee vastaan jotain samankaltaista. Ja tietenkin kaikki tunteet on sallittuja! Eli saa olla pettynyt yhdeksän vuoden jälkeenkin. Mutta jos tunne on liian voimakas tai häiritsevä se kielinee siitä ettei asiaa ole saanut käsiteltyä tarpeeksi ja se olisi hyvä käsitellä. En myöskään usko että se onnistuu sillä että vain päättää olla murehtimatta sitä. Tai voi se toisilla onnistua. Ollaanhan me erilaisia. Mutta ei ole mitään vikaa siinä jos se ei onnistu. Mielestäni joka tapauksessa ikävää käytöstä niin neuvolassa kuin läheisiltäsi, kun on painostettu lopettamaan imetys. Suosittelen jatkamaan tällä kertaa niin pitkään kuin itsestäsi tuntuu hyvältä. :) Ja ei, toisen imetyspettymystä ei saa vähätellä. Ei ylipäätään toisen tunteita tai kokemuksia saisi vähätellä.

 

[Enni]

Minä ainakin ymmärrän, että pettynyt voi olla pitkänkin ajan jälkeen. Ja vaikka asiaa olisi käsitelty tai päästy sinuiksi asian kanssa, pettymyksen tunne säilyy silti. Vargynja kiteytti asian hyvin!

Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta imetyspettymyksestä, mutta taas esim. vauvan syntymään liittyen on suurtakin pettymystä. Johon en ole tänäkään päivänä saanut apua enkä ymmärrystä, pelkkää vähättelyä. Apua aiempina vuosina hain kuitenkin mm. neuvolasta.

 

[Suski75]

Okei, en märehdi asiaa. Sanotaanko että se pettymys tuntuu että "olen pettynyt että asiat menivät silloin niin, hyväksyn asian, mutta silti olen pettynyt."

Pettymyksiä on erilaisia. Vaikka olisi pettynyt, voi asian silti hyväksyä ja jatkaa elämää, mutta se pettymys voi vaikuttaa sitten myöhemmin, vaikka 9v päästä.

Nyt esim kun imetän meidän vauvaa ja oli riitaa miehen kanssa siitä että voinko ottaa koronarokotteen. Mies oli sitä mieltä että mun pitäis lopettaa imetys sit kun vauva on vuoden että voin ottaa sen rokotteen. Niin tällaisessa tilanteessa ne pettymykset tulee mieleen ja nousee pintaan. Ja silloin ne saattaa tuoda mukanaan esim surua. Vaikka olisi mennyt aikaa ettei asiaa ole ajatellut, niin jokin tilanne saattaa tuoda mukaan negatiivisia tunteita, eikä se tarkoita että menee mielenterveys sen takia.

No, ehkä tää aihe oli sitten huono taikka mut ymmärrettiin väärin, joten jätän keskustelun tähän ja kiitän sympatioista.

Ehkä asia on eri, riippuen siitä, onko imetys ajankohtaista vai ei. Eli kun nyt imetät, niin on selvä, että käsittelet samalla edellisiä imetyksiä ja niihin liittyneitä odotuksia ja vastoinkäymisiä.

Aloitustekstistä ei mitenkään käynyt ilmi, että imetät juuri nyt. Minusta Aiaranan vastaus on oikein hyvä siihen tilanteeseen, jossa viimeisimmästä imetyksestä on jo vuosia aikaa, koska onhan se epätavallista, jos isojen lasten äiti yhtäkkiä alkaa surra vuosia sitten päättyneitä imetyksiä. Tuolla tavalla minäkin aloituksen ymmärsin. Mutta sinä et ole tuossa tilanteessa, vaan sinulla on tämänhetkisen imetyksen vuoksi asia jälleen hyvinkin ajankohtainen, ja siksi on täysin ymmärrettävää, että käsittelet niitä nyt.

Väärinymmäryksiä sattuu. Tsemppiä!

 

[Pingviiniemo]

Onko sinulla koskaan tullut imetyspettymystä? Voiko taaperon imetyksen lopetuksesta tulla imetyspettymys?

Saako toisen imetyspettymystä vähätellä? Voiko imetyspettymys tuntua vielä vuosien päästä?


Kolme tarinaa lyhyesti:
Esikoisen imetys loppui 1v neuvolantädin tylyyn "1 vuotiaalle rintamaito on pelkkää sokerivettä eikä tarvitse enää" kommenttiin.

