Imetys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ......
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Luulen että yritettiin kokeilla esikoisen kanssa tota pystympää asentoa. Kun epäilin että oli refluksivaivaa. Ainakin kertaalleen se onnistuikin, mutta pääasiassa oltiin kyllä makuullaan.

Tuliskohan ilma myös pois paremmin siinä pystyasennossa?
 
Sekin voi auttaa, että itse on selällään ja vauva mahallaan imee rintaa. Ei pääse hotkimaan ja näin ei myöskään tule ilmaa niin paljon mahaan. Auttaa myös jos kärsii suihkutisseistä. Toki vähän hankala asento ja vaatii ehkä vähän harjoittelua, eikä ehkä ihan vastasyntynyt vielä jaksa olla siinä asennossa, mutta ihan kokeilemisen arvonen neuvo. :)
 
Minäkin ihmettelin että miten se vastasyntynyt jaksaa pitää päätänsä tuossa pystyasennossa, niin kuulemma jaksaa (äiti vähän takakenossa istuma-asennossa). Katsotaanpa nyt, ehkä vois koittaa mutta jos on hankala niin perinteisemmällä mennään. Yksityisen kätilön synnytysvalmennuksessa tästä uudesta asennosta oli puhetta.
 
Mina imetin tyttoa ihan tosi pienesta, varmaan parin paivan ikaisesta, niin, etta makasin selallani ja vauva makasi paallani mahallaan. Syyna oli se, etta sitten kun maitoa nousi, sita tuli kirjaimellisesti suihkuamalla. Todella hyvin onnistui ja vatsavaivat vahenivat olemattomiin. Muistaakseni vauvan paata piti vahan tukea, mutta tosi luonnollisesti se meni, vaikka vahan ehka erikoiselta saattaa aluksi kuulostaa. Lisaksi minulla oli aivan jarjettoman kokoiset rinnat. Muistan kun ihmettelin, etta mitenkohan noin pikkuinen ihminen saa minkaalaista imuotetta kivikovasta rinnasta, joka oli (kirjaimellisesti) kaksi kertaa vauvan paan kokoinen. Perinteinen imetysasento olikin hankala, kun rinta oli niin valtava ja vauva niin pieni. :)

Etta voin suosittella tuota makuullaan imettamista! :)
 
^täytys käydä lukemassa... Josko se imetys tällä kertaa ees vähä/osittain onnistus..
 
https://rinnalla.vuodatus.net

Tuolta löytyy kans hyvin tietoa :) Omalla kohdalla nyt ainakin tapahtunut valaistus, että miksi esikoisen imetys oli allergioiden lisäksi niin vaikeaa ja miks tokan kohdalla kävi miten kävi... Kolmanteen oli paha vaikuttaa kun maito vaan loppui ja vauva alkoi kuivua :( Rinnat mulla tuottavat paljon maitoa, muksu saa mahansa täyteen sitä rasvattomampaa maitoa ja ei jaksa enää syödä sitä hitaammin heruvaa rasvaisempaa maitoa. Oma luottamus on aina ollut kohdallaan imetyksen suhteen ja oon tehnyt kaikkeni imetyksen eteen. Nyt on olo oikeastaan päinvastainen: mitä mä voin tehdä enemmän, kun suihkutisseihin ja liialliseen maitomäärään auttaa samasta rinnasta imetys useampaan kertaan, mut sitten maitomäärä vähenee niin, ettei vauva saa tarpeeksi :( Ihan helvetin huono olo aiheesta, kun ihan sama mistä yrittää aiheesta lukea, niin pitäs vaan luottaa rintoihin ja luonto kyl hoitaa... No katotaan miten luonto hoitaa homman tällä kertaa, skeptisyys vaan lisääntynyt mitä enemmän aiheesta lukenut. Onneks imetys ei ole mikään äitiyden mittari ja vauvat eivät enää kuole jos äiti ei pysty imettämään, vaan ihan ruokakaupasta saa kohtalaisen laadukasta mahantäytettä vauvalle :) Oman pään sisällä tämä asia toki ei ole noin yksinkertainen :D
 
Ootko warheart käynyt jossain imetyspolilla tai jutellut jonkun imetyksentuen tms tyypin kanssa? Ihan henkilökohtaisesti. :) heiltä voisi saada kyllä tosi hyviä vinkkejä, oon muillakin kuullut samasta ongelmasta, tosi ikävä juttu.

