Koin pettymyksen. Olin asennoitunut siihen etten pysty välttämättä imettämään herkkien nännieni takia, mutta yllätyksekseni se ei ollutkaan ongelma.
Ensiksikin; vauva ei oppinut usean viikon aikana ottamaan rinnasta kiinni tai sitten ei vaan minun rintani sopineet hänen suuhunsa, jouduin siis käyttämään rintakumia kokoajan.
Rintakumin käyttö nyt oli ihan ok, mutta petyin kun en saanut opetettua ottamaan kiinni.
Toiseksi se isompi pettymys; päästiin kotiin laitokselta ja maito nousi vihdoinkin kotiutumispäivänä. Viikon jälkeen oli neuvolan kotikäynti ja vauvan paino oli vaan pudonnut entisestään, eli maitoa ei tullut tarpeeksi. 5viikkoa yritin saada maidon nousemaan kaikin keinoin ja ohessa jouduttiin pullosta antamaan lisämaitoa.
Maito ei noussut kunnolla, vauva saattoi 2tuntia luputtaa tissiä mistä ei mitään tullut. Perhetukihenkilön ja neuvolan kanssa keskustelin asiasta ja todettiin että mun jaksaminen on tärkeämpää, että lopetetaan koko imetys ja siirrytään pelkkään pulloruokintaan.
Olen hyvin pettynyt siihen ettei kroppani toiminut niinkuin sen olisi kuulunut.
Mun kroppani on aina reagoinut vahvasti stressiin ja univelkaan, joten uskon että varsinkin tuo univelka vaikutti vahviten ja koska tiesin että siihen ei tule pitkään aikaan helpotusta niin turhaan kiusaan itseäni sekä tyhjää tissiä imevää lasta. Lisäksi tietenkin harmittaa ajoittain se miten helppoa se imettäminen olisi, esim yöllä, kun ei tarvitsisi odotuttaa nälästä huutavaa lasta. Siitäkin huolimatta että olen aika nopean keinon keksinyt pullon tekemiseen. Ja tietty se pullojen pesu...
Kuitenkin olen itselleni koittanut hokea sitä että tärkeintä on että pieni saa masun täyteen ja että korvikkeet on niin hyviä tänä päivänä että ei oo paha. Ainakin saa varmiten kaikki tarvittavat vitamiinit ja muut kuin tällaisen epämääräisesti syövän äidin rinnasta :)