Tokan imetys loppui allergiasta johtuvaan refluksiin 7kk iässä, johon en saanut apua, koska neuvolantäti oli tietämätön asioista.

Kolmannen imetys loppui 1v 5kk iässä, kun mies ja anoppi antoivat kommentteja "ei kai enää tässä iässä tarvitse tissiä..". Lopetin koska koin sen painostuksena silloin.


Saako ne tuntua vielä? Ensimmäisestä pettymyksestä on jo kohta 9v. Silloin se ei heti tuntunut pahalta, vasta jälkeenpäin. Pettymys on tullut vasta jälkeenpäin, ei lopettamisen hetkellä.

Mulla tyssäsi imetys heti alkuunsa ja ainoa asia mikä mua kalvaa on se, kun multa lopulta tuli maitoa riittämiin, mutta olin jo päättänyt etten imetä. Pojalla oli hyvä imuote ja välillä hamuili voimakkaastikkin vaikka en imettänyt. Se pojan halu imeä oli kaikkein rankinta. Se kun toinen halusi, enkä voinut antaa.

Olen tyytyväinen pulloruokintaan ja miten se sujui, mutta joku harmitus siitä kummasti jää.

 

[Niipernaakkeli]

Okei, en märehdi asiaa. Sanotaanko että se pettymys tuntuu että "olen pettynyt että asiat menivät silloin niin, hyväksyn asian, mutta silti olen pettynyt."

Pettymyksiä on erilaisia. Vaikka olisi pettynyt, voi asian silti hyväksyä ja jatkaa elämää, mutta se pettymys voi vaikuttaa sitten myöhemmin, vaikka 9v päästä.

Nyt esim kun imetän meidän vauvaa ja oli riitaa miehen kanssa siitä että voinko ottaa koronarokotteen. Mies oli sitä mieltä että mun pitäis lopettaa imetys sit kun vauva on vuoden että voin ottaa sen rokotteen. Niin tällaisessa tilanteessa ne pettymykset tulee mieleen ja nousee pintaan. Ja silloin ne saattaa tuoda mukanaan esim surua. Vaikka olisi mennyt aikaa ettei asiaa ole ajatellut, niin jokin tilanne saattaa tuoda mukaan negatiivisia tunteita, eikä se tarkoita että menee mielenterveys sen takia.

No, ehkä tää aihe oli sitten huono taikka mut ymmärrettiin väärin, joten jätän keskustelun tähän ja kiitän sympatioista.

Oletko harkinnut käyväsi asiaa läpi vaikka chatissa imetystukiäidin kanssa? Se, että imetät nyt, nostaa tosiaankin varmasti eri lailla vanhat pettymykset pintaan. Imetystuki on myös pettymysten käsittelyä varten, ei pelkästään akuutteja imetyskriisejä. Jos asiat ovat jääneet vaivaamaan, ne on varmasti hyvä käydä vielä kertaalleen läpi, ehkä myös niiden läheisten kanssa: tosin siinä kannattaa käyttää omaa harkintaa, varmasti tiedät itse, kenen kanssa asioita kannattaa nostaa esiin ja kenen ei.

Ja vastaan vielä alkuperäiseen kysymykseesi: saa olla pettynyt. Kukaan toinen ei voi määritellä, minkä pituinen tai millainen imetyskokemus on sellainen, josta saa olla pettynyt, vain sinä itse. Imetykseen liittyy suurella osalla voimakkaita tunteita, jotka voivat nousta pintaan vielä pitkänkin ajan jälkeen.

Koronarokotuksesta: Suomessahan ollaan päädytty sille kannalle, että imetys ei estä rokottamista. Rokotteita voi ylipäätään ottaa imetysaikana ongelmitta, eikä ymmärtääkseni ole syytä olettaa, että tämäkään rokote aiheuttaisi ongelmia. Raskaus on asia erikseen, silloinhan ollaan rokottamisen kanssa yleisestikin varovaisempia. Lisäksi dataa imettäneistä rokotteiden ottajista ehtinee kertyä jo tässä lähikuukausina, koska monessa maassa niitä imettäviä rokotetaan, jos ei aivan laajasti, niin ainakin tervevydenhuollon työntekijöitä sekä riskiryhmäläisiä.