Tai ootko pumppaillut toista rintaa ahkerasti?

Mullakin on tai ainakin oli suihkutissit, mutta mulla imettäessä tyhjeni toinen rinta automaattisesti maidonkerääjään, ja pumppasin aika ahkerasti päivittäin. (Pumppaaminen toki voi lisätä maidon tuloa, mutta se nyt vain tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta.) hitto ku en edes muista miten maidon tulo sitten kuukausien päästä tasaantui.

Muistan vain sen kaiken sotkun, joka iltaiset kaarisyöksyoksennukset ja tissillä raivoamisen, sekä maitoon "tukehtumisen".... :/ ja sen maitokaaren, kun otti liivit pois! Pitäis alkaa lukee esikoisen ajan ketjuja tältä palstalta..
 
En heru pumpulle, oli sit mikä pumppu tahansa. Imetystuesta ei mtn hyötyä, imetysteet yms kokeiltu, ruuasta katson, et vähintään 3000kcal tulee vuorokaudessa, niin riittää energiat palautumiseen ja imetykseen. Vettä juon normaalistikin paljon, vauva rinnalla vauvantahtisesti, tuttia ei käytetä. Kantoliinassa vauva saa ihokontaktissa olla kotona ja reissussa, että tissiä on tarjolla just sillon ku haluaa. Maitoa tosiaan tulee suihkuamalla, tuli sitä esikoisen aikaan vielä sillon puolen vuoden kohdallakin... Liivinsuojia menee monta paria vuorokaudessa ja öisin harso liiveissä. Maidonkerääjät oli kans käytössä, mut ne lisäs vaan sotkua :D Se kipu on jtn aivan jumalatonta ku vauva ei suostu tyhjäämään rintoja riittävästi, kuumassa suihkussa/saunassa saanut pahimpia pois. Tuli sitä sit saunaa lämmitetyksi keskellä yötäkin välillä :D
 
Taalla Alankomaissa on muuten todella yleista imettaa ja siihen ei mitenkaan kummeksuen suhtauduta julkisillakaan paikoilla - mika on ihanaa! Pikemminkin saa osakseen ihailevia katseita - vahan sellainen aiti madonna -fiilis. Mutta imetykseen kylla kulttuurillisesti liittyy myos sitten se, etta kauanko imettaa (etta mita kauemmin ja sita parempi) ja kauanko on pois toista (vai jaako kokonaan kotiin). Olen silla tavalla vahan erilainen aiti taalla, koska halusin palata toihin. Alankomaiset aidithan jaavat lapsen myota kotiin, tottakai, no questions asked. :) On se vain janna, miten monenlaisia odotuksia aitiyteen kohdistuu, osa kulttuurisidonnaisia, osa ei. :)

Toisaalta on hyva uskoa siihen, etta luonto hoitaa, koska imetykseen ei tiettyjen juttujen jalkeen voi juurikaan itse vaikuttaa. Mutta onhan sekin toisaalta tosiasia, ettei luonto aina hommaa syysta tai toisesta hoida. Onneksi me elamme ajassa ja maissa, joissa se ei ole ongelma ja lisaruokaa saa lahelta ja yltakyllin - ei siis kannata siita stressata, niita stressin aiheita on kylla muutenkin riittamiin. :)
 
Muokattu viimeksi:
Täälläkin mietityttää imetyksen onnistuminen, olen varautunut kyllä siihen ettei onnistu.
Esikoisen kanssa maito ei edes noussut, ja maitoa tuli vain pari milliä-max 50ml kerralla.. ekat päivät pesittiin, koitin kaikki kikkakolmoset ykkösoluesta imetysteehen.. jo synnärillä jouduttiin antamaan lisämaitoa kun neidin sokerit laskivat, ja kyllähän sen huomas että lapsi lopetti heti koko aikaisen itkemisen kun sai mahaan täytettä lisämaidosta.
Osittain imetin pari kuukautta, imetin noin kolmen tunnin välein ja noin tunnin kerrallaan, ja joka kerta jouduttiin antamaan korviketta lisäksi kun neiti jäi selvästi nälkäiseksi ja huutamaan.
Saa nähdä miten tämän vauvan kanssa. Nyt ainakin tiedän että imettäminen ei ole hyvän äidin mittari, ja korvikkeella kasvaa aivan ihania ja terveitä lapsia <3
 