Laitan sinulle vielä tässä Academy of Breastfeeding Medicine -sivuston linkin aiheesta, jos sinua kiinnostaa lukea:

https://www.bfmed.org/abm-statement...W9KnSaIag-vxvm7LCa0NjiZM4JFDaT-FophgER5_pT6_8

 

[twisted]

Oletko harkinnut käyväsi asiaa läpi vaikka chatissa imetystukiäidin kanssa? Se, että imetät nyt, nostaa tosiaankin varmasti eri lailla vanhat pettymykset pintaan. Imetystuki on myös pettymysten käsittelyä varten, ei pelkästään akuutteja imetyskriisejä. Jos asiat ovat jääneet vaivaamaan, ne on varmasti hyvä käydä vielä kertaalleen läpi, ehkä myös niiden läheisten kanssa: tosin siinä kannattaa käyttää omaa harkintaa, varmasti tiedät itse, kenen kanssa asioita kannattaa nostaa esiin ja kenen ei.

Ja vastaan vielä alkuperäiseen kysymykseesi: saa olla pettynyt. Kukaan toinen ei voi määritellä, minkä pituinen tai millainen imetyskokemus on sellainen, josta saa olla pettynyt, vain sinä itse. Imetykseen liittyy suurella osalla voimakkaita tunteita, jotka voivat nousta pintaan vielä pitkänkin ajan jälkeen.

Koronarokotuksesta: Suomessahan ollaan päädytty sille kannalle, että imetys ei estä rokottamista. Rokotteita voi ylipäätään ottaa imetysaikana ongelmitta, eikä ymmärtääkseni ole syytä olettaa, että tämäkään rokote aiheuttaisi ongelmia. Raskaus on asia erikseen, silloinhan ollaan rokottamisen kanssa yleisestikin varovaisempia. Lisäksi dataa imettäneistä rokotteiden ottajista ehtinee kertyä jo tässä lähikuukausina, koska monessa maassa niitä imettäviä rokotetaan, jos ei aivan laajasti, niin ainakin tervevydenhuollon työntekijöitä sekä riskiryhmäläisiä.

Laitan sinulle vielä tässä Academy of Breastfeeding Medicine -sivuston linkin aiheesta, jos sinua kiinnostaa lukea:

https://www.bfmed.org/abm-statement...W9KnSaIag-vxvm7LCa0NjiZM4JFDaT-FophgER5_pT6_8

Kiitos!

Luin ulkomaisia artikkeleita jossa imettäville äideille ei rokotetta suositella. En nyt muista mistä luin, mutta asia kiinnostaa. Haluan kyllä rokotteen tosi paljon, ottaisin heti vain jos saisin.

Kiitos myös paljon sanoista :) <3

 

[Niipernaakkeli]

Kiitos!

Luin ulkomaisia artikkeleita jossa imettäville äideille ei rokotetta suositella. En nyt muista mistä luin, mutta asia kiinnostaa. Haluan kyllä rokotteen tosi paljon, ottaisin heti vain jos saisin.

Kiitos myös paljon sanoista :)

Varmasti tästä rokoteaiheesta löytyy kirjoituksia laidasta laitaan, toisaalta jotkut lähteet ovat luotettavampia kuin toiset. Lähtökohtaisestihan kaikki uudet rokotteet ja lääkkeet ovat imettävien suhteen samassa tilanteessa: ei ole kliinistä tutkimusta, joten ei voida suositella. Itse asiassa myös jo pitkään käytössä olleista lääkkeistä monen pakkausselosteessa kielletään käyttö imettävillä tai raskaanaolevilla, vaikka kokemusperäinen tieto jo olisi kertonut valmisteen olevan turvallinen raskaanaolevilla ja imettävillä. Kliinistä tutkimusta kun ei ole, niin ei voida suositella, vaikka käyttö mahdollista olisikin. Jos tuumailet asiaa tarkemminkin, niin voisi olla hyödyllistä soittaa teratologiseen tietopalveluun ja keskustella aiheesta. Siellä kun on viimeisin tieto lääkkeistä ja rokotteista raskaanaolevilla ja imettävillä, niin saisi ehkä vähän tarkempia perusteluja sille, miksi Suomessa on rokotetta päädytty suosittelemaan, mutta joissain muissa maissa ei. Toki tekniikka tässä rokotteessa on uusi, sitä ei voi kieltää. Se ei silti tarkoita, että rokotteen vaikutusta imetettävään olisi täysin mahdotonta arvioida.

Ja itse asiassa: sehän voi olla, että valtaosa väestöstä rokotetaan esimerkiksi AstraZenecan rokotteella, joka taitaa olla perinteisemmällä tekniikalla valmistettu kuin tämä Pfizerin uutta MRNA-tekniikkaa käyttävä rokote? Imetän itsekin taaperoa tällä hetkellä ja aion ottaa rokotteen (en lopeta imetystä sen takia), koska luotan että jonkinlaista dataa jo ehtii tässä kertyä ennen kuin oma vuoro tulee. Mutta tämä tästä, meni jo vähän kauas alkuperäisestä aiheesta. Toivottavasti saat käsiteltyä vielä pettymyksen tunteita, nyt olisi ehkä hyvä aika sille kun imetät ja asia on noussut pintaan.

 

[twisted]

Varmasti tästä rokoteaiheesta löytyy kirjoituksia laidasta laitaan, toisaalta jotkut lähteet ovat luotettavampia kuin toiset. Lähtökohtaisestihan kaikki uudet rokotteet ja lääkkeet ovat imettävien suhteen samassa tilanteessa: ei ole kliinistä tutkimusta, joten ei voida suositella. Itse asiassa myös jo pitkään käytössä olleista lääkkeistä monen pakkausselosteessa kielletään käyttö imettävillä tai raskaanaolevilla, vaikka kokemusperäinen tieto jo olisi kertonut valmisteen olevan turvallinen raskaanaolevilla ja imettävillä. Kliinistä tutkimusta kun ei ole, niin ei voida suositella, vaikka käyttö mahdollista olisikin. Jos tuumailet asiaa tarkemminkin, niin voisi olla hyödyllistä soittaa teratologiseen tietopalveluun ja keskustella aiheesta. Siellä kun on viimeisin tieto lääkkeistä ja rokotteista raskaanaolevilla ja imettävillä, niin saisi ehkä vähän tarkempia perusteluja sille, miksi Suomessa on rokotetta päädytty suosittelemaan, mutta joissain muissa maissa ei. Toki tekniikka tässä rokotteessa on uusi, sitä ei voi kieltää. Se ei silti tarkoita, että rokotteen vaikutusta imetettävään olisi täysin mahdotonta arvioida.

Ja itse asiassa: sehän voi olla, että valtaosa väestöstä rokotetaan esimerkiksi AstraZenecan rokotteella, joka taitaa olla perinteisemmällä tekniikalla valmistettu kuin tämä Pfizerin uutta MRNA-tekniikkaa käyttävä rokote? Imetän itsekin taaperoa tällä hetkellä ja aion ottaa rokotteen (en lopeta imetystä sen takia), koska luotan että jonkinlaista dataa jo ehtii tässä kertyä ennen kuin oma vuoro tulee. Mutta tämä tästä, meni jo vähän kauas alkuperäisestä aiheesta. Toivottavasti saat käsiteltyä vielä pettymyksen tunteita, nyt olisi ehkä hyvä aika sille kun imetät ja asia on noussut pintaan.

Kiitos vielä infosta, luulen että päädyn joka tapauksessa rokotteen ottamaan vaikka imettäisin. Artikkeli oli hyvä ja tuota en ollut missään aiemmin tavannut, joten antoi vastauksia :)

Imetyspettymys tuli pinnalla ehkäpä juuri miehen puheista, puhuttiin asiasta ja saatiin sovittua. Mieskin pahoitteli ja sanoi että asia on henkilökohtainen eikä aio tällä kertaa painostaa :) Linkkasin myös hänelle artikkelin minkä sä laitoit mulle :)

 

[Kaarin]

Itselläni ei ole kokemusta varsinaisesta imetyspettymyksestä. Tilanne on siis se, että lapsi on nyt n. 3v 4kk, ja hän kävi viimeksi tissillä viime viikolla. Eli aivan täysin ei ehkä vieläkään ole imetyst loppunut, ja se on aina sujunut hyvin ihan alkua lukuun ottamatta. Raskausaikana kyllä olin vahvasti sitä mieltä, että en taatusti imetä yli vuoden ikäistä lasta, mutta toisin kävi, todellakin.