Ei kannata kuitenkaan heittää toivoa imetyksestä, vaikka ekan kanssa ei olisi onnistunut. Mun tutulla ei onnistunut ekan kanssa ollenkaan, mutta toisesta imetti tosi hienosti pitkään ilman korvikkeita! Eli luottamusta vaan siihen hommaan :)

Ja jos ei onnistu, niin korvikkeella tulee ihan yhtä hyviä lapsia :D
 
Liinuska, ei tietenkään, mutta en ota vaan asiasta niin suurta stressiä tai omantunnontuskia tällä kertaa. Sekin osallaan varmaan vaikuttaa negatiivisesti imetykseen. Tottakai yritän, mutta tiedän miten voi käydä. Ja nyt kun esikoinen on vielä tosi pieni, niin en tiedä miten saan imetykseen sellaisia aikoja kuin hänen kanssaan..
 
Mä ku neuvolassa keskustelin aiheesta, th sanoi just samaa, että kun on tuo toinen pieni ja kaks isompaakin hoidettavana, niin pitää ajatella koko perhettä, eikä vaan sitä, että pitäs imettää. Katotaan nyt sit miten menee, tämä väsymys alkaa nyt omalla kohdalla olla sitä luokkaa, että imetysstressaaminen ei niin paljoa paina, ois kiva kun saisi järkeviä lauseita muodostettua tai ei kävelis ku humalassa... :D
 
Warheart, just tota meinasin :) mielummin haluan että koko perhe voi hyvin kuin se että hikihatussa stressissä oon tissi vauvan suussa 24/7 :D
 
Muokattu viimeksi:
Just toi on niin terve asenne! :)

Ja se tuli tassa myos mieleen, kun mietin tata imetysta, etta minulle tuli itselleni yllatyksena, miten raskasta hommaa se oli sitten jonkin ajan paasta. Vaikka miten soin ja oikein, aina oli energiavaje. Tuntui, etta kaikki energia meni siihen maidontuotantoon. Ja yosyotot olivat puolen vuoden jalkeen ihan tajuttoman raskaita - olin kuin humalassa koko ajan. Monet ystavieni pulloruokitut vauvat nukkuivat lapi yon (8 h putkeen) kolmen kuukauden ikaisina (toki tama ei ole koko totuus, jopa mina tajusin sen univajeesta huolimatta) ja mina herailin 3-4 tunnin valein imettamaan. Kylla oli itku herkassa valvomisen takia. Ehka tama oli vain minun ongelmani, mutta olisin toivonut, etta joku olisi maininnut asiasta aikaisemmmin, ettei olisi itse tarvinnut kaiken uuden keskella siitakin kokea syyllisyytta, ettei kertakaikkiaan jaksaisi enaa imettaa, vaikka maitoa tuli riittamiin ja lapsi imi innolla. Ja aihe on taalla vahan tabu, koska tosiaan hyvin monet tukevat imetysta ja sain kuulla esim. siita, etta kun kaikilla ei rintamaitoa tule ollenkaan, ala valita, jatkat vain ja nauti - aidin on vain kestettava. Ja kyllahan minun kieltamatta tuli ikava imetysta, kun se loppui, mutta talla kerralla aion olla armollisempi itselleni. Aidin jaksaminen on kuitenkin koko perheen kannalta tarkeinta. :)
 
Mulla kroonistui unettomuus esikoisen vauvavuonna, siitä kärsin edelleen, esikoinen täyttää nyt keväällä kahdeksan. Kannattaa se väsymys oikeasti ottaa tosissaan ja miettiä mikä on parasta itselle ja lapselle/lapsille. Tottahan se on, että ei se korvike mikään ihmelääke ole yöuniin yms, mutta kummasti se sitten lisää äidin jaksamista kun ei maitoa tarvitse tuottaa ja mahdollisuus esim vetää unilääke nassuun ja tulpat korvilla nukkua edes yksi yö...
 
En tiedä kuuluuko varsinaisesti tänne. Mut tilasin tänään sähkökäyttöisen rintapumpun. Ihan perusmalli. Aiemmin mulla oli käsikäyttöinen ja haaveilin tuosta sähkömallista. Jos sais sillä sitte pakkaseen pumpattua. Toivon että tää vauva huolisi myös pullosta niin pääsis itsekin välillä hengähtämään :rolleyes:
Mulla optimistinen olo imetyksen suhteen, mut senhän aika näyttää :shy:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top