Mutta: olen törmännyt ikävään kommentointiin imetykseen liittyen, ja niistä kommenteista on kyllä tullut ikävä olo itselle, ja vähän surullinenkin, koska minusta imetyksen pitäisi olla vain äidin ja lapsen välinen asia, johon ei pitäisi ulkopuolisen puuttua mitenkään. Imetyksestä kun ei ole mitään haittaa mielestäni. Tokihan nyt ehkä siinä tapauksessa voisi olla jotakin sanomista, jos lapsi alkaa olla jo lähellä kouluikää ja jos joku kaveri saisi tietää, että lapsi käy edelleen tissillä, niin kiusaamistahan siitä ehkä seuraisi, mutta ne tapaukset taitavat kuitenkin olla aika harvinaisia. Minulla on tietysti siinä mielessä muutenkin eri tilanne, että on vain tämä yksi lapsi, joka on ensimmäinen ja viimeinen samalla kertaa, niin se taatusti vaikuttaa kaikkeen minun ja lapsen välillä.

Jo 1-vuotisneuvolassa lääkäri sanoi, että ei enää ole mitään syytä imettää lasta, ja että sen voisi jo lopettaa. Lääkäri oli nuori naislääkäri, paljon minua nuorempi. Myös muualta välillä kuului ja kuuluu edelleenkin kommentointia siihen malliin, että miksi nyt enää imettää, eihän siitä ole mitään hyötyä jne.. Ikäni on varmasti vaikuttanut siihen, että olen kaikille kommentoijille sanonut suorat sanat siitä, että imetys on täysin minun ja lapseni välinen asia, ja että jatkan sitä niin kauan kuin poika tissillä haluaa käydä. Olin siis 43v pojan syntyessä, nyt jo kohta 47v. Nykyinen neuvolan terveydenhoitaja on heti alusta asti sanonut, että hän ei puutu imetysasioihin mitenkään, eikä ole puuttunutkaan, on vain kysynyt, että vieläkö poika käy tissillä ja se siitä aiheesta on aina ollut, ei sen kummempia kysymyksiä.

Minusta on ihan selvää, että koet twisted pettymystä edelleen! Totta kai ne asiat palaavat mieleen juuri tässä kun olet taas siinä vaiheessa, että imetät lastasi. Toivon, että aiemmista kokemuksista saisit voimaa sanoa kaikille negatiivisesti asiaa kommentoiville, että asia ei heille kuulu millään tavalla, ja että aiot tehdä niin kuin itse haluat ja parhaaksi näet. Kyllähän siinä saa olla voimakas, että jaksaa vastustaa muiden mielipiteitä ja toimia siten kuin itse haluaa, ei se ole minullekaan aina niin kovin helppoa ollut, vaikka vastaan olen sanonutkin.

 

[twisted]

Itselläni ei ole kokemusta varsinaisesta imetyspettymyksestä. Tilanne on siis se, että lapsi on nyt n. 3v 4kk, ja hän kävi viimeksi tissillä viime viikolla. Eli aivan täysin ei ehkä vieläkään ole imetyst loppunut, ja se on aina sujunut hyvin ihan alkua lukuun ottamatta. Raskausaikana kyllä olin vahvasti sitä mieltä, että en taatusti imetä yli vuoden ikäistä lasta, mutta toisin kävi, todellakin.

Mutta: olen törmännyt ikävään kommentointiin imetykseen liittyen, ja niistä kommenteista on kyllä tullut ikävä olo itselle, ja vähän surullinenkin, koska minusta imetyksen pitäisi olla vain äidin ja lapsen välinen asia, johon ei pitäisi ulkopuolisen puuttua mitenkään. Imetyksestä kun ei ole mitään haittaa mielestäni. Tokihan nyt ehkä siinä tapauksessa voisi olla jotakin sanomista, jos lapsi alkaa olla jo lähellä kouluikää ja jos joku kaveri saisi tietää, että lapsi käy edelleen tissillä, niin kiusaamistahan siitä ehkä seuraisi, mutta ne tapaukset taitavat kuitenkin olla aika harvinaisia. Minulla on tietysti siinä mielessä muutenkin eri tilanne, että on vain tämä yksi lapsi, joka on ensimmäinen ja viimeinen samalla kertaa, niin se taatusti vaikuttaa kaikkeen minun ja lapsen välillä.

Jo 1-vuotisneuvolassa lääkäri sanoi, että ei enää ole mitään syytä imettää lasta, ja että sen voisi jo lopettaa. Lääkäri oli nuori naislääkäri, paljon minua nuorempi. Myös muualta välillä kuului ja kuuluu edelleenkin kommentointia siihen malliin, että miksi nyt enää imettää, eihän siitä ole mitään hyötyä jne.. Ikäni on varmasti vaikuttanut siihen, että olen kaikille kommentoijille sanonut suorat sanat siitä, että imetys on täysin minun ja lapseni välinen asia, ja että jatkan sitä niin kauan kuin poika tissillä haluaa käydä. Olin siis 43v pojan syntyessä, nyt jo kohta 47v. Nykyinen neuvolan terveydenhoitaja on heti alusta asti sanonut, että hän ei puutu imetysasioihin mitenkään, eikä ole puuttunutkaan, on vain kysynyt, että vieläkö poika käy tissillä ja se siitä aiheesta on aina ollut, ei sen kummempia kysymyksiä.

Minusta on ihan selvää, että koet twisted pettymystä edelleen! Totta kai ne asiat palaavat mieleen juuri tässä kun olet taas siinä vaiheessa, että imetät lastasi. Toivon, että aiemmista kokemuksista saisit voimaa sanoa kaikille negatiivisesti asiaa kommentoiville, että asia ei heille kuulu millään tavalla, ja että aiot tehdä niin kuin itse haluat ja parhaaksi näet. Kyllähän siinä saa olla voimakas, että jaksaa vastustaa muiden mielipiteitä ja toimia siten kuin itse haluaa, ei se ole minullekaan aina niin kovin helppoa ollut, vaikka vastaan olen sanonutkin.

Kiitos KaarinHa <3

Mä voisin kuvitella itsekin imettäväni leikki-ikäistä lasta ja juttelin yhden kaverin kanssa jolla on samanikäinen tyttö kuin meän 4v poika. Hän sanoi että niiden tyttö kävi vielä viime kesänä tissillä, eli hitusta vaille 4 vuotiaan ja sitten lopetti. Hän sai kans kuulla jatkuvaa kommentointia miten ei pitäisi niin isoa enää imettää, mutta eikös se ole juurikin äidin ja vauvan välinen asia. Ei kukaan voi sanoa siihen mitään..

 

[Puukiipijä]

Onko sinulla koskaan tullut imetyspettymystä? Voiko taaperon imetyksen lopetuksesta tulla imetyspettymys?

Saako toisen imetyspettymystä vähätellä? Voiko imetyspettymys tuntua vielä vuosien päästä?


Kolme tarinaa lyhyesti:
Esikoisen imetys loppui 1v neuvolantädin tylyyn "1 vuotiaalle rintamaito on pelkkää sokerivettä eikä tarvitse enää" kommenttiin.

Tokan imetys loppui allergiasta johtuvaan refluksiin 7kk iässä, johon en saanut apua, koska neuvolantäti oli tietämätön asioista.

Kolmannen imetys loppui 1v 5kk iässä, kun mies ja anoppi antoivat kommentteja "ei kai enää tässä iässä tarvitse tissiä..". Lopetin koska koin sen painostuksena silloin.


Saako ne tuntua vielä? Ensimmäisestä pettymyksestä on jo kohta 9v. Silloin se ei heti tuntunut pahalta, vasta jälkeenpäin. Pettymys on tullut vasta jälkeenpäin, ei lopettamisen hetkellä.

Mulle tuli imetyspettymys kahden lapsen kohdalla. Nyt nuorimman lapsen imetyksen lopetin, kun hän oli 1,5v. Lopetus tapahtui äkisti, sen vuoksi, että oli pakko alkaa syömään lääkkeitä. Tästä oli todella paha mieli, sillä imetyshetket olivat lapselle ainoita hetkiä kun hänen koko olemuksensa rauhoittui. Muuten oli (ja on) niin vilkas lapsi. Ne olivat meille tärkeitä hetkiä. Olisin halunnut lopettaa rauhakseen ja enemmän lapsentahtisesti.

Toisen lapsen imetys loppui hänen ollessa 6kk ja vain koska neuvolan vanha-käpy terveydenhoitaja väitti ettei maitoni riitä, että on parempi antaa kaupan valmisteita. Olin liian naiivi, kuvittelin hänen tietävän paremmin. Olin myös nuori, eikä ollut ketään kenen kanssa asiasta keskustella faktapohjaisesti. Harmitti jälkikäteen, oman imetystietouden lisäännyttyä. Vieläkin v*tuttaa kun miettii.

Eli et ole tunteidesi kanssa ainoa. Sen verran kommentoin vielä, että se miten pitkään imetät ei kuulu yhtään hiton vertaa miehellesi, anopillesi eikä kellekään muulle! Sapettaa että olet joutunut kokemaan painostusta.

 

[Haukikanto]

Okei, en märehdi asiaa. Sanotaanko että se pettymys tuntuu että "olen pettynyt että asiat menivät silloin niin, hyväksyn asian, mutta silti olen pettynyt."

Pettymyksiä on erilaisia. Vaikka olisi pettynyt, voi asian silti hyväksyä ja jatkaa elämää, mutta se pettymys voi vaikuttaa sitten myöhemmin, vaikka 9v päästä.

Nyt esim kun imetän meidän vauvaa ja oli riitaa miehen kanssa siitä että voinko ottaa koronarokotteen. Mies oli sitä mieltä että mun pitäis lopettaa imetys sit kun vauva on vuoden että voin ottaa sen rokotteen. Niin tällaisessa tilanteessa ne pettymykset tulee mieleen ja nousee pintaan. Ja silloin ne saattaa tuoda mukanaan esim surua. Vaikka olisi mennyt aikaa ettei asiaa ole ajatellut, niin jokin tilanne saattaa tuoda mukaan negatiivisia tunteita, eikä se tarkoita että menee mielenterveys sen takia.

No, ehkä tää aihe oli sitten huono taikka mut ymmärrettiin väärin, joten jätän keskustelun tähän ja kiitän sympatioista.

Aihe on hyvä.

 

[Aiarana]

Kysymys: miksi imetys ei kuulu miehelle, isälle? Tarkoitan kun joku on kommentoinut, että imetys ei kuulu isälle millään tavalla, en sitä että miksi isä ei osallistu. Ihan yhtä lailla vanhempi hän on lapselleen kuin äiti. Miksi isällä ei voi olla mielipidettä asiaan? Haluisin ymmärtää, koska en ymmärrä miksi isä suljetaan asiassa pois ja olisin kiitollinen, jos joku ystävällisesti kertoisi.

 

[Niipernaakkeli]

Kysymys: miksi imetys ei kuulu miehelle, isälle? Tarkoitan kun joku on kommentoinut, että imetys ei kuulu isälle millään tavalla, en sitä että miksi isä ei osallistu. Ihan yhtä lailla vanhempi hän on lapselleen kuin äiti. Miksi isällä ei voi olla mielipidettä asiaan? Haluisin ymmärtää, koska en ymmärrä miksi isä suljetaan asiassa pois ja olisin kiitollinen, jos joku ystävällisesti kertoisi.

Minun mielestäni imetys kuuluu isälle paljonkin, hän voi nimittäin halutessaan olla yksi äidin parhaista imetystukihenkilöistä, kuten esimerkiksi meillä oli. Miehen tuki oli aivan mahtavaa ja hän mahdollisten imetyspulmien edessä osasi olla paljon rauhallisempi kuin minä ja pelkällä olemuksellaan usein rauhoitti tilanteen. Mies on ollut kiinnostunut aiheesta ja kuunnellut imetyslöpinöitäni niin paljon, että tietää varmasti imetyksestä enemmän kuin keskivertoihminen. Kuitenkin, yhteen asiaan miehen ei minusta kuuluisi puuttua, ja se on nimenomaan se imetyksen pituus. Imetys on niin henkilökohtainen ja tunteita herättävä asia, että jokaisen naisen pitäisi itse saada määritellä, milloin haluaa lopettaa. Silloin siis, kun se päätettävissä on, totta kai imetys voi päättyä eri syistä vaikkei itse sitä vielä toivoisi.

 

[lambi]

Hei hyvä ja aina ajankohtainen aloitus!
Itsellä esikoisen kanssa koettu imetys pettymys, juurikin näin että vaihtuvat neuvolatädit juoksuttivat tervettä lasta testeissä ja maidon riittämättömyyttä lähinnä painotettiin, siinä missä olisi voinut kannustaa ja ohjata imetyksen lisäämiseen. 6kk riitti sitä epävarmuutta itselle ja lopetin. Yhtä hitaasti nousi lapsella paino sen jälkeenkin.. Tästä on jo 17 vuotta .. Monta onnistunutta imetys vuotta sen jälkeen ollut, siksi ehkä kasvoi harmitus tuosta vielä jälkikäteen. Minkäs näille enää voi, muutakun valistaa muita omista pettymyksistä oppineena.
Täällä tuota "se on pelkkää sokerivettä" juttua kuullut aina hammashygienistiltä. Ikään kuin menisin hänelle omaa imetystäni puimaan
..
Imetetään ihan just niin pitkään kun halutaan! Tsemppiä twisted!!

Ja vielä kommentoitava tuosta miehen osuudesta imetyksessä, ei ole tissi hänessä kiinni, olkoon siis joko kannustava tai hiljaa.

 

[Haukikanto]

Hei hyvä ja aina ajankohtainen aloitus!
Itsellä esikoisen kanssa koettu imetys pettymys, juurikin näin että vaihtuvat neuvolatädit juoksuttivat tervettä lasta testeissä ja maidon riittämättömyyttä lähinnä painotettiin, siinä missä olisi voinut kannustaa ja ohjata imetyksen lisäämiseen. 6kk riitti sitä epävarmuutta itselle ja lopetin. Yhtä hitaasti nousi lapsella paino sen jälkeenkin.. Tästä on jo 17 vuotta .. Monta onnistunutta imetys vuotta sen jälkeen ollut, siksi ehkä kasvoi harmitus tuosta vielä jälkikäteen. Minkäs näille enää voi, muutakun valistaa muita omista pettymyksistä oppineena.
Täällä tuota "se on pelkkää sokerivettä" juttua kuullut aina hammashygienistiltä. Ikään kuin menisin hänelle omaa imetystäni puimaan
..
Imetetään ihan just niin pitkään kun halutaan! Tsemppiä twisted!!

Ja vielä kommentoitava tuosta miehen osuudesta imetyksessä, ei ole tissi hänessä kiinni, olkoon siis joko kannustava tai hiljaa.

Hyvä loppukommentti! :D Näin juuri, tätä toivon minäkin.

 

[Puukiipijä]

Kysymys: miksi imetys ei kuulu miehelle, isälle? Tarkoitan kun joku on kommentoinut, että imetys ei kuulu isälle millään tavalla, en sitä että miksi isä ei osallistu. Ihan yhtä lailla vanhempi hän on lapselleen kuin äiti. Miksi isällä ei voi olla mielipidettä asiaan? Haluisin ymmärtää, koska en ymmärrä miksi isä suljetaan asiassa pois ja olisin kiitollinen, jos joku ystävällisesti kertoisi.

Minä ainakin kirjoitin, että "se miten pitkään imetät ei kuulu yhtään hiton vertaa miehellesi" vastaukseksi kommenttiin "Kolmannen imetys loppui 1v 5kk iässä, kun mies ja anoppi antoivat kommentteja "ei kai enää tässä iässä tarvitse tissiä..". Lopetin koska koin sen painostuksena silloin."

Minun vastaukseni ei liity isän yhtälaiseen vanhemmuuteen tai siihen, että isä jotenkin suljettaisiin pois, en ymmärrä miten näin voi edes tästä käsittää...? Kyseinen kommenttini on vain ja ainoastaan imetyksen kestoon ja tässä yhteydessä ilmenevään painostukseen liittyvä!

Isällä toki voi olla mielipidettä imetyksen kestosta. Tai ihan mistä tahansa. Mutta näin herkän ja hyvin henkilökohtaisen aiheen ollessa kyseessä tulee olla hienotunteinen. Omasta mielestäni kuitenkin imetyksen kesto on äidin ja lapsen välinen asia. Oma mieheni totesi, että "ei kai niitä (vauvoja) vuotta pidempään kuulu imettää. Nehän on isoja sitten jo". Mielipiteen takaa paljastui täysi tietämättömyys aiheesta ylipäätään ja näin uskon olevan monella vastaavan kommentin kevyesti ilmaan heittävillä. Mielipiteillä jotka eivät sinällään perustu yhtään mihinkään ei ole juurikaan painoarvoa.